Jokohan olis aika onnistua?

Moikka taas!

Pitemmän aikaa täällä pyörineet ehkä muistaakin minut? Niin kuin liittymispäivämäärästä näkyy niin noita yrityksiä on vuosien varrella ollut. Täällä käynyt lähes päivittäin viestejä lukemassa ja nyt ajattelin kuulumisia laittaa. Jokohan nyt olisi aika onnistua?

Vuosi sitten olin lähes 3kk juomatta, sitten yks päivä join pari olutta. Ei jäänyt himoa ja seuraavaan pariin menikin pari viikkoa juomatta. Joiden jälkeen reilu kaksi viikkoa juomatta ja kahtena päivänä muutama olut. Neljä viikkoa juomatta ennen seuraavaa olutta. Erehdyin (virheellisesti!) luulemaan että hienostihan menee. Mutta mutta… heinäkuussa jo taas juomista jokapäivä. Välillä viikkoja, joissa oli myös juomattomia päiviä, koko ajan kävin töissä ja hoidin hommat. Mutta järkytyin kun laskin viikkomäärät joulukuulta vaikka joka viikko myös juomattomia päiviä: 40,45,36,26! Kummasti tuo toleranssi taas kasvanut :frowning: Ja taas totesin, että siitä yhdestäkin oluesta jää juotatusmerkintä minun aivoihin, joka johtaa ennemmin tai myöhemmin taas päivittäiseen kaljan kittaamiseen.

Olen käynyt A-klinikalla juttelemassa kerran kuukaudessa ja jouluna päätin, että jos juominen ei lopu 16.1 mennessä (jolloin oli taas sovittu A-klinikkakäynti) niin pyydän antabuksen avuksi. Onneksi sain lopetettua ja suhteellisen helpostikin kun asiaa oli jo pitemmän aikaa itselle alustanut. Jopa kaupassa on helposti päässyt oluthyllyjen ohi. Mikä minua on nyt auttanut niin olen opetellut päästämään irti pakosta ja opetellut tietoista läsnäoloa. Ennen päätin lopettaa, uhosin että nyt en juo vaikka mikä olisi, minun on pakko lopettaa tai… Nyt elän tässä hetkessä, nyt en juo. Jos juominen tulee mieleen niin otan sen vain ajatuksena, joka tulee ja menee kun päästän siitä irti. Ja keskityn nyt tähän hetkeen. Samaten kun ahdistavat ajatukset menneestä tai tulevasta. Vielä olen alussa näiden ajatusten hallinnan kanssa mutta toivon, että opin huomaamaan myös juotatukseen johtavat ajatukset ja päästämään niistä irti ennen kuin ne johtavat juomisajatuksiin.

Alussahan tässä ollaan mutta tällä kertaa rauhallisella mielellä päivä ja hetki kerrallaan. Toiveikkaana ja kiitollisena jokaisesta päivästä ilman alkoholia

Moro Kerttuli. Onnea yritykselle.
Jotenkin se on vaan niin että yhdestä se alkaa. Itselläni ainakin kun ottaa yhden niin mieli muuttuu ja sitten voi ottaa sen toisen, vaikka viikonpäästä jne. Muutama viikko tai kuukausi ja sitten ei niin väliä vaikka ottaa vähän joka päivä.
Kyllä Antabus on vaan tosi hyvä juttu. :slight_smile: Lykkää sen yhden rakaisevan ottamista.
Vaikka voi tuntua ikävältä ajatukselta että joutuu olemaan koko loppuikänsä ilman alkoholia, on se kuitenkin todella pieni menetys.
Eikä se edes lopulta ole menetys vaan suuri voitto.

Selvää matkaa :smiley:

Minä muistan ja olen sinua todella usein kaivannut! En vain oikein tiedä milloin on sopivaa peräänkuulutella, oma historiani huomioon ottaen.

Minähän olen lopettanut lukuisia kertoja. Vasta nyt viime ajat ovat sujuneet hyvin ja etäisyyden (juomiseen) kasvettua myös ajatukset muuttuneet niin, että juominen tuntuu vastenmieliseltä. Eli kannattaa sinnitellä. Kun halu lopettamiseen on, niin kerran se sieltä puskee läpi. Minä en enää laske päiviä, kuukausia (kuukausissa tämä minun raittius menee, vai voisiko sen pilkkoa puolivuosiin?), minä vain keskityn parhaani mukaan olemaan juomatta.

Hankin myös ulkopuolista apua, vaikka aluksi olin ajatellut selvitä tästä omin päin. Siitä en ole niin paljon täällä kertonut, en ole jaksanut. Mutta sekin siis kannattaa, jos ei muuten jaksa.

Joka tapauksessa; erittäin mukavaa, että tulit takaisin!

Kerttuli kirjoitti

Alussahan tässä ollaan mutta tällä kertaa rauhallisella mielellä päivä ja hetki kerrallaan. Toiveikkaana ja kiitollisena jokaisesta päivästä ilman alkoholia

Tervetuloa takaisin! Päivä kerrallaan juomatta on koettu alkoholistille hyvin toimivaksi tavaksi pysyä raittiina. Kun kohtuujuominen ei onnistunut, apua olen saanut tästäkin ajatuksesta ensimmäisestä raittiista päivästä alkaen. Ja alkoholistille jokainen raitis päivä on täyden kiitoksen arvoinen, oikeastaan juhlapäivä krapulamorkkiskatusmuspäivään verrattuna…

Tänään et ole yksin

Hei Kerttuli, Oon uusi täällä, mutta raittiutta etsinyt jo useamman kerran. Mä hurahdin kanssa tuohon tietoiseen läsnäoloon viime syksynä, koin muutoksia ajattelussani yms. Mutta sit kaikki opit unohtuivat, kun retkahdin
. Täytyykin nyt muistutella mieleen noita. Rentoutus auttoi mua kanssa, Oivamieli.fi- sivustolta olen vinkkejä saanut. Tsemppiä!

Kiitoksia kommenteista :slight_smile:

En sitä antabusta sitten ottanut kun kerran pääsin alkuun ilmankin. Mutta pitääpä ottaa seuraavalla kerralla puheeksi, josko varuilta hommaisin. Jos tulee paha paikka (varmaan jossainkohtaa tuleeki) niin napin kun nakkais niin ei tarvi miettiä juomista sitten sen enempää

Tällä kertaa ajatus ei tunnut ikävältä, mielessä ei pyöri samanlaisia ajatuksia kun aiemmin tyyliin kuuma kesä ja kylmä olut enkä voi sitä kesällä ottaa, hyvä pihvi ja punkku enkä voi koskaan sitä enää kokea yms yms. En ajattele tulevaa kesää vaan olen juomatta nyt tällä hetkellä. Ja voin hyvin

Eikös meillä joskus ollut sellainen naisten ketjukin täällä? Muistan sinun lisäksi ainakin Rooiboisin.

Päiviä enkä viikkoja ole minäkään nyt laskenut, vaikka näin alussa taas olen. Ja samalla “kaavalla” minäkin: keskityn nyt ja tässä vain parhaani mukaan olemaan juomatta.

Tuolla tietoisella läsnäololla olen saanut ajatuksiani muokattua etten märehdi menneitä enkä stressaa tulevaa, keskityn tähän hetkeen. Olen myös aloittanut uudestaan joogaharrastuksen ja alkanut meditoimaan. Molemmat rauhoittaa levotonta mieltä, pysäyttää sinnetänne laukkaavat ajatukset ja nollaa pään. Toimii minulla juotatusten lisäksi muillakin elämänalueilla mm työstressiin. Pitääpä käydä tutustumassa tuohon Oivamieli.fi -sivustoon.

Kävin tutustumassa tuohon Oivamieli -sivustoon ja siellä on hyviä lyhyitä harjoituksia.
Aloin perehtymään tähän asiaan kun A-klinikalla sosiaaliterapeutin kanssa pohdittiin mikä on tärkeää ja mitä on valmis itse tekemään. Hän mainitsi Arto Pietikäisen, jonka kirjan kävin samantein kirjastosta hakemassa. Pietikäisen kirjassa taas mainittiin Jon Kabat-Zinn, joka on tietoisuustaitojen uranuurtaja länsimaissa. Hänen 500 sivuista teosta tässä kahlaan läpi. Kaikki alkoi mun tuskailusta kun minulla oikeesti on kaikki ihan hyvin mutta silti voin huonosti. Pentikäisen kirjasta löysin niin itseni monesta kohdasta. Ja siitä se lähti… Ihan alussa olen tässäkin mutta olen jo itsestäni oppinut ja saanut mielenrauhaa. Joka auttaa myös tässä raitistelussa :slight_smile:

En sitä antabusta sitten ottanut kun kerran pääsin alkuun ilmankin.
Hyvä näinkin :smiley: .
Juu alkuun pääsy on kylläkin vaikea vaihe. Mutta sen Antabuksen perusidea onkin tukea päätöstä siinä raittiudessa pitkällä tähtäimellä.
Itse olen käyttänyt Antabusta joka aamu 8 kk. Ja aion käyttää ainakin 1000 päivää. Sitten mietin asiaa uudelleen.
Miksi näin?
Mahdollisuuksia on kaksi: Juoda tai Ei juoda.
Koska päätin että en juo, aion tehdä kaiken mahdollisen joka helpottaa päätöstäni ja estää väärät valinnat. Pitkäaikainen Antabuskuuri on jo niin vahva tuki että sen purkaminen kestää muutaman viikon. Harkinta-aikaa jää siis reilusti.

Vakaalle päätökselle kannattaa rakentaa. :confused:

Vakaalle päätökselle tässä tätä koitan parhaani mukaan rakentaa. Pitääpä ottaa asia puheeksi A-klinikalla kun sinne parin viikon päästä taas menen juttelemaan. Minulla oli antabus käytössä…ööö… kai 9 vuotta sitten… mutta se nosti maksa-arvot, piti pitää taukoa. Sitten tuli muutto toiselle paikkakunnalle ja se jäi. Niin kuin jäi sitten raitistelukin.

Jokainen meistä varmasti tarvitsee jotain, että pysyy pois pullolta. Toisille riittää vakaa päätös, toisille auttaa AA, toisille antabus, toisille katko, toisille rankka liikunta jne. Jokaisen tarvii hakea se oma “juttu” mikä toimii ja on itselle paras.

Oikealla tiellä kuitenkin ollaan. Kumpikin omallaan ja omasta tahdosta.
Turvallista matkaa. :smiley:

Juttu tai jutut. Elämäkin koostuu monesta asiasta, niin kyllä mulla ainakin oli monta osasta, mistä raitistuminen kunnolla lähti. Antabuksen kanssa tuli sama juttu kuin sulla. Mutta niin paljon suurempi oli halu olla juomatta kuin juoda, että enpä ole Antabuksen käytön lopettamisestakaan huolimatta alkanut juomaan. Mulla niitä “juttuja” oli metsänreunan miehen itsesuggestio, päihdelinkki, päihdehoitajan kanssa tapaamiset noin kerran kuukaudessa ehkä 9 kuukauden ajan, aiheesta luettu kirjallisuus ja tietenkin oma juomishistoria kaikkine lopettamisyrityksineen. Sieltä jostain se raittius on rakentunut.

Ihmeellistä kuinka puskista ja odottamattomissa tilanteissa se juomishimo iskee. Ja kuin lujaa.

Tähän asti mennyt (liiankin?) helposti ilman mielitekoja vaikka välillä väsyttänyt ja ollut stressiä. Helposti päässyt kaupassa juomahyllyjen ohi, kotiin suoraan töistä ja vapaapäivien iltapäivätkin pakollisten tekemisien jälkeen mennyt ilman juomahaluja. Tekemistä ei ole tarvinnut keksimällä keksiä kun mukavaa tekemistä riittää.

Tänään kuitenkin kirjastoon mennessä, siinä kirjaston pihassa (tilanteella siis ei mitään tekemistä juomisen kanssa ollut koskaan) tuli aivan järjettömän kova halu juoda. Ihan puskista. En ollut väsynyt, nälkäinen, kiukkuinen, turhautunut, tms vaan olo oli tasaisen rauhallinen. Erittäin voimakkaana tuli mieleen oluen maku, nouseva humala, kevyt känni… vaikka kuinka koitin saada mielikuvan laskuhumalasta, tokkurasta, krapulasta, ahdistuksesta, väsymyksestä yms negatiivisesta niin aivot ei suostunut mielikuvia näistä tuottamaan. Vaan tuotti ah, niin autuaallisen ja ihanan mielikuvan nousuhumalasta, kevyestä ja huolettomasta olosta. Järjetön mielihalu mennä lähimpään kauppaan ja ostaa olutta, ei paria pulloa vaan ainakin kasipäkki. Samalla iski semmoinen milläänmitäänväliäfiilis, romukoppaan vaan kaikki raitistelut. Sain puhuttua itselle järkeä, koska illalla on tulossa kaverit katsoon mun saunaremppaa. Enhän mä voi illalla olla kännissä kun ne tulee? Siis todellakaan en edes uskotellut itselleni muutamasta oluesta vaan halu oli kunnon känniin. Ilta ajatuksissa menin kirjastoon, pakotin ajatukset kirjoihin ja selasin varmaan kymmeniä kirjoja. Mieliteko jäi onneksi kirjastoon ja pääsin kunnialla kotiin. Jotenkin pelottavaa kuinka voimakkaana, ihan puskista ja täysin ennakoimattomassa tilanteessa se juomishimo voi tulla.

Tämmöinen kokemus tänään. On noi mun aivot ihmeellinen kapistus. Olisko jollain vinkkejä miten tämmöisistä selviää kunnialla? Jos ei olisi kaverit tulossa illalla niin en ole varma miten olisi käynyt…

Taas yhtä kokemusta rikkaampi - jos positiivisesti koittaa ajatella…

Neljä viikkoa meni täysin ilman alkoa, jopa aikas helposti mutta eilen sitten kevyt känni: kolme pientä siideriä ja kaksi isoa olutta. Koko työpäivän pyöri ajatuksissa juominen. Viikon olen ollut flussassa, olo jyrän alle jääneellä, uupunut ja tehnyt vain välttämättömät eli paljon mm kotihommia rästissä. Mikään ei huvittanut, oli aivan hälläväliä mieliala. Töiden jälkeen kävin kaupassa mutta selvisin kaljahyllyjen ohi. Kotona join monta kupillista kahvia ja söin kuusi voileipää - ettei ainakaan olisi nälkä (HALTn H) Puolikuntoisena rämmin koirien kanssa metsässä vajaan tunnin ja koitin pitää ajatukset hetkessä. Mietin, että jos nyt olis se antabus niin nakkaisin napin eikä tarvis asiaa pyöritellä päässä. Mutta ei ollut. Ja kotimatkalla sitten shellin kautta koukkasin kotio. Varsinaisesti en kännissä ollut, pää vaan sopivasti turrana ilman huolen häivää tai mitään stressiä rästihommista. Aamullakin suht reippaana ylös. Pientä väsymystä mutta sitä on ollut joka aamu tän flunssan takia.

Nyt ei tee mieli alkoa ja koitan olla ruoskimatta itseäni eilisestä. Raitistelu jatkuu mutta tein päätöksen ottaa antabuksen puheeksi ensi kerralla a-klinikalla. Vaikka saan jatkettua raitistelua eilisestä lipsahduksesta huolimatta niin tiedän, että aivoihin jäi jälki. Ja uusia mielitekoja tulee varmasti. Rajuina yllätyshyökkäyksinä tai sitten tämmöisinä eilisen kaltaisina koko päivän takaraivossa pyörivinä ajatuksina.

On tuo viinapiru :imp: vaan sinnikäs tyyppi kun kaikin keinoin koittaa naruttaa juomaan. Ja näköjään tämä erä meni 1-0 mun häviöksi :blush:

Tsemppiä vaan. Taistelu jatkukoon. Kompurointia tulee välillä mutta eteenpäin mentävä. Itse luovutin aikoinaan pieneen kompastumiseen. No, meni kuusi vuotta ja sitten taas yritystä. Joten nyt tarkkana. Aurinkoista päivää sinnekkin.

Keski-ikäisten naisten ketju on jossain … taisi olla Rooibos sen aloittaja, käynyt täällä myös uudella nimimerkillä … …jos oikein muistan. Mitähän kuuluu kaikille keski-ikäisille naisille?

kiitos 0132 tsempistä, matka jatkuu :smiley:

Keski-ikäisten naisten ketju oli aikoinaan aktiivinen, toivottavasti sinne silloin kirjoitelleet ovat selvillä vesillä. Uudenkin naisten ketjun tietty vois laittaa pystyyn mutta itse en ole kovin aktiivinen täällä. Ollut suhteellisen helppoa, on niin paljon muuta tekemistä ja koitan elää, ettei elämä pyörisi liikaa tämän lopettaminen ympärillä. Koitan saada päivittäiset rutiinit uusille urille. Lauantain lipsahduksen jälkeen ei ole ollut mielitekoja ja matka jatkuu. Tämän ketjun laitoin lähinnä huhuillakseni “tuttuja” ja koitan kirjoitella tänne tuntojani - lähinnä siis jonkinlainen päiväkirja itselle. Ja kyllä se on tosi, että täältä saadut tsempit, luetut kokemukset ja vinkit raitisteluun on todella arvokas apu tällä matkalla

Raitista viikkoa kaikille raitistelijoille !

Kerttuli kysyi

Siniristilippu liehuu, joten mitä parhain päivä onnistua ja muistutus aina kun näkee liputettavan. Ja tänään on mukava nauttia runebergintorttu iltapäivän kahvihetkellä kohtalotoverin kanssa.

En muista, onko Vänrikki Stoolin tarinoissa alkoholismista mitään, mutta Sven Tuuvalla oli sydän paikallaan, ja se on mutkan kautta sopiva vertaus siitä, että toipumisen onnistumiseen ei tarvita niinkään älyn erinomaisuutta kuin herkkää sydämen kieltä.

Tänään et ole yksin

Mitä kuuluu, Kerttuli? Täällä hiljainen, rauhallinen, talvinen viikonloppu.

Helou Kerttuli ja Thuja! Täällä tämä vanha keski-ikäinen Rooibos uudella nimimerkillä, kun en vanhoja tunnareita yllättäen muistanut. Välillä olen käynyt täällä kurkkimassa, mutta kun en viimeksi saanut paljon kommentteja niin lähdin pois…juomaan olutta :imp: Vanha ongelma edelleen, kunpa joku keksisi keinon oikeasti vastustaa tätä KALJApirua. Seuraan.

Tervetuloa takaisin!

Amerikoissa sellainen on keksitty jo vuonna 1935 ja Suomeen se rantautui 70 vuotta sitten.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme