Jaksaminen äärirajoilla puolison pokerinpeluun takia

Luin eilen vihdoin ja viimein muiden kirjoituksia täältä, ja samantien tajusin kuin olisi nyrkillä lyöty kasvoihin: olen vaikeuksissa, ja mieheni on riippuvainen nettipokerista. Tämän vuoden aikana asiat ovat kärjistyneet sellaisiksi, että mies on tehnyt itselleen ja perheelleen velkaa kuulemma kymmenisen tuhatta euroa ja hänen käsiensä -peliensä- kautta on kulkenut 50 000 - 60 000 euroa. Miten näin voi edes käydä?

tutustuin ja rakastuin mieheen, joka pelasi pokeria porukassa kavereiden kanssa ja netissä. Mun mielestä, vaikka en pidä rahapeleistä, se oli aika harmitonta. Mies tuli illanvietoista lompakko täynnä 50 euron seteleitä, joten mua ei haitannut yhtään. Ei mennyt kauaa, kun lainasin hänelle rahaa. Hän kertoi aiemmasta pikavippikierteestä, joka vei luottotiedot tietysti ja ulosottovelat oli maksettu. Jossain vaiheessa hän kertoi olevansa velkaa sinne sun tänne tutuilleen. Luulin kaiken olevan kunnossa tämän vuoden alusta, kunnes perheessä sattui kuolemantapaus. Sen ja surun piikkiin laitoin, kun miehen persoona muuttui ja elämä muuttui riitaisaksi ja hänestä tuli täysin välinpitämätön minua kohtaan, ei halunnut erota. Oli sairaslomalla jatkuvasti, ilmeisesti päivät pelasi.Hän sanoi pokerin olevan “oikea työnsä”.

Kuka nyt haluaa heti alkuun toisen ihmisen mielenkiinnon kohteet tyrmätä, ei kukaan. KÄytös meni aina oudommaksi ja hän varsinkin juodessaan muuttui tosi hankalaksi. Ja eräänä päivänä tunnusti ottaneensa vippejä ja uusia vippejä maksaakseen ne, huijanneensa rahaa jne. Hän voitti kesällä pokerista 4 -nollaisen summan rahaa, joka katosi sen tien vaikka luulin että hän maksaisi sillä velkoja minulle ja meidän kesälomareissut. Tämä raha kuulemma oli kuten kaikki muukin mennyt vippivelkoihin.

Loppukesällä saatiin iloinen uutinen, olen raskaana. Nyt tilanne on se, että mies ja eräs hänen perheenjäsenensä ovat hänen peliensä myötä korvia myöten veloissa, ja hän tietysti on pyytänyt minulta apua. Mitä en pysty, EN PYSTY tekemään, koska jo se että koen minulle valehdellun näin vakavassa asiassa (käytännössä hän on tehnyt petoksia, joista ei taida joutua vastuuseen) särki mun sydämen, näin runollisesti sanottuna. Vielä päivänä, jona asiasta puhuttiin ja hän tunnusti lähes kaiken kauheudessaan hän lähti illalla pelaamaan, lupasi tulla tiettyyn aikaan eikä vastannut edes puhelimeen sen jälkeen. arki-iltana.

Hän on luvannut, että on lopettanut nyt kaiken. Ja lopettaa, ja muuttuu. MIten paljon voin enää luottaa, ja voinko oikeasti laittaa tulevan lapsemme tällaiseen tilanteeseen? Minulla on raha-asiat melkein kunnossa, omaa velkaa, oma asunto. Jonka varmaan ennen pitkää joudun myymään, että selvitään. Kävin tänään kriisityöntekijällä puhumassa asiasta, ja haluaisin huutaa kaikille maailmassa, että viaton nettiuhkapeli voi pilata nyt minun, vauvan, mieheni ja hänen perheensä elämän. EN tiedä mitä veloille tapahtuu ja joutuuko mies vielä (oikeudelliseen) vastuuseen tekemisistään, ja miten hän koskaan oppii. Tai tietää, kuinka pahasti hän on satuttanut minua.

Jos joku pelaaja osaa vastata minulle siihen, miten näin voi käydä vaikka ihminen vilpittömästi sanoo että haluaa toiselle parasta, saatan ymmärtää. Joka tapauksessa haluaisin vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa, joka ehkä on ollut samassa tilanteessa tai tajuaa kuinka syvillä vesillä joutuu uimaan varsinkin näin keskellä hormonimyrskyjä. Itken töissä vessassa ja kotimatkalla. Jos tämä on ainoa raskauteni, enkö ansaitsisi parempaa? Kysyin jopa kun se aiemmin olisi ollut vielä mahdollista haluaako mieheni että keskeytän raskauden. Ja olen ehdottanut eroa. Mutta ei se ratkaise sitä, että rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan.

Moikka precious!

Olen hirveän pahoillani puolestasi, miehen pelikierre vaikuttaa olevan todella syvällä. Puheet eivät todennäköisesti pidä paikkansa, pelaaja valehtelee saadakseen pelata kaikissa tilanteissa. JOs hän olisi tosissaan, hän itkisi ja anelisi apua pelaamiseensa. Se on yhtä kova addiktio kuin huumeet.

Sanon asian suoraan, koska näen tilanteen ja en halua kirjoittaa mitään, mitä en itse usko. Tosi kurja tilanne, sinun pitäisi saada iloita lapsesta ja saat kuulla tämmöisestä. Olet sokissa, ja tuntuu, että huudat tuskaasi ulos. Älyttömän hyvä, että olet päässyt kriisityöntekijälle. P-amainen tilanne :imp:

Miehesi pelaamisensa ei johdu sinusta, sinä et ole tehnyt mitään väärin. Hänellä on pitkä kokemus pelaamisesta ja todennäköisesti hän on pelannu enemmän tai vähemmän melko pitkään. Muistijäljet aivoissa ovat syvät. Se on se tampatuin polku, jota hänen on helpoin kulkea…

Pahinta mitä voit tehdä, on että myytte asunnon ja maksat hänen velkojaan. Silloin teet hänelle karhunpalveluksen ja pitkität hänen peliuraansa. Parasta on, että suojaat rahasi. Älä takaa mitään äläkä anna sinulle tärkeiden ihmisten taata tai lainata hänelle yhtään mitään. Kaikki minka maksaa tai antaa, menee pelaamiseen. Pelaaja koukussa ollessaan on maailman taitavin valehtelija. Hän ei ajattele sinua valehdellessaan, hän vain on niin pelin vallassa, ettei mahda mitään.

Olen kuullut pelaamisesta irtipäässeiden kertoneen, että vasta kun perälauta tulee vastaan jokaisesta suunnasta, kun on menettänyt kaiken, herää siihen, että tajuaa olevansa pelaamisen kanssa vaikeuksissa.
Pelaamisesta voi parantua, mutta läheinen ei pelaajaa voi parantaa. Ammattiapua saa Suomesta jo ja toivoa on.Kunhan mies vain tulee siihen pisteeseen, että on avun aika.

Minulla meni - niin kuin olen useaan kertaan täällä kirjoittanut miltei 15 vuotta, kunnes ymmärsin toisen sitoutuvan ennemminn pelaamiseen kuin perheeseen. Toivoin, että hän lähtisi hakemaan apua, mutta niin ei käynyt. Me erosimme ja olen onnellisempi kuin koskaan. Arki avioliiton aikana oli yksinäistä, itkuista, epätoivoista aikaa. Me emme onnistuneet löytämään yhteistä tietä ja en halunnut jatkaa elämää pelurimiehen rinnalla.

Kysy vain lisää, yritän vastata. Ja kertokaa te muutkin, mitä ajattelette. Joskus tuntuu, että kirjoitan jotenkin väärin, kun harva jaksaa jatkaa näitä ketjuja.

Toivon sinulle voimia! Jos haluat, saat vertaistukea myös ilmoittautumalla Tuulettimeen, jossa me läheiset keskustelemme keskenämme. Ja monella paikkakunnalla alkaa lokakuussa läheisille vertaisryhmiä (Pelirajat’on). Minusta tuntui vuosikausia inhottavalta, kun kukaan ei oikein ymmärtänyt, mitä se pelaaminen oikein on ja kuinka se nyt voi olla ongelma. Ja kun tunteet menevät ylös ja alas - vaikkei olisi raskaanakaan, niin kuin sinä!- olisi ollut kiva, että joku olis edes vähän ymmärtänyt kuinka hankalaa oli elää pelaajan rinnalla pelaamisen ikeessä. Pääkaupunkilaiset voivat mennä kait Tilttiin juttelemaan naamatusten työntekijöiden kanssa. Se ei ole hullumpi vaihtoehto, jos matka ei ole mahdoton - sinne siis voi mennä kuka tahansa ei vain hesalaiset.

Ja juttele kaikille rohkeasti, aina löytyy joku joka ymmärtää. Asiassa ei ole mitään hävettävää, vaikka sitä monet häpeävätkin. On rohkea taistella ja tuoda esille ongelmansa. Niin ne selviävät.

Voimia, kyllä sinä selviät tästä! Kuuntele ja katsele, lepää ja keksi jotakin tekemistä, joka laskee pulssia.
vaikka mitä tahansa tapahtuisi, sinä olet itsellesi tärkein ihminen.

T. sortsima

Kiitos vastauksesta, ja empatiasta. Uskoisin, että tällaista tilannetta ei voi ymmärtää jollei ole kokenut. Mietin juuri että parempi olisi vaikka hän olisi käynyt vain vieraissa. Samoja asioita minulle sanoi kriisityötekijä, jolla kävin. Että rajat on tärkeät ja lainata rahaa ei saa. Olisinpa tajunnut jo aiemmin, ehkä kaikkea tätä ei sitten olisi tapahtunutkaan. Vaan tiedän kyllä muista riippuvuuksista jotain (ironista kyllä minulla on sos.alan koulutus) ja uskon, että ilman sitä viimeistä pohjalla käymistä kukaan ei pääse koukuista irti. Miksi peliriippuvaisuudesta ei puhuta enempää, ja HYVÄ LUOJA miksei pikavipeistä ja niiden riskeistä puhuta enemmän?? Mies kertoi tulleen lainmuutoksen aiheuttaneen sen, että lainaa olisi otettava enemmän, ja kun velka on menossa ulosottoon toinen (=sama) “takausyritys” ostaa sen ja lisää korkoja. Mitä vittua, onko tuollainen todella laillista??

Eilen luin “paljonko pelivelkaa” -ketjua ja huokailin kauhuissani, ihmisillä oikeasti on kymmenien tuhansien pelivelkoja. Eli täysin turhia. Koska ihan oikeasti, ei mitkään pelit, ei nettipokerit tai muut korvaa niitä asioita mitä saa normaalista elämästä. Olen huomannut mieheni asenteessa työntekoakin kohtaan järkyttävän muutoksen, hänen motivaationsa tienata elantonsa normaalilla työllä on välillä ollut nollassa, välillä miinuksella…

Kirjoitin hänelle kirjeen, jota ei ollut tarkoitus vielä nähdä ja hän oli lukenut sen. Kaiketi jotenkin se kirjoitettu teksti ( toisin kuin itkemällä ja huutamalla ilmaistu) meni paremmin jakeluun, hän pyysi polvillaan anteeksi tekemäänsä. Kun tunnusti kaiken hän itki, ja näen kuinka masentunut, ahdistunut ja häpeissään hän on ollut. Ei niinkään pelaamisen, vaan valehtelun ja rahaongelmien takia. Tämä onkin se iso kysymys: entä sitten, kun/jos tilanne rauhoittuu rahan osalta (velat eivät mihinkään tietty katoa) alkaako kaikki paska taas alusta? apua olen ehdottanut, ja tulen vaatimaan että jollekin hän puhuu, mutta uskoni siihen että keskustelu auttaa on minimaalinen. Ei puheet auta? Tällaiseen ei ole korvaushoitoja.

Paikkakunnallani ei ole juurikaan hoitomahdollisuuksia (kuin a-klinikka) tai ryhmiä. Lisäksi itse en uskaltanut mennä edes a-klinikalle, koska taidan tuntea sieltä ihmisiä… (niin, se sos.alan koulutus)Onneksi meillä on tuo kriisipaikka, jossa toiminta on sopivan anonyymiä. Tämä foorumi näyttää sellaiselta, että vertaistukea todellakin on saatavilla toisin kuin monilla tyhmillä keskustelupalstoilla. Kiitos siitä ylläpidolle, ja teille jotka avoimesti kirjoitatte elämästänne tänne. En tiedä uskotteko edes, kuinka paljon mieltä helpottaa ulkopuolisenkin lukea kokemuksistanne ja siitä helvetistä, mitä nuo viattoman oloiset uhkapelit aiheuttavat.

Kuinka kaksinaamainen ja petollinen on RAY, entä Veikkaus? Nettikasinot on sentään avoimesti voittoa tavoittelevia kusetusfirmoja. Kotimaiset tekijät toisella kädellä antaa roposia “vähäosaisille” ja toisella kädellä ottaa ihmisiltä jotka on joutuneet helvetilliseen peliansaan? Vika ongelmapelaamiseen tietty johtuu ihmisestä itsestään, mutta voisiko joku miettiä, täytyykö pelien olla joka paikassa, kaikkialla, saatavilla? Alkoholinkäytön rajoituksia mietitään ja tupakkaa ei varmaan saa kohta enää maailmasta ollenkaan. Kaikkien olisi varmaan alettava pelaamaan maanisesti, koska se näyttää olevan yhteiskuntakelpoinen riippuvuus.

Odotan vain hetkenkin helpotusta, edes pieni valo tässä pimeydessä lohduttaisi. Tarvitsen sellaisia lupauksia, joille en voi vaatia 100 % katetta, ja kaikista paras olisi kuin vain aikaa saisi käännettyä takaisinpäin. simsalabim!

.

.

Hei!

Pelejä ja rahaa on nykyään saatavilla, mutta vaikka mitään muuta ei olisi olemassa kuin hedelmäpelit, pelaajalle se riittää. Pelit on huippubisnestä, ja niitä on ripoteltu joka puolelle. Toivon todellakin, että kouluissa olisi enemmän tietoa siitä, mistä pelaamisessa on kysymys ja miten ikävät seuraukset sillä voi olla. Tieto voisi pelastaa samaan tapaan kuin huumeista osataan kieltäytyä. Niitä ei kokeilla ensin viittä kertaa huomatakseen että koukussa ollaan.

Pelaamisen myötä menee perusturvallisuuden tunne ja luottamus toiseen. Sitä on äärimmäisen vaikea saada takaisin. Puheet ovat puheita, vain teot lasketaan. Matka on pitkä, mutta sille kannattaa pelaajan ja läheisen lähteä.

Jos miehesi haluaa päästä pelaamisesta eroon, kannattaa ottaa pitkä loma ja hakeutua oikeaan hoitoon. Kannattaa maksaa siitä, että pääsee eroon. Paljon kalliimmaksi tulee pelata. Ja kallista on menettää ihmissuhteet. Olisiko 100-150 kilometrin säteellä anonymous gamblers/ pelirat’on tai muu ryhmä? Tämän eteen kannattaa nähdä vaivaa.

Olethan lukenut Mari Pajulan ja Johanna Marttilan gradut (läheiselle tietoa -osio)? Sieltä löydät vastakaikua läheisen elämään…
Ja peluuriin voi soittaa, myös pelaaja. Olisiko hän kiinnostunut keskustelemaan puhelimessa?

Ja nyt muistin, olen kuullut hyvää Peli poikki ohjelmasta. Se on mahdollista asuinpaikkkunnasta riippumatta.

Et sinä ole valinnut tätä tietä itsellesi ja miehellesi on elämässä ollut huono tuuri. Mitä tapahtuu, jos tuttavasi ja kollegasi saisi tietää asiasta? Onko sosiaalialan kouluissa tietoa pelaamisesta? Ja vaikka olisikin, tätä on todella vaikea ymmärtää ulkopuolelta. Särkyneitä ruukkuja me ollaan kaikki, kenellä on mikäkin ruukun reuna kallellaan. Minulla on vähän joka reuna enemmän tai vähemmän rikki, pohjalla pilkottaa juur ja juur tilkka vettä. :wink:

Siis rohkeutta - parasta on kun on itselle rehellinen ja uskollinen! Voittajat tekevät sitä, mitä häviäjät ei uskalla! Yritin koota tähän jotakin apuvälineitä ja rohkaista sinua ja puolisoasi eteenpäin. Kuulostaa siltä, että ainakaan sinä, precious, et ole paniikissa, vaan voisit lähteä purkamaan ongelmaa itsesi kannalta. Pelaaja
kantaa omasta puolestaan vastuun, mutta pieni apu ei haittaa. Hän punnitkoon, mikä elämässä on tärkeää, haluaako hän omistautua pelaamiselle? Hänhän voi tietysti valita niinkin.

T. sortsima

Kiitos sortsima edelleen tuestasi, sain sanoistasi voimaa vaikka kaikki ei aina tietenkään omaan tilanteeseen istu täydellisesti. Kuitenkin, tosiasia on se että tällaista on vaikea ymmärtää jos ei ole kokenut. Ja EiköTääKoskaan, luin juuri lauantaiaamuna aloittamaasi ketjua ja se valaisi minulle erittäin paljon sitä masennusta ja tyhjyyttä mitä kokee, kun on täysin yksin maailmassa oman pelihimon ja rahaongelmien kanssa. Nimittäin uskon kyllä, että minunkin mieheni on kokenut olevansa täysin yksin tässä maailmassa, kun ei ole uskaltanut edes minulle kertoa mitä kokee ja missä syvyyksissä kulkee.

On totta, että on turhaa syyttää mistään pelialan yrityksiä tai vippifirmoja. Tai oikeastaan ketään, olen lopettanut syyttämästä miestänikin tyhmyydestä, kun ymmärrän, että tosiaan pelaaminen sumentaa todellisuudentajun. Olemme ehkä molemmat vaiheessa, jossa täytyy valita tulevaisuus ja kasvaa menneestä yli JOS aikoo jatkaa tätä elämää. Yhdessä. Luottamus ON mennyt, toki, mutta sen voi palauttaa pitkäjänteisellä työllä jos vain hän haluaa. Puhuimme juuri lauantaina, kun itkin ja itkin taas pitkään tätä tilannetta. Sanoin, että kiellän häntä pelaamasta mitään (…huvittavaa…joo) ja hän totesi etten voi kieltää mitään,vaan hän ON päättänyt, ettei pelaa. Eikä varmasti nyt pelaakaan, koska näen että hän osaa hävetä ja katua aikaansaannostaan. Se, kuinka pitkään tätä jatkuu on toinen kysymys. Hieman muuten jännittää lukeeko hän joskus tätä palstaa, koska olen kertonut itse lukeneeni ja sanonut oppineeni jo niin paljon.

Nyt meillä on sopimus, jossa hän ei pelaa, ja osittain luovuttaa kaikki raha-asiansa minun hoidettavaksi. En ikinä olisi halunnut sellaista, mutta tässä vaiheessa se on välttämätöntä. Ja on tainnut jäädä mainitsematta, että nettipokeria hän ei vähään aikaan ole pelannut, ei vähään aikaan ennen sitäkään kun kertoi mulle kaiken, minun oivallus ongelman vakavuudesta tuli näin myöhässä…ja raha-asiat ovat nyt akuutteja. Suuttumusta ja vihaa tunnen varmasti vielä jonkin aikaa.

Aion itse käydä vielä keskustelemassa kriisityöntekijän kanssa ja suositella myös puolisolle sitä. En ole kysynyt juuri nyt onko hänellä pelihimoja, mutta joskus varmaan täytyy. Kun rahatilanne ehkä vähän selviää niin on parempi aika aloittaa se asioiden puhtaalta pöydältä käsittely. Se asia, että rakastan häntä ei ole muuttunut, eikä se, että en halua lasta ilman isää. Olen huono asettamaan ehtoja ja pitämään rajoista kiinni, tiedän sen…Minun täytyy opetella ankaruutta, selkärankaa ja itsenäisyyttä. Sekö tämän suurin opetus sitten minulle on…Ja se, että raha ja vakaa talous ei ole kaikki kaikessa.

Moro, nyt vaan tsemppiä sinne. Vaikuttaa aika “jääräpäiseltä” miehesi jos on päättänyt että pelit loppuu nyt! :sunglasses: Hyvä juttu, kovasta päätöksestä se lähtee. Nyt vaan tsemiä että päätös kestää ja yhdessä etenette kohti parempaa tulevaisuutta.

Jos miehesi sortuu vielä nettipelailuun, niin mene ihmeessä vierelle istumaan ja kysymään miten tämä peli toimii ja miksi pelata sitä. Ei kannata ampua pelaajaa heti alas, vaan kysellä mikä on tilanne ja jutella peleistä. Kuitenkin pelaaja käyttää suurimman osan valveillaoloajastaan pelien miettimiseen, joten on ihan fiksua jutella pelaajan kanssa mikä peleissä viehätyttää ja miten pelit toimivat…

Ja soitto peluuriin! Siellä on hyviä ihmisiä töissä.

Hei taas!

Sinun neuvosi, vertaishelppari, jutella peliasioista pelaajapuolison kanssa on hyvä. Minun ei tullut niin tehtyä, koska olin niin vihainen ja pettynyt ex-puolisooni. Nyt, kuun asia ei kosketa minua henkilökohtaisesti jutteleminen tuntuisi helpolta. Mikähän siinäkin oikein on? Jutteleminen helpottaisi varmasti pelaajaa ja pienentäisi häpeän tunnetta ja pelaamisesta voisi ylipäätänsä puhua. Tätä kannattaa kokeilla ja nielaista oma pahamieli hetkeksi sivuun.

Precious, jäin miettimään tuota, kun arvelit olevasi huono laittamaan rajoja ja tuumailit, että onko kaiken opetus se, ettei vakaa talous olekaan kaikki kaikessa. Itse kovetan itseni kiveksi ja pidän rajat. Se on pitänyt opetella, en ole mikään rajan pitäjä. On helppo pitää rajat, kun ajattelee, mikä on vaihtoehto: pelikone ja pelifirmat - sinne rahat menee puolessa tunnissa saman vuorokauden aikana. Ajattelen, että minun velvollisuus itseä kohtaan on pitää puoleni puhumattakaan lapsista. Sääliminen on kolikon työntämistä automaattiin. Kysyn itseltäni seuraavaan tapaan, kun epäilen toimintaani jossakin tilanteessa:

  • mistä on kysymys? haluan miehen osallistumaan perheen talouden hoitoon tasavertaisesti.
  • mikä tunne minulle on? Usein se on masennus, alakulo, pelko hylätyksi tulemisesta tms.
  • mikä ajatus tunteeseen liittyy? Usein se on että olen kelvoton, huono vaimo tai ihminen, jos en anna toiselle vapaasti tuhlata rahansa.
    -Olenko tosiaan kelvoton/ huono vaimo tai ihminen, jos en anna pelaajamiehen tuhlata kaikkia rahoja? vastaus aina: EN OLE
  • Miten voisin toisin ajatella tässä tilanteessa, kun en suostu siihen, että mies käyttää rahansa vapaasti pelaamiseen? Kannan vastuun tilanteessa, jossa puoliso ei toimi perheen parhaaksi. Toimin erinomaisesti ja niin hyvin, kun itse osaan. :wink:

Pitkällä tähtäimellä puoliso ei voi olla pelaajan vanhempi. Ei ole parisuhteen kannalta ollenkaan hyväksi kantaa vastuuta toisen puolesta- niin kuin kirjoitit precious, ettet tätä halunnut. Akuutissa tilanteessa se on OK, koska joku tolkku tilanteeseen on saatava.

Minäkin ajattelin aikoinaan, että minussa oli jotakin vikaa, oli väärin säästää. Mies nauroi minulle ja oli miltei vihainen siitä kun halusin pitää rahaa tallessa pahan päivän varalle. Se oli niitä viimeisiä asioita, jotka tajusin olevan ihan OK. Vakaa talous on vastuun kantamista, ei minusta ole väärin sitä haluta. Pidä kiinni omista arvoista- pelaajan rinnalla arki vääristyy ja rupeaa empimään itselle tärkeissä asioissa. Ei minun tarvitse päivittäin rahaa ajatella, olen luonut raamit elämiselle ja elän sen mukaan.Saan myös itselle tärkeitä asioita ja pystyn matkustamaan ja hankkimaan niitä asioita, jotka perheelle on tärkeitä. Olen vapaa huolista!

Pelaaja ei muuta ajattelekaan kuin rahaa, koska se on pääsylippu pelaamaan. Tämän olen tajunnut vasta erottuamme ja kuultuani ex-pelaajien kertomuksia pelaajan elämästä.

Minusta on hienoa, kun miehesi on päättänyt lopettamaan pelaamisen. :slight_smile: Olisiko hänen pohjansa tullut vastaan?
Oletteko löytäneet apua tähän?

Tsemppiä,

t. sortsima

Lukekaahan toi Sortsiman viesti ajatuksen kanssa jokainen. Loistosettiä. Osaat tiivistää monta asiaa hyvin.

Kiitos vielä siitä jaksamisesta mitä olen täältä saanut. Toivottavasti vielä päästään tästä yli.

Asiat konkreettisilta osin alkavat olla jollain tolalla, mies saa lainaa hoitaakseen velat ja sitten katsotaan miten muu menee. Aion jatkaa siellä kriisikeskuksessa käyntejä ainakin niin kauan kuin antavat, nimittäin shokki on edelleen sen verran päällä että itkeskelen päivittäin melkein. Olen joka tapauksessa menettänyt miehen, jonka hänen luulin olevan. Ja sen takaisin saamisessa on työtä. Nyt asiasta on puhuttu ja kissa on niin sanotusti pöydällä. Aiemmin jo, kuten neuvoitte, olemme puhuneet peleistä, siitä miksi hän pelaa jne. Ennen tätä katastrofia. Ja koska tiesin hänen pelaavan en ollut siitä järkyttynyt, siitä kylläkin että hän valehteli ja varasti. Koko vuoden oltua niin raskas taisi itselläkin sumentua järki sen suhteen, ei enää osannut nähdä tosiasioita.

Mun rahat on suojassa ja tallessa, ja yritän pitää terveyteni ja mielenterveyteni myös. Olen puhunut tästä nyt, muillekin, saadakseni meille tukea.

Jotenkin vain koko ajan on olo, että tippuuko lattia vielä alta, oliko tässä vielä kaikki`?
Hän lupaa, että oli, että olen turvassa mutta en uskalla turvautua vain häneen. En voi myöskään koko aikaa pistellä ja muistuttaa häntä tapahtuneesta.

Mikään terapia meille ei taida yhdessä toimia, aiemminkin on yritetty että tehdään hyviä asioita yhdessä jne mutta niiden kanssa käy siten, että unohdan kaikki vaikeudet ja ne pääsevät yllättämään. Saattaa kuulostaa, että olen pumpulissa kasvanut ja nuori vailla kokemuksia, mutta ikää on ja kokemustakin. Monista muista ongelmista.

Toivo on pientä mutta silti olemassa, ei voi antaa vaan sille koko kättä kun siinä voi menettää kaiken.

Hei Precious!

Tosi hyvä, että olette puhuneet, juttelua kannattaa jatkaa, jos siihen vain kykenee. Minä viestit, minusta tuntuu -viestit on helpompi ottaa vastaan, kun potuttaa. Avioehto kannattaisi tehdä ennen miehen lainan ottoa. Sillin et ole vastuussa lainasta eron jälkeen. Tosin asioista voi myös sopia ja jos olette väleissä ja mies tuntee oman vastuunsa,hän ei haluakaan sinua hoitamaan omia kuoppiaan.

On luonnollista, että on hiukan varuillaan oleva olo kaiken jälkeen. Sain hyvän vinkin, miten ehkä kannattaa ajatella, jos tuntuu siltä, että pelko vaanii kintereillä jonkin asian suhteen:
Kysy itseltäsi, mitä voi tapahttua, jos paljastuu uusi pelaaminen? Ehkä vastauksesi on, mies on pahoillaan, minä suutun ja raivostun.
Mitä sitten tapahtuu? Mies ottaa hoitaakseen oman kuprunsa ja minä jatkan elämää.
Mitä sitten tapahtuu? keskitys omiin juttuihin tms.

Minusta tuo mitä sitten kysymyssarja on siksi hyvä, kun sen kautta joutuu kohtaamaan oman pelkonsa. Ja samalla huomaa, että pelko haihtuu ja voi palauttaa itsensä tähän hetkeen. Se voi ajan kanssa keventää oloa ja vapauttaa itsen elämään.

En halua vähätellä tuota pelkoa ja varuillaan oloa. Itse sairastuin astmaan ja olin jatkuvassa adrenaliinihöyryssä. Se oli kuluttavaa ja väsyttävää. Olisin itseltäni tuota kysymyssarjaa kysyessäni ehkä nopeamin nähnyt myös, mitä minun pitää tehdä ja sanoa, mitä ajatella eri tilanteissa. :sunglasses:

Oletko löytänyt oman tapasi rentoutua, ottaa omaa aikaa?

T. sortsima

Eksyin tavallaan vahingossa tälle sivulle. Meidän perhe on miehen kautta tukenut RAYn kautta kehitysvammaisten toimintaa viimeisen 10kk aikana yli 11tuhannella.

Mä en tiedä, miten tästä päästään ylös. Miten tästä selvitään. Yhdessä ja jotenkin edes järkevinä??

Joskus sitä kaikesta rakkaudesta huolimatta miettii, kuinka paljon helpompaa olis jos…
Kamalaa ajatellakaan niin!!! :cry:

voin korjata että perheenne on tukenut RAY:n pomojen tulevia jättiboonuksia :frowning:
kansan hyvinvointiin menee tähtitieteellisistä voitoista valitettavasti vain
murusia mitä kakusta jää.

Hei Ninni!

Voitko kertoa vähän enemmän teidän tilanteesta. Kirjoitit, että puolisosi on pelannut ison summan vajaan vuoden aikana. Onko pelaaminen uusi asia perheessänne? Mitä siitä tiedät? Oletteko keskustelleet asiasta ja miten puolisosi suhtautuu tilanteeseen?

Kuinka paha perheen rahatilanne on?

T. sortsima

Mä en osaa hahmottaa, mitkä on kriittisiä tietoja ja mitkä ei, mutta mä yritän… :smiley:
Eli me ollaan oltu yhdessä kolme vuotta ja samassa osoitteessa kaksi. Aluksi molemmat oli opiskelijoita, joten rahaa nyt ei ollut mihinkään ylimääräiseen muutenkaan ja mun epäilyt eivät heränneet. Vuosi sitten mieheni pääsi ihan kohtalaisen hyvä palkkaiseen työhön (vuositulot tänä vuonna tulee olemaan verojen jälkeen n.35000). Välillä mua kummastutti, kun hänellä ei ollutkaan yhtäkkiä enää rahaa esim käydä kaupassa. Mies kuitenkin vetosi maksettuihin laskuihin, tankattuun autoon, tupakkaan jne. Ja kuulostihan se silloin järkevältä.

Välihuomautuksena nyt; Mies on mun kanssa kaupassa ollessaan pelannut ihan avoimesti. Hän on muutenkin jääräpäistä sorttia, joten kun mä ehdotin jo lähtöä, niin hänen kieltäytymisensä ei yllättänyt. Olen myös syyllistynyt juoksemaan sen perässä kaupungilla mm.Täyspotissa yms.

Ja takaisin asiaan… Tämän vuoden maaliskuussa mies kuitenkin itse alkoi avautumaan mulle. Kaikki palaset loksahtivat yhtäkkiä kohdalleen. Kaikelle oli nyt selitys! Rahattomuudelle, pitkille kauppareissuille… Ja mulle tuli niin tyhmä olo!! MIKSI mä olen ollut niin sinisilmäinen?? MIKSI mä en ole tajunnut??

Tehtiin ratkaisu, että mies käy töissä vaihtamassa tilinumeronsa, eli palkka tulisi jatkosa mun tilille. Tämä toimi, reilun kaksi kuukautta. Kunnes mieheni haki pankkilainaa vanhojen velkojen maksuun, jolloin pankki velvoitti, että palkka menisi miehen tilille. Sovittiin ensin, että palkan tullessa, sieltä siirretään lainarahat lainanhoitotilille ja loput mun tilille. Yhdenkään palkan kohdalla ei näin käynyt. “Kyllä mä pärjään.” “Ei se oo enää niin paha.”

Totta. Kyllä se pärjäsikin. Elokuuhun saakka. Silloin se taas alkoi.
Kieroilu, valehtelu. Nyt osasin jo tunnistaa merkit, salaa siis laitoinkin osan omasta palkastani sivuun kriisihetkeä varten. Mutta mies ei myöntänyt ongelman uutta tulemista.

Ensin elokuun alussa jouduimme lopettamaan koiramme. Elokuun puoli välissä meidän asuntoon tuli vesivahinko. Vuokrakämpästä piti päästä äkkiä pois, onneksi joka tapauksessa oltiin muuttamassa. Kuitenkaan meidän uusi kämppä ei vielä ollut tyhjillään, joten oli pakko muuttaa mun isän luo hetkeksi aikaa. Mun huono vitsi koitui meidän parisuhteen lopuksi ja mies jätti mut. Hän muutti omien vanhempiensa luo. Lopulta kuitenkin soveimme, että muutamme yhdessä uuteen kotiin, kämppiksinä, ja remontointi- ja asumiskulut menevät puoliksi. Jonkin aikaa saman katon alla oltuamme tulimme siihen tulokseen, että me yritetään vielä.

Kuitenkin mies oli koko ajan kireä, eräänä lauantaina hengitin väärin kun remonttia tehtiin ja sen ansiosta hän huusi ja marssi ovesta ulos ja palasi vasta monen tunnin päästä (tämä nyt ei ole hänelle mitenkään tavatonta, kuuluu tavallaan meidän riitelykaavaan, mutta aika pienestä oli tällä kertaa kiinni). Kaikesta hermostunut, mikään ei ollut hyvin, edes vitsillä ei voinut sanoa MITÄÄN, kun oli kuppi nurin.

Maanantaina mun tullessa töistä mies oli koneella, laski lukuja. Ihmettelin, että mitä se touhuaa, mutta en kysynyt. Mies oli selannut verkkopankista koko vuoden tilitapahtumat läpi ja laski yhteissummaa. 10 259€. Plus lahjarahat yms. Perjantain ja maanantain välillä meni n.1500.
Maanantaina mentiin illalla keskustelemaan miehen vanhempien kanssa ensimmäistä kertaa asiasta. Nyt oli pakko; hehän takasivat kesällä otetun lainan ja nyt tämän kuun lainanmaksu rahat olivat kadonneet. Kuten tämän kuun vuokrarahatkin. Reaktio pelotti molempia, mutta vanhemmat olivat vain tyytyväisiä siihen, että tulimme “ajoissa” (=ennen lainan eräpäivää) puhumaan ja että mies oli rehellisesti laskenut kaikki luvut paperille.
Mies myös kertoi rehellisesti mun elättäneen koko perheen tämän vuoden yli puolet pienemmällä palkallani, koska hän ei siihen ollut kykeneväinen. Nyt teimme sellaisen ratkaisun, että miehen pankkikortti ja nettipankkitunnukset ovat hänen vanhempiensa luona piilossa, ja sielä hänen äitinsä hoitaa lainat ja laskut miehen palkasta. Kun tarvitsemme rahaa miehen tililtä, he siirtävät sen minun tililleni. Mä en tiedä, onko tää hyvä ratkaisu, mutta ne oli ainakin viimeiset vuokrarahat, kun meni meiltä RAYlle…

Meidän rahatilanne on oikeasti aika kuralla tällä hetkellä, itse teen kolmea työtä jotta tästä jotenkin selviäisi…

-Ninni

Hei Ninni!

Kiitos kun kirjoitit teidän tilanteesta. Miehen kireys on varmaankin sitä, että hän on hävinnyt rahaa ja paljon. Hänellä on peliriippuvuus ja se ei mene noin vain ohi tai ole “paremmin”. Minusta on hienoa, ettet sinä ole lainantakaajana. Samoin se, että miehesi vanhemmat eivät itse ole maksamassa miehesi lainaa, vaan he huolehtivat rahan menon miehesi tililtä. Teillä on ikään kuin tehty pelastusoperaatio, vaikka rahatilanne on hankala juur nyt. Tosiasiassa miehesi pitää myös maksaa oma osuutensa talouden menoista, koska hänellä on siihen varaa ja koska hänen niin kuuluu tehdä. Laskekaa, kuinka paljon menee rahaa ruokaan ja asumiseen ja jyvittäkää se tulojen suhteen. Hän saa maksaa suuremman osan, koska syö enemmän ja koska hänellä on isommat tulot. Se vain on kohtuullista. Ei sinun tarvitse kärsiä hänen kuprustaan! Pyydä miehen vanhempia siirtämään sinun tilille tietty summa joka kuukausi ja toivottavasti myös miehesi on mukana pyytämässä tätä. Uskon, että hän ymmärtää asian, koska voi olla vanhemmilleen ja sinulle pelaamisessa rehellinen. Ehkä hänelle tuli lainan kanssa myös perälauta vastaan, koska tajusi joutuvansa paljastamaan asian vanhemmilleen. Hyvä niin! Ja voit olla ylpeä miehestäsi, kun hän tunnusti asian vanhemmilleen. Ja ylpeä itsestäsi, kun olitte yhdessä asioista kertomassa. Minusta tämä lupaa teille hyvää…

Voisiko miehesi ajatella hakeutuvansa vertaisryhmään? Siellä monelle kirkastuu se, ettei ole yksin ja pelaamisesta voi selvitä. Samalla kuulisi, miten ohjaaja on päässyt pelaamisesta ja miltä elämä maistuu pelaamattomana. Siellä ei tarvitse selitellä tai tuntea huonommuutta. Harva pääsee pelaamisesta irti yksin, yhdessä se on helpompaa. Vertaisryhmä alentaa kynnystä hakea esim. terapeutille tai jollekin muulle ammattiauttajalle apua saamaan. Olen kuullut, että joskun motivaatio lähteä hoitamaan itseään voi nousta käytyä kerran vertaisryhmässä. Sitä kannattaa yrittää!

Miten sinä Ninni voit? Teet kolmea työtä, jääkö sinulle itselle vapaa-aikaa? Voisitko kirjoittaa omista ajatuksistasi ja tunteista? Minun tunteet aikoinaan ravasivat ylös ja alas,
se oli aika väsyttävää. Mitä sinä toivoisit nyt?

T. sortsima

Nyt tuli itku… Ketään ei oo kysynyt, miten mä jaksan. Ei ketään.
Mitä mä tahtoisin? Mä tahtoisin yöunet. Sellaset kunnon, edes 8 tunnin unet, jota ei kertaakaan koiranpentu/kissa/mies keskeyttäisi. Ei herätystä, ei erikoisia unia, täysin pimeä huone. Just niin kauan kuin unta riittää.

Mä olen ylpeä tästä rehellisyydestä ja rohkeudesta, mitä tää kaikki on mieheltä vaatinut. Ja sanoinkin sille, että tää ei mene tästä eteenpäin, jollei hän nyt ala luottamaan ihmisiin enemmän ja anna meidän auttaa. Yksin tästä ei selviä kukaan.

Ja tollaista ryhmää ei meilläpäin kokoonnu, asutaan sen verran korvessa… Sitä mäkin ehdotin, koska olisin oikeasti itse halunnut sinne mukaan. Tää keskustelupalsta onkin nyt mun ainoa oljenkorsi, jossa mä roikun kynsin ja hampain… :smiley: Joku tietää, joku ymmärtää. Miehen uskovaiset vanhemmat eivät jotenkaan tainneet tajuta, millaista helvettiä tämä keskellä eläminen on…

-Ninni

Hyvä Ninni!

Luin sun tekstin läpi ja täytyy todeta näin miehenä et miten ihmeessä rakkaus voi olla niin voimakasta että se ylittää kaikki miesten ihmeellisyydet ja urpoilut.

Silmät kosteina ajattelin että siinä on vahva - tai ainakin - silä hetkellä jostain lisävoimaa löytänyt Nainen!

Luojan kiitos ja rukoilen ihan oikeasti Sinulle voimia vetää homma kotiin parhaaksi katsomallasi tavalla.

Hei Ninni!

Minä kuljin sumussa muutaman vuoden puolison pelaamisen kanssa. Se oli aika rankkaa aikaa.

Parasta mitä voit tehdä, on ottaa ne nokoset, mennä ulos kävelylle, uimaan, tehdä muutaman kerran viikossa sitä, mistä itse tykkää. Uni on ihan se eka juttu, johon sinä tarvitset apua. Voisitko mennä lääkärille ja pyytää sellaisia unta edistäviä lääkkeitä, joista ei ole sivuvaikutuksia ja joihin ei jää koukkuun? Mitään ei jaksa, jos ei nuku. Voisit samalla kertoa teidän tilanteesta ja kysyä, voisitko saada lähetteen jollekin ammattiauttajalle. Olen itse käynyt kahdella eri paikkakunnalla psykiatrian poliklinikalla. Se on työssäkäyviä normi-ihmisiä varten perustettu, ja siellä on huippuosaajia. Myös kriisikeskus voisi auttaa. Vaikka pelaaja ei hakisikaan apua, läheinen tarvitsee sitä.

Minä sairastuin aikoinaan kuulema alkoholistivaimoille tyypilliseen sairauteen, jossa adrenaalitaso oli jatkuvasti korkealla. Lopulta minulle tuli astma ja se johtui ex-miehen pelaamisesta. Olen aika herkkä, ja 15 vuotta oli liian pitkä aika. Se, että aloin pitämään huolta itsestäni ja kysyin itseltä, kuka oikein olen ja mitä haluan, pelasti minut. Hoksasin, että minun elämä ei ole kiinni pelaajan elämästä, vaan minun oma elämä on tärkeä. Tämä ei sulje pelaajaa pois perheestä, mutta pelaaja saa itselleen oman aikuisen oikeesti tonttinsa, josta on vastuussa.

Tuo edellinen ei varmaankaan helpota sinun oloa, mutta haluan sanoa, että sinä olet tärkeä, Ninni. Ja se, että haluat nukkua rauhassa on elintärkeää. Miten voisit järjestää tilanteen, että saisit levätä? Voitko ottaa viikon sairaslomaa? Sinä olet sokissa, sinulla on kriisi ja se verottaa unet nollille. Anna itsellesi lepoa. Miehesi ottaa vetovastuun kodista ja koiranpennusta ja sinä saat ilmaa ympärille. Sinä tarvitset sitä nyt. Muulla ei ole väliä.

T. sortsima