Jokseenkin turhauttavaa

Täällä taas, monien mutkien kautta.

Kuvittelin että se aika olisi jo taaksejäänyttä kun juo paineitten alla. Uusi työ alkoi muutama viikko sitten ja multa odotettiin heti alussa paljon. Kiire on kova ja parhaani mukaan olen työni tehnyt. Silti jokainen aamu kiroan aikaista herätystä ja sitä, et miks helvetissä piti ottaa eilen ne “muutamat rentouttavat”?
Olin/ olen ns. pitkäaikaistyötön ja onnistunut aika hyvin vähentämään juomistani siinä määrin, et välillä oli parikin viikkoa ilman mitään ja jos nyt otti välillä, niin ei siitä mitään putkia syntynyt. Nyt sitten ku pitäis olla suht skarppina, niin mitä vielä… parantelen väsymystäni ja kuluttavaa työtä alkoholilla!? En niin että olisin aamulla krapulassa, mut sillee ettei klo.5:00 herätys todellakaan tunnu kivalta ja 8h tuntuu välillä ikuisuudelta. Muut työntekijät jaksavat nauraa ja hymyillä, ottaa kiireen puoliksi huumorilla, ite kärvistelen olotilaani…

Lyhyellä matikalla olen juonut joku kolmisenkymmentä vuotta enemmän tai vähemmän haitallisesti, terveyteni ja julkisen minäni että myös työpaikkojen/ ystävien suhteen. Kaadettu on milloin mitäkin ja toisinaan ihan sama missä seurassa.
Muutamat haimatulehdukset laittoi lopulta jarruja kehiin ja “opettelin ns. kohtuukäyttäjäksi”! Suuri vale ja illuusio…
Nyt 46-vuotiaana alkoholistina joudun taistelemaan käytännössä jatkuvasti etten joisi liikaa. Tekee tiukkaa näin viikolla ja viikonloppuna annan vaan mennä. Mä en edes tiedä mitä haen kirjoituksellani. Muistan vaan että tää tavallaan keventää kuormaa, huomata että täällä on vielä tuttuja nimiä ja onnistujia.

Onneks huomenna on taas työviikko takana, jos nyt jotain järkevää tahtoisin niin olla dokaamatta koko vkl. vapaita.
Lauantaina ois AA-palaveri… muutamissa käynyt mistä tosin hetki aikaa. Saisinpa itteni sinne.

Ihan tällee lopuksi, Mrs.MiddleAge, olit muuten aikoinaan suuri innoittaja kirjoittamaan tänne, paljon voimia sulle niin kuin myös kaikille muille :slight_smile:

Iltaa Tuomas hyvä ja suuri kiitos kauniista palautteesta!

Kyllä tätä sairautta vastaan kamppaillessa on ystävien tuki A ja O, oli sitten kasvokkain, tai virtuaalisesti.

Tunnen valtavaa sympatiaa tilannettasi kohtaan. Ikäähän meillä molemmilakin on jo niin, että olisi luullut viisastuneensa, mutta muistakaamme miten kavala tauti alkoholismi on. Se kamppaa meidät takaapäin juuri kun sitä vähiten odotamme ja välillä taas tuntuu, että kävelemme ihan vapaaehtoisesti vanhaan tuttuun ansaan.

Minua ihan naurattaa (lämpimän humoristisesti) kun luen tuota kohtaa kun "opettelit kohtuukäyttäjäksi " Olen käynyt samaa koulua vuosikaudet, mutta luokalle olen aina jäänyt ja heikoin arvosanoin! :unamused:

Kun kohtuukäyttö ei vaan onnistu, niin antaudutaan sen edessä. Minä olen uusimmaksi keinoksi uskaltautunut aloittamaan antabuksen, en tiedä, olisiko siitä sinulle apua, ja vaikuttavatko nuo sairastetut haimatulehdukset asiaan.

Haimatulehdukselta olen itse säästynyt, mutta ymmärtääkseni voi olla ihan hengenvaarallinen tauti. Tääll foorumilla on siitäkin selvinneitä muitakin, vertaistukea kyllä löytyy.

Vaikka mitä olisi takana ja miljoona epäonnistumista, niin pysy foorumilla, täällä kyllä ymmärretään mistä on kyse.

Pidetään yhteyksiä - tsemppiä - hyvä kun olet täällä Tuomas!

-Missis (eli hopeapeili21 kun tunnukset aikanaan unohtuivat juomakiireiden jälleen alkaessa :open_mouth: )

Perjantai ja lauantai ovat mainioita päiviä olla selvin päin - pitää vain rohkaistua kokeilemaan. Ja torstai kans :smiley:

Myös minä keräilen rohkeutta, josko uskaltaisin AA-ryhmään. Toistaiseksi en ole itseäni niihin saanut, mutta vaisto sanoo, että kaukana en enää ole.

Sinne vaan!

Niin hopeapeili, totta se on että vaikka mitä olisi kokenut ja millaisia tahansa alamäkiä, niin aina siinä juomisessa näkee mukamas jotain hyvää? Se lienee jostain nuoruusajoilta kun ryyppääminen oli vielä vilpitöntä hauskanpitoa ja kankkuset korjattiin tasoittavilla, ilman että kukaan tajusi tai ketään häiritsi pahemmin. Nykyään olen juomisesta lähinnä sitä mieltä, että se antaa (muka) ihan pikkasen hetken rauhaa maailman kovasta kyydistä, missä ollaan suorittajina jokainen tavallaan, halusipa sitä tai ei. Sen jälkeen koko juomisesta ei ole muuta kuin haittaa, ihan jokaisella tasolla. Yhden illan ilo on huomisen suru.

Mainitsit tuon Antabuksen. Mulla se oli toimivana lääkkeenä jonkin aikaa mut en halua kenenkään parasta ajatellen kertoa sen tarkemmin miten siinä lopulta kävi. Huono yhdistelmä alkon kanssa…

Se miten pääsin ehkä hetkelliseen balanssiin juomiseni kanssa jota nimitin “kohtuukäytöksi” oli kun luin Kalle Lähteen Happotestin. Aika rankka läpikatsaus suomalaisesta alkoholismista sen viimeisistä hetkistä ennen raitistumista. Hyvä kirja ja laittaa miettimään!

Mitä tulee noihin AA-palavereihin, niin olin aikoinani todella niitä vastaan, en oikeastaan tiedä syytä. En muka ollut “kunnon juoppo”? Ensimmäiseen kun menin, kaikki otti todella hyvin vastaan ja se ei ollut lainkaan sellaista ihme kyttäilyä mitä kuvittelin. Siel oli porukkaa ihan joka kastista, miehiä, naisia, nuoria ja vanhempia. Sain kertoa itestäni juuri sen mitä huvitti ja parhaana kokemuksena on ne muitten tarinat. Löytyy äkkiä hyvinkin paljon yhteläisyyksiä ties kenestä. Suosittelen :slight_smile:

Se ois sitten tämäkin viikko taputeltu duunien osalta. Ens viikolla olenkin sit ns. nokkamies kuulemma ku tulee pari uutta työntekijää samalle tontille, tsiisus! Ei se sitä kuitenkaan tarkoita et ite pääsisin helpommalla. Kiire on edelleen kova.

Hieman teki mieli käydä ostamassa muutama “rentouttava”, mut enpä käynyt. Se ois äkkiä sillee et huomaamatta oiskin sunnuntai ja olot sen mukaiset, ja voi sitä maanantaita… en halua edes ajatella.

Ehkä juuri sen takia aloitin täällä keskustelun, ku se auttaa ainakin jollain tavalla henkisesti tsemppaamaan kun käsittelee ongelmaansa tavallaan “ääneen”
Katotaan nyt jos onnistuis tän illan suhteen, ni ehkä huomenna palaveriin pitkästä aikaa.
Mut se sitten huomenna. Mennään nyt päivä kerrallaan.

Mukavaa viikonloppua itse kullekin :slight_smile:

Hei TuomasW!
Hienosti taputeltu, et käynyt kaljakaupan kautta töiden jälkeen vaikka on perjantai. Heti kun saat vähän etäisyyttä alkoholiin, vaikka sen yhden päivän näin ensi alkuun niin helpottaa hieman. Minä olen samanlainen kuin sinä ja suht moni muu, että kohtuukäytön opettelukaudet ovat olleet valtaisaa itsepetosta. Joten minullekin kävisi juuri niin kuin ajattelit viikonlopun suhteen. Jos perjantaina haluaa ottaa parit rentouttavat niin äkkiä onkin jo maanantaiaamu ja töihinlähtö uupuneena ja krapulaisena.
Sinä olet kuitenkin onnistunut vähentämäänkin juomistasi viime vuosina, se on plussaa myös. Nyt tsemppiä tähän viikonloppuun, alkottomaan sellaiseen!

No hei Mirabelle ja kiitos tsempeistä!

En nyt ihan heti muista milloin oon viimeks ollut vkl. täysin selvinpäin.
Vaikken nykyään vedäkään juomia kaksin käsin, ni kyllä sen huomaa maanantaina miten mainitsemasi uupumus ja krapula painaa.
Ei voi todellakaan sanoa levänneensä ku yleensä samalla tulee valvottua myös aika myöhään.
Nyt viime ma. en ollut uskoa todeksi et herätys 5:00 oli totta! Piti tarkistaa puhelimesta ihan täydessä unessa et noustava se vaan on.
Hassuja juttuja toi mieli välillä tekee…

Hyvää viikonloppua myös sulle!