Ikuinen vähentäjä palaa taas ruotuun. Kun nyt sais jotakin tolkkua tähän kaljanlipittäjän uraan! Kunto on huono ja paino noussut yli äyräitten. Juomattomina päivinä lojun sohvalla ja mutustan jotakin makeaa kahvin kanssa. En jaksa lähteä edes pienelle kävelylenkille, tai en oikeastaan viitsi lähteä!
Joten mitäs tässä muuta, kuin vähentämisen yritystä.Tänään en juo. 
Paljon semii Anonyymi - Almalle! Päivä kerrallaan on oikea asenne!
t. Juhani
Hei Alma,
Samassa veneessä ollaan!
Olen kirjoittanut tekstisi kaksi viikkoa sitten.
Miten sinulla on mennyt?
Samoilla fiiliksillä mennään. Viime viikolla oli yksi selvä ilta ja senkin aikana kävin kertaalleen kallistelemassa jääkaapissa olevaa valkkaripulloa. Koska siinä oli vain 10,5 % niin onnistuin olemaan avaamatta. Sitten kärvistelin ja odotin että ilta jotenkin kuluisi. Aikaisin kirjan kanssa sänkyyn.
Seuraavana aamuna oli hyvä fiilis ja vakaa aikomus jatkaa samalla linjalla, mutta se hävisi jo alkuiltapäivästä.
Onpas aikaa vierähtänyt, eikä mitään ole tapahtunut. Tai no, juopottelu on vähentynyt lähes kolmasosaan entisestä juomatyylistä. Viikkoannos oli ennen noin 25 annosta, nyt noin 7-8 annosta. Ei se niin yksinkertaista ollut, se vähentäminen, vaikka kuinka etsin juomisen tilalle jotakin muuta puuhaa. Hampaat irvessä ja pinna kireällä, kun samaan aikaan teki mieli juomaan eikä tehnyt mieli juomaan! Huh mitä kärvistelyä. :mrgreen:
Ehkä vaikeinta oli se, kun halusin ihmisten ilmoille, mutta minullapa ei oikein ollutkaan muuta paikkaa, kuin vanha tuttu pub, vanhoine kavereineen. Kenenkäs kanssa kuulumisia vaihtaisi, juoruja kuuntelisi? Ja sekin vielä, eihän minulla olekaan enään mitään kerrottavaa. Kännissä aina sattui ja tapahtui, minulle ja muille. Nyt olen ihan pihalla!
Kotona lojumista, lueskelua, television katselua. Pari kertaa konsertissa, kerran elokuvissa. Siinä huvitukset ilman alkoholia, viimeisen 2,5 kuukauden aikana! Kaljottelua 1-2 kertaa viikossa. Ei muuta.
Ja se joulu, se on kohta. Uusi Vuosi, se on riskialtista aikaa vähentäjän selvänä pysymiselle. Saas nähdä kuinka nyt käy!
Kunhan joulusta selviää, niin alkaa valmistautuminen tipattomaan tammikuuhun.
Olin kaksi viikkoa selvinpäin kun maha on vähän herkillä, ja sain saakeli kihdin. Eilen taksilla sairaalaan.
Nyt aukes taas korkki. Keho ei tykkää liian suurista muutoksista.
Hyvät mielet sain Alkossa, ostin alkoholittoman ison pullon ja puolikkaan oikean punaviinin itselleni jouluksi. Kassalla vaan totesin, että eiköhän näillä eväillä pärjätä joulu. Myyjä kysyi kolmeen kertaan, että tuleeko muuta 
Eikä ollut edes “ennestään” tuttu myyjä, joku sijainen ehkä. Kai pienellä kylällä sijaisetkin odottaa isompaa kulutusta 
Että kyllä se vähentäminen ON mahdollista, jos liukuu takaisin vanhoihin tapoihin, niin uutta yritystä vaan putkeen ja periksi ei anneta! (tsempatkaa mua sitten kun mulla ei mene näin kohtuullisesti, kyllä sekin päivä tulee. Yritetään vaan palata parempaan elämään takaisin mahdollisimman pian sitten 
)
Hassua, ettei edes harmittanut noin pientä kuormaa hakea, päin vastoin, edelleen on enemmän helpotuksen tunne, ettei tarvitse tinttaa viiniä koko joulua <3 Rahaa on ennen mennyt satanen kauppaan ja saman verran alkoon juhlapyhinä. Nyt meni mokomat parikymppiä, kun alkoholiton oli astetta parempaa (koska olen sen ansainnut!).
Lahjapullot on vähän kiusallisia, kun ne on aina isoja. Eilen vietiin yksi kyläpaikkaan ja tuli hyvä mieli päästä siitä näin siististi eroon :mrgreen: Sen verran kuitenkin kiusaisi kaapissa, että kaataisin ehkä maahan mielummin kuin pitäisin kaapissa huhuilemassa.
Rauhaisaa ja kohtuullista joulua siskot ja -veljet!
Jouluaatto, selvinpäin! Ja tietysti yksin. Kyllähän aamulla tuli mieleen, että jospa hakisin sixpäkin keskiolutta, ihan vaan saunajuomaksi, illan ratoksi. En sitten viitsinytkää lähteä ulos. Lukemista, TVn katselua. Hiljaisuutta. Ei sen kummempaa.
Eilen kaljalla tuttavan kanssa. Eikä se tietenkään kahteen tuoppiin jäänyt, kuten oli muka tarkoitus. Kaikki vähennykset ja lopetukset haihtuvat päästä, kun on yksi iso tuoppi juotu loppuun. Siitä se lähtee … ja jatkuu! 
Onneksi joulu sentään on jo ohi! Nyt hidas laskeutuminen kohti tipatonta tammikuuta!
No niin, taas se vaarallinen joulu lähenee. Joulumainoksia tippuu postiluukusta ja pikkujoulupippalotkin olis pian edessä!
Mitään muutoksia ei ele elämäntyyliini tullut. Samaa pikkutissuttelua parin-kolmen välipäivän jälkeen. Ei umpikännejä, mutta ei ihan vesiselvänäkään. Juomattomina päivinä vaan kärvistelen väsyneenä ja hermostuneena; hakiskohan juomia, menisköhän pubiin?
Hm. Ryhtiä nyt, ämmä! 
Hei Alma,
palstan muuttolintu? Tulit jälleen lokakuussa seuraamme 
Miten vuosi on tähän saakka kulunut? Tai siis, tuossahan jo kerrot yleisesti ottaen, mutta onko jotain huippukohtia tai pohjakosketuksia sisältynyt kuluneeseen vuoteen?
Ihan samassa jamassa olen itsekin kuin vuosi sitten. Eilen oli sattumalta taas selvä ilta, mutta niitä mahtuu max 2-3 kuukauteen.