JareGo opettelee elämistä.

Me Lopettajat
1

Ensimäinen raitis päivä takana. Viime vuoden lopun ja tämän vuoden alusta olin 3kk juomatta, sitten repsahti.

No ihän siinä, menikin pitkään ihan järkeviä määriä mutta mutta…

Taas on mennyt kokoajan enenevissä määrin vähentely yrityksistä huolimatta. Ja kokoajan tekee mieli ottaa sitä muutamaa. Nyt taas häiritsee, huolestuttaa ja suorastaan pelottaa nuo ottamiset niin jumalattomasti että pakko se on lopettaa.

Mihinkään huomattavaan humalaan harvemmin nyt enään itseäni juon, olen tissuttelija jonka määrät aina salakavalasti kasvaa ja kasvaa. Toki hiprakka ja se niin petollinen kevyt kiva jurri tulee, mutta nykyään enään en kittaa kaksin käsin, oksentele, menetä muistia, en pode niitä överi kankkusia enkä hukkaa tavaroita, nolaa itseäni yms.

Mutta mutta… Pian taas ollaan tuossa, tämä saatanan tauti kun etenee asteittain. Joten nyt ennekun ollaan taas siellä ihan pohjalla niin menee korkki kiinni. Kirjoitin tänne joskus ennen eli nimimerkillä, muttakun en muista niitä millään niin palasin uudella.

Suurkuluttaja kun tekee come backiään, niin tämä lakkaa ottamasta toivottavasti toistaiseksi ihan kokonaan.

2

Toivoisin että AA:ta ja A-klinikkaa ei tultaisiin niin kovasti “paasaamaan”, sillä minulla on mielenterveydellisten ongelmien takia tiiviit hoitosuhteet jo muualle olemassa. Enkä noista A:lla alkavista palveluista ole saanut itselleni mitään apuja.

Juomis vimmani pohjimmaisen syy tiedostan sillä päihderiippuvuudet, itsetuhoisuus ja äärimmäinen impulsiivisuus kuuluvat tautini kuvaan :confused: Että syitä tälle ei minun tarvitse lähteä sen kummemmin etsimään. Tiedostan valitettavan hyvin pääni viat ja niitä fiksataankin tässä samalla terapeutilla.

Myös toivoisin kovasti että tälläiselle ateistille ei sitä korkeinta voimaa saati mitään jeesusteluja tultaisi kauppaamaan. Kirkkoon kun en ole ikänä kuulunut ja raamattu on minulle täysi satukirja, kenenkään oikeutta uskoa en tietenkään kiellä, ja jos se raitistumisessa on auttanut niin kiva. Itse vain en ole vähimmissäkään määrissä kiinnostunut.

Pyydän anteeksi jos kuullosti tylyltä, juoma hammasta kolottaa ja vituttaa siksi aivan suunnattomasti.

Törmäsin muiden ketjujen lueskelun lomassa noihin edellä mainittuihin ja muistin että viimeksi ketjuni täällä täyttyi aika “mukavasti” noista vaikka kantani koitin tehdä hyvin kauniisti selväksi, useaan otteeseen. :slight_smile: Jokainen tyylillään, kunhan se pitää raittiina :slight_smile: Mutta teki nyt vaan mieli vielä kertoa että nuo eivät kuulu minun tyyliini, niin jätetään ne pois :slight_smile: Tsempit ovat tervetulleita ja muukin jutustelu tottakai.

3

.

4

Heips. Olen samaa mieltä että juominen on aina oire jostakin. Ainakin ongelma juominen Ja siinä vaiheessa viimeistään kun siitä saa sen ongelman kehitettyä. Näin ainakin itsellä.

Mielenterveysongelmani on ollu minulla jo ihan lapsuus/varhaisnuoruudesta asti, juomisesta onnistuin kehittämään ongelman vasta paljon myöhemmin, mutta eipä minun sekoiluni viinalla alkaneetkaan.

Sairastan epävakaata persoonallisuus häiriötä (impulsiivista muotoa), masennusta ja adhd:ta joten pää vikoja löytyy. Ja ihan lapsesta asti se pää on sen järkyttävän tuskan ja ahdistuksen takia pitänyt saada sekaisin keinolla millä hyvänsä. Tiedostan sen tarpeen olevan ns. itse lääkintää, kun mikään muu ei niistä oloista ole vapauttanut, kun se tiedoton tila, silloin ainoastaan kestän olla.
Lääkintä aloitettiin jo kakarana, on impattu bensat, haisteltu liimat, vedettu pharma fennican verran pilleriä, kaikki huumeet kokeiltu ja niistä kun sain aikanaan itseni kuiville niin alkoi se viina maistumaan.

Sitä viinaa vastaan saakin rypistellä ihan tosissaan. Huumeista sentään ei ole enään vuosikausiin ollut ongelmaa. Olen kymmenen vuoden aikana kokeillut muutaman kerran, ei maistu vaan enään, eikä kiinnosta. Viina sen sijaan maistuu, aivan sama mitä se on niin vaikea on kieltäytyä.

Nyt kun taas on alkanut niin pahasti tuo itse lääkintä vetämään puoleensa, että alkaa ihan pelottaa, on aika napata härkää sarvista.

Tänään en juo.

5

.

6

Juu lääkkeitä en syö, en mielelläni ota edes buranaa. Kaikkea ovat vuosien saatossa koittaneet tuputtaa mutta MINÄ EN NIITÄ OTA. Unilääkkeitä tosin on kokeiltu jos jonkunlaista aijempina vuosina mutta niistäkin kokeiluista luovuin kokonaan kun ei niistä apua tähän krooniseen unettomuuteen löytynyt.

Liekkö tuo nuoruuden huumehörhöily nostanut täyden vastustuksen mömmöjä kohtaan, vai sekö että tiedän noista mieliala lääkkeistä “liikaa”. Minulla kun on terveydenhoito alan koulutus ja työhistoria ennen työkyvyttömyytyä.

Tiedä häntä mutta puistattaa ajatuskin että alkaisin moisia napsimaan. Terapialla sairauksiani hoidetaan, kunhan saisi tämän alkon kuriin niin pääsisi psykoterapian aloittamaan. Nytkin kyllä tapaan psykoterapeuttia ja tulevaa hoitojaksoa suunnitellaan mutta taitaa oman jaksamisen takia tulla vähän muutoksia suunnitelmiin.

Noh, yksi asia kerrallaan, nyt se on tämä korkki kiinni projekti. Nuo lapsuuden traumat ja kaikenkattavat pääviat eivät katoa mihinkään vaikka niitä alettaisiin kaivelemaan sitten kuhan on jalat vähän tukevammin maassa. Toki käynnit psykalla jatkuvat :slight_smile:

7

Sen vielä lisään että en tietenkään kenenkään muun lääkkeen/lääkkeiden käyttöä väheksy.

Jokainen meistä tekee sen minkä tuntee tarvitsevansa. Itselleni vaan lääkitykset ei ole se oikea vaihtoehto. Onneksi nykyinen lääkäri on kanssani samaa mieltä joten ne tuputukset ovat loppuneet lekuri vaihdoksen myötä.

Mutta tosiaan, kuka mitäkin tarvitsee ja mistä avun ongelmiin saa, on jokaisen ihan oma asia ja hyvä niin. Kunnioitan eriäviä mielipiteitä mielipiteinä. Ja tiedän toki että joihinkin psyykkisiin/fyysisiin vikoihin niitä lääkkeitä vaan on syötävä. En minäkään insuliinista diabetikkona kieltäytyisi :slight_smile:

8

Tervetuloa joukkoon! Minulla on 2-suuntainen mielialahäiriö ja paniikkihäiriö olleet teinistä asti. 2-suuntaiseen liittyy minulla krooninen unettomuus, ja olen unettomuuden takia mennyt psykoosiinkin parikymppisenä. Tästä syystä on iltalääkkeenä Triptyl, josta ei ole ollut haittavaikutuksia. Paniikkihäiriöön/keskivaikeaan masennukseen menee Escitalopram. Olo on kovasti kohentunut viimeisen vuoden aikana, itkeskely ja paniikkikohtaukset ovat vähentyneet.

Alko-ongelmaan olen kokeillut Selincroa, josta tuli voimakkaita aisti- ja vainoharhoja, ja Antabusta, joka nosti maksa-arvot vaarallisen korkealle. Harmittaa, koska otin Antabuksen tunnollisesti ja selvästi hyödyin siitä, mutta en voi käyttää. Hoitokontaksi on psykiatrian polille, jossa käyn sairaanhoitajan kanssa juttelemassa. Olen myös käynyt päihdehoitajalla ja muutaman kerran AA:ssa saamatta näistä kummoista hyötyä. Eniten on auttanut kuntouttava työ ja raitis miesystävä. Alkon käyttö on vähentynyt sen jälkeen, kun aloin lukea päihde- ja mielenterveysaiheista kirjallisuutta. Psykoterapia ei ole taloudellisesti mahdollista ainakaan vielä.

9

Hei Sointu. Itsellä kokeiltu unettomuuteen ainakin Atarax, Tenox, Mirtazapin, Triptyl, Ketipinor, Melatoniini jne jne… Apuja ei ole löytynyt. Nyt tosiaan olen nuo lääke kokeilut halunnut lopettaa kokonaan toistaiseksi ja sairaslomalla ollessa nukun silloin kun pystyn ja koitan selvitä sillä muutamalla tunnilla mitä pätkissä tulee. Uni vaikeuksista siis olen kärsinyt myös jo ihan lapsuudesta asti, että uuden asian kanssa sentään ei painita.

Minulla tuo vaimo on myös suht perso alkoholille ja vaikka hänellä homma paremmin hanskassa onkin, eikä vetele suhteutettuna minun määriä/putkia, niin hyviä olemme toisiamme lietsomaan sekä hyvässä että pahassa. Nyt on korkki kiinni kummallakin ja toivottavasti myös pysyy. Toisiamme tukien ja komennellen mennään :wink:

Lopettaminen on aina ollut suht helppoa parin ekan viikon kärvistelyn jälkeen mutta sen olen huomannut että se vähentäminen ei ole mun juttuni. Korkki pysyy suht helposti alku tuskailuiden jälkeen kiinni, mutta aikansa kun on mennyt hyvin ja sitten annan itselleni luvan ottaa yhtenä iltana, on helppo ottaa uudelleen muutaman viikon kulttua ja vähän enemmän… Sitten kohta jo taas viikon päästä… Ja sitten taas mennään.

Eli nyt kokeilen ihan uutta taktiikkaa, lopetin tuon vähentelyn kokonaan… En siis enään yritä pitää järkevissä rajoissa vaan en ota ollenkaa. Siirryin tänne minulle luultavasti paljon paremmin sopivalle puolelle. :slight_smile:

Vielä ei ole lähtenyt niin pahasti lapasesta kun useasti aijemmin, ilmeisesti jotain älyä ja oppia on tullut, sillä tajusin aijemmin kun koskaan ennen mihin taas ollaan menossa.

Tästä päivästä tulee hankala, viime yön valvoin taas kokonaan. Tunnin päästä olisi lähdettävä kaupungille sillä olisi terapia käynti. Sosiaalisten tilanteiden pelko on valtava enkä liiku juuri terapiaa kummemmin kodin ulkopuolella… Monesti nuo käynnit olen palkinnut jälkikäteen ottamalla vaimon kanssa vähän kuppia ja käymällä juttuja läpi, tai vaan onnitellakseni itseäni siitä että pääsin sovittuun tapaamiseen. Jopa on fiksu tapa kun oikein miettii…

No katsotaan miten lähtee käyntiin tämä raitistuminen. Päivä kerrallaa. Motivaatio juomattomuuteen on kova, mutta niin on ne vitutus, ahdistus, tuska kohtauksetkin. Nyt kun nekin pitää kestää ilman lieventäviä aineita…

10

Hei JareGo!

Minä taistelin myös vuosikausia vähentämisen kanssa ja ihan samaa jojotusta se oli. Välillä jopa tuntui, että tämähän voi onnistua, mutta hetken kuluttua löytää itsensä jälleen tilanteesta, kun on lähtenyt lapasesta. Se pienen luvan antaminen sille yhdelle kyllä madaltaa kynnyksen lähes kokonaan övereille, jotka seuraavat väistämättä vähentelyä, näin ainakin minulla.

Minusta on paljon helpompi vetää se raja nollaan, silloin ei tarvitse jojoilla ja raja on yksinkertaisen selkeä ja helppo ymmärtää. Minusta myös tuntuu, että jotta voi vuosia vähentää, niin aika ajoin sitä pitää juomamääriä lisätä, jotta on koko ajan, mistä vähentää. Oishan se vähentäjälle hirveää, jos vähenisi liian vähäksi :smiley:

Tsemppiä ja raitista tätä päivää.

11

Ho hoijaa. Taas tuli kuraa niskaan niin että ihan tosissaan meinasi keittää… Heti ekana teki mieli riipaista oikein kunnon jurri mutta annoin sitten olla ja jätin kaupassa käynnin väliin.

Tipaton jatkukoon vitutuksen saattelemana. Mieli on tehnyt niin perkeleesti, mutta jotenkin sitten ihan vaikka kiukusta voimaa repien on korkki vielä kiinni. Tänään en ota!

12

Kun vituttaa, niin sitä voi helposti ajatella tirpasevansa kännit. Kenelle siinä muka kostaa känneillä, kuka siitä kärsii eniten ja ketä sillä kännitirpasulla eniten pohjimmiltaan rankaisee?

Kuitenkin jokainen raitis päivä tuo helpostusta ja jokainen voitettu kiusaus tuo vahvuutta voittaa seuraavakin.

Tsemppiä, elä anna periksi.

13

Voit ajatella asiaa myös ihan rohkeasti niin, että olet ollut tänään raittiina ihan yhtä pitkään, kuin minäkin tai kuka tahansa muukin raitista elämää viettävä. Et siis ole yhtään vähempää saavuttanut, koska meillä kaikilla on vain tämä hetki ja päivä menossa.

14

Kiitos tsempeistä, kyllä tämä tästä. Ruoan laittoa ja hyvällä ruoalla herkuttelua tiedossa. Välillä ahdistaa ja meinaa pinna kiristyä, mutta aina se on samaa alussa. Ei mitään uutta auringon alla :slight_smile: Päivä kerrallaan mennään… Välillä jopa tunti kerrallaan, mut aika se menee kokoajan eteenpäin kuitenkin.

15

Suu napsaisi niin pirusti, tuliseen ruokaan kun sopisi kylmä punaviini :slight_smile: Päätin sitten kuitenkin vetää oikein herkuttelu illan tänään lohdutukseksi :slight_smile: Lähetin vaimon suklaa ja herkku ostoksille, taktikoin itseni pois reissulta vahinkojen välttämiseksi. Miksi nämä ekat päivät ovat aina niin vaikeita! Varsinaisesti mitään fyysisiä vieroitusoireita ei noilla mun määrillä ja kerroilla koeta, mutta jumakauta tän henkisen puolen kanssa. On kun tulisilla hiilillä näin alku illasta.

Aina muutaman päivän välein on tullut taas muutaman kk tissuteltua ja nyt neljä päivää mennyt käytännössä ilman. Join siis ma/ti päiville jaettuna 1.5 annosta (kaappiin jääneet jämät pois) joten käytännössä “raitisteltu” on maanantaista. Alkaa jo napsaa niin pirusti tuo suu!!

Tässä kohtaa yleinsä alkaa tekemään tiukkaa. Monesti meinaan otan torstaisin kun sopii hyvin aikatauluun. Eli mun viikonloppu olisi periaatteessa alkanut… Kyllä aika kuivalta taas tuntuu.

Alkaa jännästi ne perus paska kelat pyörimään päässä. “No voinhan mä muutaman ottaa”, “johan tässä taas oli väliä edellis kerrasta”, “Mulla oikeastaan mitään ongelmaa tässä ole”, “liioittelin varmaan tätä hommaa”'.

Nykyään toki en usko noita, mutta jännästi ne silti palaavat mieleen. Tiedän kyllä täysin paska puheeksi, mutta silti en osaa tuota ajatus kelaa katkaista…

No sätkitään nytten… Pakko kyllä sanoa että vittu mitä paskaa, tää on aivan perseestä!!! Saatana!!!

Mut ehkäpä leffa studio ja herkut vähän lohduttaa.

16

No menihän se viinan himo ohi, herkkuja ja neljä alkotonta nikolaita docventursia höystämässä helpotti kummasti.

Tässä pientä pohdintaa kävin läpi kun lueskelin noita ketjuja. Monet puhuvat viinapirusta joka houkuttelee, itse näen asian niin että viina ei ole piru, sen enempää kun aseetkaan oikeissa käsissä. Huumeet eivät tapa ketään vaan paska mitä niihin sotketaan, likaiset värkit, väärin pistäminen, väärillä annoksilla tai huumeen himon takia aiheutetut vaaratilanteet ja esim velat.

Jotenkin itsestä tuo “viinapiru” tuntuu vähän kuin ongelman ulkoistamiselta, siltä että ei aivan omaksi syyksi oteta ongelmaa vaan haetaan vähän kuin syypäätä ulkopuolelta.

Itse tiedosta ongelman olevan tasan omien korvieni välissä. Omaa tyhmyyttähän se oli että juomaan alkoi ja oman mieleni vika että koukkuun jäi. Ehkä pienen osuutensa saattaa tehdä geenit, jos niin haluaa uskoa. Luulen että jonkinlaisen alttiuden omaan, en täysin tuota geeni teoriaa osta mutta suvussa on ollut epävakautta, masennusta, alkoholismia yms mielen ongelmaa, joten varmasti se on osaltaan toiminut lumipallo efektinä jo sukupolvien ajan. Paha olo sairastuttaa muunkin perheen, väärät käytösmallit ja toimintatavat opitaan ympäristöltä ja opetetaan niitä eteenpäin.

En milläänlailla tietenkään ympäristöäni syytä, itsestäni sen vian tässä asiassa olen löytänyt jo kauan sitten.

Monet tuntuvat etsivän syytä juomiselleen tälläkin palstalla ja se on hyväksikin tottakai että tulee parhaassa tapauksessa hoidettua sairaus, ei pelkkä oire. Mutta monet myös puhuvat siitä viinapirusta, aivan kuin olisi olemassa joku ukko joka vetelee naruista tai kuiskii korvaan ja sitten vaan mennään kun ei muuta voi

Pisti vaan pohdituttamaan että onko minkälaisia teorioita sille viinan himolle? Minä tiedän syyni juomiselleni, moniko tietää ja on käyttänyt aikaa omansa pohdiskelulle?

Kirjoittelen vaan aikanikuluksi ajatusteni virtaa, joten älkää pelästykö mun jaaritteluja. :slight_smile:

17

Minä juon ahdistukseen. Ahdistaa tämä maailma niin perkeleesti. Sodat, planeetan tuhoutuminen jne. millon mikäkin. Olen myös mestarit maalailemaan piruja seinille. Toisin sanoen jatkuva katastrofivalmius on koko ajan päällä.

En ole myöskään löytänyt sitä omaa ammattiani vielä ja tällä hetkellä vain harhailen tässä elämän suossa.

Sitten kun jotkut näistä ovat akuutisti päällä (tai kaikki) niin korkki aukeaa. Juon saadakseni lomaa omilta ajatuksiltani.

18

Minä juon koska olen riippuvainen ja päässäni kaikenlainen nollauksen ja relaamisen tarve liittyy juomiseen ja siihen hetkelliseen hyvänolontunteeseen jonka siitä saa mutta joka mulla ei ole kestänyt nimenomaan hetkeä kauempaa enää vuosiin. En halua juoda mutta juon kuitenkin koska jonkun hetken ajan sitä haluan. Ja aina annan itselleni luvan jatkaa harjoitusta sen yhden jälkeen.

Sinä selätit hienosti sen kuuluisan viinapirun eilen. Minusta viinapiru on just se oma (sairas) mieli, riippuvuus, joka siellä kuiskii tai karjuu, miten milloinkin. Mutta “rakkailla” asioilla on aina monta lempinimeä, myös viinalla ja viinapirulla, kun niistä on niin vaikea erota.

Hyvää jatkoa, go Jare!

19

Sillanrakentaja kirjoitti

On asioita, joille yksittäinen ihminen ei mahda mitään. Ne on tyynesti hyväksyttävä. On myös asioita, joille itse voi tehdä jotain. Niille on rohkeasti tehtävä, mieluummin viisaasti.
Tyynenmeren pyörremyrskyille emme mahda mitään, omalle juomisellemme voimme. On vain harkittava ja etsittävä ne keinot ja tavat, jotka auttavat pysymään erossa juomisesta. Ja kun oikea tapa on löytynyt, sitä on noudatettava poikkeuksetta, siis joka päivä.

20

Tuo no kyllä aivan totta. Ne keinot on vähän hakusessa itsellä, kun haen sitä nopeaa mielihyvää ja helpotusta alkoholista, enkä oikein muusta toiminnasta sellaista saa. Masennuksen ja muiden sairauksien takia ei oikein mikään tunnu yhtään miltään. Lähes kotini vanki minusta on tullut kun sosiaalisten tilanteiden pelko on valtava. Siinä on haastetta etsiä sitä korvaavaa toimintaa ja uutta mielihyvän lähdettä.

Itse menen hampaat irvessä eteenpäin. En nauti tästä, enkä tunne iloa. Mutta ehkä aikaa myöden sellaistakin alkaa löytymään. Vaikeaa uskon sen olevan kun minun tapauksessani sairaudet oli ennen alkoholia ja tiedän olevan sen jälkeenkin. Monethan masentuvat kun alkoholisoituvat, minulla se on vain liitännäinen muista mt ongelmista :frowning: