Join työpäivän aikana

Olen ratkennut ja siitä alkoi uusi 3 viikon putki. Sain katki sen ja olin 5 päivää selvinpäin, kunnes ratkesin taas ja join työpäivän aikana.

Olisin halunnut eilen ja monena muunakin päivänä kirjoittaa tänne vaikka mitä, mutta sanat tuntuvat niin tyhjiltä. Kaikki on tyhjää tällä hetkellä.

En pysty olemaan tänään selvinpäin, mutta olisiko huomenna uusi mahdollisuus. Haen taas katkaisua tähän kierteeseen ja uutta alkua. Mutta vaikeaa se on, enkä usko siihen enää itsekään. Tyhjyyden kokemus henkisesti ja fyysisesti on jotain käsin kosketeltavaa. Siitä sitten ponnistaa uutta elämää, kun ei ole luomisvoimaa, on vain tämä omassa päässä oleva hiljaisuus ja tyhjyys, jota pakenen humalaan. Sanat, joilla ei ole merkitystä. Työ, joka tuntuu turhalta ja merkitysemättömältä. Elämä, josta on hävinnyt ilo ja nauru.

Voi paska :confused: Mutta nyt teit sentään sen, minkä voit tehdä raittiutta kohti, ja kirjoitit tilanteesi auki tänne. Se on jo yksi askel eteenpäin.

Kun sain tämän kakaistua ulos, asiat lähtivät hieman selkenemään. Googletin tietoa tyhjyydestä. Voiko todella olla niin, että pakenen tunnetta alkoholiin… seison alkoholistisen juomisen alkulähteellä.

Tänään juominen ei ollut enää kivaa. Päihdelinkin annoslaskurin mukaan olen 0,2 promillen “humalassa” tällähetkellä. Jos pystyn ajamaan autoa, pystyn kirjoittamaan myös päihdelinkkiin. Olen tänään syönyt hyvin, ottanut vitamiinit ja muut ja hetki sitten vielä Buranan.

Haluan lopettaa juomisen.

Töissä juominen oli mahdollista, koska olin etätöissä, kuinkas muutenkaan, se monelle tuttu kompastuskivi, kun työmotivaatio on hukassa. Työni tuntuu tarkoituksemattomalta. Pitäisi kuitenkin pitää itsensä sen verran hyvässä kunnossa, että hoitaisi työn, muuten ei tuu taloudellisesti kyllä toimeen mitenkään.

AA:ta olen miettinyt. Jälleen.

Olen jotenkin miettinyt sitäkin, kuinka onni ei odota tiettyjen saavutusten tai tapahtuneiden asioiden jälkeen. Työ ei tuonutkaan onnea, vaikka nyt saa painaa niska limassa turhalta tuntuvassa työssä. Onni tulisi löytää sieltä, jonka paikalla minulla on tyhjyyden tunne. Ja mistä se on sinne mennyt? Ja milloin?

Olen jotenkin surullinen siitä, että tasan viikko on mennyt juodessa. Sitä ennen taisin olla aika hyvässä kondiksessa, pystyin olemaan joitakin päiviä selvinpäin. Näillä mietteillä aamua kohti.

Häpeä on iso.

Toivon kovasti että rohkaistut menemään AA-ryhmään. Jos niitä on usea paikkakunnallasi niin käy useammassa ja päätä sitten missä alat kulkea, sinnikkääsi vain päivä kerrallaan ja miettimättä liikaa, siitä se lähtee. Mutta valinat on sinun, kukaan ei voi päättää sinun puolesta, eikä kukaan kaada kyllä sitä viinaakaan suuhusi, kyllä se oma käsi sen tekee… Mutta rohkeutta!

Hyvä, että kirjoitit tänne.

Minäkin olen kärsinyt tyhjyyden tunteesta ja, kun vuonna 2015 onnistuin lopettamaan silloisen juomisen, olin harjoitellut pysähtymään aina, kun tunnistin tyhjyyden tunteen. Pysähdyin ja aloin tutustua tyhjyyden tunteeseen, annoin sen olla enkä taistellut vastaan. Sellainen auttoi ainakin minua.

Sanotaan, että se tyhjyyden tunne tulee lapsuudesta, taustalla voi olla esimerkiksi näkymättömyyden/kohtaamattomuuden kokemus lapsuudenperheessä. Olen käsittänyt, että sen takia se ei välttämättä koskaan lopu, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Siihen voi toki saada muutosta psyykkisellä työllä ja, jos löytää elämäänsä jotain merkityksellistä.

Kerroit, että et koe palkitsevuutta esim.työstä. Tuli mieleen voisiko dopamiinitasosi olla matalat, liittyy mm. masennukseen. Sitä voi hoitaa joillain masennuslääkityksellä.

Voimia!

Moi Lempeä Kettu!
Kurja juttu tuo retkahdus. Se ei ole osoitus huonoudesta tai heikkoudesta. Ehkä sinulla ei tässä kohtaa vielä ollut muuta keinoa selviytyä. Alkoholiongelman alla on usein muita ongelmia ja nehän puskevat pintaan hankalasti juuri raitistumisen alussa, kyn muutenkin on vaikeaa.
Hyvä kun palasit kirjoittelemaan!

Viisaita sanoja!
Oma oloni on vanhetessa parantunut ja ehkä olen hyväksynytkin jollain tapaa. Nykyisellään kuvaisin omaa kokemustani tyhjyyden sijaan irrallisuudeksi ja ulkopuolisuudeksi. Jollain tapaa jopa viihdyn täällä ulkokehällä nykyisin, vankilan sijaan tämä on alkanut tuntua vapaudelta, vaikka varsin ikäviäkin olotiloja välillä on.

Lempeä Kettu, sinä olet arvokas ja ainutlaatuinen, vain sinä voit olla sinä! Maailmassa ei ole ketään juuri samanlaista. Yksi ja ehkä nyt ensimmäinen merkityksellinen tekeminen voisi olla hoitaa itseäsi lempeästi ja rakkaudella parempaan kuntoon.
Ehkä sen tyhjyyden kanssa oppii elämään, ehkä se lievenee. Voit löytää jotain asioita mitä sydämestäsii haluat tehdä.
Minulle kesää toi iloa ja merkitystä, kun perustin ja hoidin lintujen ja oravien juottopisteitä. Nyt aion ruokkia niitä talvella.

Aiemmin jo oli puhetta, että olet lahjakas kirjoittamaan ja ilmaisemaan asioita. Ehkä sitä tyhjyyden tunnetta yms voisi käyttää polttoaineena kirjoittamiseen tai muuhun taiteen tekemiseen?
Työ ei aina välttämättä tuo kuin toimeentulon ja ehkä sekin riittää, jos mielekkäänpiä asioita voi toteuttaa vapaa-ajalla.

Voimia! Parempi olo on edessäpäin vaikka nyt on hankalampaa.

No voihan pylly. Mutta eipä tuolle nyt enää mitään mahda, joten katse eteenpäin.

Mietin samaa, että voisiko lääkäristä olla apua tässä. Ei tuollaisen tyhjyyden kuitenkaan kuulu olla ns. normaali olotila. Olen aiemmin kokenut samaa, eikä mikään ihme, että se houkuttelee hetken helpotukseen. Ei siihen välttämättä auta yksistään mikään omatoiminen muutos, oli se sitten raitistuminen tai mielekäs tekeminen, vaikka asiaa edistävätkin. Olen tulkinnut sinun olevan aika samaa sorttia kuin minäkin, että itse pitää pärjätä ja omat pulmat ratkaista. Toivoisin tähän kuitenkin muutosta meidän kummankin osalta. Muut ihmiset ja ammattilaiset ovat täällä myös meitä varten, eikä yksin käydyt taistelut kerro vahvuudesta. Ei, vaikka voittoja tulisikin.

Jos tuntisin sinut livenä, sanoisin nyt, että mennään yhdessä katselemaan sitä AA-tarjontaa. Nyt sen sijaan kannustan tekemään sen itse. Ei se ota jos ei annakaan.

Lipsahtelu on ihan luonnollinen osa prosessia, eikä vie sitä suoraan alkuun (vaikka laskurit näin hieman valheellisesti meille kertovatkin). Olisihan ne silti hyvä saada loppumaan kokonaan, ihan sinun itsesi takia. Olet sen totisesti ansainnut. ?

Kiitos kaikille. Oli todella ihana lukea teidän jättämät viestinne.

Minä todella latasin skypen ja menin nettiryhmään. En halunnut laittaa siihen nimeäni, joten olin vierailijana. Yhtäkkiä vetäjä alkoi huhuilla, että mitäs, kukas täällä on yksi, joku, jolla ei ole nimeä, mikäs tuo on, onkos se joku, huhuu ja menin jotenkin paniikkiin. Lähdin pois ja sydän hakkasi. Tuntui, että olisi pitänyt tulla näkyväksi ja en tiennyt oliko kamera päällä.

Nyt istun tässä.

Kirjoitan teille.

En ole hakenut tänään korjaussarjaa. Tiedättehän, ne iltajuomat klo 20:55. Kyllä siinä jonossa seisoessaan tunnistaa kaltaisensa. Kylmänhiki päässä, ehtiikö vielä. Jos ei ehtisi, se olisi katastrofi. Juon vielä nämä, en ole humalassa, antakaa anteeksi. Huomenna sitten lopetan. Se ikuinen huomisen odotus.

Olen sairaslomalla edelleen. Huomisesta haluan ensimmäisen raittiin päivän. Yritän soittaa tukipuhelimeen silloin uudestaan, jotta saan yhden kokonaisen raittiin päivän alle. Kyllä se siitä sitten taas. Ihan varmasti. Olettehan samaa mieltä. Te olette tällä hetkellä ainoani, jolle voin puhua tästä. Palataan huomenna asiaan.

Suurkiitos lohdullisista ja lohduttavista sanoistanne.

1 tykkäys

Sain valtakunnallisesta numerosta ilmaista keskusteluapua ja nyt olen selvinpäin.

On ihmeellistä olla selvinpäin, vaikka kello on jo klo 11. Normaalisti olen avannut oluet jo heti herätessäni. Nyt päätin taistella itseni ulos tästä.

Minulla ei ole enää juomia jääkaapissa kuten yleensä ostan aina sen verran, että seuraavaksikin päiväksi riittää. Join ne eilen tarkoituksella pois enkä hankkinut koko päivänä uusia, viimeisen avatun kaadoin viemäriin, kun ei mennyt alas. Maistui pahalta, vastenmieliseltä. Sanoin itselleni, että tässä on viimeiset juomat, jotka tulet tässä elämässä juomaan, joten nauti niistä nyt.

Olen hankkiutunut tällaiseen matalan kynnyksen terapia-palveluun, jonka aloitan torstaina. Tästä haen alkuun voimaa ja tukea. Onhan sanomattakin selvää jo, että en juo koska juotattaa ja se on kivaa, vaan taustalla on mielenhallinnan ja tunteiden käsittelyn problematiikkaa, jotka toivottavasti lähtevät selkiintymään. Lupasin itselleni, etten jätä nyt itseäni yksin vaan teen asioille jotain. Haen apua ja nyt sitä on haettu niistä paikoista, jotka tuntuivat itselle hyvältä.

Muutos tarvitsee myös muita toimia. Vanhojen ihmissuhteiden tarkastelua sen osalta, mitä ne ovat liittyneet päihteisiin. Nämä vanhat huonoille teille ajavat tuttavat saavat jäädä, vaikka se kipeältä tuntuukin. Ymmärrän sen nyt, että muutos tarvii oikeasti myös ne muutokseen ohjaavat toimet. Jos niitä ei ole, niin muutos parempaan on pelkkää sanahelinää.

Voihan VEE mitä sinnittelyä selvinpäin.

Olin jo hakemassa olutta. Ajattelin, että vaan yksi (tai ehkä yksi päkki.)

En kuitenkaan hakenut. Ja nyt se on jo liian myöhäistä.

Eka selvä päivä siis.

Ihana kuulla, että olet hankkiutunut tuollaisen avun piiriin. Se vaatii rohkeutta, joten isot onnittelut kynnyksen ylittämisestä! Tunnen pienen kateudenkin piston ilon ja ylpeyden ohella. Tuo on myös iso juttu, ettet kuitenkaan hakenut eilen olutta. Nyt päivä päivältä eteenpäin.

Mietin myös omaa tilannettani ja sitä, mitä tapahtui kun aloin vähentäjästä lopettajaksi. Todella iso asia siinä taitteessa oli se, kun puhuin asiasta parille saman läpikäyneelle kaverille ja puolisolle. Sitä ennen olin ajatellut, ettei minun tarvitse. Onhan minulla itseni ja korvaamattomat plinkkikaverit. Plinkki on ihana, edelleen. Mutta ei silti sama kuin oikea ihminen, jonka kanssa jutustella aiheesta.

Ajattelin myös tosi pitkään, etteivät ihmissuhteeni saa muuttua. Päätin olla täysillä mukana kaikissa menoissa omien alkoholittomien juomieni kanssa. En vain ymmärtänyt, että vaikka muutoksia tulisikin, ei niiden tarvitse olla pelkkää menetystä. Päinvastoin, näen ihmiset laajemmin, kun olen valmiina viettämään aikaa myös raittiiden kanssa. Enää en halua osallistua, jos pääpointti on ryyppääminen. En saa niistä tilanteista mitään, enkä jaksa niihin myöskään panostaa.

Olet hyvällä tiellä, onnea vielä ja iso, lämmin tsemppihalaus!

Hyvä homma ettet hakenut juomaa. Siitä se lähtee.
Minulle sanottiin kaikenlaisia viisaita neuvoja alussa, ja kun ei minulla itsellä ollut keinoja miten raitistua niin pakkohan minun oli kokeilla kaikkea mitä neuvottiin, he jotka olivat olleet jo raittiina pidemmän aikaa. ehdotettiin esim. ole vain päivä kerrallaan, hetki kerrallaan juomatta, älä mieti liikaa kaikkea mennyttä tai tulevaa tai yhtään mitään joka aiheuttaa ahdistusta. Niitä ehtii sitten mietiä kun on ollut raittiina esim. 3kk. Se kuulemma on yksi koettelemuksen kohta jolloin ratkeaa juomaan mutta jos sen ylittää niin helpottaa.
No, oikeassahan nuo olivat.
Eikä ensimmäisen vuoden aikana kannata tehdä mitään suuria muutoksia elämään, keskittyy vain pysymään raittiinna ekaksi.
ja se ettei saisi olla janoinen, nälkäinen tai väsynyt, silloin on vaara että tarttuu pulloon.
Ja että jokin kiva uusi harrastus kaiken tilalle, liikunta tai muu. Minä aloitin liikunta harrastuksen, ihan vain itsekseni juoksin ja talvella hiihdin, tulihan siitä vähän pakkomielle mutta parempi sekin kuin takaisin humalaan…
yritän antaa vinkkiä millä keinoin olen pysynyt raittiina, kaikissa elämän aallokoissa, kriiseisssä, niitä on ollut, ja on ollut tyhjyyden tunnetta, väsymystä ja vaikka mitä. Mutta ne kuuluu elämään. Mielestäni ei kukaan selviä ilman kriisejä. olen ollut raittiina jo kovin pitkään, mutten silti ole kuin vain päivän kerrallaan. Oikeastaan monen muunkin asian vaivatessa elän päivän kerrallaan.
tsemppiä ja elämä on ihanaa kun saa olla selvin päin :slight_smile:

Tämä on kyllä taivahan tosi. Olen ihan näillä näppäimillä ollut 11 kk selvinpäin, mutta tunnistan edelleen tuon. Noinkin yksinkertaisen asian, minkä oikeastaan tajusin vasta ihan vähän aikaa sitten, kun olikohan Naurismäki tai joku muu viisas, joka mainitsi HALT:in. Hungry, angry, lonely, tired. Silloin juomisajatus pulpahtaa tosi helposti pintaan, vaikka muuten pysyttelisi jo varsin rauhaksiin jossain piilossa. Loppujen lopuksi ihan tuollaiset perustunteet ohjaavat paljon ja osaavat triggeröidä. Tässä vaiheessa enemmän kuin mikään ulkopuolelta tuleva viesti.

Alussa toki on enemmänkin ponnisteltavaa, mutta se helpottaa päivä päivältä, kuten Lempeä kettu tietysti tiedätkin. Toivon kovasti jaksamista!

Minä pääsin alkusyksystä kunnolla uuteen alkuun, kun tavallaan pakonkin edessä jouduin päästämään ajatukseni irti menneistä ja tulevista. Paluu tähän hetkeen ei ollut minulta edes mikään varsinainen päätös, se oli vain pakko tehdä niin, kun tajusin, etten voi elämässäni ratkaista tällä hetkellä juuri muutakaan kuin sen, juonko vai en - silloinkin, kun mieltä vaivaisi vaikka vain hetkellinen juomisen halun tunne.

Tuota pikaa tämä pakko alkoikin sitten tuntua suurimmalta vapaudeltani eikä vain suhteessa alkoholiin vaan moneen muuhunkin asiaan elämässäni. Se on kaikin tavoin hyvä elämänfilosofia, ehkä jopa jonkinlainen onnen avain monelle.

Se riittää, mitä on nyt, kun ei ole oikein muutakaan.

Moi, Lempeä kettu.
Luin kirjoituksesi ja muistan hyvin oman taisteluni ja sen suuren epätoivon, kuinka selvitä iltaan, kuinka selvitä huomiseen?
Join itsekkin joskus työpäivän aikana. Kaljan pari. Joskus olin huonossa kunnossa ja nukuin sivuhuoneessa, tai autossani juotuani muutamat tasoittavat ( siis känniä ylläpitävää).
Taistele hetki hetkeltä selvänä, vaikka epätoivon mustat pilvet ympäröivät vieden toivon. Toivottomuus voi tuntua loputtomalta, sitä se ei kuitenkaan ole.
Jokainen juomaton päivä vie aina uuteen helpompaan päivään.

Putkis, selvinnyt… Sinäkin selviät!

Minua helpotti noina ensimmäisinä päivinä se tieto, että tämä oli tässä yksinkertaisesti siksi, ettei pääni kestä sitä levotonta leviämisen tunnetta, minkä valtaan joudun rankkaa juomista seuraavassa krapulassa. Tiesin, että vaikka alku menee vain tunti kerrallaan ja sen jälkeen päivä kerrallaan, kaikki se kipu ja mielen hätä on VAIN alkoholin vaikutusta. Kun se lakkaa, on rauhan aika. Ja niin se sitten tuli. Siinä tilassa koen olevani yhä vaikka on kulunut jo pari kuukautta - VASTA pari kuukautta. Case closed tässä ja nyt, juuri tänään. Mikään ei noiden ensimmäisten päivien, korkeintaan ensimmäisen viikon jälkeen ole ollut niin vaikeaa kuin se.

Kaikki on ollut sitä vastoin paljon helpompaa, kun en ole juonut.

Kiitos lempeä kettu rehellisyydestäsi .
Kirjoituksesi kirvoitti ryhmäläiset kirjoittamaan. Luin ne ja sain apua myös itselleni.
Kiitos.

Tuli Annikan huomiosta mieleeni, että aika pienen porukan touhulta Plinkki on viime aikoina tuntunut takavuosiin verrattuna. Siksikin on niin tosi tärkeää, että uskalletaan tulla esiin vaikeissakin paikoissa vaikka ne todella ovat vaikeita. Jokin aika sitten täällä puhuttiinkin verevästi siitä häpeästä, mikä etenkin repsahduksiin ja muihin vaikeuksiin herkästi liittyy. Muistan, kuinka juuri se keskustelu, missä todella rohkeasti ja rehellisesti omaa häpeäkokemustaan kuvaavat tyypit tulivat auttaneeksi allekirjoittaneen lisäksi varmaan monia sellaisiakin, jotka vasta nyt tajusivat ensimmäistä kertaa, etteivät ole vastaavan kokemuksen kanssa yksin. Oma avuntarve on ilman muuta tärkein motivaatiotekijä tänne kirjoittamisessa mutta siinä samalla voi tajuamattaankin tukea myös muita tavalla, jonka laatua ei heti arvaakaan. Itse en olisi tässä, missä nyt olen, ilman Plinkin väkeä.

Voimia sinulle Lempeä Kettu!
On viisautta hakea apua, kun huomaa, ettei omin voimin selviä. Näinhän olet nyt tehnytkin.

Sinulla oli hieno onnistuminen tuo rattiuspätkä! Siitä näet, että pystyt siihen.
Jos ja kun kompastuu, pystyyn vaan uudelleen ja eteenpäin. Noin kävi minullekin monet kerrat; luulin pohjani löytyneen, mutta useamman kerran pohja osoittautui pelkäksi välipohjaksi, jpnka läpi mätkähdin.

Koska kovista ponnisteluistasi huolimatta retkahdit, lisäkeinoja tarvitaan. Onkohan teilläpäin mahdollisuutta päästä juttelemasn päihdehoitajalle tms ensi alkuun? Tai olisiko Antabuksesta kainalosauvaksi aluksi, jotta pääset varmenmalle pohjalle?

Huomio helposti kiinnittyy nyt tuohon retkahdukseen ja ehkä mielessäsi ohitat onnistumisen eli tuon raittiuspätkän ja havainnot joidenkin ihmissuhteiden ongelmista. Ne ovat kuitenkin tallella ja avuksi jatkossa. Kaikki hyvä ei pyyhkiytynyt pois.

Pidä huolta itsestäsi ja tsemppiä!