ja vahvakin sortuu..

Hei rakkaat plinkkiläiset!

Tässä on nyt sitten karua kertomaa siitä, miten pienestä voi lähteä. Tilanne retkahti noin kaksi viikkoa sitten, kun pomoni sattui huomaamaan, että olin kirjoittamassa täällä päiväkirjaa. Alkui ketuttaa niin paljon, että ostin kaksi olutta. Join ne, nukuin ja seuraavana päivänä olin kuin ei mitään. Vahinko oli jo päässyt tapahtumaan, minkä johdosta sitten perjantaina päätin “tunnustella” punaviinitötsän kanssa tilannetta. Lopputulos oli tietenkin kamala. En poistunut kotoani mihinkään ja hyvä että pääsin maanantaina töihin. Olin tosi kiukkuinen ja kärttyisä koko päivän. Sitten tietysti parit töiden jälkeen jne…tuli sitten viime torstai, mieheni sopivasti matkoilla, eikä muutenkaan puheväleja edellisen viikonlopun jälkeen. Sitten taas viini, nyt vaihteeksi valkoista, soitto vanhalle juoppokaverille, ja kolmen päivän riennot. Niin kauan kuin juomaa riitti, pysyin hänen luonaan. Sitten taas kotiin. Nyt taisi olla sunnuntai…joo. Kamala lumimyrsky, mutta niin hirveä olo, että pakko oli lähteä kioskilta hakemaan olutta ja tupakkaa. En ollut kännissä, mutta heikoissa kantimissa kuitenkin, ja kun muutenkin menee huonosti, niin sittenhän auto juuttui kotimäkeen, mistä sen naapuriavulla sain parkkipaikalle. Onneksi olin kuitenkin saanut ne kahdeksan olutta, niitähän menin hakemaan. Vaan, kun eivät riittäneet, niin raahasin itseni vielä kerran kauppaan ja ostin muutaman lisävahvistuksen, ettei vaan pääsisi kesken loppumaan. No. Maanantainahan alkoi talviloma, että ei tässä mitään. Eilen join kuusi, tänään kaksi ja nyt taistelen, taistelen, vaikka paha olo onkin. TUKEA KIITOS!!!

Millaista tukea haluat? Juominen näyttää ainakin sujuvan vanhaan malliin, joten siihen et tarvitse apua. Mutta jos raittius kelpaa, ole loppupäivä ottamatta, koska tiedät jo kokemuksesta että kohmelokin menee aina ohi. Huomenna voi olla selvä päivä numero 1., jos haluat.

–kh

Kiitokset…halusinkin kuulla jotakin selkeetä eikä hymistelyä. Olen loppupäivän selvinpäin ja huomenna on taas selvä päivä. Sattuu olemaan mun synttärit kaiken lisäksi, joten voisin antaa itselleni lahjaksi raittiin päivän, vaikka kuinka paha olo oliskin. Oma heikkous ottaa päähän, olinhan ollut jo 6 viikkoa selvänä ja niin tyytyväinen, mutta kai nää retkahdukset on osa alkoholistin elämää. Nyt sitten taas jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, eli “jokainen selvä päivä on hyvä päivä”- mantra käyntiin ja taisteluun!

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Tuota 1½ kuukauden selvää aikaasi ei vie sinulta kukaan pois, joten ei muuta kuin könyät nyt sieltä ojasta takaisin tielle ja jatkat matkaasi. Tervetuloa takaisin tänne palstallekin, jos siltä tuntuu.

Kevät on tulossa, se on hienoa aikaa olla selvinpäin. Juopotellessa on oikeastaan samantekevää, millä sivulla kalenteria on menossa, kun omien hartioiden välissä keikkuu se sama pää kesät talvet… Olipa ihminen muuten miten fiksu tahansa, viinan kanssa oppimista ei tapahdu, jos oma aivokemia on se mikä meillä tänne kirjoittelevilla tuppaa olemaan.

–kh

Ei nyt varmaankaan tarvi kertoa että päin …ttua meni! Kerrottu ny kummiskin. Ei ilkeyttään, vaan ihan faktana. Ku ei se viina ku pahenna tilannetta - mikä sekään ei varmaan uutta ole…Elikkä kuten muutki jo sano, ni loppupäivä selvänä ja huomenna kelaat tilanteen uudestaan. Sanon nimimerkillä viime viikonloppu päin …ttua menneenä kattonut paremmaks ottaa vastaan seuraukset selvinpäin.

Mulla on ollut monia kertoja kun sorrun viikkojen tai kuukausien selvän (mainion ihanan upean)jakson jälkeen, ja olen nyt alkanut tajuta, että (joillekin ehkä itsestään selvää) kun se voimakas tarve juoda iskee, en osaa käsitellä tunteita joita sillä hetkellä koen. Korjaan;en edes tunnista niitä kaikkia tunteita joita koen. Ne eivät ole mitään “vituttaa” tunteita vaan syvästi minun alitajunnassani haavoituitettuja, perusolemustani koskevia alueita… ilman terapiaa en ole edes tajunnut niiden tunteiden olemassaoloa, vaan ne syyt juomiseen ovat vitutus ja väsymys ja stressi.
Joku voi nyt sanoa että monimutkaistan asioita, kunhan et vaan juo niin sillä pärjää.
Mun kohdalla tunteiden tuntemisen käsittäminen on avannut sitä että tajuan miksi on upeaa kun ei tarvitse juoda. Tunteiden käsittelyn opetteleminen mulla ei ole ollut helppoa, vaan todella aikaa vievää, sen aikana kerkee sortua näköjään monta kertaa. Mutta kun se raitistuminen nyt vie aikaa niin vieköön. Mikään ei kuitenkaan voi muuttua taaksepäin.
Näin minulla, muiden ihmisten tuntemuksista en osaa sanoa mitään.
Tsemppiä sulle, minulta saat kovasti sympatiaa ja nyt vaan uudestaan ylös sieltä alhosta! (alkosta! :smiley: )
T

Kiitos teille kaikille, jotka kirjoititte! On tosi tärkeää saada kommunikoida ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet / kokevat samaa kuin minäkin. Kiitos Kuivahikan, en eilen juonut enempää. Otin kutimen käteen ja pakoitin itseni keskittymään. Yö oli nihkeä ja hikinen, ei siitä varmaan sen enempää tarvitse kertoa. Aamulla olin kuitenkin iloinen, sillä tiesin, että tästä tulee selvä päivä, ja että vaikka sorruinkin, se kertoo minulle vain sen, että suhteeni alkoholiin on SAIRAS. Ei siis kannata leikkiä itseään kovemman vastustajan kanssa. Oloni on kuitenkin paljon positiivisempi kuin edellisellä kerralla, sillä nyt minulla on tuoreessa muistissa se, miten hyvältä tuntuu olla raittiina. Tuli mieleen, kun eilen katselin ihmisiä, ketkä tarpivat lumessa, että tuotahan se minunkin elämäni viinan kanssa on. Haparoivin askelin eteenpäin, välillä reippaammin, välillä harha-askelia, melkein kaatuen, mutta kuitenkin eteenpäin. Ei kannata jäädä makaamaan, vaikka välillä horjahtaisikin. Kun pyysin teiltä tukea, niin äskeiseen vertaukseeni lisäten voisin sanoa, että tämä plinkki on minulle kuin se auttava käsi, kun taapertelen siellä hangessa. KIITOS!

Itseltäni raitistuminen vaati totaalisen nöyrtymisen alkoholin edessä. En pärjää sille, heitin hanskat tiskiin ja luovutin. Aluksin kuljin Antabus kainalosauvanani. Raittiuttani on nyt kestänyt n. 1v7kk. Viina on jo aika hyvin väistynyt taka-alalle. Pidän kuitenkin kokoajan mielessäni sen ajatuksen ja totuuden että en voi ottaa viinaa yhtään, en tippaakaan. Ihmisen normaaliolotila on olla selvinpäin. Aika simppeliä :smiley:

No niin, hieno juttu että järki voitti. Sen ansiosta sinulla on taas mahdollisuus tehdä tänään se oma parhaasi oman elämäsi eteen, ja katsoa, mitä huominen muuten tuo tullessaan. Lähtökohdat seuraavaan päivään ovat aina paremmat, jos menet tänään nukkumaan pää selvänä. :wink:

*Hyvää jatkoa!

–kh