Jännän äärellä

Nyt paremmilla fiiliksillä yritetään kirjoittaa uudestaan. Kirjoitan tätä lähinnä itselleni joten en välitä vaikka kukaan ei tässä ketjussa alkaisi kanssani rupattelemaan. Yritin päiväkirjaa kirjoittaa, mutta tuntui tyhmältä kirjoittaa itselleen…
Pääsin vihdoin ja viimein eroon huonosta parisuhteestani ja mieli koheni heti. Uskon, että plinkillä oli osuutta asiaan. Tajusin täällä pyöriessä, että pakko on lopettaa, mutta heti kun oli sota pystyssä miehen kanssa niin tölkki oli kädessä. Ja näitä sotia oli joka päivä, vuosien ajan. Toivoin hänen ryhdistäytyvän ja muuttuvan ja tajusin, että en voi toista muuttaa, mutta itseäni ja omaa elämääni voin.
Tänään oli ensimmäinen päivä aikoihin kun en ajatellut olutta. Alkoi tekemään mieli popcornia. Menin kauppaan ja kävelin kuin ohjelmoituna halpojen kaljatölkkien luo. Siinä hetken sitten mietin, että mitäs olinkaan tekemässä. En edes tahtonut tai meinannut ottaa tölkkiä siitä, kunhan vaan jalat siihen kuljettivat.
Kun sain lapsosen unille niin oli ihana laittaa tiskejä ja pyykkejä sen sijasta, että hörppisin olutta sohvalla ja riitelisin exän kanssa. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin hyräilin suihkussa.
Täytyy vielä varmasti kirjoittaa ja pohtia menneisyyttä: Miksi olen juonut, missä tilanteissa ja mitä siitä on seurannut. Nyt en sitä vielä halua tehdä, koska se tuntuu liian vaikealta kun on suuri elämänmuutos meneillään.

Jos haluat lopettaa juomisesi, voin kertoa kokemuksestani, että se saattaisi onnistua sinulta AA-ryhmässä. On onnistunut minulta ja tuhansilta muilta.

Suomen AA - Etusivu
www.aa.fi/
Jos juominen aiheuttaa ongelmia, olet tullut oikeaan paikkaan

Moi. Jep, aika rankkaa tarinaa sinulla on. Omasta kokemuksestani suosittelen myös vertaistukea kaikissa mahdollisissa muodoissaan, itselläni AA ja NA ovat toimineet hyvin. NA:ssa on kyse samasta 12 askeleen ohjelmasta kuin AA:ssakin, porukka vain on yleensä ottaen nuorempaa. Tervetuloa tänne jakamaan kokemuksia!

Kahdentoista askeleen mainosmiehet ovat nopeita.
Tasapuolisuuden vuoksi, ei sinun ole pakko liittyä hengellisiin “loistaviin polkuihin”

Päihdeongelma on tästä maailmasta. Tämän maailman keinoillakin se on selätettävissä.

Kiitos viestistä. Kävin kuitenkin poistamaan viestini.

Vain harvoin olemme nähneet niiden epäonnistuvan.

Kaksitoista askelta on varma reitti elämään.
Miksi sitä pelkäämme?

Suosittelen!
aatieto.info/db_12hyvakirja.html
3. Askel ”Päätimme kääntää tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan…”
Tässä on askel, joka erottaa miehet pojista (tai naiset tytöistä) – tämä askel selvittää meille, josko me tulemme olemaan AA:ssa sisäpuolella tai AA:n ulkopuolella. Kyllä, me voimme osallistua kokouksiin, käydä kerhoissa, osallistua muihin sosiaalisiin AA:n tapahtumiin, mutta ellemme ota vilpittömästi Kolmatta Askelta, me tulemme jatkamaan elämäämme oman ohjelmamme pohjalta. Sillä koko ohjelmamme perustuu luottamukseemme omaan Jumalaamme ja että elämämme tulee olla hänen ohjauksessaan. Näin meillä on edessämme päätöksen ja valinnan tekeminen. joka sellaisenaan on jo melkoinen tehtävä alkoholisteille, jotka ovat tunnetusti kaikkein kykenemättömimpiä ihmisolioita päättämään mistään yhteiskunnassa johtuen heidän kyvyttömyydestään hoitaa omaa elämäänsä pakkomielteisyyksiensä takia. – Mutta - tehdäkseen päätöksen luovuttaa elämänsä ja tahtonsa Jumalan huomaan – tämä taivaanrannan kulkija, jonka tunnemme huonosti, jolla on paljon pelkoja, tämä vaatii alkoholistilta paljon, todella paljon!. Mutta ole rauhassa, jos he eivät ole valmiita, jos he eivät ole löytäneet ”pohjaansa” tai törmänneet ”äärimmäisiin rajoihinsa” tai jos he eivät ole vahingoittuneet enemmän kuin koskaan aikaisemmin, he eivät ole valmiita ottamaan 3. Askelta. Näin – he jatkavat elämäänsä lähes kuin ennenkin omilla tavoillaan, paitsi, että heillä on nyt parempaa seuraa kuin aikaisemmin ja jo se on huomattavasti parempaa elämää kuin muuten olisi ollut näköpiirissä, jos juomista olisi jatkunut! Toinen tärkeä piirre on, että nyt he tietävät, että on olemassa ulospääsy heidän pulmaansa ja tämän tiedon täytyy varmasti vaikuttaa ajan mittaan, jos heillä on mitään arvostusta itsestään! Tässä vaiheessa – heidän suurin ongelmansa on päästä eroon PELOISTA ja ”HELLITTÄÄ JA ANTAUTUA KORKEAMMAN VOIMAN JOHDATUKSEEN” .

Kiitos viestistä. Kävin kuitenkin poistamaan viestini, koska ensimmäisistä kommenteista kävi selväksi palstan henki. Ihan kuin a-klinikka olisi kaikkipelastava ja jumalaan verrattavissa. Poistaisin koko ketjun, mutta en osaa?
[/quote]
Paitsi ettei kukaan edellisistä edes ehdottanut A-klinikkaa… :confused:

Tervehdys pesusieni!

Tämän palstan henki on se, että olemme kaikki täällä samasta syystä ja itse ainakin haluan uskoa, että kaikilla on myös sama tavoite, raitistuminen.

On hyvä muistaa, että ihmiset kommentoivat ja luonnollisesti tuovat esille niitä työkaluja ja menetelmiä, joiden avulla ovat itse saavuttaneet tuloksia raittiuden tiellä. Emmärrän kyllä, että se voi alkumetreillä tuntua jopa kaoottiselta ryöpyltä itseään kohtaan, kun tarjotaan avuksi sitä ja tätä ja tuntuu että kaikilla on samansuuntaiset apukanavat tarjottavana. No se nyt on aika luonnollista, etät jos kaikilla on yhteinen päämäärä, niin siihen tulee myös paljolti samankaltaisia keinoja ja työkaluja.

Loppupeleissä vaihtoehtoja on 2. Tunnetko tarvitsevasi apua ja tukea, vai et ja tämän sinä saat päättää ihan itse omista lähtökohdista nyt ja tulevaisuudessa. Mieli voi muuttua ja se saa muuttua, ei mikään ole kiveen kirjattu.

Jatka vain kirjoittelua täällä ja keskity itseesi. Kaikki kommentit, jotka saat kirjoituksiisi ovat hyväntahtoisuudella kirjoitettuja ja niiden kautta jokaisella on halu auttaa ja tukea sinua selviämään tilanteessasi eteenpäin ja kohti raittiutta.

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, kyllä sinä onnistut, kun et luovuta.

Muistaakseni aloituksessani mainitsin, että olen kokeillut jo vuosien rumban terapioita, a-klinikkaa yms, että nyt haluaisin vain anonyymisti täällä kirjoitella. Kirjoitin nyt uuden aloituksen, puhtaalta pöydältä. Pisti tuo uskonnollinen kommenttikin tuossa veren kiehumaan, koska olen ateisti henkeen ja vereen, mutta tosiaan keinonsa kullakin. :slight_smile: Ja hienoa kun ihmiset pystyvät lopettamaan, oli keino sitten aa-kerho, jumala tai joulupukki.
Tunnen kyllä tarvitsevani tukea. Ystävät, perheeni ja täällä lueskelu ovat sitä parhaimmillaan. Tai itseasiassa se, että viimein sain erottua miehestäni, auttoi ehkä eniten. Vaikka surua ja lisästressiä siitä aiheutuikin. Mutta, ehkä hän muuttuu ja voisimme vielä joskus olla normaali perhe. Tiedän, ettei niin käy, mutta ajatus on kiva.
Kiitos tsempistä. Kärsivällisyyttä ei oikein löydy, mutta uskon onnistuvani ja en aio luovuttaa!

Hei pesusieni ja tervetuloa plinkin ihmeelliseen maailmaan, minunkin puolestani.

Jokaisella meillä on omat konstimme päästä tuon alkoholin kanssa jonkinasteiseen tasapainoon. Toiselle sopii nuo ammattiavut, toisille ryhmän tuki ja kolmannelle joku muu. Itse kuuluun tuohon kolmanteen luokkaan eli joku muu. Olen aloittanut matkani siten, että yritin ymmärtää miksi juon, koska koen ettei kukaan juo ilman syytä. “Syiden” kaivaminen onkin ollut pitkä ja kivinen polku. Huomasin, että tunnuin hukkuvani noihin pohdintoihin ja mietteisiini, vajoten samalla alkoholin kanssa hankalaan tilanteeseen. Pohdintani pelottivat, koska jouduin ensimmäisen kerran todella kohtaamaan asioita silmästä silmään enkä olisi aina halunnut. Luin aivan hirmuisesti kaikkea kirjallisuutta alkoholismista ja riippuvuudesta. Tein testejä jotta tietäisin 100%:lla varmuudella olenko alkoholisti vai en. Ruikutin, pohdin, käänsin ja väänsin asioita, jotta ymmärtäisin. Ahdistukseni kasvoi sitä mukaa mitä enemmän yritin ja epäonnistuin. Ymmärrät mitä yritän sanoa jos kurkkaat minun kirjoituksiani keväältä ja kesältä.

Muutama viikko sitten kyllästyin. Totesin, että pohdinnat saavat riittää on aika tarttua tekoihin. Halusin pitää taukoa tilanteestani ja lopettaa. En tiennyt silloin, enkä tiedä vieläkään pystynkö lopulliseen raittiuteen, mutta elän päivän kerrallaan ja yritän opetella tuntemaan itseni uudelleen ( tai ehkä vasta ensimmäistä kertaa kunnolla ). Aluksi jouduin keskittymään enemmänkin tuohon etten juo, mutta viikkojen kuluessa asia on häipynyt taka-alalle. Elän päivän kerrallaan ja vaikka joinkin muutama viikko sitten yhtenä iltana jatkoin matkaani. Pohdinnat jatkuvat, opettelu käsitellä tilanteita ilman alkoholia lisääntyvät ja samalla ahdistus omaa tilannetta kohtaan helpottuvat. Pienet onnistumiset auttavat eteenpäin, nöyryys itseä ja omaa tilannetta kohtaan helpottavat hyväksymään itsensä paremmin kuin ennen. Sinulla on suuri elämänmuutos ja itse tiedät parhaiten kuinka selviät eteenpäin sekä mikä tapa on sinulle se paras. :smiley:

Kirjoittele kuulumisia ja tsemppiä sinulle.

T.Metsänpeikko

Kiitos viestistä. Täytyy lukea sinunkin kirjoitukset täältä. Paljon en nyt ole ehtinyt täällä olemaan kun kaikki on aika lailla uutta elämässä.
Ennen juominen oli sitä, että parissa tunnissa meni kymmenen kaljaa alas ja loppuilta ihan pipariks. Jos piti aloittaa kotona juomaan niin baarissa/juhlissa tms käytiin lähinnä nolaamassa ittensä ja sammumassa. Olen aika yllättynyt, että osaan nykyään juoda vaikka vain yhden.
En kuitenkaan halua, että joudun aina illalla ottamaan huikkaa, että vitutus ja stressi helpottaa. Tai että saisi fiilikset tehdä jotain kivaa. Tällä viikolla sorruin ryyppäämään ja kaduin jo heti alkuun päätöstä.
Ajattelin nyt yrittää tehdä kuten Jilla, että alkuun kirjoitan tänne joka päivä jotain. En luovuta vaikka joku ilta yhden sortuisin ottamaan.
Nyt onneksi selvinpäin leffan äärelle.

Meinasi unohtua jo heti ensimmäisenä päivänä kirjoittaa tänne. On tää elämä yhtä kiirettä… oli taas niin stressaava päivä tänään, että lähdin kauppaan. Vietin siellä aika kauan aikaa, mutta parin rentouttavan siiderin sijaa ostin lopulta lankoja ja kokista. (Joku tällä palstalla joskus kirjoitti että juo paljon kokista jäillä ja tuli siitä mieleeni ostaa sitä). Nyt olen juonut illan kokista ja neulonut neulepuseroa ittelleni. Kummasti se ketutus katosi myös ilman sitä yhtä tai kahta alkoholiannosta.

Täällä taas täysin selvinpäin. Tänään ei edes käynyt mielessä sen yhden rentouttavan ottaminen. Itseasiassa tänään taas stressiä ollut vähemmän. Pohdin, voiko muutama olut päivässä ja humala pari kertaa viikossa vaikuttaa stressinsietokykyyn paljonkin… nimittäin ajan kanssa olen muuttunut vihaisemmaksi ja raivostunut aina vain pienemmistä
asioista. Mietin aina että syynä on huono suhde, e-pillerit tai mt-ongelma, mutta ehkä se kaikki johtuikin alkoholista? No, aika näyttää pystynkö vielä olemaan se rento ja huoleton ihminen kun n. 8-9 vuotta sitten.
Toivon, että fyysiset vaivatkin helpottaisivat.
Nyt pää tyynyyn levollisin mielin.

Täällä taas. Tuntuu oudolta yksinään jutella täällä, mutta eiköhän siihen totu. Tänäänkään ei tehnyt mieli juoda. Ollut mukava päivä. Jaksoin ihan eritavalla viettää aikaa lapsen kanssa ja kotitöitä tehden. On se jännä miten yksikin olut puuduttaa ja väsyttää entisestään iltaisin.
Ruoka maistuu paljon paremmin ja toivon vuosien jälkeen vihdoin pääseväni eroon aliravitsemuksesta. Ihme etten ole jo kuollut sydänkohtaukseen aikaa sitten. On se surullista, että parikymppisenä fyysinenkunto on kuin vanhuksella. Pohdin, voikohan se enää parantua edes normaaliksi. Pelkään myös, että muistiongelmat, ymmärtämisvaikeudet ja muut braindamaget jäävät pysyviksi. No, aika näyttää senkin. Nyt teetä, kutomista ja hyvää yötä kaikille. (Jos joku tätä eksyi vahingossa lukemaan) :smiley:

Moi Pesusieni. Halusin vain sen verran antaa toivoa, että minulla muisti ja keskittymiskyky ovat selkeästi parantuneet 18kk raittiinaolon aikana. Unohtelen toki vieläkin asioita ja hukkaan tavaroitani. Unohtelin jo pikkupoikana. Minun juopotteluni nyt ei tosin sieltä rankimmasta päästä ollut. Ehkä en vahingoittanut aivojani sittenkään lopullisesti.

Minä kuulun niihin, jotka ovat raitistuneet omin voimin. Olen silti sitä mieltä, että kaikki saatavilla oleva apu ja tuki kannattaisi käyttää hyväkseen. Uskoisin, että olisi saattanut saada muutaman raittiin vuoden enemmään, jos olisin ottanut apua vastaan.

Oman kokemukseni mukaan alkoholi aiheuttaa alkoholismin. Jos juot niin alkoholi vaikuttaa aivoihisi niin, että juot lisää. Jos et juo, niin alkoholi ei aivoihisi vaikuta. Helposti sanottu, vaikeampi vastustaa. Itse rimpuilin aika pitkään. Jos plinkki, AA, sukan kutominen tai kuntopyörän polkeminen helpottaa pysymään irti siitä ensimmäisestä drinksusta niin ne kannattaa hyödyntää. Vaikka kaikki.

Jihuu, viikko ilman tipantippaa alkoholia :slight_smile: vatsan turvotus on aivan järkyttävä ja näytän et olis 8kk raskautta takana. Kuin hävettää työmaalla kävellä tän pötsin kans kun kuiteni on muutoin langanlaiha… mistä lie johtuu?

^ Sulle on siis tullut tuota vatsan turvotusta dokaamisen lopettamisen jälkeen? Yleensähän dokaaminen turvottaa ja turvotus laskee, kun läträäminen loppuu. Tosin se ryyppäämisen mukanaan tuoma turvotus näkyy useasti muualla(kin), kuin vatsassa. Kertoilit tosin tuolla aiemmin, että olet ollut huono syömään ryypiskellessäsi ja nyt kun olet lopettanut/vähentänyt, niin ruoka on alkanut maittaa paremmin. Voipi johtua ihan siitä tuo vatsan turpoaminen. Jos vatsasi ei ole tottunut ottamaan vastaan suuria annoksia ruokaa, niin se reagoi muutokseen tuolla tavoin. Olen itse todella huono syömään ja mulle ainakin on tyypillistä, että vähän runsaampi ateria saa vatsan turpoamaan. En liene ainoa lajissani :confused: . Eiköhän tuo tilanne tasaannu ja vatsa totu, jos jatkat juomatonta linjaasi ja sen ohella parempaa ruokailua :slight_smile: . En tiedä, onko alkoholi sun kohdallasi toiminut ns. laksatiivina, mutta jos sulla on dokailun lopettamisen jälkeen esiintynyt ummetusta, niin sekin turvottaa. Mikäli pysyt nyt “kaidalla polulla”, eikä tilanne silti muutu paremmaksi, niin sitten kannattaa mennä lääkäriin tutkituttamaan, josko jotakin vakavampaa olisi vialla, mutta luulen, ainakin näin alustavasti, että tuo turvotus johtuu vain elämäntapamuutoksestasi ja helpottaa kyllä ajan myötä.

Hyvä pointti! Ilmeisesti vatsa ei ole tottunut oikein käsittelemään ruokaa ja siksi turpoaa. Voi olla myös,että alko on vahingoittanut suolistoa. itseasiassa lääkäri on suositellut tähystystä mutta kuulostaa aika karmivalta. Vuosia ruokailu oli sitä, että joko 1-3pv täysin syömättä tai leipä/nuudelipussi päivässä. Olenpa kyllä ollut tyhmä. Ajatellut, että nälkää kun ei tunne niin voi olla syömättä. Tänään turvotus ei ole ollut yhtä paha. Ja oikeaan osuit, että kovemmaks on vatsa mennyt kun ei juo alkoa.

Viikonloppu edessä ja olen suunnitellut kaikkea mukavaa. Huomenna vain parituntia menee työmaalla. Viikonloppuna lenkkeilyä koiran kanssa, kutomista, elokuva, suursiivous, kyläilyä… mukava ettei krapula vie aikaa muilta hommilta. Jännitän myös josko saisin uuden asunnon ja aloittamaan kunnolla sinkkuelämän. :slight_smile:

Huh kun kuumotti käydä shoppailemassa ystävän kanssa! Perjantaifiilikset ja “pitkästä” aikaa kaljahimot. Ostin 12-packin… pepsimaxia :smiley: jääkaappi täynnä tölkkejä, kotoisa olo.
Nyt aloitan suursiivouksen. Hyvää viikonloppua kaikille!

Jännä miten paljon jaksaa ja saa aikaan kun ei juo. Vaikka ennen siivotessa otti siivouskaljan muka puhtia antamaan niin aika hutasuksi jäi siivoilut. Hyvää yötä!