Jospa nyt se jäisi pois...

Moikka!
Ajattelin itsekin laittaa vähän stooria omasta elämästäni ja ajautumisesta päihteiden pariin.
Olen reilu nelikymppinen perheellinen mies savon sydämmestä. Elän elämääni kuin kuka tahansa tämän ikäinen työkykyinen elää… sillä poikkeuksella että noin 10 vuotta olen elänyt kaksoiselämää.
Kaikki alkoi noin 10 vuotta sitten kun kaveripiiriin alkoi ilmestyä kannabista, joten uteliaana tottakai perehdyin asiaan. Alkoholin juomisen olen periaatteessa lopettanut kokonaan noin 7 vuotta sitten. Sanonnan olen kuullut että ihmisen paheiden määrä on vakio, joten siirryin vaan alkoholista kannabikseen.

Noin 5 vuotta sitten kävin aikamoista vaihetta elämästäni, ja tuntui etteivät voimat riitä sängystä ylös nousemiseen, saatikka hoitamaan perheen juoksevia asioita. Subutex oli pyörinyt mukana kuvioissa kavereilla jo vuosia, mutta itse olin vuosikaudet sitä ainetta vastaan. Jossain vaiheessa tuska sisällä vaan kasvoi ja tyhmyyksissäni pyysin sitten pientä viivaa…
Ensimmäinen kerta oli aivan kauhea, koska oksensin hetken kuluttua. eikä se ollut miellyttävä muutenkaan (olin vahvassa pilvipöllyssä).
Koukkuun jääminen tapahtui kuitenkin salakavalasti. Rakastuin siihen tunteeseen että jaksoin tehdä kaikki työt, kotityöt ja vähän päälle!
Päivä annokseni oli 0.5mg ja sillä pysyttiin monta vuotta. Jätin viime vuoden lopussa vanhat kaverit ja muutimme työn perässä toiselle paikkakunnalle.

Nyt olen alkuvuoden miettinyt tosissani kaiken pois jättämistä. Heti alusta pitäen oli selvää että Kannabista ja Subutexia en voi lopettaa molempia kerralla, vaan toisen on mentävä ekana. Olen psyykannut niin SAATANASTI itseäni, nyt saa oikeasti riittää!.
Nyt voin ylpeydellä sanoa että päivä 10 menossa ilman Subutexia, ja olo on mitä mainoin :slight_smile:
Ensimmäinen viikko oli enemmänkin sellaista henkien taistelua omia mielihaluja kohtaan. Muutaman ensimmäisen valvotun yön jälkeen oli pakko turvautua 2mg Rivatril jonka jälkeen sain nukuttua kunnolliset yöunet.
Tulevaisuus pelottaa, koska olen addiktoituvaa sorttia… noh, jospa tilalle löytyisi jotain terveellisempää :slight_smile:
Tsemppiä kaikille jotka rypee samassa paskassa… toivoa on jos löytyy tahtoa.
Kannabiksesta luopuminen tulee olemaan itselleni vaikeaa yhteisen hirstoriamme takia, mutta siitä sit enemmän joskus toiste.

Hep. toiseen kertaan.

Kiitos kun kirjoitit tänne, oikein hyvältä kuulostaa, että olet ollut ilman subua. Miten varmistat, että et enää sorru?

Hyvä kysymys… tuota miettinyt itsekin :open_mouth:

Asiaa on helpottanut paljon paikkakunnan vaihtaminen, mutta samalla tuonut omat haasteensa arkeen.
Ennen elämääni kuului aineita käyttäviä sekä ei käyttäviä kavereita, joiden kanssa olin elänyt lapsuudesta asti.
Uudelle paikkakunnalle muuttaneena oloni tuntuu kovin yksinäiseltä, vaikka ympärilläni on rakastava perheeni.

Kovasti olen koittanut miettiä että kuinka vielä yli 40 vuotiaana olisi mahdollista löytää uusia kavereita?

Hyvin tässä muuten menee, mutta meinaa nämä päivät olla hivenen tylsiä… pitäisi varmaan aloittaa vaikka lenkkeileminen :unamused:
Pelottaa jo valmiiksi tuon kannabiksen lopettaminen… sen verran herkillä tässä välillä ollaan. Ei ehkä ihan vielä ole sen aika kuitenkaan.
Tunteiden palaaminen ollut aika yllättävää positiivisella tavalla. Musiikki välillä saa kovemmat kiksit aikaan kuin yksikään päihde mitä olen koskaan kokenut :smiley: Toisaalta odotan myös unien palaamista kunhan saan vihdoinkin kannabiksen ajettua alas.

Mut joo, pitää kirjoitella välillä kuulumisia vaikka ihan vaan itselleen… näkee kuinka ukon käy.

Hep Hep

Hei!
Niin, jonkun harrastuksen tms, kautta voi löytyä uusia kavereita. Tai jos on joku kurssi tai työ tms. jonka kautta kontakteja tulee.
Tuo musiikki on hyvä keino, kuten myös kirjoittaminen.
Liikunta tai liikkuminen on myös hyvä keino, ei tarvistse heti maratonille lähteä juoksemaan. Jo se, että käy ulkona kävelemässä, auttaa omalla tavallaan. Neljän seinän sisällä ei varmasti ole helppoa, jos ei ole yhtään mitään.

Moikka taas.

Taitaa tänään tulla kk ilman subua ja vointi alkaa olemaan päivä päivältä vaan parempi :exclamation:
Onneksi nykyään mielihalut ovat hyvin miedot, joten ne voi sulkea helposti pois mielestä.

Kävi hetki sitten mielessä että nyt voisi kokeilla sitä kannabiksen vähentämistä/lopettamista.
Pelkään kyllä kovasti että retkahduksia tulee, mutta yritetään nyt ainakin.
Alkuun olisin erittäin tyytyväinen jos pääsisin edes päivittäispolttelusta eroon.
Viimeiset kukkaset menee tänään illalla ja huomenna voisikin olla ostamatta lisää.

noh, katsellaan :arrow_right:

Hei!
Miten on mennyt? Oletko pysynyt erossa subuista?
Entäs kannabis?

Aloittajan tarina muuten paikkakuntaa ja ikää myöten vastaa minun (paitsi kannabista vähän vain käytän). Opiaatit olleet minun juttu liikaa, olen kyllä onnistunut lopettamaan X kertaa, löytääkseni ehkä toisen tai saman uudelleen. Aivojen mielihyväkeskus on opiaatilla tauottu loppuun ja subussa vaikutus pitkä. Pahin subussa muutama kuukausi, ei enää ihmeitä mielitekoja. Mutta elämä tuntuu aika tylsältä, ehkä suruun verratta ajatusmaailma. Sitten pienikin vastoinkäyminen tai minulle tuntui, että kun olin lopettanut niin joku tukkulasti opiaattia tipahti minun eteen jotenkin sattumalta tms. :slight_smile: Eli tilaisuuksia tarjoutuu liikaa.

Mut tähän asti matka kannattanut, täysin raittiinaa vasta pari päivää (kannabikset ja pamit myös pois) mut kyllä se tästä näyttää elämä taas luonnistuvan. Tunnemaailma ja jaksaminen palannut, elämä näyttää kovin erilaiselta selväpäisen silmin. Olen alkanut nauttia pienistä jutuista johon en ennen juuri kiinnittänyt huomita.

Ja jos sorrut älä masennu, keskimäärin vaaditaan enemmän kuin yksi yritys!

Päivä kerrallaan kannatta edetä. Tuo on hyvä huomio, että olet alkanut nauttimaan elämän pienistä asiosta, sillä sitähän meidän kaikkien pitäisi pyrkiä tekemään, oli tilanne sitten mikä tahansa.

Kyllähän tämä kesä oli jos jonkinmoista ylä ja alamäkeä…

Retkahduksia tuli pari kesän aikana ja jälkeenpäin vitutti aivan kaikki taas.

En tiedä olenko saanut jonkun ihmeellisen mielenhäiriön, kun nykyään kuuntelen musiikkia
lähestulkoon koko hereillä oloni ajan :open_mouth: Jotenkin tämä musiikki saa minut unohtamaan täysin päihteet ja
niiden tuomat ahdistukset.

Itse kosin juuri tulevaa vaimoani ja sain vielä myöntävän vastauksen <3

Elämäntapa remontti tässä on työn alla, ja kerrankin voin sanoa että motivaatio on enemmän kuin kohdallaan.

Kaveria ei vieläkään täältä ole vastaan tullut, niin kulutetaan se ylimääräinen aika vaikka lenkkipolulla.

Oikein kivaa ja toivottavasti päihteetöntä syksyä teille kaikille jotka jaksatte lukea tätä.

Palailen taas, kunhan elämä on tarpeeksi taas viskellyt suuntaan tai toiseen.

o/

Palatakseni noihin kesän retkahduksiin, niin syypää siihen oli tylsyys. Ei vaan saanut itsestään mitään irti vaikka huomasi tiskivuoren kasvavan. Päivät pitkät meni tietokoneella istuessa ja katselemassa muka jotain järkevää.
Onneksi reflat ovat olleet suht lieviä pientä unettomuutta lukuunottamatta.

Sekin on ollut ilahduttavaa, että on saanut ostettua uusia vaatteita kaappiin vanhojen retkujen tilalle. Se raha mikä aina ennen meni subuun voi laittaa nyt omaksi iloksi vaikka vaatteisiin.

Heinäkuun lopussa sain jonkun kauhean inspiraation musiikkiin ja tiettyyn artistiin. Nykyisin aamuisin kuin herää, niin musiikkia on saatava välittömästi :slight_smile: Tuntuu että tuo musiikki korvaa nykyään sen saman tunteen minkä subu sai aikoinaan.

Olen huomannut tanssahtelevani musiikin tahtiin samalla kuin viikkaan pyykkiä. Ja tuota tunnetta subu ei ole koskaan saanut minulla aikaan.

Nykyään lenkkeilen päivittäin useita kilometrejä ja olen muuttanut ruokailutottumuksia. Jospa tässä samalla saisi muutaman kilon pois :slight_smile:

o/

Nyt täytyy vähän tunnustaa, että tuli tehtyä eilen koiruuksia :unamused:

Huomasin että, piru vie mullahan on koko asunto omassa käytössä koko viikonlopun… Kuinka tämän sit käytin hyväkseni?

Jääkaapissa oli ollut jo aikoja 250ug blotteri odottamassa vain oikeaa hetkeä. ( olen käyttänyt psykedeelejä viimeksi 3 vuotta sitten )
Illalla 7 aikaan otin lapun ja nukkumaan menin about 5 aikoihin. En kehtaa hehkuttaa sen enempää mitä noiden 10 tunnin aikana sain kokea.
Sen verran sain lukkoja auki, että viimeistään nyt minun mieleni on valmis uuteen alkuun.

Jos kohta vetäisisi lenkkarit jalkaan ja lähtisi lenkille, kun aurinkokin paistaa :slight_smile:

Kyllä tää elämä osaa vaan olla siistiä ilman subua… Vituttaa kun niinkin monta vuotta meni sumussa.
Henkisiä viekkareita ei ole tullut nyt viimeisimmän lopetuksen jälkeen ollenkaan, ja toivotaan ettei tulekaan.

Mut joo, ens kertaan :slight_smile:

o/

Hellurei ja hellät tunteet!

Vieroitus sujunut suht mukavasti, ellei laske mukaan tätä perkeleen unettomuutta :angry:

Olo on muuten aivan mainio, mutta se että saa korkeintaan 5-6h tuntia nukuttua alkaa viemään ukosta mehuja.
Menen jo puolen yön jälkeen sänkyyn pyörimään väsyneenä, mutta kun se perkeleen uni ei tule, niin se ei tule. Viime yönä taisin saada unen päästä kiinni vasta 5 aikoihin, vaikka menin sänkyyn jo 00:30 :confused: Heräsin tokkuraisena kello 10 aikaan, ja eihän sen jälkeen enää uni tule.

Bentsoilla saisi sen unen tulemaan, mutta ainakin toistaiseksi on menty ihan luomuna. Ainoat napit mitä laitan naamaani ovat Magnesium ja Burana ( jalkakipuihin lenkkeilyn aloittamisen takia ). Jos vaan tämä unettomuus helpottaisi, niin elämänlaatu kyllä paranisi kertaheitolla parempaan suuntaan. Onneksi bupren haluja ollut 0 viime retkahduksen jälkeen.

Mut, katsellaan kunhan toi unettomuus alkaisi helpottamaan :slight_smile:

o/

Kuulostaa hyvältä. Tekstejäsi on mukava lukea. Monessa asiassa samoja fiiliksiä.

Ne hetket, kun muistaa kuinka paljon elämä tuntuu siistimmälle ja paremmalle ilman opioidia ovat suorastaan mahtavia. Musiikki ym. innoittavat asiat antavat euforiaa ja iloa. Kun taas opioidin kanssa asiat ovat turhan tasapaksuja, tunteettomia tai turrutettuja. Itse ainakin tykkään saada asioista kunnolla irti. Nauttia jutuista täysillä.

13 päivää on oma suunniteltu lopetukseni meneillään, mutta fyysisesti ollut aika nihkeä olo ja kokoajan saatavilla oleva bupre on tehnyt sen että olen retkahtanut viimeisinä 3 päivänä olen ja ottanut 0,5mg per päivä. Eli ei onneksi kovin isoja määriä, niin en usko tai ainakin toivon ettei tämä pahenna seuraavia tulevia päiviä ainakaan vaikeasti fyysisesti. Aion jatkaa lopetusta positiivisella asenteella liikaa stressaamalla näitä retkahduksia, vaikka morkkista niistä onkin.

Olen jaksanut kyllä urheilla ja syönyt terveellisesti, mitä en normaalisti viekkareissa ole onnistunut. Ne jeesaavat paljon fyysisiä ja psyykkisiä tekijöitä. Yleishyvä fiilis auttaa muistamaan miksi haluaa irti kokonaan opioideista. No päivä kerrallaan. Kyllä tämä tästä.

Tsemppiä paljon sulle! Ja kiitos kertomistasi kokemuksista. Meinasin mainita… Noh, puhutaan siis psykedeeli terapiasta, mutta se on sitten jo toinen asia (Olisi myös satumaisen kaunis tarina kerrottavana…) :wink:

Ja täällä taas o/

Kiitti helio viestistä! Kiva että joku jaksaa lukea, saati kommentoida näitä mun löpinöitä :slight_smile:
Olen huomannut myös saman että terveellisesti syömällä ja liikunnalla on älyttömän suuri vaikutus viekkareihin… henkisiin tai fyysisiin.
Onneksi sulla tosiaan on ne retkahdus määrät olleet kuitenkin niin pieniä, että tuskin kokonaiskuvaan vaikuttaa jos muuten on motivaatio kohdallaan.

Viime yö oli taas ihan perseestä, ja unta tuli ehkä max 2h :confused: Ihan oman mielenterveyden kannalta kävin hakemassa apteekista pienen satsin Xanoreita ( Reseptillä paniikkikohtauksia varten ). Inhoan bentsoja yli kaiken, koska ne saa minut aina väsyneeksi ja muutenkin olon liian sumuiseksi. Nyt en vaan enää jaksa valvoa. Viime yönä noin 4 aikaan oli hermot jo niin tiukilla, että jos olisi subua ollut helposti saatavilla niin varmaan olisin retkahtanut. Aamulla kuitenkin mieli oli jo aivan toinen ja sen takia päätinkin hakea pientä apua ongelmaan.

Tuosta psykedeeli terapiasta olisi kiva keskustella enemmänkin, mutta pelkään että tämä ei ehkä ole se paras paikka siihen :question:
Itse olen sienillä saanut elämäni parhaimmat sekä pahimmat kokemukset yhden illan aikana, mutta ne asiat mitä saat pääsi sisällä käsiteltyä vaikutuksen aikana on jotain ihan uskomatonta. Mut, taitaa mennä laittomuuksien puolelle täällä noista pahemmin keskusteleminen :question:

Katsotaan nyt miten tässä nyt alkaa tilanne parantumaan, kun alkaa saamaan nukuttua.
Tänään on kyllä turha haaveilla lenkille lähdöstä, kun energia varastot on ihan nollissa. Onneksi mieli on positiivinen nyt, kun tietää että illaksi on apua lääkekaapissa.

Ensi kertaan siis

o/

Howdy!

Sen verran ajattelin päivitellä tilannetta, että hyvin menee mutta menköön :slight_smile:

Nykyisin nukun yöt ihan hyvin ( 6-8h.) ilman minkäänlaisia lääkkeitä. Xanorit sain jätettyä jo 5 yön jälkeen pois.

Maanantaina palaankin takaisin työelämään uudella innolla, kun motivaatio selvänä olemiseen on kovempi kuin koskaan.

Tätä lankaa tuskin päivittelen enää sen enempää, ellei nyt jotain todella pahaa tapahdu ja jostain kumman syystä retkahtaisin. Tietysti käyn vilkaisemassa välillä onko kukaan jättänyt kommenttia… Mitä vähän epäilen :laughing:

Mukavaa jatkoa kaikille jotka kamppailevat saman asian kanssa. Kyllä se elämä voittaa, jos vain oikein kovasti sitä haluaa :slight_smile:

o/

Hip ja hei :slight_smile:

Täällä taas, vaikka kovasti uhkasin että poistun pikkuhiljaa maisemista :slight_smile:

Lopetuspäätös pitää kovasti edelleen subun suhteen ja mielihaluja kyseiseen aineeseen ei ole lainkaan.
Uskomattomalta tuntuu että viimeisien vuosien aikana olen halunnut lopettaa käytön, mutta aina tavalla tai toisella
olen keksinyt itselleni tekosyitä miksi juuri sillä hetkellä se ei ole mahdollista.

Onneksi kesällä aukesi mahdollisuus olla pois työelämästä hetken aikaa, niin sai aivan rauhassa keskittyä vieroitukseen.
Nyt reilu 2kk ilman buprea ja fiilis on sellainen kuin ei olisi koskaan edes käyttänyt kyseistä ainetta… eli aika paljon se on kiinni korvien välistä.
Kannabista tulee edelleen toisinaan polteltua, mutta itse pidän sitä paljon parempana vaihtoehtona kuin alkoholia.
Ehkäpä aikanaan sekin jää pois :unamused:

Jos joku lopettamassa oleva haluaa vertaistukea asian kanssa, niin mielelläni autan asiassa eteenpäin.
Viestiä voi minulle laittaa joko tähän langan jatkoksi, tai vaihtoehtoisesti yksityisviestillä.

Oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille :slight_smile:

o/

Kiitos kuulumisistasi!
On mukava kuulla ja varmaan olet hyvä esimerkki siitä, että toipuminen on mahdolista.

Mitä sulle kuuluu? Luin tekstejäsi ja tuli fiilis tulla sanoon hei. Mun päihde on kannabis, parisen vuotta käytetty ja tällä hetkellä aika voimakas psyykkinen koukku :neutral_face:

Moikka, ja kiva kun olet jaksanut lukea minun höpötyksiäni :slight_smile:

Hiukan alle 5kk ilman buprea ja olo mitä mainioin edelleen.
Pakko myöntää, että pari kertaa on käynyt mielessä “Miltähän tuntuisi ottaa pitkästä aikaa yhden kerran”, mutta
onneksi sen verran ollut järkeä päässä että olen karistanut samantien ajatuksen pois päästä.
Ymmärrän kyllä ihmisiä jotka retkahtavat aina uudelleen ja uudelleen… sen verran hattumainen aine kyseessä.

Välillä tuntuu että ei oikein jaksa mikään kiinnostaa, mutta huomannut että kaikessa vaan on vaikeinta se aloittaminen… oli kyseessä asia kuin asia. Sen muutoksen huomannut itsessäni, että nykyään otan vastuun tekemistäni asioista ja hoidan kaikki velvollisuudet vaikka ei kiinnostaisi.
Nykyinen työpaikkani on aivan mahtava ja olenkin saanut uusia kavereita sitä kautta. Tämä kaikki vaan lisää motivaatiota olla erossa subutexistä… ( Olen alalla missä päihteiden käytöstä lähtee työpaikka alta ja uutta on turha edes hakea, koska lähtee luvat :open_mouth: ) Tämä toimii hyvänä motivaattorina myös kannabiksen lopettamiselle/vähentämiselle.

Sanoit että sinulla on voimakas psyykkinen koukku kannabikseen… tervetuloa joukkoon :unamused:

Itse en ole käyttänyt alkoholia kuin hyvin satunnaisesti viimeisen 15 vuoden aikana, koska en pidä ihmisestä mikä minusta tulee humalassa. Kannabis toimii itselläni työputken jälkeen rentouttajana ja tapana nollata. Nykyään kannabista menee vielä aivan liikaa, mikä tarkoittaa sitä että käytän myös työviikolla unta tuomaan.
Olenkin nyt tehnyt uudenvuoden lupauksen, että pidän ensi hätään savuttoman tammikuun ja koitan sen jälkeen polttaa vain ja ainoastaan kun olen vapaalla. Tiedän että se tulee olemaan enemmän kuin vaikeaa, koska olen polttanut niin kauan että siitä on tullut enemmän tapa kuin mitään muuta.

Päivittelen tätä lankaa ensi vuoden puolella, kun aloitan savuttoman tammikuun :smiley: Tiedän sen jo etukäteen että tämä projekti tulee olemaan itselle yhtä helvettiä :smiling_imp:

Vertaistukea asiaan otan mielelläni vastaan :mrgreen:

Pakkasia odotellessa

o/

Olen iloinen että olet pystynyt olemaan subusta kaukana. Itse en ole kokeillut mutta rajan vedin itselleni psykedeeleihin, koska tiedän että olen riippuvaisuuteen taipuvainen. LSD ja sienet oikeastaan teki oloni huonoksi, mutta kannabis tuntuu olevan aina yhtä turvallinen lohtu johon tarttua… :neutral_face:

Alkoholinkäyttö on itselläkin minimissä. Oma mieheni on alkoholisti ja kärsin siitä paljon, joten se on vähentänyt kiinnostustani alkoholiin entisestään. En myöskään pidä itsestäni humalassa… pari lasia riittää boostaamaan tunnelmaa mutta sen jälkeen tulee helposti paha olo.
Alaikäisenä käsittelin kodin ongelmiani juomalla salaa ja se huuruinen aika tuntuu vieläkin traumaattiselta. Taas yksi syy vihata viinaa.

Itseä harmittaa eniten että Kelan tuet meni kannabiksen takia enkä oikeen koe saavani tarpeeksi apua myöskään mielenterveysongelmiin. Asumistukea saan mutta opiskeluni tueksi en enää mitään muuta. Joudun siksi ravaamaan töissä ihan yli jaksamiseni. Ihan käsittämätöntä kyllä miten ihmisiä kohdellaan jos kyseessä on laiton päihde.

Toleranssit on päivittäispolttelun vuoksi nousseet ihan pilviin… heh. Se kyllä vähän herätteli nyt lomalla; Tarjosin kaverille vahvaa lajiketta ja hän meni pilveen muutamasta henkosesta kun minä poltin koko sätkän loppuun ja normaalisti vielä päällekin. Itsellä polttelu kuuluu vapaa-ajalle ja varsinkin töiden jälkeiseen stressin nollaamiseen. En ole siihen stressin helpotukseen vielä mitään muuta lääkettä löytänyt kun jotenkin niin sietämätön tämä oma elämäntilanne. Ei edes liikunta tai harrastukset tuo iloa. Vaan tuo pilvenpolttelu. Surullista.