Mitä mieltä noita Harry Hole -dekkareita lukeneet ovat? Ovatko “sopivaa luettavaa” raitistuneelle alkoholistille? Kirjoja lukeneet tietävät, mistä puhun 
Olen tässä uutta luettavaa vailla, ja kehutut Nesbøt kyllä kiinnostaisivat.
Ööö… Miten niin “sopivaa”? Eikö voi lukee, mitä huvittaa? 
En ole lukenut Harry Hole dekkareita mutta ilmeisesti viittaat ko. henkilön alkoholiongelmaan.
James Ellroy on yhdysvaltain myydyimpiä dekkarikirjailijoita ja hän on itse raitistunut alkoholisti ja aika rankan elämän läpikäynyt jeppe ja aika pakkomielteinen monessakin suhteessa. Itse pidin Muistoja pimeästä omaelämänkerrallisesta kovaksi keitetystä dekkarista. Siinä hän käy läpi omaa elämäänsä ja alkaa tutkimaan oman äitinsä murhaa. Murha tapahtui aivan oikeasti ja se ei kylläkään valitettavasti ole selvinnyt. Katu-uskottava kirjailija. Monessakin suhteessa samaistuin äijään 
fi.wikipedia.org/wiki/James_Ellroy
Tällä hetkellä luen itse Jarkko Sipilää. Ostin divarista pari kirjaa lauantaina.
Jo Nesbo on loistava. Aika ahtaaksi menee elämä jos ei enää voi edes haluamiaan kirjoja lukea. Nesbot pitää ehdottomasti lukea julkaisemisjärjestyksessä. Samalla tulee näkyväksi hänen kehityksensä kirjailijana mutta ennen kaikkea Harry Holen tarina vaatii oikean lukujärjestyksen.
Ketjun avaus oli hieman epämääräinen, koska en halunnut spoilata kirjoja.
Tarkoitan sopivuudella sitä, että minkälaisia moraalikäsityksiä ja hyvän tai pahan rajoja etenkin alkoholismin suhteen kirjoissa käsitellään, koska fakta on, että se vaikuttaa lukijaan. Tämä meidän “ominaisuus” myös tarkoittaa sitä, että elämään tulee rajoituksia.
Parhaitenhan tuo kuitenkin selviää, kun luen yhden tai pari niistä.
Hmm… Kirjoitukseni saattaa olla hieman aiheen vierestä, mutta menköön. Itselläni, alkoholistina ja narkomaanina, joka yrittää usein kovasti tehdä niitä “ryhtiliikkeitä” elämässään, monet huumeaiheiset kirjat tai elokuvat ovat laukaisseet vetohalut. Kirjassa/elokuvassa ei tarvitse edes esittää huumeiden käyttöä(tai ryyppäämistä) millään tavoin romantisoituna tai glorifioituna, eikä sen tarvitse olla edes kirjan/elokuvan pääasiallinen aihe, mutta silti vain yksi vetokohtaus, vaikka se olisi kuvattu aivan hirveäksikin, eikä millään tavalla positiiviseksi, saattaa laukaista huumeiden himon. Nyt tullaan kuitenkin siihen itse asiaan, eli vika ei suinkaan ole kirjassa/leffassa, vaan siinä, että mulla alunperinkin kuiskuttelee jossakin alitajuntani sopukassa se, että haluaisin taas ottaa vähän jotakin. Sitten ryhdyn lukemaan kirjaa ja saan muka siitä sen kimmokkeen huumeiden käyttöön tai ryyppäämiseen. Mä tarvitsen aina jonkin syyn, jolla voin selittää retkahtamistani itselleni, vaikka tosiasiassa syy on vain ja ainoastaan siinä, että mun tekee mieli, koska olen, ainakin psyykkisesti, riippuvainen. Tämä ei toki koske kaikkia, addikteja on moneen junaan, mutta omakohtaisen kokemukseni pohjalta kehoittaisin pohtimaan, kummittelevatko taustalla sittenkin juomahalut, jos pitää miettiä tuollaisia asioita, että onko jokin kirja “sopivaa” luettavaa vai ei.
Juu, tuon kyllä ymmärrän, varsinkin aluksi, jos on vähän altis imemään erilaisia vaikutteita tai jos on hankaluuksia jotenkin itsensä rajaamisen kanssa. En toki itsekään erityisemmin halua marinoitua millä sattuu asenteilla yms., mutta yhä vahvemmin vain siksi, ettei kiinnosta eikä esim. siksi, että pelkäisin niiden vaikuttavan juuri minuun 
Mutta kaiken kaikkiaan, tietty varovaisuus on ihan viisasta!
Winston, minulla sama juttu, että kaikenlaiset huumekäyttökuvaukset aiheuttavat edelleen vähintäänkin epämiellyttäviä tuntemuksia, ja levotonta oloa. Aika monta vuotta käytön lopettamisen jälkeen aiheuttivat myös leukojen tärinää ja sellaisia pieniä hallusinaatioiden kaltaisia tuntoja, mikä oli siis mielestäni ikäänkuin käytön kaipailua. Alkoholin kanssa näin ei ole. Kumma juttu. Tämän vuoksi olen vain tällä puolella, enkä useinkaan lue esim. saunan juttuja. Pelkät sanamuodot saattavat tuntua ikäviltä (kolisee, nousee, jne.). Eli vaikka ensin tuntui koko kysymys vähän naurettavalta (sorry, Niles!), ehkä pitää miettiä oman sietokyvyn mukaan millaisia juttuja “kestää”.
Mä oon niin koukussa Jo Nesbon dekkareihin. Oon lukenut kaikki, mitkä on käteen osuneet. Enkä edes järjestyksessä Harry Hole on niin paras ja paranee “vanhetessaan”. Mä tosin olen kirjahullu eli melkein kaikki käy. Aina pitää olla jokin kirja työnalla
En tosin osaa sanoa, ovatko kirjat parasta lukemista raitistuneelle alkoholistille, itse kun olen vielä juova sellainen 
Mutta kyllä Harryn toilailut saavat ainakin minut uskomaan parempaan
Y.T
Pinkku
Jo Nesbo on todellakin loistava! Ja juuri luin mainoksesta, että uusi kirja on juuri ilmestynyt…ostan tosi vähän kirjoja (kirjasto!) mutta tätä saa jonottaa …
Harry Hole on inhimmillinen, todellinen, kärsivä ihminen, alkoholisti, huumeiden käyttäjäkin. Ja kirjat todellakin kannattaa lukea ja ehdottomasti ilmestymisjärjestyksessä. Suosittelen- ne eivät kyllä saa toipuvaa alkoholistia narauttamaan korkkia, itselleni ei ainakaan ole sellaisia tuntemuksia tullut. Kateeksi käy, sulla on ne kaikki kirjat vielä lukemattomina edessä!
Kiitos Marina vastauksesta!
Olen lukemassa ensimmäistä kirjaa. Ns. korkin narauttaminen on minulla melkoisen monen “lukon” takana, eli ehkäpä ihan siitä ei liene kyse, vaan ennemminkin siitä, että samaistuminen on niin vahvaa, että se vihlaisee. Mutta eihän se välttämättä ole paha, ja lukemalla se selviää. Nyt sivulla 60