Join itseni antisosiaaliseksi ihmiseksi

Olen ollut neljä vuotta raittiina ja koko sen ajan minulla on ollut ongelmia sosiaalisissa kontakteissa ihmisten kanssa. :frowning: Ennen juomistani ja jonkin verran senkin aikana olin sosiaalinen ihminen. En halunnut olla yksin vaan hakeuduin ihmisten seuraan. Toki jännitin silloin tosi paljon erilaisia tilanteita ja luultavasti rupesin juomaan parantaakseni masennusta, joka vain valitettavasti paheni.
Joka tapauksessa nyt olen tilanteessa, että voisin olla koko ajan yksin. Minulla ei olisi mitään tarvetta olla ihmisten kanssa tekemisissä, jos ei olisi pakko (töissä, kotona…) Puhelimella soittaminen ja siihen vastaaminen ahdistaa. Hassua tässä on se, että pakolliset työpuhelut, joissa ei tarvitse lörpötellä kuulumisia, menee hyvin, mutta muuten… :frowning: Vituttaa, kun joku soittaa minulle tai minun PITÄÄ VUOROSTANI SOITTAA JOLLEKKIN KAVERILLE. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan?
En haluaisi vierailla missään enkä halua vieraita, joiden kanssa täytyy miettiä keskustelunaiheita. Usein huomaan lörpötteleväni tuulta, taivasta paskaa, että ei tulisi hiljaisia hetkiä… Vihaan niitä. Maha meneen kippuralle ja ahdistaa tosi paljon. Onko minulla yhtään kohtalotoveria missään? Mikä minut on muuttanut tällaiseksi? Alkoholi? :cry:

Sinulla on paljon kohtalotovereita. Nimenomaan AA:ssa kohtaa paljon kaltaisiasi ihmisiä ja heidäm kertomuksiaan. Kovin tyypillinen tarinan juoni on, että aivan ihan tavallista puhumista piti opetella ensin parikin vuotta AA:ssa, ennenkuin se siirtyi osaksi arkipäivää. Eikä se kuuleman mukaan AA:ssakaan ole helppoa ollut. Neljä vuotta raittiina on hieno aika. Oletko tuona aikana saanut mitään ohajusta raittiina elämisen suhteen? Kuulostaa, että tuo viina on vienyt mennnessää oman arvon tuntoa ja tuottanyt häpeää ja syyllisyyttä tilalle. Sitähän se viian tekee. Noita asioita pitäisi jollain tavalla työstää, kun juomisen lopettaa.

Ensimmäinen vuosi raittiutta oli kuherruskuukautta, jos kukaan tietää mitä tarkoitan. Sen jälkeen on ollut ongelmaa jos toistakin. Yritän käydä keskustelemassa tk:ssa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, mutta en koe, että siitä olisi ollut apua. Masennuksesta ja huonosta itsetunnosta olen kärsinyt melkein koko aikuisen elämäni.
Valitettavasti tapasin myös mieheni juomisaikanani ja nyt pähkin koko ajan, että olenko naimisissa aivan väärän ihmisen kanssa. Epäilen, että en ole häntä koskaan rakastanutkaan (mitä lie tarkoittaa!). Seksi ei suju, kun minua ei kiinnosta ollenkaan. En tiedä olisinko saanut lopetettua juomista ilman häntä, mutta aika kauan hän jaksoi sitä katsella ennen kuin sain itseäni oikeasti niskasta kiinni. Tuntuu, että koko elämä on solmussa ja minä kykenen tuntemaan vain ahdistusta… :frowning:

Moi Aurinko,
voi olla, että tuo:

ei riitä, etenkään, kun kerrot että:

Olisiko sinulla mahdollisuutta intensiivisempään keskusteluun eli terapiaan? Kekustele ihmeessä terapian mahdollisuudesta tuon psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.

Eikös siihen terapiaan pitäisi olla psykologi? Jos yksityiselle menee, tulee niin kalliiksi, että ei ole varaa… :frowning:
Vielä kyselen, että onko muita, jotka ovat aloittaneen parisuhteen juomisaikana ja sitten raitistuneet? Kokemuksia? :wink:

Olin sosiaalinen lörpöttelijä ennen kuin aloitin juomisen. Kerkesin juoda alkoholistisesti vain pari vuotta, mutta viina muutti minut araksi ja suorastaan tylsäksi ihmiseksi. :frowning: Et siis ole ainoa.

Ei, terapeutin ei tarvitse olla psykologi. Psykoterapia on eri juttu.

Anteeksi hölmöyteni mutta kysyn kuitenkin että mikä sinulla on tuossa se ongelma ? Etkö voisi vain hyväksyä olotilaasi ? Minkälainen sinun pitäisi olla omasta mielestäsi ja miksi sinun pitäisi olla sellainen ? Vaivaako sinua se että et ole omasta mielestäsi jonkun ulkopäin annetun normikäsityksen mukainen ?

Jos tosissasi haluat toisten seuraa niin sinun on sitä haettava ? Otettava ensimmäinen askel ja kurottauduttava toisia kohti. Jos jäät vain paikallesi ja odotat että muut hiffaavat sinut, niin odotus voi venähtää pitkäksi .

Töissä sinulla menee hyvin, koska voit kietoutua roolisi sisään.

Jos muut ihmiset tuntuvan vtuttaan vain liikaa ja sen takia et halua olla heidän kanssaan tekemisissä niin so what ? Miksi pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa ei resonoi ? Voit tietysti kysyä itseltäsi että mikä muissa niin haraa vastaan ? Miksi asetat kohtuuttomia vaatimuksia muille ? Asetatko niitä itsellesi ?

Ajattelet että olet juomisen seurauksena mennyt jotenkin “rikki” ? Entäpä jos asia onkin päinvastoin eli että juomisen loppuminen tuokin esiin vain sen todellisen minän ?

Mitäpä jos annat itsellesi vain luvan olla tuollainen. Itsekin olen viettänyt pitkiä aikoja elämästäni yksin varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa silloin se oli ongelma. Nykyisin yksinäisyys on aivan hyvä olotila ja jopa kaipaan sitä kaiken työelämän hektisyyden parissa vietetyn ajan jälkeen.

Ja otsikkosi voisit aivan hyvin muuttaa mielestäni muotoon “Join itseni itsenäiseksi ihmiseksi” :smiley:

Ehkä ilmaisin itseni epäselvästi. Minua ei siis tee mieli olla ihmisten kanssa tekemisissä. Yleensä kohtaamiset menee kuitenkin ihan ok, vaikka ahdistelen tilanteita etukäteen ja olen niiden jälkeen ihan puhki.