Olin työssä käyvä perheenäiti, tein kotihommat…Asuntomme oli kuitenkin meille niin pieni, ettei minulla ollut omaa tilaa.Varsinkin sunnuntaisin tein ruokaa keittiössä ym. Pojilla oliomat huoneet, mies surffasi tv:n ääressä.
Sitten keksin yhä useammin, että juon viiniä, kun lauantaista oli jäänyt. No niin, alkoholia tuli päähän ja sain olla itsekseni. Jaksoin kokata ja vastataperheen hommista. opin sitten varaamaan viiniä, jotta sitä varmasti jäisi sunnuntaiksi.
Pojat muuttivat pois tässä 2-5- vuoden aikana, miehen työ eri paikkakunnalle. Nyt siis olisi tilaa ja aikaa itselle.
Mutta ei kun pyörin ihmeissäni ympyrää ja rauhoitun, kun käyn ostamassa jonkun oluen. No kierre on mennyt niin pitkälle, että alan jo aamulla miettiä mitä tekisin, pitäisikö olutta ostaa vai olisinko ansainnut viiniäkin…
Olen käynyt jonkun kerran AA:ssa, mutta joskus on tullut sellaisia kommentteja - kuin kylmää vettä niskaan!
Siellä on porukasta suurin osa ollut vuosikausia, eikä tunnu ymmärtävän alkuvaikeuksia. No nyt on useampi ihan raitis päivä plakkarissa. Jaksoin tännekin kirjoittaa.
Hei arsipu,
Onko paikkakuntasi AA:ssa yhtään vain naisille tarkoitettua ryhmää. Sellainen voisi olla sinulle omiaan. Voit myös itse perustaa sellaisen, kunhan saat jonkun toisen kaveriksesi.
Joo, ryhmä kokoontuu kerran kuussa. Olin kyllä siellä, mutta…En saisi matkustaa kotiseudulleni, koska matkalla piilee vaaratilanteita, en saisi mennä näyttelynavajaisiin, koska… lähikaupassakin pitäisi pyytää vaikka naapurin käymään, koska…
Heidän kokouksissaan pitäisi käydä 5 kertaa viikossa, vaikka joskus haluaisikin olla rauhassa, joogata
Enmyöskään pysty hyväksymään sitä, jos kerron mitä olen elämälleni saanut joltain luennoitsijalta…vaikkapa Pekka Hämäläinen, joku tuomitsee sen …
Oletpa löytänyt omituisen AA-ryhmän Eihän tarkoitus ole eristäytyä elämästä vaan pärjätä elämässä. Eikö siellä ole muita ryhmiä joita voisit kokeilla? Vaikka vähän kauempana, jos matkat järjestyvät?
Kirjoittele tänne plinkkiin, tänne voi tulla silloin kun itselle sopii. Apua on monenlaista, täälläkin, kaikki ei sovi kaikille mutta varmasti osaat poimia sinulle sopivat avut. Moni asia aukenee vasta ajan kanssa. Ensireaktio voi olla tyrmäävä, mutta asia jää alitajuntaan muhimaan ja tulee esille kun sen aika on.
Toivotan sinulle sisua ja voimaa, olet hyvässä alussa.
Ps. tuolla lopettajien puolella on enemmän oman a-ongelman kanssa taistelevia selviytyjiä. Oletko käynyt katsomassa?
Kiitos ymmärryksestä. Lainasin eilen kirjan Selviämistarinoita. Luin 2 naisen kirjoitukset ja olen niitä kovasti miettinyt. Toinen puhuu, ettei halunnut elää enää sumussa…ja se pisti miettimään, mikä aitous minulta on puuttunut pitkät ajat monissa tilaisuuksissa. Ai tän nimi on plink!
No tarttee tutkia sitäkin lopettajien palstaa, kiitos vihjeestä olen tässä vasta tällä viikolla ruvennut jotain hakemaan.
Hei arsipu,
Voi olla, että tuo ryhmä toimii niin sanotusti perinteitten vastaisesti. Voi myös olla, että kuulet puheet määräyksinä itsellesi, vaikka tarkoitus on vain kertoa, mikä on auttanut puhujaa. Kun ahkerasti jatkat ryhmässä, saatat joku kerta kuulla myös jotain itsellesi sopivia. Muista lause “Ota mitä haluat ja jätä loput”.
Muut ryhmän jäsenet eivät ole sinua tärkeämpi, vaikka olisit tulokas. Itse asiassa tulokkaat ovat tärkeitä, koska he saavat muut muistamaan oman kamppailunsa ongelmansa parissa. Se sitoo heidät entistä tiiviimmin ohjelmaan. Lisäksi tulisi aina muistaa AA:n 5. perinne, joka määrittää ryhmän päätarkoitukseksi sanoman viemisen vielä kärsiville alkoholisteille.
“plink” on lyhennetty sanasta “päihdelinkki”, näyttää olevan yleisessä käytössä
Tuolla etusivulla on sisällysluettelo, kannattaa käydä lukemassa eri foorumeita. Siellä huomaa että eri riippuvaisuuksilla on melkolailla samat peruslähtökohdat ja ihan eri riippuvaisuuksista kirjoittavalta voi löytää ahaa-elämyksen jota voi soveltaa omaan tilanteeseensa. Näin ainakin minulla on käynyt.
Toisiin foorumeihin voi kirjoittaa rekisteröitymättä, toisiin pitää rekisteröityä, mutta lukemaan pääsee melkein kaikkiin (on joitain suljettujakin ryhmiä).
Hyvä että olet lainannut kirjoja ja alkanut ottaa selvää asioista. Kukaan ja mikäänhän ei voi auttaa jos ei itse ole valmis muutokseen. Rohkeasti mukaan.
Kuulin tänään upean esitelmän kansalaisopistolla. Ihmisen arvot ja arki. Mies puhui elämän mielekkyydestä.
Arvot on helppo todeta tiliotteesta - mihin rahat menevät, tai ajankäytöstä… Heräsin aika lailla todellisuuteen: mitkä ovat olleet unelmani ja mitä olen mennyt tekemään. Tuhlannut aikaa ja rahaa, ollut sumussa monissa aidoissa tilanteissa… Eniten harmittaa ohi menneet vuodet lasten kanssa.
Luen pienen pätkän täältä tai tuolta kirjasta, ja sitten mietin tai itken tai molempia.
Juttelin joku aika sitten henkilön kanssa joka tekee eläinsuojelutyötä hylättyjen ja huonosti hoidettujen kissojen parissa. Käyttää kaiken vapaa-aikansa ajamalla pitkin maakuntaa villiintyneitä kissoja pyydystämässä ja hoitaa niitä parempiin koteihin. Kysyin häneltä saako hän korvausta yhdistykseltä edes bensarahoihin. Hän vastasi naurahtaen “tämä on harrastus siinä kuin ryyppääminen ja tupakan polttokin”.
Pisti miettimään mitkä arvot kukin pistää elämässä etusijalle.
Eihän tarkoitus ole eristäytyä elämästä vaan pärjätä elämässä. Eikö siellä ole muita ryhmiä joita voisit kokeilla? Vaikka vähän kauempana, jos matkat järjestyvät?