Useampia ketjuja olen lueskellut, semmoisia joissa pohditaan miten kannattaa raitistua - ja sitten niitä joissa kovasti surraan sitä että alkoholisoitumalla on mennyt asioita pieleen.
En ole juuri miettinyt asioita siltä kannalta että pieleenmenemisten muistelemisella tätä päivää rakentaisin -kun kuitenkin, on minulla hulvattoman hauskaakin sentään ollut ja monenlaista mukavaa olen ehtinyt kokemaan. Jos sitten on vaikeampaakin joskus ollut.
Mutta mikäpä ettei. Voishan senkin kertaalleen funtsia, mitä olis voinut…
Kait sen koulunkäynnin olisin hiukan pidemmälle jatkanut. Ehkäpä olisin pystynyt jopa ylioppilaslakin hommaamaan, -jos en olisi alkanut juopottelemaan. Olishan siitä iso apu ollut kun jonkinlainen pohjakoulutus olisi… mutta ei jatkuvassa pöhnässä mihinkään kouluun mennä.
Kait minäkin olisin siinä nuoruudessani vaikka sitten velaksi hankkinut edes ajokortin, se olis kans ihan työtä ja toimeentuloa ajatellen ollut hyödyksi - jos en olis alkanut juomaan, ei sitä kännissä, olis tarvinnut ajoittain olla varmaan ihan jokusia selviä päiviä siihen tarkoitukseen…
Olisin kenties edes ajoittain selvinpäin elävänä saattanut innostua jostain fyysisestä kunniaa ja mainetta tuovasta harrastuksesta, kyllähän ne useampikin kavereistani harrastivat kaikenlaista urheilua -mutta ei niitä semmoisia kun alkoholisoituminen oli jo vauhtiin päässyt.
Niinpä ei sitten nyt ole palkintokaappia eikä lehtileikkeitä, ei kunniakirjoja eikä vanhoja pelipaitoja raameissa seinillä…
Oliskohan sitä oppinut soittamaan jotain vehjettä? Kitaraa tai haitaria tai säkkipilliä… se olis varmaan tuonut paljon iloa ja ihmissuhteita, rahaakin… mutta mitä juopuneen touhuista tulee…opettele siinä sitten jotain, prkl.
No, tanssimaan olisin sentään oppinut, jos olisin edes muutaman sopivan päivän ollut selvänä ja saanut vähän itsetuntoani kohdilleen. Mutta ei, kauempaa katselin ja otin taas ryypyn…
Ja jos hiukan enemmän olisin selviä päiviä nähnyt, niin olis kai se rahan hankkiminen, yrittäminen, kauppa ja liiketoiminta ihan eri mallilla onnistunut. Ties vaikka jonkinlaisella varakkuudella nyt sitten vois ylvästellä -jos olisin vaan malttanut olla ryyppäämättä…
Ja ei ole lainkaan sanottua etteikö tämmöistäkin miestä -selvinpäin- olisi kelpuutettu jonkun puolueen eturiviin paskaa jauhamaan tai edes kirkkovaltuustoon silloin kun vielä siihen junttaremmiin kuuluin -mutta jatkuvassa pöhnässä olevaa ei kukaan iljennyt ihan näkyviin tyrkyttää, semmoiseksi rivitason kansalaisvaikuttajaksi, takariviin pikemmin, sitten jämähdin siinäkin hommassa.
Varmaankin olisi sitä vähempiarvoista sivistystä, jonkinlaista yleistietoa, enemmän evääksi kertynyt kun selvään päähän olisi hiukan enemmän jäänyt matkalla opitusta ja havaitusta. Ne juopuneen muistikuvat kun tahtovat jo seuraavana aamuna olla kovin suttuisia ja epätarkkoja…
Olisinko sitten saanut parempia kavereita itselleni kuin nämä nykyiset, siihen en osaa mitään sanoa, mukavia ovat nämäkin.
Tuskin juuri terveempänäkään olisin, eipä ole tullut lääkäriä vaivattua nytkään kymmeneen vuoteen… tiedä siitä sitten. Se mainittu urheilullisuus, joka jäi juodessa vallan väliin…olisihan se katu-uskottavuutta lisännyt ja olishan sitten voinut joskus oplla nakkikioskijonossa se muutaman minuutin voittaja vahvemmilla hartioilla ja nyrkkeilytaidoilla… en osaa sanoa olenko jotain sit menettänyt…
Niin… tietysti… jos olisin oikein enmpi selvänä ollut, ihan viikkotolkullakin välillä tai edes sinnepäin, niin eihän sen koulunkäynnin olisi tarvinnut jäädä edes johonkin perusjuttuihin, tokihan olisi jonkun oppiarvonkin saada ( no se nyt ei ole varmaa, kai siinä muutakin tarvitaan kuin selvänäoloa, sentään) mutta se ainakin on varmaa ettei tämmöisellä vuosikymmenetn pöhnässäololla voi kukaan titteleitä ja hyviä virkoja saada… ei niitä sentään arpajaisissa jaeta.
Olis se varmaan kannattanut jättää alkoholistiksi rupematta, kun asioita ajattelee.
No, nyt kun tuo itkuvirsi on veisattu, kaduttu ja kauhistuttu, niin on taas kysymysten aika.
Kannattiko lopettaa juominen lähes kuusikymppisenä, kun nuo kaikki mahdollisuudet ovat käytännössä jo ohi kulkeneet?
Siihenkään en vastausta tiedä. Taloudellisesti, sen oletetun arvonnousun tms kannalta ei hyöty taida suurensuuri olla.
Mutta kun selvänä on nyt niin paljon mukavampaa olla! On muutama murhe vähemmän, ja voipa nyt ainakin touhuilla paljon semmoisia asioita joita ei pöhnässä oikein voinut.
Ja voi olla niinkin, että se on just tää kertynyt ikä, yhtenä vaikuttajana. Alkaa tuo mukavuudenhalu menemään monesti seikkailunhalun edelle.
