Ja tuulihattu repsahti...

Hävettää ja vituttaa niin paljon, että tekis mieli kuolla… vain alle vuorokausi siitä kun tänne rekisteröidyin ja kovasti olin lopettamassa niin sorruin sitten kuitenkin “käydään vain parilla”… niinpä niin. Miksen jäänyt kotiin? Ajattelin ja kusetin itselleni, että tämä on nyt mun vika kerta enkä varmasti viivy paria tuntia pidempään ulkona…Miksi alkoholin saamisen on oltava niin helppoa? Sen myyminen pitäisi kieltää kokonaan, eihän se tee hyvää kenellekään. Sen kun vaaan kävelet kauppaan, ja valitset hyllystä tämän “surma-aseen”. Ei helvetti…lopettamassa olen edelleen, tämä henkisen krapulan aiheuttama suru ja vitutus on nyt sitä luokkaa, ettei kestä. Kerta kerralta tämä olotila vaan pahenee. Miten minä, joka ennen inhosi oluen makua niin paljon, pystyy kittaamaan sitä ihan järjetöntä tahtia nykyään…? Tää viha-rakkaus -suhde alkoholiin on kyllä niin sairasta. Mua oikeasti inhottaa jo nykyään kaikki alkoholimainonta, Alkon merkin näkeminen, kaupan siideri-ja oluthyllyt, ne muistuttaa siitä, että “hei, sinäkin olet muuten koukussa” ja sitten turvaudun niihin kuitenkin kun parempaankin ystävään, koska olen ajatellut,että niin mun tarvitsee tehdä, koska en muka pysty elämään ilman viinaa…mä oon niin kyllästynyt ja väsynyt tähän. Voi kun kaikki alkoholi hävitettäisiin tältä planeetalta. Mä pystyn tähän. Ei enää alkoholia. Mä haluan olla kaukana kaikesta alkoholista. Jätän sitten väliin kaikki juhlat ja muut jos se sitä vaatii, koska mä en pysty katsomaan juovia ihmisiä selvinpäin. Muistin just, että pitipä sitten eilenkin laittaa känniviestejä eräälle henkilölle, ja onnistuin varmaan suututtamaankin hänet. Toisaalta ei mun morkkiksen määrä tästä voi enää kasvaa.Jotain olen näköjään yöllä kokkailutkin, koska keittiö on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Ällöttää katsoa peiliin, kun sieltä näkyy kaljan turvottamat kasvot. Ulkona on loistava ilma, mutta mä oon tänään neljän seinän sisällä. En uskalla enkä pysty lähtemään nyt mihinkään. Mä haluan oman minäni takaisin. Sen joka pystyy nauttimaan elämästä selvinpäin.

:frowning:

Sinun kannattaa nyt kyllä ehdottomasti hakea apua! Miten olet ajatellut tuosta jatkaa, olitko jo miettinyt sitä avun hakemista? Nyt tänään ja huomenna päätät pysyä raittiina ja heti maanantaina menet avun pariin! Klinikka on silloin auki, AA varmaan jo nyt viikonloppuna, onko? Katso paikkakuntasi kokouksia. Suosittelen ihan ehdottomasti hakeutumaan jonkinlaisen avun pariin ja pian, jos oikeasti aiot lopettaa tuon juomisen muulloinkin kuin silloin, kun on krapula ja morkkis.

Tsemppiä!!

Haluat edelleen lopettaa ja se on tärkeintä. Jatka vaan taistelua alkoholia vastaan, sillä se on ainoa keino päästä siitä eroon. Soimaa nyt itseä sen verran, kuin tuntuu oikeudenmukaiselta, älä liikaa kuitenkaan :slight_smile:

Sitä lopettaa sitten juomisen, kun viimeinenkin pisara on juotu. Kannattaa tutkia omaa mieltä ja kysellä itseltä, että näkeekö sitä pisaraa jossakin tulevaisuudessa, vai tuliko eilen juotua se viimeinen pisara. Pohdi ihan rehellisenä itsellesi sitä, että oletko jo omat juomasi juonut!

Elä lannistu ja voimia taisteluun alkoa vastaan toivottelen. Mieti myös, että voisko ulkopuolisesta avusta olla sinulle apua, tuskin häviät mitään, vaikka kokeilet kaikki keinot ja kikka kolmoset.

Vaikka kaikki alkoholimainonta loppuisi eikä kaupoista saisi alkoholia enää ollenkaan, niin ei se juovaa alkoholista estäisi juomasta. Kaikki tiedämme kuinka helppoa on itse tehdä alkoholia viinin, oluen, kiljun ja pontikan muodossa ja juova alkoholisti tekisi sitä ihan varmasti kymmeniä litroja kerralla.

Toki ulkoisilla tekijöillä on vaikutuksensa, mutta jos aikoo olla juomatta, niin ne pitää ohittaa. En minä ainakaan syytä muita juomisestani ja alkoholismistani, vaan kyllä minä ihan itse olen viinani kurkkuun kaatanut.

Tuulihattu!
Ehdotan, että otat vielä tänään yhteyttä toiseen aa-laiseen ja kerrot hänelle tilanteesi. Jos et uskalla lähteä ulos, voitko pyytää jonkun luotettavan raittiin ihmisen tai pari kotiisi turvaksesi? Sinua paremmin tuntematta toivon, että nyt olet juonut tarpeeksi ja löytänyt pohjasi.

Alkoholin vastaista taistelua on raskasta jatkaa, ja useimmiten toivotontakin. Täydellinen antautuminen on alkoholistille helpoin ja luotettavin tapa selviytyä.

Kiitos kaikille viesteistänne ja tuesta. Ihanaa, että täällä ei kukaan syyllistä, koska sitä teen jo tässä itselleni ihan tarpeeksi. Olen ajatellut pyytää siskoni käymään täällä mun luona, ettei yksin tarvitse kärvistellä. Ja se Antabus-resepti, luulenpa että se olisi varmaan se mun juttu. En siis tiedä mitään kyseisestä lääkkeestä, joten te jotka olette sitä käyttäneet, niin kertokaapa miten se toimii? Ja kuinka kauan olette sitä käyttäneet?

Olen käyttänyt antabusta muutamaan otteeseen ja kun sitä vain “muistin” ottaa, niin kyllähän se pelotteena toimi ja täten esti juomisen, mutta sitten se mutta. Kun krapulat/morkkikset on kärsitty ja haavat, niin fyysisesti kuin psyykkisesti parsittu, niin yllättäen antabuksen ottaminen unohtuu, tai tuntuu turhalta koska mieli alkaa valehtelemaan, että sitä ei enää mukamas tarvitse ja kohta on sitten pullo kourassa.

Toki antabuksesta on hyötyä alkuun pääsemisessä, mutta kyllä alkohlistin pitää siinä samalla tehdä muutakin raittiuden eteen.

[quote=“Lumikulkuri”]

Sitä lopettaa sitten juomisen, kun viimeinenkin pisara on juotu. Kannattaa tutkia omaa mieltä ja kysellä itseltä, että näkeekö sitä pisaraa jossakin tulevaisuudessa, vai tuliko eilen juotua se viimeinen pisara. Pohdi ihan rehellisenä itsellesi sitä, että oletko jo omat juomasi juonut!

Tämä teksti kolahti muhun. Mä olen juonut todellakin sen viimeisen pisaran. Nyt riitti. En mä saa enää juomisesta kun pelkkää pahaa mieltä ja tuskaa, edes sellaista hauskaa nousuhumalan fiilistä ei tule enää, ja hyvä niin. Kyllä tää homma on nyt niin koettu ja nähty kyllästymiseen asti. Mä haluan itse päättää mun elämästä, alkoholi ei saa sitä tehdä.

Tänään on hyvä, selvä, krapulaton päivä. Nukuin viime yönä univelat pois. Ei masenna enää. Olen siivonnut ja käynyt lenkillä. Siivousurakka jatkuu edelleen, myös henkisesti. Olen myös iloinen siitä, että tulevaisuudessa lauantai-aamuisin aikaisin mulla on sellaista ohjelmaa, etten pysty ryyppäämään edellisenä iltana. Tämä toimii hyvänä kannustimena mulle. Huomenna töihin, ilman krapulaa. :slight_smile:

Hyvä tuulihattu, nyt vaan noustaan ja aloitetaan puhtaalta pöydältä!

Nuo sun kuvaukset juomisen jälkeisistä fiiliksistä voisi olla mun kirjoittamia, ihan samanlaisia tuntemuksia täälläkin. Kyllä tämä tauti on niin kova että en kyllä muista MITÄÄN muuta ongelmaa mikä olisi ollut omassa elämässäni vaikeampaa selättää! Ja olen selvinnyt elämässä aikamoisista haasteista aiemmin, tämä alkoholin kanssa rimpuilu on niistä kuitenkin se ylivoimaisesti vaikein. Mutta ei tämäkään ole mahdotonta selättää, kovasti se vaatii rehellisyyttä, päätöstä ja niitä päätöksen takana olevia tekoja myös. Mulla niitä pahimpia vaaranpaikkoja ovat ne hetket/fiilikset kun menee “liian hyvin”. Eli kun elämä alkaa rullaamaan raittiinaolon myötä, fiilis on hyvä tai suorastaan yli-inhimillinen ja silloin viinapiru alkaa kuiskuttelemaan korvaan että “kyllä sitä nyt voi pari lasillista ottaa”. Mutta kun ei, minä en voi ottaa yhtään lasillista. Se päättyy jokaikinen kerta katastrofiin ja ne katastrofit vaan pahenevat kerta kerralta.

Hurjasti tsemppiä sinulle! Kuten tuossa aiemmin joku kirjoittikin niin antabus voi auttaa alkutaipaleella mutta tautia se ei paranna. Itse kuitenkin otin tänään antabuksen ja jatkan sillä ainakin jonkin aikaa, tarvitsen alle nyt vaikka sitä “pakkoraittiutta” että saan taas kaikki palaset kasaan ja asiat hoidettua. Viime torstaisen repsahduksen jäljiltä pitää mm. hankkia kaikki kortit/avaimet/paperit uudelleen kun tuli hukattua käytännössä kaikki mahdollinen. Pelkään että alkaa masentaa se järjesteleminen niin paljon että siksi turvaksi antabus.