Jatka Tarinaa!

Meillä oli joskus koulun äidinkielen tunnilla tällainen juttu tai peli…ja aattelin, että siitä vois tulla hauska ja toimiva lisä tänne muiden Kivojen “hupi ja viihde” kirjoitusten ohelle!

Ainakin itse pidän tällaisistakin vähemmän vakavista aivojumpista, muiden vakavien juttujen vastapainona.

Eli…seuraava aina jatkaa lauseella tai parilla edellisen kertomusta, siten että siitä tulee looginen jatkumo…

Ymmärrättekö?

…heh…jos tarinasta tulee hyvä niin tehdään siitä omakustannekirja tai opetustarina… :wink:

[/b]Tarina alkaa;

Oli likainen loskainen marraskuun aamu. Tampereen Ratinan sillan alta heräilee mies, pää kohmeloisena, suu kuivana, vaatteet märkänä ja viluissaan

Miehellä ei ollut pienintäkään käsitystä missä hän on ja kuinka hän on sinne joutunut. Hapuiltuaan taskujaan, hän huomasi, ettei siellä ole rahapussia, kännykkää eikä avaimiakaan.

Menkää nyt vittuun täältä leikkimästä tarinoiden kanssa.

hihiihiii olipas kiva tarina :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: seuraava voi kertoa jatkoa sille…

Jaska päätti pummata fyrkkaa aseman edessä päästäkseen uuden elämän alkuun ja tienasikin pari milliä seuraavan vuoden aikana rautatieaseman edessä ja koska ei enää kajonnut tuoppeihin, omaisuutta alkoi kertyä ja päätyikin ostamaan Tapparan lätkäporukan ja lähtivät suurella hälyllä pelaamaan Venäjän KHL-sarjaan Jokerimaamiesten kaveriksi ja kerran pitkällä pelireissulla Kiinan vastaisella rajalla –

hän tapasi kellareiden pahimman spurgun jälleen umpikännämöisessä höpöttelemässä omiaan. Kiinan passikonstaapeli haisteli hetken ilmaa spurgun ympärillä, päästi valtavan aivastuksen sekä kiikutti spurgun Mongoliaan menevään junaan.

Lähellä kiinanmuurin itäpäätyä mongolian rajalla käveli kellarien pahin spurgu takapuoli pystyssä ulos junasta valittaen rypälemäisen pukamakasvaimen sattuvan ja häiritsevän hänen auvoista sukupuolielämäänsä ja seurusteluaan simpanssin kanssa.

Jotenkin hän ajautui Pekingin lentoasemalle, jossa meni ravintolaan. Retkahdus oli lähellä. Hän sanoi tarjoilijalle:
“May I have a whiskey, please”.
Tarjoilija katsoi häntä hämmentyneenä. “Solly, I dont undelstand”
“Whiskey!” toisti miekkosemme painokkaasti.
“Solly…” sanoo jälleem tarjoilijatar onnettoman näköisenä. Hän ei ymmärrä.
Miekkosemme huitoo kohti tiskiä, jonka takana hyllyllä selvästi seisoo viskipulloja. “Bottles there, you see!”
Tarjoijatar on yhä kuutamolla.

Miekkosemme huoahtaa väsyneesti: “okey, bring me one BEER”.

“Beel? Yes, thank you, sil” ilahtuu tarjoilija ja rientää toteuttamaan tilausta.

Kesken kaiken tämän alkoholinhuuruisen episodin spuge ymmärtää elämänsä olevan aivan turhaa ja sisällötöntä…hän ymmärtää olevansa yksinäinen ressukka joka vain haluaisi että hänen juttujaan ymmärrettäisiin…mutta vastakaikua ei vain synny…

pian saapuu tarjoilija uudelleen kynän ja paperinpalasen kanssa kellarimiehen luokse.

ja kellareiden pahin spurgu todella huomaa vihdoin, mitä kaikki ovat hänelle yrittäneet sanoa!

Ja silloin hän onnellisena ja kiitollisena puhkeaa vuolaisiin kyyneliin tietäessään saavansa palata maitojunalla rakkaaseen kotikyläänsä ja sen turvalliseen äidinhelmaan.

Ja kellareiden pahin spurgu ällistyi :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth:
kun hänen rakas lomapuisto ei toteuttanutkaan 12 askelta ja ei ollut kursivoitua tekstiä.

edit. tää on siis tosiaan historiaa, lukemattomia vihjaavia viestejä tullut esim. Böffiltä ja kaveri on täysin pihalla mistä on kyse.

Ja niin spuge otti peräpukamansa ja aasinsa sekä ratsasti uljaasti tapaamaan Böffiä, sillä spugelle ei tarvii vihailla kahta kertaa. Näin Spuge, Antti sekä Böff lähtivät yhdessä uimaan.

Jostain täysin käsittämättömästä syystä tähän tarinaan löysi tiensä myös Tauski joka ilmaisi syvän huolensa spugen lisääntyneestä arkipäiväjuopottelusta… niinpä he molemmat päättivät yhdessä tikkauttaa huulensa umpiasentoon ja tumpata kurkkuunsa puutapit…

Samaan toimenpiteeseen päätti ryhtyä 1970 yläkerran huligaani älämöitsijäpaviaanin suhteen…

Ja niin T̶o̶m̶p̶p̶i̶s̶ metsien mies sanoi: we have to kill this fucking clown!

12:35 youtube.com/watch?v=nUaN1GSM_cQ

Edit. Ja tämä tapahtui, kuin otin rakkaan lomapuitston syliini 11:25 youtube.com/watch?v=nUaN1GSM_cQ ja metsien mies tuli uljaana puolustamaan!

Näin spuge jatkoi elämäänsä onnellisena kohtuullisena alkoholin sisäänsä hörsijänä kunnes kuolema tuli sekä erotti hänet elämästä sekä elimistä. Höyhenen kevyenä keppanan tuoksuisena henkenä hän kohosi ylös taivaisiin ja siellä hän harpulla lurittelee yleviä sointuja ikuisuudesta ikuisuuteen sukupuolettoman jumalhenkilöitymän ylistykseksi. Taivaissa saa myös runkata

Sen pituinen(kö) se.

Olipas joulusatu. Avasin ketjun vakaana aikeena osallistua mutta putosin junasta jo ennen Tampereen asemaa. :open_mouth:

Kun nämä keppanantuoksuiset suolikaasut olivat leijailleet omiin satumaisemiinsa oli taas hetken aikaa rauhallista…kunnes Tampereelle saapui neitonen joka putosi junasta hieman ennen tampereen asemaa, ison pahan ja ilkeän konduktöörin toimesta… pöllämystyneenä tuo elämässään hieman eksyksissä oleva tyttönen pyöritteli päätään.

Se olikin sille tyttöselle ihan uusi tilanne. On se monesta pudonnut; puusta, kelkasta, tikkailta ja tuoliltakin, mutta ei koskaan aiemmin junasta. Mitähän tässä nyt pitäisi tehdä kun Tampereen maaseutu ei ollut tyttöselle ollenkaan tuttua seutua?

Tyttönen ymmärsi kailottaa mustanmakkaran mansessa olostaan plinkissä, jolloin alati valmis herrasmies kera kultaisen koiransa saapui välittömästi opastelemaan neitoa niin mansen kapeilla kaduilla kuin myös pussilakanoiden oikein täkittämisestä sekä vuoteen sijaamisesta sotilaallisella tarkkuudella