Jojoilun lopetus

Moi kaikille!!! Olen plinkissä aloittanut yhden jos toisenkin oman ketjun, ja muutenkin on alkanut tuntumaan että raitistumisen suhteen alan olla konkari, miljoonan yrityksen ja tunnettuihin menetelmiin tutustuttuani, paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Yksi kohtuullinen menestys näiden miljoonan harjoituskappaleen joukossa on, kahden vuoden täysraitis jakso. Ensimmäistä retkahdusta seurasi pienellä viiveellä toinen, ja siitä olen sitten mutkien kautta ajautunut tähän nykytilanteeseen missä joka toinen viikko ollaan ehkä raitistumassa ja joka toinen vedetään vanhaan malliin, eli jojoillaan.

Vetämiseni on aivan täysin päihderiippuvaista ja alkoholistista päivittäistä pilvenpolttoa, kaljankittaamista ja erilaisilla lääkeaineilla ja huumeilla pelleilyä, joka välillä eskaloituu ja muuttuu vaaralliseksi, rampauttaen psyykeni aivan täysin. Sama kaava aina, joka kerta, kaikkineen. Romantiikka on kohdallani karissut sekä vetämisestä, että raitistelusta. Tarkoitan tällä sitä, etten jaksa enää märehtiä sekoiluitani, kuin en myöskään oleta raitistumisen olevan mitään sen ihmeellisempää, kuin ( kohdallani ) elämänhallinnan tärkein työkalu. Minua on siunattu ja kiusattu tietynlaisilla ominaisuuksilla, jotka sitten ajan myötä ja intensiivisen harjoittelun kautta ovat kehittyneet addiktioksi.

Silti, en koe olevani vain ja ainoastaan alkoholismia, addiktiota ja vetämisiä tai vetämättä jättämisiä. Ja vaikka kirjoitan että täysraitis elämäntapa on minulle se ainoa toimiva tapa elää, en silti koe olevani pelkkää vetämistä, eikä elämäni ole sitä käytännössäkään, ainakaan vielä. Liikun paljon, jatkan taas opintojani ( miten kuten, mutta jatkan kuitenkin ) ja touhuan asioita joissa on aivan valtavia sisältöjä ja huippua hienoa, minulla on runsas ja laaja elämänpiiri kaikkineen.

Koen että reilun parin viime vuoden liikehdintä hyväksi havaitun elämäntavan ja saman vanhan toistamisen välillä on kuitenkin ollut tarpeellista, ja että vaikka kuinka olisin itseäni kusettanut niin taustalla on koko ajan ollut vahva motivaatio palata takaisin raittiiseen elämäntapaan, tai pikemminkin ottaa se uudestaan haltuun, uudella tavalla. Tulevaisuuteen kun en näe minä, eikä kukaan muukaan. Kokemuksistani haluan nyt ammentaa niin, etten jäisi jumiin enää ajatus- ja käyttäytymismalleihin, jotka raitistumisessa eivät ole minua auttaneet, tai auttaneet enää tietyn pisteen jälkeen.

Haluan keskittyä nyt niihin hyviksi koettuihin keinoihin ja tänne plinkkiin kirjoittaminen ja täällä käyty keskustelu on ollut yksi niistä. Haluan myös selvittää uusia tuulia ja pitää mieleni avoimena. Lääkäriaika on varattu, vieroituslääkitys varmistettu ( Ketipinoria pieninä annoksina pahimpiin ahdistuskohtauksiin ja maltillisesti isompina nukkumiseen ), torstaiaamuna painelen A-klinikalle. NA- ja AA-ryhmät passaan ainakin toistaiseksi, ne ovat aiheuttaneet minulle lähinnä kysymysmerkkejä ja ahdistunutta hämmenystä viime vuosina. Suhtaudun siihen toimintaan kuitenkin kunnioituksella ja kiitollisuudellakin, olen saanut niistä joskus aivan valtavan avun. Nyt on aika kuitenkin jollekin muulle. Vertaistuki toki on tärkeää, plinkki kaikkineen ja lisäksi aion selvittää minkälaisia mahdollisuuksia A-klinikka näissä tarjoaa. Ja sitten, minulla on ihan raitistuneitakin ystäviä ja kavereita.

Edellytys kaikelle on totta kai kaiken " vetämisen " lopettaminen, kerta kaikkiaan, sekä itseni ja asioitteni hoitamiseen keskittyminen. Haluan tähän uuteen ketjuuni hahmotella ja jäsennellä ajatuksiani ja kokemuksiani, jotka tässä vaiheessa ovat aika hajallaan ja nopeassa liikkeessä pääkopassani. Ymmärrän, että raittiina ollaan hetki ja päivä kerrallaan, mutta haluan asettaa jonkinlaisia ajallisia tavoitteita pidemmällekin, kuukauden, puolen vuoden, vuoden päähän. Tämä siksi että kokemukseni vanhasta on, että tarvitsen suunnitelmaa, ja apua, selvitäkseni pidemmälle. Lisäksi tuntuu kuin viime vuodet olisivat edenneet parin vuoden sykleissä, ensin pari vuotta raittiutta ja sitten seuraavat pari tätä löysässä hirressä roikkumista. Tässä vaiheessa keskityn kuitenkin näihin hetkiin ja päiviin ja vierouttautumiseen, lyhyemmän aikavälin suunnitelmien lisäksi. Koulut ja hommat täytyy hoitaa ainakin jotenkin myös.

Haluaisin toki myös keskustelua ja kokemusten vaihtoa, nämä ovat parhaimmillaan olleet täällä plinkissä aivan huippua!

Päivä on ollut kaunis ja hyvä, täynnä ihmettelyä, miettimistä ja selvittelyä . Ja sainhan minä kämpänkin siivottua. Ohjelmassa on vielä hetki omia hommia, kävelylenkki ja lisää plinkkeilyä ja pähkäilyä. Tuntuu hyvältä olla täällä jälleen!

Kyllä sitä tukea tarvitset varmasti vähän sieltä sun täältä kun on nuita ämneitä käytössä useampaa sorttia. Semminkin viinan kanssa napsitut lääkkeet aiheuttaa ties minkälaisia jälkioireita, kun käyttöä lopettelee. Kyllä siinä varmasti lääkärin apu on paikallaan kaiken muun apuilun lisäksi. Tsemppiä, ja kannattaa niihin opintoihinsa paneutua kunnolla!

Terve taas!
Kirjoitit että päivä on ollut hyvä, siivouksineen kaikkineen.
Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.
Aika tasapainoiselta tekstisi muutenkin näyttää, tiedät missä mennään ja missä ovat tavoitteet.

Tervetuloa taas mukaan juttelemaan. Ja jos alkaa siltä tuntumaan, niin mene ihmeessä hakemaan myös ammattiapua, ei se asiaa ainakaan pahenna!

Eipä muuta kuin tsemppiä !

Tervehdys R-R, kiva kuulla sinusta. Tekstistäsi sain tietynlaisen hakuvaiheen makua. Aivan ok, pääasia että olet tolpillasi ja tiedostat tilanteesi. Itselläni tällainen etsikkovaihe (oikeastaan vaiheet) kesti kauan, voisi puhua vuosien jojoilusta kunnes tajusin juomataukojen ja täysraittiuden eron. Juomatauot voivat olla pitkiäkin, jopa vuosia kestäviä. Silti kumuloiduistakin juomatauoista puuttuu se tietty ratkaiseva sitoutuminen absolutismiin. joka tehdään vain itselleen. Toive täysin päihteettömästä elämäntavasta ilman ulkoista pakkoa.
Tsemppiä. :smiley:

Kiitos paljon kaikille vastauksista!!!

Tuossa avauksessani on rivien välissä vaikka mitä, ja varmasti sellaistakin mitä en tunnista ja tiedosta. Minussa resonoi kovasti andanten kirjoittama " ratkaiseva sitoutuminen absolutismiin, joka tehdään vain itselleen ". Kahden vuoden raittiin jaksoni alulle ja jatkollekin tärkein tekijä oli AA, NA ja kuntoutus Myllyhoidossa. 12 askeleen systeemeissähän sitoutuminen on ikäänkuin integroitu ohjelmaan ja ihmiskäsitykseen jonka pohjalta ohjelma on alunperin luotu. Tämä on kohdallani nykyään ongelmallista kun olen todennut etten noita ohjelmia pysty sillä tapaa allekirjoittamaan että kokisin osallistumisen luontevaksi ( tähän on muitakin syitä, tosin ), mutta tuolloin ohjelmat ja varsinkin palaverit tarjosivat " ratkaisevan sitoutumisen " mallin kaiken sekavuuden keskelle. Nyt tilanne on sillä tapaa erilainen, että joudun kaivelemaan tällaista mallia muualta, ja tietysti itsestäni. 4-5 vuotta sitten valmiiseen rakennelmaan oli helpompaa samaistua, ainakin nyt vielä12 askeleen systeemit tuntuvat ajatuksenakin todella vierailta.

Nopea tilannepäivitys kiireiseen päivään ja jo vähän selvemmin ajatuksin. Ei, en sulje mitään vaihtoehtoja pois. Soitin tänään A-klinikalle, minne siis huomenna menen käymään. Katsotaan minkälaisia ajatuksia käynti herättää.

Yleisfiilis on siedettävä, mutta silti yhä sekava. Tämä vaatii nyt aikaa ja lisää nukuttuja öitä, ja sitä että saan kiinni rutiineistani kunnolla, sekä uusia kehitettyä. Mielettömän hyvä että ilma on noin hieno! Sekavien ajatusten kanssa vääntöä ja ahdistuneisuutta helpotti aamupäivän lenkki auringonpaisteessa. Nyt hommiin ja iltamyöhällä tsekkaus taas tänne.

Moi R-R,

Tekipä mieleni kirjoittaa sulle, en ihan kauheasti kommentoi täällä P-linkissä syystä tai toisesta. Sulla näyttää olevan jo aika hyvin tilannetajua ja osittain ihan järkevää suunnitelmaa miten aiot raittiudessasi edetä. Haluaisin hieman avata niitä “rivien välistä” huomaamiani asioita, toivon kuitenkin ettet ota tätä millään tavalla loukkauksena. Nämä on vaan omia huomioitani ja voin olla väärässäkin :slight_smile:

Se, että olet jo itsellesi myöntänyt ja jojoilustasi oppinut, että touhusi on täysin päihderiippuvaista, on jo pirun iso askel parempaan. Se, että ylipäätään myöntää asian, on valtavan vaikeaa. Tiedän täysin, miltä tuntuu kun “rampauttaa psyykeen aivan täysin” - omalla kohdalla mitta tuli paniikkikohtauksen muodossa täyteen, ja päätin hakeutua ensimmäistä kertaa katkolle. Mun kohdalla se psyykkinen pahoinvointi meni niin pahaksi, etten yksinkertaisesti kestänyt enää.

Eikä sen elämän tarvitse olla pelkästään riippuvuutta: mäkin olen työssäkäyvä, harrastan ja olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuva tyyppi, joka voi henkisesti todella pahoin. Sen sijaan että olisin päättänyt voida paremmin, ruokin demoneitani alkoholilla, ja pahan olon kierre vaan jatkui ja jatkui, oikeastaan se kasvoi lumipalloefektin lailla niin suureksi, että se murkasi minut alleen. Mutta se isoin taistelu mitä käyt addiktiosi kanssa, on usein miltei näkymätön muiden silmissä.

Päällimmäisin asia, mikä minulle tuli mieleen tekstisi luettuani on se, minkä jo andante sanoi: voit ulkoistaa avunsaannin, tehdä aikatauluja, käydä lääkärissä, A-klinikalla, ryhmissä, hakea vertaistukea täältä - mutta se vaikein ja isoin askel on haluta elää päihteetöntä elämää, joka päivä. Se on nimenomaan se juomataukojen ja täysraittiuden ero. En väitä etteikö kaikki edellämainitut tukimuodot olisi hyviä, tarpeellisia tai jopa välttämättömiä: mutta se perimmäinen asia on ratkaiseva sitoutuminen absolutismiin, joka tehdään vain itselleen. Toive täysin päihteettömästä elämäntavasta ilman ulkoista pakkoa, niin kuin andante sen hienosti kiteytti. Allekirjoitan tämän täysin, myös omalla kohdallani. Se päätös on ihan helvetin vaikeaa tehdä, ja on täysin OK jos et ole “siellä vielä”. Tämän jälkeen muut tukimuodot ovat hyväksi ja niistä saa paljon apua, mutta perustan uudelle elämälle ja henkiselle hyvinvoinnille luot sinä itse, itsellesi. Sen sijaan että suunnittelet olevasi vuoden selvinpäin, tai viikon, on ratkaisevana tekijänä päätös olla juomatta tänään - mutta ajatuksena se, että tänään et halua juoda, ja että et välttämättä halua juoda enää koskaan.

Mutta en missään nimessä tuomitse sinua tai ketään muutakaan, nämä ovat vain oman elämäni oivalluksia ja olen kohdannut omat mörköni silmästä silmään, tehnyt siitä taistelusta omat johtopäätökseni ja elän elämääni näiden oivallusten ja kokemusten valossa. Ehkä sinun kohdallasi nämä säännöt eivät päde, sen vain sinä pystyt päättämään. Kaikesta huolimatta sinulla on hienoja ja hyviä oivalluksia omasta tilanteestasi, ja toivon sinulle pelkkää hyvää.

Huomenia uuteen viikkoon R.-R. ! Katselin ketjuasi vielä kertaalleen ja huomasin lisää yhtäläisyyksiä reiteillämme varsinkin tiukkarakenteisten apumuotojen suhteen. Minuakaan eivät tuollaiset rakenteellisesti liian “valmiit” ohjelmat puhutelleet. Ehkä myös siksi, että niissä oli harvoin tilaisuutta syvällisempään ajatustenvaihtoon itseä juuri sillä hetkellä askarruttavista aiheista. Ryhmissä kun on muitakin joilla saattaa olla raskaampiakin ongelmia joiden käsittely tuntuu akuutimmalta.
Ja sittenhän on ryhmiä joissa ei keskustelu ole tarkoituskaan vaan omien monologien avulla yritetään lievittää pahaa oloa. Parempi ehkä kuin ei mitään, mutta itseäni ei innostanut kovinkaan pitkään.
Kaiken lisäksi on hyvä muistaa, että itseapuryhmät ovat vain maallikkojen vertaistukea ja parhaimmillaan täydentävät muita tukimuotoja. Ne eivät korvaa ammattiapua - etenkään niissä riippuvuusmuodoissa joihin tarvitaan lääkitystä ja/tai valvontaa. Puhun tässä pääasiassa sekakäytöstä ja psyykkisistä ongelmista.
Rytmis, ajattelin kysäistä minkälaisella aikaikkunalla olet liikenteessä ja mihin suuntaan junasi liikkuu?
LunaS, kiitos ystävällisistä sanoistasi. Sain positiivisesta palautteestasi paitsi iloista mieltä, myös vastauksen joskus esitettyyn kysymykseen miksi pitkään raittiina olleet roikkuvat vieläkin täällä. Luin myös toisesta ketjusta ajatuksiasi peloista ja vastaan jossain vaiheessa tähän teemaan. Pelkojakin kun voi säädellä aikaikkunoilla ja suhteuttamisilla! :smiley: