Joulun 3 päivää kännätty, tänään piti olla päivä numero 1 mutta mutta… kaupasta lähti taas päkki kaljaa. Vaikka aamulla kuinka koitin tsempata itteeni, lueskelin viestejä täältä, mietin krapulatonta oloa, ajan ja rahan säästöä jne jne
Oon ihan pähkinöinä! Huomenna pakko mennä töihin, olo kamala! Tää mun elämä ei voi olla tätä, elämä pyörii alkon ympärillä - taas!
Vuosi sitten olin kai 6 viikkoa selvä ja täälä kirjoittelin, elokuussa viikon, syyskuussa kolme viikkoa. Nyt oikeesti, ihan aikuisten oikeesti, tosissani revin itteni irti tästä! Kukaan muu ei sitä mun puolesta tee, tiedän! Ihan itse on vaan tahdottava tarpeeksi, oltava vahva, tehdä töitä… tsemppiä ja peukkuja mulle!
Olet julistanut sodan viinaa vastaan huutomerkin kanssa! Revit itsesi irti ja se on nimenomaan sinun itsesi tehtävä. Tukea on tarjolla mm. täältä, mutta oma pää se on, joka antaa komentoja omalle kädelle, joka pulloa kallistaa.
Nyt vaan kova tsemppi päälle, vaikka tulee varmaan olemaan vaikeita päiviä edessä. Tiedät sen itsekin, että olo rupeaa helpottamaan ja sitten kun se normalisoituu, niin pysyt erossa viinasta ja nautit kirkkaista aamuista ja kirkkaista ajatuksista.
Kovasti voimia ja jaksamista sinulle!
Itse on haluttava, mutta jotenkin on niin, että kovinkaan tahdonvoima ei aina riitä viinasta luopumiseen, jos on alkoholisti ja voimaton alkoholiin nähden. Silloin on hyvä tehdä töitä muitten kanssa eikä jäädä yksin vahvan ja viekkaan vihollisen kanssa taistelemaan. Jos olet alkoholisti, apuja on tarjolla monenlaisia. Minua auttoi AA.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
kiitos tsempeistä!
Sain raahattua itteni pihalle pikku kävelylle mikä teki hyvää, täys kuu ja tähtitaivas piristi pikkasen. Sain jopa syötyä yhden leivän ja vähä mehukeittoa. Jos tästä koittas nukkumaan ja toivois että huominen olis jo parempi päivä. Pitää miettiä miten pääsen huomenna töistä kotiin ilman että poikkean kaupan tai kioskin kautta ja puuhaa illaksi. Tiistai ja keskiviikko kun on osittain vapaapäiviä niin tarttee niillekkin päiville suunnitella valmiiksi jotain mukavaa tekemistä
Yö meni suht hyvin, illalla kun otin panacodin ettei selkäkipu pahentas yötä. Suht pientä ahdistusta, morkkista ja valvomista. Pirtee en ole, miten voisinkaan olla neljän päivän putken jälkeen? Nyt kun selviää selvänä tästä ekasta päivästä niin usko itseeni on edes jollakin mallilla. Nyt rämpiin tämä päivä läpi, itseä tsempaten ja vakaasti uskoen että pystyn!
Raitista huomenta. Tsemppiä sulle töistä kotiutuessa. - Siellä kaupan putelihylly kutsuvasti viekottelee viatonta raitistelijaa. Kierrä ne kaukaa! Siinä ei paljon kerkeä ajattelemaan, kun päänuppi on jo itse tehnyt päätöksen muutamasta oluesta ja pian ne kilkkaa iloisesti kärrissä. - Mun mielestä nimenomaa töistä kotiin paluu, oli kaikkein vaarallisin hetki. Muista, että se on VOiTTO kun sen juomahyllin pystyy ohittamaan.
kiitos tsempistä helisee
jos olis menemättä sinne kauppaan ollenkaan, emmä nälkään kuole vaikkan tänään menekään. Just se töiden jälkeen tilanne on kaikkein vaikein, sillon tulee kauppaan tai kioskille poikettua - hakeen ne putelit
selvisin kauppa- ja kaupunkireissusta ja siinä se on sit ollutkin. Vetämätön olo, ei jaksa keskittyä oikeen mihinkään eikä tehdä mitään, ahdistaa, tympii…mut olen selvä!
Juominen ei tähän auta, tiedän, ehkä siirtää mut tulee entistä pahempana takas. Paha olo. Morkkis. Ahdistus. Kaikki pa**a olo. Juominen tuonu hyvää oloa ehkä just sen ekan alkavan nousun ajan, sitten turtumus kun mikään ei tunnu miltään (känni) ja sen jälkeen ei sitte muuta ku voimaton laskuhumala, lopuks fyysinen ja henkinen tuskaisuus eli krapula. Mun kohdalla 90% juomisesta on oikeesti huonoa oloa. Että oikeesti mun ei tee edes mieli juoda. Ainakaan just nyt.
Taidan mennä hetkeksi soffalle selälleen ja odottaa josko olo menis ohi tai edes helpottas
Niinhän se tuppaa olemaan, kun on pidemmän aikaa juopotellut, että eihän siitä enää saa edes sitä kunnollista nousuhumalaa, vaan se on sellaista tasaista paskapöhnää ja vääristynyttä maailmankuvaa koko humala. Kai se on jo merkki siitä, että aivot eivät enää kestä juopottelua. Samoiten kun se, että eihän silloin nuorempana tullut juomisen jälkeen moneksi viikoksi vetämätöntä oloa ja kuoleman ajatuksia ja morkkiksia. Kaikki merkit siis omalla kohdallani ainakin viittaavat siihen että pää on saanut jo sen verran liuotinta, ettei sitä saa enää sinne laittaa, tai voi hajota pysyvästi. Sehän ei varmasti sitten ole kivaa, jos masennus tai ahdistus jää “päälle” eikä koskaan mene pois. Myöskin mielisairaalaan joutuminen on mahdollisuus, ovathan sinne monet saaneet itsensä ryypättyä. Sitten on pitkässä juoksussa vaara myös alkoholidementiaan, ja itse näitä potilaita nähneenä, voin kertoa että ei ole kaunista katsottavaa. Kusevat ja paskovat alleen tajuamatta itse mitä tekevät ja ovat jatkuvan ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa, koska eivät itse pysty toimimaan enää, eivät syömään, käymään vessassa tai suihkussa. Ei mitään.
No, ei me varmaan vielä ihan niin pitkällä tässä olla, mutta jokainen lisäpäivä juomisen jatkamista vie meitä lähemmäs tuollaista tulevaisuutta. En usko että sellainen kännipöhnä, josta ei saa mitään muuta kuin ahdistusta ja masennusta, huonon fyysisen olon lisäksi, on kaiken sen arvoista. Aivot onneksi palautuvat vielä pitkään jatkuneen juomisenkin vaikutuksilta yllättävän hyvin. Eihän se raittius kaikkia elämän vastoinkäymisiä pois vie, mutta helpottaa huomattavasti niiden käsittelyä, kun viina ei vääristä ajatuksia.
Nyt en pölötä enempää että en kuulosta kaikkitietävältä. Enhän minä sellainen ole.
Mulla kun elämä on kuitenkin mallillaan: mukava työ, talous kunnossa, harrastuksia, oma talo maalla . Pahoja vastoinkäymisiä ole eikä ollut. Siinä mielessä onnekas. Silti alkon käyttö ollut päivittäistä ja lopettaminen rimpuilua.
Tupakan kans oli sama, lopettamisen jälkeen kun yhden poltti niin sa,ma tahti (aski päivässä) jatkui. Taitaa olla 3 vuosien lopetustaukoa, pisin 8 vuotta. Nyt ollut 4 vuotta polttamatta ja tiedän että jos yhdet savut vedän niin se on sit siinä. Sama taitaa olla tämän alkon kans. Ei sitä ensimmäistäkään olutta!
Miksi juon - korjaan join? Ehkä geeneissä, kolmannen polven alkoholisti. Pappa joi, isä oli alkoholisti. Joskus maistuu jopa hyvältä (saunaolut, ruoan kans viiniä), nousuhumalan kevyt olo (mikä viimeaikoina ollut lyhyt), aivot narikkaan (saman saa ainaki liikunnasta). Oikeesti en keksi ainuttakaan syytä juomiseen, silti olen juonut. Ei mitään järkeä!
Nyt vielä rutistaan vuoden viimeinen työpäivä ja uuteen vuoteen selvänä
Vaikuttaa siltä, että tähän astinen juomisesi on kehittynyt fyysiseksi ja psyykkiseksi riippuvuudeksi. Silloin siitä on vaikea irrottautua omilla päätöksillä. Ulkopuolinen tuki ja apu saattaa olla tarpeellista ja sellainen voi myös auttaa luopumaan alkoholista.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tosi on että riippuvuus tämä on kun kuitenkin juon vaikkei mulla pitäs olla mitään tarvetta juoda Lueskelin noita AA -juttuja mutta aikas vieraalta tuntuu… Jos terveydenhoitajalle menis jutteleen tai jotain. Joskus käyny lääkärissä unettomuuden takia ja kertonut rehellisesti alkoholin käytöstä mutta kun lääkärit kommentoinu tyyliin “koita olla juomatta” tai “alkoholi huonontaa yöunta” tms niin ei ole ollu pokkaa alkaa vaatimaan jotain toimenpiteitä
Kellään suositella jotain blogeja tai kirjoja, mitä kannattais lueskella?
Plinkistäki löytyy lista kirjoista mutta kun ei kaikkee jaksas alkaa kahlaamaan. Mitään tiede/tutkimus -teosta en kaipaa, lähinnä kokemuksia ja vinkkejä miten sais vahvistusta tälle raittiille elämälle, miten selättää mielihalut ja millä välttää repsahdukset
Raitista uutta vuotta 2016 ja tsemppiä kaikille !!!
Olen lähtöruudussa juomattomuuden suhteen, mutta halu on onnistua. Olen tähän mennessä lukenut Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita. Vaikka tarinat ei ihan omakohtaisilta tuntuiskaan (niin kuin monien tarinat täällä plinkissä sitävastoin) niin paljon hyviä ajatuksia niistä löytyy ja näihin ajatuksiin voi palata uudelleen ja uudelleen
Olin jo 3 kokonaista päivää selvänä ja eilen töiden jälkeen repsahdus. Vaikka tiesin että työpäivän jälkeinen aika on se pahin, etenkin kun on väsynyt ja vihainen. Kaupan sain kierrettyä kun sielä oli niin kamalat jonot mutta huoltoaseman ohi en päässy. Vielä just ennen kävi mielessä että jos menis ohi mut niin vaan auton rattaat käänty ja sen jälkeen en miettiny. Kunnes yöllä - itketti, ahdisti, masensi, niiin luuseri olo. Nyt tarttee vaan miettiä miten tuommoiset tilanteet selättää ja jatkaa raitista elämää! Pystyn! Pkle! Nih! Raitis vuosi 2016 <3
Kiitos vinkeistä!
Kävin lukemassa “yksinkertaisia niksejä” ja kirjalistaa (joka on aikamoinen) Lilli Loiri-Seppän Selviytymistarinoita aion ensitilassa lainata kirjastosta. Kuuntelin myös Jari Sarasvuon Addiktio -puheen mikä oli hyvä. Uudenvuodenpäivä on hyvä levätä, kerätä voimia ja selviytymissuunnitelmaa uuteen raittiiseen vuoteen
Lisäksi keksin antaa itselleni palkinnon selvistä päivistä ja tietyistä etapeista extraa. Jokaiselta päivältä “tienaan” 10 euroa (sen kurkopäkin verran mikä ennen vähintään mennyt päivittäin juomiseen). Näin voin ostaa itselleni jotain extraa. Etappien saavuttamisesta tulee hemmottelupalkinto kuten hieronta, jalkahoito, kasvohoito, meikki tai joku hoitotuote mitä en muuten ostaisi, elokuvat/teatteri jne. Etapit on kolme päivää, kaksi viikkoa ja kuukausi - näin aluksi. Etapit otin positiivisista asioista mitä kehossa tapahtuu kun lopettaa juomisen: terve.fi/alkoholismi/79143-l … si-kiittaa. Onko muilla ollut tämmöisiä palkitsemissysteemejä ja onko toiminut?
Lueskelin noita AA -juttuja mutta aikas vieraalta tuntuu… Jos terveydenhoitajalle menis jutteleen tai jotain. Joskus käyny lääkärissä unettomuuden takia ja kertonut rehellisesti alkoholin käytöstä mutta kun lääkärit kommentoinu tyyliin “koita olla juomatta” tai “alkoholi huonontaa yöunta” tms niin ei ole ollu pokkaa alkaa vaatimaan jotain toimenpiteitä
