Jokohan riittää?

Me Lopettajat
1

Moi kaikki :sunglasses:

Oon lueskellut täällä jo pidemmän aikaa, ja nyt aattelin itsekin osallistua keskusteluun. En voi sietää mitään ryhmähommia, niin tällainen vertaistuki tuntuu omalla kohdalla luontevalta.

Niin, tänä vuonna on alkanut salakavalasti hiipimään ton otsikon mukainen olotila. Aluksi koitin tipatonta tammikuuta, paitsi että mun kk kesti kaksi viikkoa… Keväällä sitten muutaman kerran alle viikon mittaisia yrityksiä, ja kesällä kahden vkon raitistelu. Lokakuussa olinkin jo sitten kokonaista neljä viikkoa ilman viinaa, joka olikin pisin jakso sitten vuoden 2007 :open_mouth:

Hieno alku kuitenkin lipsahti parin vkon juopotteluksi, ja nyt on menossa selvä päivä nro 2. Pahimmat krapulaoireet on selätetty, ja motivaatio on hyvä.

Historiastani sen verran, että ikää on 34 ja alkoholia on tullut käytettyä 18 vuotta: Aluksi harvemmin, ehkä kännit kerran kuussa tms. Sitten joka perjantai, sitten pe ja la. Pikkuhiljaa tahtia kasvattaen tuloksena se, että viimeiset viisi vuotta oon juonut käytännössä päivittäin siten, että joka päivä pientä tissuttelua eli 8-12 koffia, ja siihen päälle 2-3 kertaa viikossa isommat kännit, jolloin viinaa tai viiniä myös. Kannabistuotteita on myös tullut käytettyä todella paljon aikoinaan, mutta nykyään melko harvoin, ei vissiin oo kerennyt kun kaikki vapaa-aika on mennyt ryyppäämiseen…

Vähän sellanen olo, että nyt tosiaan tekee mieli ottaa itteensä niskasta kiinni: Krapulat on muuttuneet sietämättömiksi, kaikki rahat menee, entiseen atleettiseen kroppaan tullut 20 kg ylipainoa, opiskelen + käyn töissä ja niiden hommien hoitelu on käynyt ns. vaikeaksi, sosiaaliset tilanteet sietämättömiä, ahdistus, pää käy kierroksilla täysin turhista asioista, kunto on todella huono, kuten myös ruokavalio eli terveyskin menee tällä menolla, oon poikamies → kiinnostuuko täysjärkiset naiset verkkareissa laahustavasta kaljasieposta… jne.

Tuossa yllä nyt alkuun muutama syy miksi juominen olis hyvä lopettaa :slight_smile:

Tuossa kun mainitsin olleeni 4 vkoa juomatta, niin kyllä olotilan muutoksen myötä jo sinä aikana kävi harvinaisen selväksi, että kannattaa koittaa pysytellä vesilinjalla.

2

Tssemppiä ja voimia sinne! Olen monilta osin hyvin samassa tilanteessa kanssasi. Toinen päivä menossa ja alkon käyttö historiakin määriltään hyvin lähellä omaasi. Ikää lähes saman verran. Ja ne krapulat, aivan infernaalisia nykyisin. Ja oikeasti tällä omalla historiallani alkaa pelottaa se, milloin elimistön sietokyky tulee vastaan. Ainakin itselläni on mitta täynnä ja haluan muuttaa elämäni suunnan. Et siis ole yksin, meitä on täällä monta saman ongelman kanssa!
Pysy vahvana, niin minäkin yritän!

3

tervetuloa keskusteluun, ja voimia elämäntaparemonttiin!

4

Kiitos tsemppauksista!

Todettakoon tähän vielä, vaikka tästä aiheesta ei täällä olekaan tarkoitus keskustella, että toki tässä samassa rytäkässä on tarkoitus lopettaa myös pilven polttelu. Se tosin ei vaadi mitään kummempaa tsemppaamista kun käyttö on ollut muutenkin niin olematonta viime aikoina.

5
  1. päivä.

Alavireinen ja laiska olotila, mutta erittäin mukavaa kuitenkin herätä ilman krapulaa :stuck_out_tongue:

Tällaisena hetkenä sitä miettii kuinka tyhmää onkaan myrkyttää itseään ja oikein hakemalla hakea mahdollisimman huonoa henkistä ja fyysistä olotilaa.

Tänään en aio juoda.

6

Ilman krapulaa herääminen on yksi raittiuden pienistä iloista. Varsinkin viikonloppuisin sitä herää ikään kuin vanhasta muistista krapulassa ja kun sitä ei olekaan, niin fiilis on mahtava. Aamut ovat muuttuneet mukaviksi ja kahvi ja aamupalakin maistuu. Ja pysyy sisällä :smiley:

Krapulattomia viikonloppuaamuja!

7

Kiitos Juu Ei kommentista, tänäkin aamuna oli yhtä mukavaa herätä ilman krapulaa.

Nyt, kun päivä nro 4 kallistuu iltaan ja aivotoiminta alkaa osoittaa merkkejä normalisoitumisesta, voisin yrittää pohtia mikä sai miehen repsahtamaan.

Minullahan nimittäin oli jo neljä raitista viikkoa takana, kunnes asiat menivät kuten menivät. Työkaveri pyysi kaljalle, lähdin, ja niissä tunnelmissa menikin sitten kaksi viikkoa. Olin onnistuneesti käynyt pari kertaa vissylinjalla tilaisuuksissa missä juodaan, joten mitenkään puskista se työkaverin pyyntö ei tullut. Minä vain yksinkertaisesti päätin, että tänään vois juoda.

En sortunut siihen virheeseen, että olisin uskotellut itselleni voivani ottaa vain pari tai muutaman. Sen sijaan uskottelin itselleni aivan täysin, että minä joisin vain sen yhden illan, kärsisin krapulan, ja ylihuomenna jatkaisin liikuntaharrastusten sun muun kivan parissa. Tietenkin kävi niin, että juomistottumukset menivät päälle kuin sormia napsauttamalla, ja seuraavana aamuna marssin automaattiohjauksella lähikauppaan kaljanhakuun.

Itselläni, ja varmaan monilla muillakin homma menee siis jotakuinkin näin: Jos otan yhden, on riski siihen että vedän kännit. Sitten jos vedän kännit, on lähes 100 % varmaa että siitä seuraa päivien, viikkojen, tai kuukausien tissuttelua ja kännien vetämistä.

Edellämainitusta syystä kirjoittelen tänne lopettajien puolelle.

8

Alla oleva lainaus on Terveyskirjastosta.

“Addiktiota ylläpitävä keskushermoston toiminnan muutos korjautuu hitaasti ja edellyttää yleensä ainakin 3-6 kuukauden pituista raitista jaksoa. Tämän vuoksi viikon kestävä katkaisuhoito tai raittius eivät hävitä pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia tai päihteitä. Kerran kehityttyään pakonomaiseen juomiseen johtava keskushermoston toiminnan muutos palautuu helposti pitkäänkin kestäneen raittiin jakson jälkeen, jos henkilö alkaa uudelleen käyttää alkoholia.”

Tämä saattaa selittää sen, miksi sulle Stadin kundi kävi niin kuin kävi.

9

Kiitoksia juu ei tuosta lainauksesta, muistan joskus jostain lukeneenikin samansisältöistä tekstiä.

Täytyy jatkossa olla paljon tarkempi noiden juomahalujen suhteen. Esim nyt juuri tällä hetkellä kun ei tee mieli juoda, niin en minä joisi vaikka tuohon kannettaisiin saavillinen kaljaa. Mutta siinä minulla nähtävästi on paljon petrattavaa kun tulee se hetki, että oikeasti tekee mieli juoda.

10

Yhdeksän tunnin yöunet kertaakaan heräämättä :laughing:

Tuo hyvä yöuni on asia mistä juodessa olen saanut vain haaveilla. Täällä varmaan kaikki tietää sen tunteen, kun aamuyöllä herää ja sydän hakkaa, koko keskushermosto käy ylikierroksilla, väsyttää mutta ei pysty kuitenkaan nukkumaan jne. Päivät menee puoliunessa kunnes muutaman juoman jälkeen taas mukamas piristyy.

Mulla ainakin on niin, että tässä raitistelun alkumetreillä ihan tavalliset asiat kuten nukkuminen, normaali väsymys, nälkä ja jano tuntuvat joltakin mielettömältä luksukselta. Kai se on sitä että ylipäätään tuntee asiat jotenkin luonnollisesti kun kroppa ja mieli eivät ole koko ajan joko krapulassa tai kännissä.

11

Tuntuu luksukselta ja on myös sitä :smiley: Nämä ovat niitä raitistumisen iloja ja motivaation lähteitä, joita vain toinen raitistunut voi ymmärtää. Ei ole ainakaan kuukaudessa nuo ilot laimentuneet lainkaan!

12

Hienoa Stadin kundi, että olet päässyt oikean elämän makuun. Minä tulen vielä perässä, sillä unettomuus vaivaa edelleen. Mut täältä tullaan ja suunta on sama!
Minun uniongelmani ovat siirtyneet juuri kuvailemastasi mallista nukahtamiseen. Nukahtamisesta on tullut peikko, joka pitäisi selättää seuraavaksi. No, ehkä sekin ajallaan.
Edellisen raittiin kauteni aikana minäkin aloin arvostaa normaaleja asioita yli kaiken. Terveys, ja kivuton kroppa listalla ykkösenä. Nukkuminen, ulkoilu ja syöminen ovat myös luksusta. Eivät vaan pakollinen paha. No, syömisen kanssa on vielä ongelmia vatsan takia mutta suunta on sielläkin hyvä. Tosin nyt edessä oleva ruokavalion remontti tuntuu hienolta haasteelta. Saa nähdä miten käytäntö sitten tulee menemään. On myös todella hienoa, että enää ei tarvitse miettiä milloin voi ajaa autoa. Milloin tahansa voi lähteä jos sattuu huvittamaan!
Näin se näköjään on, että alkoholi on sumentanut silmät pieniltä arkisilta ilon aiheilta. On hienoa saada ne takaisin!

13

Huomenta , ja kiitoksia kommenteista!

Juuri kun eilen fiilistelin hyviä uniani, niin nyt sitten nukuinkin aivan surkeasti. Mutta ei se mitään, tällainen normaaliväsymys ei ole kuitenkaan mitään ryyppäämisen aiheuttamaan väsymykseen verrattuna: Illalla 12-pakki kaljaa ja aamulla töihin, ei helv…

Ruokavalioremontti minullakin on edessä, ja liikunnan harrastamisen meinaan aloittaa tänään. Minulla juominen johtaa myös siinä mielessä v-mäiseen kierteeseen, että liikuntaa ei tietenkään harrasta ja syö vaan kaksin käsin kaikkea paskaa. Ei tarvi ihmetellä miksi paino on noussut :laughing:

Kymmenen vuotta sitten kun olin melko hyvässä kunnossa, painoin 27 kg vähemmän kuin nyt. Niitä lukemia kohti lähden pikkuhiljaa taivaltamaan nyt kun se on taas mahdollista.

14

Sain käytyä salilla, oli kivaa. Tuntuu että liikkuminen, ja ylipäätään oleminen tollaisessa tervehenkisessä ympäristössä on hyväksi, kun se touhu on niin mahdollisimman kaukana noista juopotteluelämän paikoista ja tekemisistä.

Kaupassa kävin myös… yleensä kun oon käyny illalla kaupassa niin kaljaan ja ruokiin on mennyt n 20 euroa. Nyt mulla oli korillinen kaikenlaisia edullisia ja terveellisiä aineksia, ja lasku oli alle kympin. Oikeen hätkähdin siinä kassalla että miks nämä maksaa näin vähän.

Koffi-hyllyä kattelin myös. Ei ne tölkit mitään kummempia tuntemuksia herättäneet. Mutta kyllä kai sekin päivä vielä koittaa että kaljahyllyn ohittaminen onkin vaikeempaa, ja siihen minä yritän henkisesti valmistautua, ettei vaikeellakaan hetkellä sorru.

15

Palaan tässä vähän taaksepäin. Yllä olevan voin allekirjoittaa täysin. Se tuli todistettua alkuvuodesta, 94 päivän kuivattelun jälkeen. Raittiutena sitä silloin pidin, mutta käsitykseni raittiudesta on hieman muuttunut tuon jälkeen. Pahimmat himot tuona aikana iski vasta kolmannella kuukaudella… Tuli 95. päivä ja 18-pack keskiketterää. Ja kaikki piti alas kaataa, vaikkei kunnolla uponnut. Sitä seurasi sitten usean kuukauden päivittäistä, 9-xx annoksen tissuttelua. Kävin kuitenkin töissä samaan aikaan ja autolla vieläpä. Nyt kauhistelenkin, että saattanut useampanakin aamuna olla vähän turhan paljon alkoholia veressä.

Stadin kundi: Olet aika saman ikäinen kuin minäkin ja samankaltainen elämäntilannekin (sinkku, työtä ja opiskelua) on kuin mulla. Itselläni on “opiskeluita” takana jo reilu kymmenen vuotta vailla valmistumista. Viime vuodet opiskelut on jääny käytännössä lukukauden aloituksia lukuunottamatta täysin väliin, koska opiskelulla ei tienaa rahaa (siis välittömästi), joten se ei mahdollista juomista. Niinpä lähivuodet ovatkin kuluneet töissä käydessä, ja juodessa. Ja tämä asia upposi vasta nyt syksyllä päähän - aloitettuani lukukauden “menestyksekkäästi” useamman päivän 24/7-putkella (ei ollut kouluun asiaa). Nyt on toinen kuukausi uuden elämäntavan opettelua menossa, sen jossa ruorissa olen minä, ei alkoholi.

Mikäs sulla on työn, opiskelun ja juomisen “elinkaari”? Eli onko opiskelut tähän asti sujuneet viitteellisessä aikataulussa vai onko jo jääty jälkeen tahdista?
Tervetuloa minunkin puolestani foorumille.

16

Terveellisempään suuntaan olen itsekin koittanut ruokatottumuksia ohjata. Ostoskoriin meni hedelmiä, maustamatonta jogurttia ja sokeroimatonta mehua. Tänä aamuna vaaka näytti 3 kg vähemmän, kuin kuukausi sitten kun lopetin juomisen. Eikä munkaan lasku päätä huimannut.

Tuosta kaljahyllysiedätyshoidostasi tuli mieleen, että kävelin kaupassa kaljahyllyjen välistä ja tajusin sen vasta nyt :smiley:

Jatketaan samaan malliin!

17

Moi yoru. Mun opiskelut ovat sujuneet ihmeen hyvin ottaen huomioon että oon tehnyt enemmän tai vähemmän töitä ja juopotellut koko opiskelujen ajan. Tosin täytyy ottaa huomioon, että vaikka suoritankin yliopistotason tutkintoa, niin mun opintoihini sisältyy hyvin paljon kaikkea käytännön touhua missä krapulan merkitys on suunnilleen sama kuin tavanomaisessa palkkatyössä. Jos mun pitäisi tavalliseen tapaan enimmäkseen lukea tentteihin ja istua luennoilla, voin sanoa että takuuvarmasti opintoni olisivat aivan täysin päin p:tä. En mä nytkään aikataulussa ole, eli jälkeen oon jäänyt, mutta ihan säädyllisessä ajassa saan homman pakettiin jos vaan alan tosissani suorittaa rästissä olevia kursseja. Kuudes vuosi menossa, ja sanoisin että ens vuoden jouluna aikaisintaan olis mahdollista saada paperit.

Tsemppiä raitisteluun ja opintoihin!

18

Onneksi olkoon! Tästä se lähtee, täytyy vaan muistaa joka ikinen päivä pitää mielessä mikä on homman nimi… ettei hyvissä fiiliksissä tule sitä “voihan tässä pari ottaa ku menee niin hyvin” -meininkiä.

19

Totta. Vanhat juomistavat palaavat nopeasti, jopa saman tien. Mihinkään turvallisuuden tunteeseen ei pidä tuudittautua. Sitä yhtäkään ei voi ottaa kun kohtuukäyttö ei enää ole vaihtoehto, on vaan on / off.

Voimia raittiina pysymiseen ja sinne opiskelurintamalle myös :smiley:

20

Taas yksi syy lisää olla juomatta, tämä menee ihan oman listani kärkikahinoihin. Opetus siitä, että kun juodessa polttaa sillat takanaan niin turha niitä siltoja sitten jälkeenpäin on takaisin haikailla. Vaikka poikkeuksiakin tietysti toki on.

Ihmissuhdekiemuroita… Kesällä tapailin sellaista mieleltään ja elintavoiltaan kaikinpuolin oikein fiksua naisihmistä. Harmikseni en ottanut puheeksi, eikä sitten muutenkaan käynyt ilmi että juotua tulee ja paljon. Ilmeisesti ulospäin vaikutti siltä, että alkoholia käytetään ja toisinaan vähän reippaaminkin, mutta ei mitään sen kummempaa. Lopulta touhu ajautui siihen pisteeseen, että jossakin vaiheessa vain lopetin yhteydenpidon, kun eihän ryypätessä kehtaa järkeviä vastakkaisen sukupuolen edustajia tapailla. Voisi kai myös sanoa, että koko tunne-elämäni oli täysin tapettu koska keskityin vain juomiseen ja omiin mukamas tärkeisiin asioihini.

Nyt minä sitten jälleen tapasin tämän kyseisen ihmisen, ja kerroin hänelle mikä on homman nimi. No, naisihminen oli edelleen fiksu ja järkevä, hän tsemppasi kovasti ja juttelimme pitkään. Valitettavasti kuitenkin kävi ilmi että hän on tätä nykyä myös varattu. Nyt selvinpäin ollessa, oikeita tunteita kokiessa ymmärsin mitä olin menettänyt, ja että pelkästään juomisen takia tämäkin homma meni perseelleen.

Hyvä puoli on, että tämä lisää motivaatiotani koska tällä hetkellä ajatukseni on yksinkertaisesti se, että vastaava tyriminen on vältettävissä vain olemalla juomatta.