Tein tunnuksen jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kirjoittaa ekan viestini. Mies, opiskelija, kolmenkympin hujakoilla. Ensimmäiset alkoholikokeilut peruskouluikäisenä, ja aikuisikä on kulunut enemmän tai vähemmän suurkuluttajana, vaikka ajoittaisia selviä jaksojakin on ollut. Satunnaisia kokeiluja myös muiden päihteiden parissa, mutta alkoholi ainoa jonka käytöstä on muodostunut ongelma. Käteen on jäänyt yhdet kesken jääneet opinnot, maksuhäiriömerkintä ja onhan tuo parisuhteissakin aiheuttanut kitkaa. Kroppa on sentään pysynyt vielä terveenä.
Juomiseni on kai suht tavallista viikonloppukännäilyä, ja monesti sunnuntaikin kuluu loivennellessa. En kovinkaan usein juo arkena tai muutenkaan harrasta parin kaljan maistelua, vaan juon kunnes juotavat loppuvat tai taju lähtee. Mitään sen ihmeempiä harvemmin tulee mokailtua, mutta jälkivaikutukset ovat muutenkin uniongelmaisena ja alakuloon taipuvaisena luonteena täysin sietämättömiä, asiahommat etenevät takkuillen ja rahaakin palaa opiskelijan budjettiin nähden aivan liikaa.
Pidin tuossa perinteisen tipattoman tammikuun, joka meni kyllä suht kivuttomasti, mutta helmikuu tulikin sitten rällättyä vanhaan malliin, vaikka alkuun vaikuttikin että kontrolli olisi ehkä helpompaa säilyttää. Vähentämisyrityksiä takana tosiaan lukematon määrä ja aina käy näin, joten täysi päihteettömyys olisi järjellä ajateltuna paras vaihtoehto, vaikka joku pieni ääni takaraivossa esittääkin epäilyksiään. Tämänhetkinen krapula saa siis luvan olla viimeinen, ainakin toistaiseksi.
Ajattelin tilittää tähän aiheeseen silloin kun siltä tuntuu, lähinnä kai jäsennelläkseni tämän projektin synnyttämiä tunteita ja ajatuksia. Keskustelu ja tsemppi ovat toki tervetulleita.
Kirjoittaminen on tosiaan hyvä tapa selventää tuntemuksiaan ja myös seurata kehitystään! Tervetuloa mukaan, toivottavasti plinkkiin kirjoittelu on sulle(kin) hyvä tapa pitää korkki kiinni!
Jos alkoholiongelma olisi järjellä ratkaistavissa, ei ongelmia olisikaan.
Ongelmallisesti juova, alkoholisti, on valmis luopumaan juomisestaan sitten, kun on vajonnut niin alas, että ei halua enää päätyä syvemmälle juomistaan jatkamalla. Pohja on tietenkin jokaisella erilainen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitos vaan kommenteista. Mietin tässä tuon ekan viestin lähetettyäni, että kauhean korkea kynnys siihen kirjoittamiseen oli vaikka nimimerkillä mennäänkin, mutta nyt mieliala on huojentunut, kun sain päätökseni kirjoitettua ylös.
Seuraavat päivät tulevat varmasti menemään vielä vähän siipi maassa kostean viikonlopun jäljiltä, ja lujana pysyminen kaverin pyytäessä kaljalle tulee koettelemaan itsekuria, mutta ainakin aikaisemmat raittiit jaksot ovat edenneet ihan omalla painollaan, kun on vaan päässyt alkuun. Sosiaalinen elämä kyllä pyörii isoksi osaksi baareissa istumisen ympärillä, ja alkoholittomien juominen kuppilassa on kyllä todella tympeää, kun en pääse ollenkaan samalle aaltopituudelle kännisten ihmisten kanssa, ellen ole niin sanotusti juonut itseäni mukavaksi, mutta eipä minua kai mikään estä tapaamasta kavereita kaljan sijasta vaikka ruuan tai leffojen merkeissä. Täytyy myös pysyä aktiivisena harrastusten kanssa, tylsistyminen saa monesti seinät kaatumaan päälle ja suun napsumaan.
Tiedä pohjakosketuksesta, mutta kyllä sitä kaduttavaa on juopon uralla ehtinyt kertyä, ja vaikka nousuhumalasta nautinkin, on juominen kokonaisuudessaan tätä nykyä melko synkkää touhua, joka todellakin ottaa enemmän kuin antaa.
Kuulostaa kovin tutulta. Samoin mainitsemasi vähentämisyritykset. Tavoittelin myös kohtuukäyttöä. Lopulta kontrolloitu juominen alkoi olla tuskallista hampaat irvessä rajoittamista. Muutama oli liian vähän. Sitten keksin, että kohtuukäyttöä onkin, jos ei juo viikolla! Siispä ma - to raittiina ja pe - su sitten reippaammin. Ei se lopulta siihen jäänyt.
Päihteettömyys kuulostaa hyvältä. Vaienna se pieni ääni takaraivossa vaikkapa lupaamalla sille joka aamu, että tänään en juo. Itse kun en kannata nollatoleranssia missään yhteydessä, niin menen just tolla lupauksella. Ikinä en ole päättänyt, että en enää ikinä juo! Mutta ei tänään. Sillä olen nyt mennyt yli 4 kuukautta.
Jos kavereiden houkutukset ovat uhka raittiudelle, niin keksi vaikka tekosyitä juomattomuudellesi. Mitä vain, jotta saat pelattua aikaa itsellesi ja saat etäisyyttä vanhoihin kuvioihin. Rehellinen ei tarvitse olla kuin itselle, muille voi kertoa ihan mikä omaan suuhuun sopii. Aika on raitistumisessa puolellasi. Itse olen ollut reilun 3 kk raittiina, ja jo nyt voin sanoa että päätös täysraittiudesta on ollut omalla kohdallani ainoa oikea. Kohtuukäyttö ei ole minun juttuni - yksi annos on liikaa ja 10 aivan hitosti liian vähän. Satunnaiset “onnistumiset” ruokkivat itselläni uskoa siitä, että kohtuukäyttö olisi kohdallani mahdollista, kunnes taas tuli ylilyönti isolla kädellä. Tätä samaa kierrättä jatkoin aivan turhan kauan, yli 20 vuotta ongelmani tiedostaen. Tiedostaminen on hyvä alku, mutta ei se minulla riittänyt ongelmani poistamiseen. Olen saanut hyvää tukea päihdeterapeutilta, jonka tapaan noin 2 viikon välein tässä vaiheessa prosessia.
Jos kavereiden houkutukset ovat uhka raittiudelle, niin keksi vaikka tekosyitä juomattomuudellesi. Mitä vain, jotta saat pelattua aikaa itsellesi ja saat etäisyyttä vanhoihin kuvioihin. Rehellinen ei tarvitse olla kuin itselle, muille voi kertoa ihan mikä omaan suuhuun sopii. Aika on raitistumisessa puolellasi. Itse olen ollut reilun 3 kk raittiina, ja jo nyt voin sanoa että päätös täysraittiudesta on ollut omalla kohdallani ainoa oikea. Kohtuukäyttö ei ole minun juttuni - yksi annos on liikaa ja 10 aivan hitosti liian vähän. Satunnaiset “onnistumiset” ruokkivat itselläni uskoa siitä, että kohtuukäyttö olisi kohdallani mahdollista, kunnes taas tuli ylilyönti isolla kädellä. Tätä samaa kierrättä jatkoin aivan turhan kauan, yli 20 vuotta ongelmani tiedostaen. Tiedostaminen on hyvä alku, mutta ei se minulla riittänyt ongelmani poistamiseen. Olen saanut hyvää tukea päihdeterapeutilta, jonka tapaan noin 2 viikon välein tässä vaiheessa prosessia.
Ns. pohjakosketus on henkilökohtainen. Se on harvoin ensimmäinen krapula, mutta joskus hengen riisto joltakulta lähimmäiseltä. Näinkin olen kuullut ihmisten kertovan itsestään.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
