Terapeuttini kanssa keskustelimme siitä, miten raittiin ihmisen retkahdus tapahtuu. Kun alkoholista jo vieroittunut ihminen käy typeryyspäissään ottamaan sen ensimmäisen, niin tapahtuu sellainen henkinen notkahdus siinä omassa niin täydellisessä raittiudessa. Kun tämä notkahdus tapahtuu ja toistuu pari porrasta, on ihminen jo käytännössä antanut periksi ja raittius päättyy ryyppääminen alkaa. Tässä on taustalla monien päihdeongelmaisten mustavalkoinen ajattelutapa, joka käytännössä toimii niin, että joko ryypätään tai sitten ei ryypätä. Välimallia kun ei ole, niin pieni retkahdus, yksi päivä kaljoissaan, laukausee tapahtumaketjun joka johtaa nopeasti ja jyrkästi ympyrän pohjalle. Kun taas sitten on ryypätty tarpeeksi, alkaa hidas ja raskas nousu mäkeä ylös ympyrän huipulle.
Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Mikäli ihminen löytää keinoja pitää notkahdukset ja pienet säröt elämässään sellaisina, eikä tavoittele täydellisyyttä, on helpompi nousta niistä montuista. Ne ovat vain pieniä kuoppia matkan varrella, eikä niihin kannata jäädä lojumaan. Joskus voi jopa katsella monttua kuopan reunalta, todeten että: “en minä kyllä tuonne mene.” Siinä vaiheessa voi vaikkapa kääntyä takaisin samaa tietä mistä on tullutkin, eli sitä raitista tietä.
Tällaisen ajatusmaailman kun sisäistäisin tässä nyt jo viikkoja kestäneen ryyppyputken jälkeen, niin olisin ehkä jo melkolailla vahvoilla. Tänään siis ensimmäinen selvä päivä ainakin viikkoon.
Moi Pikku-Nikki pitkästä aikaa! Hyviä oivalluksia. Itelläni on hieman samanlainen ajattelutapa retkahduksien suhteen. Niitä ei kannata dramatisoida muttei myöskään provosoida. Kuuluvat usein raitistumisprosessiin. Tärkeää on, ettei heitä hälläväliä-vaihdetta päälle vaikka nyt sattuisikin putoamaan raittiusjunastaan. Eli ei laulun sanoin “kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan…”
Mielummin vaikka taas katkoon tai omin avuin uutta yritystä peliin.
Niin, se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Sitä kun on ikänsä toistanut sitä samaa kaavaa, niin periksi antaminen on suorastaan luonnollinen reaktio epäonnistumiseen. Pienikin vastoinkäyminen, ainakin minulla, täydellisyyden tavoittelijalla, saa aikaan ketjureaktion joka johtaa pohjalle. Sieltä sitten pikkuhiljaa taas kivutaan kalliota ylös ja kokeillaan uudestaan. Tämä on vielä niin tiheäjaksoista. Saas nähdä milloin sitä oppii olemaan.
Kirjoitanpas tähän nyt vielä vähän kuulumisia.
Eilinen päivä meni väsyksissä ja sumussa, olihan se vasta ensimmäinen vajaa päivä selvinpäin. Edellis yönä kun ryyppäsin kolmeen asti. Tytär ei onneksi tullut eilen, koska en olisi ollut ihan lastenhoito kunnossa. Nukuin nyt yön lääkkeillä oikein hyvin ja koska minulla on mielialalääkitys käytössä, niin jotenkin tuntuu että olen jo nyt vähän voiton puolella. Eihän se minun juomiseni koskaan sellaista armotonta viinapullo päivässä ryyppäämistä ole, lähinnä tissuttelen kaljaa pikkuhiljaa. Sekin varmasti auttaa pitämään pahimmat möröt poissa.
Heräsin nyt jo viideltä, koska otin lääkkeet ajoissa illalla. Olin jo niin väsynyt kahdeksan jälkeen illasta, että oli pakko mennä nukkumaan. Jäi nimittäin päiväunetkin välistä, kun puhelin hajosi ja piti lähteä uutta hakemaan.
Nyt on kieltämättä jo hyvä olo ja mieli. Ehkä vähän väsyttää vielä, mutta se nyt johtuu aikaisesta herätyksestä.
Hei Nikki. Sinulle on kiva vastata koska olin jo muotoilemassa kirjoitustani kun päätin lukea aloitusviestisi uudestaan. Sinähän annat itse itsellesi vastauksen! Ainoa mitä voin lisätä,on yritys saada se ajattelumalli käsittelyyn mikä auttoi ja auttaa vieläkin itseäni.
Voi olla, että mennään oudolta kuulostavalle alueelle päihdepalstalla, mutta miten olisi jos pystyisit kääntämään fokuksen aineen hallinnasta elämän hallintaan? Eli mietit miten hyvässä kunnossa olet suorittamaan niitä asioita joita haluat käsitellä jos satut ryyppytuulelle. Tietäen, että ensimmäistä lasia todennäköisesti seuraa toinen ja kolmaskin jne. Eli voit olla melko varma siitä, että seuraava(t) päivä(t) menee harakoille. Päätä sitten miten tärkeä kustu tapaaminen tai joku ajallisesti muuten tärkeä asia (erääntymiset jne.) sinulle on ja yritä pelata aikaa sen ekan lasin suhteen. Vaatii alkuaikoina toki keskittymistä alkoholittomuuteenkin, mutta ei kramppimaisesti.
Älä pls. ymmärrä väärin,En todellakaan vähättele raittiuden tärkeyttä. Siitä on muodostunut minulle itseisarvo jota ei enää tarvitse kyseenalaistaa. Olenhan vakuuttunut absolutisti ja onnellinen sellainen. En siksi, että olisin joku sankari pystymällä pitämään alkoholia nykyään täysin merkityksettömänä vaan siksi, että olen 24/7 toimintakykyinen!
PikkuNikki hei! Niin kuin kirjoitat, täydellisen virheettömiä meistä ei tule. On vain jotenkin tai jostakin saatava voimaa oppia virheistään niin, että ei toista niitä.
andante kirjoitti
Näin minäkin näen alkoholistin tilanteen. Elämä näet on kokonaisuus. Kun myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden, ei sitä tarvitse yrittää hallita, ja alkoholinkäyttöhän on osaltaan myötävaikuttanut elämää muodostumaan hallitsemattomaksi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Aika hitaasti on mittari edennyt. Vasta 5 päivää juomatta, vaikka tuntuu ihan ikuisuudelta. Tosin olo on jo aivan loistava! En kyllä haluaisi ainakaan tätä lähteä pilaamaan juomalla. Onneksi ei ole rahaakaan. Voin vaan kuvitella minkälaiseksi tämä olo tästä vielä muotoutuu ajan kanssa. Tänään tosin on kyllä juomis ajatukset kummitelleet päässä. Onneksi on niin hyvä olo ettei tarvitse lähteä toteuttamaan niitä. Tylsää kyllä on…
Minulla on koko ikäni ollut sellainen ajatusmaailma jostain syystä, että haluan auttaa ihmisiä ja pelastaa heitä pahan kynsistä. Nyt kun olin taas tällaisen ajatuksen kanssa hetken, että minun tulisi perustaa facebookkiin jonkinlainen ryhmä, niin ajattelin, että ei perkele ole minun tehtäväni parantaa kaikkia. Vähän niinkuin kupla olisi puhjennut pään sisällä. Tuli helpottunut ja rentoutunut olo, ihan niinkuin koko maailman synnit olisi nostettu harteiltani. Niitähän minä olen kantanut mukanani. Nyt heräsin kuitenkin siihen, että itseänihän tässä minun pitää hoitaa, eikä ketään muuta. Huhhuh… josko sitä nyt oppisi rauhoittumaan…
Alkoholistille on olemassa yksinkertainen tapa auttaa muita: käymällä palaverissa kertomassa oma stoorinsa. Ja jos jaksaa, voi saada apua kuuntelemalla toisten elämäntarinoita.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Pahimmillaan joku päihdeterapeutti voi väittää, että “retkahtaminen” on normaalia ja kuuluu prosessiin. Sanotaanko syöpäsairaalle, että “hienoa, sun syöpäs uusiutui, nyt päästään taas eteenpän”? Minusta koko retkahduksista puhumisen vois kääntää päälaelleen. Tavoitteena pitäis olla, ettei ihminen retkahtele. Jos juo niin homma alkaa alusta -tosin jos on pitempiä raittiusjaksoja saanut alle niin se voi helpottaa.
Moi Nikkis,
lentokoneessakin toimitaan happinaamareiden alasvalahtaessa siten, että se laitetaan ensin omalle naamalle ja sitten naapurin. Sama pätee pelastustehtävissä toimiville. Omavarmistus ensin, sitten vasta muita auttamaan. Tällä ei ole egoismin kanssa mitään tekemistä vaan järjen! Miten voisimme auttaa muita jos itse olemme huonossa hapessa?
Sitäpaitsi autat ehkä tietämättäsi aika useaakin samankaltaisten ongelmien parissa kamppailevaa jakamalla kokemuksiasi ja tuntemuksiasi täällä. Hyvää viikonloppua ja tsemppiä.
Se on sinun näkemys asiaan. Alkoholia kaadetaan vapaaehtoisesti kurkkuun, kun taas syöpää ei voi estää tulemasta. Se tulee jos tulee. Alkoholismi ei ole sairaus, se on elämäntapa. Syöpä on pahimmillaan tappava sairaus. On ihan sairasta lähteä yhdistämään näitä kahta samaan lauseeseen. Meneppä henkitoreissaan olevalle syöpäpotilaalle valittelemaan, miten alkoholismi on yhtä vaarallista kuin syöpä, niin nauraa sulle paskasesti.
No, minä jätän sinun kommentit jatkossa omaan arvoonsa ja laitan sinut estolistalle, niin ei tarvitse tuollaista paskaa lukea.
Mutta sitten omiin tunnelmiin. Pohjalla ollaan vieläkin. En saanut ryyppyä poikki sitten kuitenkaan. Mieli on vähän heitellyt tässä viime päivinä ja olen käynyt vähän maniankin puolella. Tänään olo on onneksi vähän tasaisempi. Tänään siis jälleen päivä numero yksi…
Tuosta olen kyllä aivan toista mieltä, vaikka syöpää ja alkoholismia on nyt täysin turha verrata toisiinsa.
Lueskelin hieman kirjoituksiasi Nikki, niin aika samanlaiselta pohjalta ollaan molemmat liikenteessä.
Tuli mieleen Juha Kemppisen kirjoitus keskivaiheen alkoholismista, mihin ainakin itseni luokittelen. Kannattaa lukaista piruuttaan ja katsoa löytyykö mitään tuttuja piirteitä ja jos löytyy, niin tiedätpähän ainakin mistä lähteä niitä ensitöikseen korjailemaan. Kiirettä ei kannata pitää, ei se toipuminen viikossa kadota muuta kuin kankkusen. Tsemppiä. http://juhakemppinen.fi/index.php?id=tlupcg2kiuq64y
Tervehdys Pikku Nikki. En ala vääntämään muista sairauksista kuin korkeintaan alkoholismista jotain. Pysähdyin jo ensimmäisiin sanoihisi. Alkoholisti EI kaada vapaaehtoisesti ainetta kurkkuunsa jos on saavuttanut vaiheen jossa päihde on ottanut elämän ohjakset hallintaansa.
Alkoholismi elämäntapana? Voi sen näinkin ehkä nähdä, mutta sitten on sinut pakotetun, ulkoaohjautuvan ja takuuvarmasti sairaan elämäntavan kanssa. Ja sitten on kaksi vaihtoehtoa. Joko muuttaa tilannettaan tai tuhoutua. Ainoastaan nämä kaksi jos tietty piste on ylitetty ja alkoholismi on luisumassa keskivaiheesta kroonisuuteen.
Pikku Nikki, lue ehdottomasti TM:n linkkaama artikkeli ja mieti sitten uudelleen alatko ampua haulikolla ympärillesi ja osua niihinkin jotka ojentavat sinulle kätensä!
No, meillä kaikilla on onneksi vapaus tulkita omaa tilaamme miten halutaan. Minä en jaksa sairastella mitään, enkä luokitella itseäni sairaaksi, niin olkoon niin.
On taas mennyt tässä muutamia päiviä tintatessa, joten ollaan taas ympyrän loppupäässä, tuntuu olevan vähän jumahtanut tämä homma sinne. No, nyt kuitenkin jostain syystä valaistuin jälleen yrittämään lopetusta. Näin unta yöllä jossa olin ollut jo piiiiitkään juomatta ja olin hyvävointinen ja iloinen, työssäkäyvä nuori mies. Siitä tuli kipinä lähteä taas kokeilemaan tätä raitista polkua. Vähän vapisevin käsin kuitenkin tähän hommaan lähden.
Minä en saisi käyttää Antabusta erään toisen lääkkeen takia, koska molemmat voivat nostaa maksa-arvoja. Ajattelen kuitenkin asian niin, että mikäli olen pahassa tilanteessa juomiseni kanssa ja mieliteko iskee, niin pienempi paha on varmasti Antabus maksa-arvoille kuin monen päivän ryyppy.
Olen intoutunut tässä viime päivinä aloittamaan päiväni sitruunavedellä. Olen lukenut siitä paljon viimeaikoina ja sillä tuntuisi olevan juuri sellaisia vaikutuksia, joita alkoholisti tarvitseekin. Se muunmuassa puhdistaa elimistöä, kuten maksaa ja munuaisia, joten se jo pelkästään on hyvä vaikutus. Lisäksi se estää tulehduksia ja parantaa niitä. Se myöskin sisältää paljon kuituja, jotka suojaavat vatsalaukkua ja ruoansulatuskavanaa. Alkoholi taas turmelee näitä. Olen huomannut ainakin sen eron, että se piristää mukavasti aamusta ja vatsa ei ole niin tulehduksissa kuin se näin herkkävatsaisella normaalisti on. Myöskin virtsa tuntuu tulevan helpommin ja rakko tyhjenee kokonaan. Olisiko tämä nyt sitten jotenkin sitä tulehdustilan vähenemistä ja munuaisten toimintakyvyn paranemista? Suosittelen kokeilemaan!
Nyt minä alan juomaan aamuteetä ja suunnittelemaan päivän ohjelmaa, kuinka pääsen eroon tästä syrjäytyneen maailmasta…
Jahas, täällä sitä taas ollaan. Kuudes päivä alkaa olla lopuillaan. Tässä on kerennyt tapahtua aikalailla kaikenlaista. Olen aloittanut jo lenkkeilyn ja salillakäynnin, ruokailutottumuksiakin olen muuttanut hurjasti parempaan suuntaan. Nyt syön terveellisesti, lenkkeilen runsaasti ja nautin tästä ihanasta olosta. En ole tupakoinutkaan yli kahteen viikkoon. Ei tätä kyllä kaljotteluun vaihtaisi.
Tosin on se mielessä piru vaan käynyt. Tänäänkin kaupassa mietin, että jos sitä muutaman illaksi ostaa. Eipä tuo oikein vaan käy ruokavalioon. Onneksi on periaatteita kuitenkin. Jos olen päättänyt olla juomatta siksi, että se kerää ylimääräisiä kaloreita ja nestettä kroppaan, niin nyt kun olen saanut päähäni alkaa laihduttamaan tuota kaljamahaa pois, niin ei anna sielu periksi ratketa nyt juomaan. Ja toisaalta, tietäähän sen mihinkä se “muutama” olut johtaa.
Lenkkeilystä sen verran, että jos ei ihan älytön putki ole takana ja tuntuu siltä että voisi vaikka puolisen tuntia käydä kävelemässä, niin ehdottomasti peukku ylös sille. Kotiin ei kannata jäädä märehtimään huonoa itsetuntoaan. Minulla ainakin on itsetunto kohonnut ja en tunne itseäni läheskään niin syrjäytyneeksi, kun käyn salilla ja sitoudun johonkin harrastukseen. Syrjäytyminen kun on yksi niitä kompastuskiviä, miksi ihminen juo. Kun on kotona yksin vailla tekemistä, niin helppo on ratketa ryyppäämään. Näin ainakin itselläni.
Nyt taidan lähteä tuhoamaan viinanhimoani tuonne lenkkipolulle. Alko nimittäin tässä ajatellessa napsamaan.
Kyllähän se joskus tuli perustettua. Se vaan hyvän alun jälkeen kaatui omaan mahdottomuuteensa.
Tänään taas toinen päivä ilman alkoholia. Tuntuu jo ihan mahdottomalta. Ei tästä perkele mitään tule. Koitan saada Antabus reseptin tänään uusittua, jotta saan sen aloitettua mahdollisimman pian. Ilman sitä tuskin pystyn olemaan selvinpäin. On niin helppo vaan lompsia kauppaan hakemaan kaljaa kun mikään ei estä, edes oma lapsi. Arvojärjestys menee taas niin, että viina edellä ja sitten vasta kaikki muu.
Tässä on nyt pari päivää ollut järkyttävä ahdistus päällä. Varmasti johtuu siitä, että hermosto käy ylikierroksilla kun se on tottunut jo siihen lamauttavaan viinaan. Onneksi on noita Truxaleja rauhoittamaan. Tänään pitäisi muka terapiaankin mennä, mutta jotenkin tuntuu että siitäkään tuskin on tänään mitään hyötyä.
Nyt on pakko saada tämä homma poikki. En halua viettää kesääni kännissä örveltäen. En minä kyllä koskaan juuri örvellä, mutta tämä juominen kun saa minut niin maahan ja pohjalle että en pysty olemaan oikein mitenkään päin. Toivottavasti saan aloitettua Antabukset jo tänään…
Alkoholistille orjuudesta vapautuminen on mahdollista kääntämällä ajatustapaansa 180 astetta. Hyvä, että haet apua, kun omat voimat eivät riitä. Sinulla on samat mahdollisuudet kuin tuhansilla muillakin, et suinkaan ole toivoton tapaus.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
ryyppääminen alkaa. Tässä on taustalla monien päihdeongelmaisten mustavalkoinen ajattelutapa, joka käytännössä toimii niin, että joko ryypätään tai sitten ei ryypätä. Välimallia kun ei ole, niin pieni retkahdus, yksi päivä kaljoissaan, laukausee tapahtumaketjun joka johtaa nopeasti ja jyrkästi ympyrän pohjalle. Kun taas sitten on ryypätty tarpeeksi, alkaa hidas ja raskas nousu mäkeä ylös ympyrän huipulle.
