Jos on kokomuksia tällaisesta...

… niin mielelläni kuulisin miten siitä selvisit / mistä oli apua?

Muutama kuukausi sitten meni jotain pahasti pieleen. Tarkoitus oli tehdä mieltä avartava retki lappujen avulla.

Alla ei ollut mitään muuta, ei pienintäkään alkoholin pisaraa taikka lääkkeitä. Kasvikuntaankaan en ollut koskenut.

Trippiä oli mennyt jokunen tunti (aika oli suhteellista jos ymmärrätte) ja yhtäkkiä havahdun jostain pienemmästä huoneesta. Ei ollut aavistustakaan siitä että kuka olen, missä olen, mikä olen vai olenko ollenkaan.

Muistikuvat on aika hatarat mutta sen tunteen muistan kun kun kosketin ilmeisesti kädellä jotain toista ruumiinosaa, uskoisin että toista kättä, ja tajusin että nämä kaksi ovat varmaankin samasta todellisuudesta.

Jokin vaisto siinä ohjasi ja pakotti kokeilemaan asioita. havaitsemaan ns. todellisuutta, tätä tilaa missä nyt olen. Siinä vaiheessa ei ollut mitään tietoa esineiden nimistä taikka käyttötarkoituksista, mutta jollakin löin itseäni toiseen käteen. Kipu oli kova ja tutkiskelun sekä muutaman uuden lyönnin jälkeen havaitsin että jos se aaltoileva pinta kehossa menee rikki, se ei ole hyvä asia.

Havainnointi jatkui muualla asunnossa ja esineistä alkoi tulla mieleen muistoja, tai siinävaiheessa luulin kyllä puhtaasti että toisissa todellisuuksissa olevat olennot viestivät jotain.

Määrittelemättömän ajan kuluttua (ehkä 12-18 tuntia?) alkoi olla hahmotelma ympäröivästä todellisuudesta melko selkeä. Onneksi lukutaito ja ymmärrys sanoista oli pikkuhiljaa palannut tietoisuuteen ja pystyin kännykän viestien avulla selvittelemään asioita.

Kaikenkaikkiaan tapahtui varmasti paljon muutakin, muistan asiat lähinnä tunteina, mutta edellinen teksti on varsinaisesti vain lyhennelmä taustasta, varsinainen asia tulee tässä:

Lapun ottamisesta siihen kun hakeuduin sairaalaan ja hallusinaatiot olivat lähes kadonnet meni noin 52 tuntia.

Nyt parin kuukauden jälkeenkin näen vieläkin, varsinkin iltaisin, todentuntuisia hallusinaatioita ja koen kauhunomaisia paniikkitiloja ilman mitään syytä. Olen ollut kuivilla siitä asti kun sairaalasta tuon edellisen reissun jälkeen pääsin.

Todellisuudentajuni on muuttunut, elämä on muuttunut, kaikki on muuttunut; Mitä tapahtui?

Ja kyllä, minulla on lapsuudesta asti ollut mielenterveysongelmia, ja ne ovat varmasti osasyy tämänhetkiseen tilanteeseen.

Eli siis jos jollain on kokemuksia tai vastauksia ne olisivat tervetulleita.

(kursivointi minun lisäämäni)

Mun tuttavapiiris tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus, mut siinä ei ole taustalla psykedeelit, vaan psyykkinen sairastuminen… Toki monilla mieleterveyspotilailla o n taustalla päihteiden käyttö, mut ei suinkaan kaikilla… Mut olen huomannut, että monet ovat menneet vaikka skitsofreniassakin hoidon avulla hirmusti eteenpäin. Jopa niin paljon, ettei ihmisestä edes uskois, että sille on sellaist diagnoosia joskus tehty… Toivoa on… :exclamation:

1400mg seroquel ja 32mg peratsin tällä hetkellä päivässä mutta on jo tottunut molempiin kun on useita vuosia ollut noita samoja lääkityksenä.

Typeräähän se oli, ja kadunkin jälkeenpäin, ei vain tullut ajateltua sillä hetkellä. En laittanut myöskään viestiini selkeästi sitä että olen kärsinyt mielenterveys ongelmista jo lapsesta saakka ja käyn edelleen psykiatrian poliklinikalla aktiivisesti.

Ongelman ydin on kai lähinnä siinä että vaikka olen nähnyt hallusinaatioita about 12vuotiaasta saakka, nämä nykyiset eroavat selkeästi “vanhoista tutuista”. Viimeksi suljetulla ollessani pari vuotta sitten, opin ensimmäistä kertaa toimivia keinoja hallusinaatioiden hallintaan, mutta ne eivät jostain syystä toimi tämänhetkisiin.
Siksi ajattelinkin kysyä onko jollain muullakin ollut vastaavia selkeästi aggressiivisia/käskeviä hallusinaatioita, ja miten niiden kanssa toimitaan?

Se on sanottava positiiviseksi asiaksi, että en ole kokenut tarvetta totella niitä, mutta vanhasta kokemuksesta tiedän että jossain vaiheessa voi olla toisin.

Ja lopuksi, syy joka ajoi minut riskeeraamaan valmiiksi vinksahtaneen pään, on luultavasti juuri se pää itse.

Luulisi järjen äänen sanoneen pääkopassasi, että jos olet syönyt lapsesta asti antipsykoottisia lääkkeitä, happo voi pahentaa sairauttasi moninkertaiseksi.

Onnea valitsemallesi tielle. Joskus ensimmäinen annos on viimeinen kun ei tarvitse enää lisää.

Tunnen/tunsin muutaman ihmisen, joilla laukesi skitsofrenia hapon kanssa. Jos on vähänkään mielenterveysongelmia, en missään nimessä suosittele “matkalle lähtöä”.

Tarinasi kuulostaa karmealta, mutta onneksi on olemassa Leponex.