Mulla on nyt mennyt Suboxonen lisäksi 600mg Deprakinea aamulla ja illalla 600mg Deprakinea, 50mg norm. Seroquelia ja 200mg prolong Seroquelia. Mun käsityksen mukaan annos ei kovin suuri ole, ja siitä on mulle apua ollut.
Onko täällä ketään kuka olisi lopettanut tuollaisen tai lähellä olevan lääkityksen? Mitä siitä seurasi? Positiiviset ja negatiiviset puolet?
Tunnen itseni jossain määrin tunnekuolleeksi. Joskus kun katsotaan kavereiden kanssa leffaa, enkä ymmärrä mitä hauskaa kamut välillä näkee. Pitkän ajan tavoitteeni on ajaa kaikki lääkkeet alas.
Kyl mä uskon ett tolla 200mg pitkävaikuttaista ketiapiinia voi olla jtn vaikutusta…
Mut en tiiä sit…Et sanonu, mihin syöt tota? Ilmeisesti korvaushoidossa olet…
en tiiä millähänlailla toi ketiapiini vaikuttaa ton bupren kanssa noin niinku psyykkeeseen pitkäaikaisessa käytössä,
jos molempia nauttii joka päivä.
Eräälle ystävälleni määrättiin lääkärin toimesta seroquelia “kannabis psykoosissa”, kun taustalla oli jonkinasteista ahdistusta ja suvussa skitsofreniaa. Kuosina ollut pelkkää alkoholia ja pilveä. Aloitettuaan syömään noita, muuttui viikoissa aktiivisesta ja sosiaalisesta totaaliseksi zombiksi. Häneen ei saanut minkäänlaista kontaktia eikä hän tuntunut tiedostavan lainkaan mitä ympärillä tapahtuu, oli ajoittain todella vainoharhainen ja joutui lopettamaan koulun. Oli vaiva mikä tahansa suosittelen syömään siihen suklaata ennemmin kuin noita.
No ehkäpä leptien tarkotus ei olekaan tehdä ihmisiä sosiaaliseks vaan sosiaalistaa väärinajattelijat. Kamu pärjäs ihan hyvin ennen hoitoa, vaik ei ajatellukaan monestakaan asiasta samoin ku Yleinen Mielipide. Eka pakkohoito, laiton, sit valtionsairaala, kun niin “vaikeasti hoidettava”. Joo ketipinoril pääsee joskus höyhensaaril pakoon pahaa maailmaa. Miks ihmisen pitäs tuntea samal taval jossain tilantees, ku jonku toisen, jos lääke auttaa oloa muuten? Harhatkaan eijo kivoja.
