Ja viini vaihtui vedeksi....

Heissan kaikki täällä Lopettajien puolella kirjoittelevat,

riittävän pitkään roikuinkin tuolla Vähentelijöissä, pienensin ensin annosmääriä ja sitten vaan tapahtui tämä ikävä terveyden romahtaminen.

Joten päätös oli todella helppo. Vielä ma 30.9. testasin miten viini rentouttaisi
jäykkiä niveliäni ja helpottaisi selkäkipuisen liikkumista. No hetkenhän se jeesasi, mutta seuraavana päivänä oli taas yhtä kurjaa.

Olo on kipeä ja kivut sen mukaiset. Toivon todella että ensi vkolla omalääkäri laittaisi sen MRI lähetteen - typeräähän on vedellä tulehduskipu - lihasrelaksantti- ja nivelrikkolääkkeitä, jos ei ole tietoa sairauden laadusta.

Eli täällä nyt jatkossa sinnittelen mielitekojen, alkomuistojen ym. koettujen juttujen kanssa. Uskon silti, että jos näistä kivuista tokenen, niin elämäni on laadukkaampaa kun en enää alkoholiin koske.

Mutta rentouttavaa ja ihanaa sunnuntaita kaikille. Ulkona näyttää ihanalta, ruska on tosi hieno ja talitintit ja punatulkut vierailevat ahkerasti pihassamme.
Olisipa tälläisiä säitä vielä pitkään.

Kas, olet ylittänyt rajan!

Kuivaa syksynjatkoa, toivottavasti lääkäri on lähetteineen laupeana!

Kiitos Tyräkki - joo viimein sain tehtyä saman valinnan kuin sinä fiksuna teit jo aikoja sitten.

Ja todella toivon kuivaa ja kivutonta jatkoa. Haasteensa on molemmissa, mutta uskon että jos tavoitteessani pysyn, se palkitsee kyllä.

En ole päätöksestäni kenellekään hiiskunut, kuin mitä täällä nyt avauduin. Mutta eipä se mun suppealle kaveripiirilleni kuulukaan. Ja miehelleni, jolle edelleen maistuu, mun valintani on samantekevää. Sitä tukea kun sieltä päin on turhaa odottaa. Ei olen nyt itsekkäästi alkoton!

Ginger2 kirjoitti

Raittius on varmimmalla pohjalla, kun on omasta halusta itsensä vuoksi raittiina. Eikä se silloin oikeastaan ole itsekkyyttä, mitä alkoholistinen juominen taas on mitä suurimmassa määrin. Lukemalla täältä ja kirjoittamalla olet vertaistuen voimapiirissä.

Tänään et ole yksin.

Perjantaiaamua ja mielihyvää paremmasta olosta. Lääkkeitä en ole syönyt pariin pvään, kävelyharjoituksia tehty ja mieli vallaton. Sellainen, että kaikki on mahdollista.

Ja ei - alkoholi ei tunnu kutsuvalta, itseasiassa nyt kun siitä kirjoitan, niin se vasta tuli mieleeni. Muutoin olen koko aineen ja sen käytön eliminoinut. Mutta turha tässä on leijua, kyllä niitä kiperiä paikkoja vielä tulee.

Sateesta ja vähenevästä valosta huolimatta rentouttavaa viikonloppua. Pysytään kuivina :smiley:

Vesi on hyvää juotavaa ja muistaakseni ihminenkin koostuu valtaosin vedestä (vai oliks se niin) eivei hei, miksi siis siis vetää putelista suoranaista myrkkyä korvaamaan tuota elämän nestettä. Paha olokin siittä tulee!

Toivottavasti kivut hellittää pikkuhiljaa.

Kiitos[b]Helistin[b], vesi vanhin voitehista…kraanavesi, pullovesi, lähdevesi, vichyvesi, makuvesi, järvivesi, sadevesi - vaihtoehtojahan löytyy jos vaan haluaa :smiley:

Hyvä ja kivuton aamu. Mutta niinpä myös minulle ( kuin täällä niin monelle muullekin) on käynyt, että villejä juopottelu-unia olen nähnyt useampana yönä. Mieli ja keho ovat synkässä. Mutta mitäpä siitä jos vain unen tasolla juopottelee; ei ole krapulaa eikä huonoa mieltä. Ei mennyt rahaa eikä tullut riideltyä. Ihan ilmaista huvia siis :smiley: ja herääminen aivan mainiota.

Sateesta ja pimeydestä huolimatta pysykää kuivina ja olkaa kilttejä itsellenne. Se palkitsee!

Vau sulla onkin tosiaan täällä nyt ketju, vielä kerran onnittelut päätöksestä siirtyä tälle puolellle <3
Kivuton aamukin kuulostaa tosi mainiolle ja toivottavasti niitä riittää jatkossakin.

Hyvää lauantaita toivottelen vielä :smiley:

Kiitos Vilmasto toivotuksesta, on tainnut tehota, kun pikkuhiljaa tuntuu että liikkuminen alkaa sujumaan. En tietty voi tässä alkaa kehuskelemaan, kun pienin askelin vielä menen. Mutta iloitsen jokaisesta päivästä ihan eri tavalla.
Kivut tekevät kyllä nöyräksi.

Kävin Sylvian ketjussa laittamassa terveiseni. Samoin minä, kuten monet muutkin olen huolissani seurannut päivien kulumista.

Viiniä en ole kaivannut, vaikka nämä pimenevät illat kynttiöiden kanssa olisivat oivallista maisteluaikaa. Täyteläistä, rotevaa, voimakasta ja mitä kaikkea lupauksia sisältäviä lauseita kuvaavat viinit suorastaan kehoittavat nauttimaan. Mutta. Olen päätökseni tehnyt. Olen nauttinut hyvistä yöunista ja kaikista hassuista unista mitä olen nähnyt. Mieli tuntuu positiiviselta, olisko välillä jopa häivähdys onnellisuutta? Ja vaikka mieheni ihan joka ikinen vkl ostaa viininsä ja nauttii siitä, niin olen jotenkin pystynyt ohittamaan samaistumisen halun.

Mutta edelleen. Ei mun kannata kovin täällä todistella tahdonlujuuttani. Se napsahtaa niin äkkiä se korkki auki ( tosin olen joutunut joskus aikalailla hinkkaamaan korkkikorkkia auki) - ja sitten ennen kuin olen miettinyt mitä olen ollut tekemässä, se viini on jo solahtanut kurkusta alas.Niin se menee. Tässä ja nyt elelen kuitenkin päivän kerrallaan. Hyviä holittomia (en tarkoita viinejä) vaihtoehtoja on kyllä tarjolla, esim. teet.

Mukavaa lokakuun loppupuolta. Aurinko on ilahduttanut ja muutama kukkapenkissä kukkiva kukkanen myös.

Mä jätin ton Meloxicamin tauolle kun kertauksen vuoksi luin esitteen mahdolliset sivuoireet. Joo, parempi on pitää taukoa.

Sylvian ketjua olen käynyt kanssa vilkuilemassa.

Mut päivä kerrallaan taaperrellaan ilman viinaksia!

Pääsitkö kuvattavaks, vai alkoko nivelet muuten vertyä ja vetryä tarpeeks?

Mulla oli pari viikkoa sitten niska ihan vaan vähän kipeenä, mutta sekin vähä vei kyllä tehoista heti ainakin puolet pois. Ei toimintakykyä/kivuttomuutta taida oikein osaa arvostaa ennenku niitä alkaa menettää.

Kuivaa loppuviikkoa!

HeiHelistin jaTyräkki - ihanaiset tukihenkilöt lopettajissa.

Juu edelleenkään en ole saanut lähetettä magneettikuvaukseen. Ensi pe on ENMG ja siitä pari vkoo ultra. Se mitä niistä paljastuu ratkaisee pääsenkö magneettiin yhteiskunnan varoilla vai pitääkö maksaa itse. Ja mikä ylipäätään on tulos.

Mutta. Mä olen kyllä niin kuiva tyyppi. Välillä kolottaa lonkkaa, sit polvee, sit ristiselkää. Ja bonuksena on arvailu onko kyseessä vasen vai oikea puoli. Se tässä päihteettömyydessä on just hyvä, että osaa tarkentaa kivut oikein. Viinipöhnässä niin ei kävis :mrgreen:

Löysin hyvän sitruuna-inkivääriteen. Myös lämmin mustaherukkamehu toimii.
Mutta edelleen itselleni ja muille; vain päivä kerrallaan. Siten omat valinnat eivät tunnu niin massiivisilta loppuelämää ajatellen.

Ollaan kuiviksia.

Lokakuu lähes lompsittu. On ollut ikävä kuukausi kaikin tavoin; Sylvia poistui keskuudestamme ja oma kunto romahti. Tästä on vaan sinniteltävä eteenpäin pimenevissä päivissä.

Mutta. Olen pystynyt liikkumaan jo lähes normaalisti. Sitkeästi ja hitaasti, päivä päivältä eteenpäin ja kipuja kunnioittaen. Ja jos viini käykin mielessä, niin yritän muistaa sen tunnetilan kun lattialla sikiöasennossa itkin. Tänään tosiaan, kun luin viestin Sylvian lähdöstä, niin ajattelin että nyt viisi maistua. Mutta torjuin mieliteon, huomennahan on koepäivä.

Totutut tavat/käyttäytymismallit eivät hevillä unohdu. Olen alkanut jo ahdistumaan tulevasta joulusta. Siitä, että se on tänä vuonna pitkä ja että joudun viettämään sen Suomessa. Yritän keksiä selviytymismalleja, jotta voisin elää kuplassani. Lähempänä siis ko ajankohtaa kävisin kaupassa silloin kun on vähän asiakkaita - siis superaikaisin. En juurikaan liikkuisi yleisillä paikoilla, keskustassa, kauppakeskuksissa jne. Tv:stä vain Netflix ja HBO. Ei mitään jouluperinne ruokaa ja varsinkaan sitä täyteläistä punaviiniä tai skumppaa. Mitä jos jostain luikertelee mausteinen glögintuoksu? Tai mies innostuu leipomaan torttuja :mrgreen:

No onneksi on vielä aikaa, mutta jos teillä rakkaat vertaistukijat on oivallisia vinkkejä, niin mulle vaan, kiitos. Pakeneminen Suomesta ei tähän saumaan nyt onnistu ja kun olen vielä lopettanut alkoholin käytön, niin koettelumusta on kerrakseen. Viinin avullahan se juurikin " hujahtaisi" mukavasti ohi. Katsotaan miten ämmän käy.

Pikkujoulu kausi ei mua ahdista, koska olen niin epäsosiaalinen ettei kutsuja satele, enkä niitä itse järjestä.

Huomenna marraskuu, yksi vuoden ikävimmistä kuukausista joulukuun ohella. Niiden jälkeen taas toive valosta, keväästä herää henkiin. Sinnitellään.

Mä kai jossain aikasemmassa ketjussani hehkuttanut, että kyllä meillä on toimiva julkinen terveydenhoito. No pitää ottaa sanat takas ja todeta, että varmaan riippuu sairaudesta, mitä vielä hoidetaan. Mun selkäongelmani nyt hautautuvat lähetejonoon - ja edelleen; kyllä se raha on millä hoidetaan. Jos yksityisen kirurgi sanoo että nyt kipin kapin magneettiin, niin julkinen laittaa sen kolmen kuukauden päähän :imp: eli pitänee maksaa itse jos tahtoo tietää mikä on vikana.

Onneksi mä nyt jotakuinkin hallitsen alkoholin käyttöäni. En kyllä pystyisi pitämään puoliani/soittelemaan ja vaatimaan oikeuksiani saada hoitoa - jos pikku pöhnässä olisin. Eikä mulla olis sitä taistelutahtoa, minkä vielä jotenkin on vallalla. Eli ihan oikeasti mietin miten mt-potilaat ja alkkikset tässä maassa jaksavat ja saavat hoitoa. Vai onko tilanne tosiaan se, että kun olet eläkkeellä, niin mitä vähemmän meitä olisi, niin halvemmaksi tulisi. Maailman onnellisin kansa marraskuussa :mrgreen:

Näin mäkin olen kokenut, että mitä vaateliaampi ja hankalampi potilas jaksaa olla, sitä parempaa, tai ainakin nopeampaa palvelua saa. Pois alta vaan ne ketkä ei jaksa/kehtaa/pysty/osaa/uskalla/ymmärrä.

Sillon ku mul oli maksa-arvot tosi pahoina, yksityinen lekuri olis laittanu mut heti noin pariinkymmeneen labrakokeeseen, joita en kuitenkaan alkanut ite maksaa ja tk-lääkäri “hyväksy” vaan ehkä puolet niistä. Loput, ja muutama lisää, otettiin sitten noin puolen vuoden päästä olin “aluesairaalassa”.

[Viive ei mun tapauksessa aiheuttanu mitään vahinkoa, mutta.]

No niin - rahalla saa. Ens ti mri ja ke tuomio. Julkisella puolella tuskin ovat saaneet mun lähetettä edes postiin tällä aikataululla…ja postin lakko päälle :laughing:

Eipä kyllä edelleenkään janota, eikä olis rahaakaan siihen näillä kuluilla. Kammottaa vaan mahdollinen leikkaus. Mut edelleen kyllä arvostan terveyttäni ja liikuntakykyä sen verran, että on taivuttava tohtorisedän näkemykseen. Mikä se sitten onkaan.

Kuivaa kautta vaan kaikille ja varsinkin marraskuun maljattomiin liittyneille.

Toiveikas olo. Takana 2 x lenkki, yhteensä yli tunti. Tosin tietty hitaammalla tempolla,mut kuitenkin. Venytykset päälle. Tunne, että kyl tää tästä.

Sitäpaitsi se eilinen yksityisen ortopedi oli aikas namun näköinen ikäisekseen. Sellainen vähän nälkäkurki, mut josta tuli tunne ettei ole pahemmin hermomyrkkyjen kanssa lätrännyt. Mukava sen lisäksi.

Tuli olo, että mäkin voin vanhoilla päivilläni tavoitella päihteettömyyttä ja pitää jo kulahtaneesta habituksestani parempaa huolta.

Viikonloput!

Huomenet!
On kyllä ihan töyspäiväistä hommaa omasta terveydestä huolehtiminen. Kun ei tunnu julkinen ja yksityinen puoli seurustelevan toistensa kanssa. Tai sitten mun kohdalle on vaan sattunut erityisen paljon epätietoisuutta/epäpätevyyttä/harmillisia virheitä jne. Vai onko se ihan tätä päivää?

No jokatapauksessa oiva osoitus yrittää pitää päänsä kirkkaana, jotta saisi asioita eteenpäin. Välillä käy kyllä mielessä että voi f*** . Juominen nyt ri kuitenkaan asioita parantaisi ja ketutus jälkeen päin olisi suunnaton. Eli sinnittelyä/kuivistelua ja toivottavasti lopussa mielihyvää.

Toiveikasta tiistaita kaikille.

No niin, nyt se on selvitetty, välilevyhän siellä pullistelee…ja aikas isosti vielä, mut onneks tilanne ehkä vähän rauhallisempi nyt. Eli ei vielä puukkoa, seuraillaan.

Se magneetti oli melkein yhtä kammottava, kuin olin kuvitellut. Ne äänet oli tosi pelottavia eikä se tilakaan kovin suuri ollut. Ajattelin, että tämähän on kuin olis arkussa, heh. Mut eniten alkoi pelottamaan että joutuu raapimaan naamaa tai aivastaa tai iskee ahtaanpaikan kammo. No olin psyykannut itseni semi hyvin ja tietenkin tämä päihteettömyys on ollut suurena apuna, ei sinne krapulassa pystyisi menemään. Ja sitten vaan kuuntelin musaa ja ajattelin sitä RAHAA jonka siihen satsasin, niin se kyllä jähmetti mut paikalleen :mrgreen:

Lääkäri oli tosikiva, sanoi vaan että nyt keskityt itsesi hoitamiseen ja ajattelet vain mukavia asioita. Helpommin sanottu kuin tehty, mut totta toinen puoli. Kun olen eliminoinut ikävät lähisukulaiset elämästäni, niin voin todellakin hoitaa vain itseäni. Eikä mun tarttee kantaa tässä kunnossa huolta iäkkäästä äidistäni siellä satojen kilometrien takana. Hänellä on rahaa, sitkeä taistelutahto ja mahdollisuus ostaa hoivaa sen sijaan että juoksuttaisi kettumaista esikoistaan.

Eilen kävi kyl mielessä ajatus, että jos tulokset olis olleet huonommat, niin olisko pitänyt hakee lohtua viinistä? No se meni kyl sit äkkiä ohi, kun muistin taas miten lyhytaikainen ilo se loppupeleissä on. Ja todella arvostan niitä hyviä yöunia, jotka viinin myötä katoaa. Sitäpaitsi selkä on sen verran mystinen juttu, ettei koskaan tiedä millon joutuu turvautumaan lääkkeisiin. Ja alkoholia ja lääkkeitä en samanaikaisesti käytä.

Sää on mitä ikkunasta näkyy. Mut sää on kans vaan asenne. Onneksi vahasin vanhan sadetakkini joku aika sitten. Kohta lähden metsään vaikka sataa. Hyvä musa auttaa, se on aina ollut paras lenkkikaverini.