Joko tai?!!

:smiley:

Jekateriina, Dalia… edes joku teistä olkaa kilttejä ja kertokaa miksi tässä kävi näin ja jos mahdollista, jos teillä on kokemusta narkomaanin avovaimona, jonka tunne-elämä on kivikkoista, niin kertokaa miksi hän vetäytyy vaikka on hoidossa. Siviilissä nk. hän tätä laitoksien ulkopuolista maailmaa kutsuu hän on aina kanssani, kukaan meidän läheisistä ei pysty edes kuvittelemaan, ettemme me olisi yhdessä…

Moi! Luinkin jo sun kirjoituksen tuossa aikaisemmin. :slight_smile:

Mä en tunne sun miestä, joten en osaa ottaa kantaa siihen, mitä hän sinua kohtaan tuntee, mutta sen tiedän, että parisuhde on tosiaan pakosti katkolla, kun toinen hoitaa itseään. Olen jostain joskus kuullut seuraavan vertauksen ja se on mun mielestä aika osuva:

Parisuhde on kuin hedelmäkori. Se on parhaimmillaan silloin, kun se on täynnä. Meillä jokaisella on oma kori. Hyvässä parisuhteessa kummankin korissa on jotain annettavaa. Jos taas molempien korit on tyhjät tai vain toisen korissa on hedelmiä, niin suhde on epätasapainossa. Toisinsanoen sun miehes kori on nyt totaalisen tyhjä ja sen on ensin saatava sinne täytettä, jotta voi antaa sulle jotain. Mun mielestä on todellakin järkevää pitää suhdetta katkolla kunnes toinen on saanut itsensä kuntoon. Onhan se raastavaa olla erossa, mutta siihenkin totuu ja pahinmpien fiilisten yli mä oon itse ainakin päässyt musiikin avulla. Loppujen lopuksi kuitenkin huomaa, että pärjää ihan hyvin itsekin ja että suhde ei katkea vaikka olisi erossa pidempäänkin, ja jos katkeaa niin silloin sen oli määrä mennä niin. Jos toisesta oikeasti välittää, niin ei se lakkaa vaikka ei joka päivä tai kuukausi näkisikään.

Jaksuja sinne! <3

-D

Heippa,

haluan todella osoittaa tukeni sinulle ja yritän vastata kysymyksiisi asianmukaisesti.

Kaikki mitä meitsi sanoo, on vaan olettamusta ja omaa kokemusta, muista se.

Mun mies on päässyt piristä eroon vuosia sitten ja käsittääkseni sun mies on pirin vuoksi ollut/on hoidossa. Mun mies oli 12 kk hoidossa aikoinaan just pirin takia ja hänen mielestään se oli huippua aikaa, treenasi ittensä superkondikseen ja alkoi voimaan hyvin ja löysi myös tyttöystävän viimeisestä paikasta. En tuntenut häntä tuolloin. Sen jälkeen ei ole pirtsakkaan koskenut.

Noh, hyväkuntoisena ja hyvinvoivana otti itselleen tuolta tyttöystävän, joka sitten myöhemmin opetti miehelleni subun salat ja jatko onkin luettavissa mun ketjussa.

Mun mies oli hoidossa subun takia ensin katkolla n. kaks viikkoa, jonka aikana kirjeet kyllä lenteli suuntaan ja toiseen ja silloin kun sai soittaa hän soitti minulle, sen jälkeen päiväoasastolla ja sitten pitkässä päivähoidossa (voin antaa tarkempia tietoja privaatisti).

Koko tämän ajan hän on ollut hyvin rakastava ja mun tilanteen huomioonottava (onko toi sana?).

Kaiken paskan allapäällätakanaedessä on aina meillä ollut keskinäinen rakkaus, mitä en epäile ollenkaan teillä olevan.

Oon pahoillani, jos tää seuraava loukkaa: mun ukko sanoi, että ei ne piriviekkarit niin pahoja oo että kahen kk päästä omaa naista syrjitään, epäili laitosromanssia, mene tiedä.

Toipumiseen tarvitaan kyllä aikaa, se on totta. Jokaisella on oma polkunsa.

Kaikkein tärkein olet sinä.

Minä en tiedä mitä tehdä muuta kuin kohdata mies ja kysyä.

-piiras

Anteeksi vielä,

oletin tai sain jostain aavistuksen, että miehesi on pirin vuoksi katkolla tai hoidossa!

Minun ja mieheni mielestä tilanne on hiukkasen vakavampi jos kyse on subusta. Ollaan sitä mieltä että se vetää mielen niin matalaksi, ettei välttämättä tyttöystävää pysty morjenstaa. Kuitenkin jos hoitoa on jatkunut jo jonkun aikaa, niin miehesi käytös on kyllä omituista. Vaikka toipuminen vie voimia, niin eikö silti kerrota toiselle, että välittää tms…

En minä tiedä, pohdintoja vain…

Kirjottele pliis, että tiedämme enempi <3

-piiras

:smiley:

:smiley: