Ja elämä on

Niiimpä niin; yli 20 vuotta saman juoppomiehen lakanoissa ja todellakin naiseuteni niihin kadotin. Kaksi teini-ikäistä lasta ja yksi yli-ikäinen murrosikäinen juoppo, se hankala ja vaativin. Nuorina alettiin olla yhdessä, muutama vuosi erossakin kun mies löysi omasta mielestään paremman ja kuitenkin vuosien jälkeen palattiin yhteen kun kaikki jäi jotenkin kesken. Syntyivät nämä lapset, elämän ilot, joiden takia äiti on valmis mihin tahansa. Ja tämä juoppo juo, milloin enemmän ja milloin vähemmän, pääasiassa enemmän. Kaiken se on kestänyt ja kärsinyt. Ei sitä kauheasti ilkeä purnata ja valittaa kun itse ja vapaaehtoisesti on tähän itsensä saattanut. Kyllä se kuitenkin koskee kun aina on se syyllinen kun viina vie. Yksin vastuussa ja jos menee huonosti se yksi kyllä pitää huolen, että varmasti saa heittää sen viimeisen kiven. Olen opiskellut työn ohessa itselleni parikin tutkintoa ja saanut kuulla miten en tuo tarpeeksi rahaa perheeseen. Hitto miten sillä riittää juoda monen päivän putkia jos on niin tiukkaa?? Tuntuu ihan absurdilta, miten kaikki sen tekemiset kääntyvät minun viakseni, mutta sellaista se on juopon akkana olo. Enkä tahdo kuuta taivaalta, mitä ihmettä sillä teksi? Ainoastaan hyvää ja turvallista arkea, jossa se mitä luvataan pidetään. Ja jos on suunnitelmia, ne eivät juomisen takia muutu. Kun käy nukkumaan, saa nukkua aamuun ja herätä pirteänä ilman herättämistä, haukkumista ja örinää. Eikä tarvitse juopon työvuoroista laskea, että voiko jotain sopia, vai sattuuko sillä kuuden pullon vapaat. Onko se liikaa pyydetty?

Tervetuloa, Laiffii! Toivottaa kohtalotoveri, 26 vuotta saman juopon kanssa.
Minunkin juopponi oli vuorotöissä, mutta nyt kuuden pullon vapaat on vaihtuneet eläkeputkeen, ja samalla tauottomaan juomaputkeen.
Onhan meillä oikeus toivoa hyvää elämää itsellemme! Hyvä kun tulit tänne purkamaan tuntojasi. Olen itsekin uusi tulokas, kirjoitellut kuukauden päivät, sitä ennen piilottanut kaikki sisääni. Olen huomannut saavani paljon apua siitä, että palstalla on samaa kokeneita, jotka tietävät mistä on kyse.
Tänne voi kirjoittaa ihan vapaasti tunnoistaan ja huomata, ettei olekaan yksin!

Kaikkea hyvää sinulle toivoo Rinalda :smiley:

Voi kiitos! :smiley: Mukavaa kun voi johonkin purkaa mieltään, kavereita ei kertakaikkiaan jaksa/halua aina rasittaa. Olen lukenut niin monta samanlaista tarinaa kuin omani, että välillä tuntuu jo että olenko tuon itse kirjoittanut. Jossain vaiheessa huomasin, että aloin käyttäytyä huomaamatta niin, etten vaan anna aihetta juomiseen. Ei mukava huomio ja täysin turhaa hommaa. On aivan sama mitä tekee lopputulos on aivan sama. Kuten eilen, lähti lapsille pitmään harjoituksia, aamulla löytyi harjoituskamppeet päällä taju kankaalla sohvalta. Tänään annoin "rakentavaa"palautetta ja niin lähti juomaan kun hauki rannasta. Eli nopeasti. Huomenna iltavuoroon ja kaverit töissä suojelee jos ei ole ihan kunnossa. Semmonen suojatyöpaikka.

Siellä se nyt haisee ja korvat luimussa parantelee itseään työkuntoiseksi. Itsellä taas takana hukkaan heitetty ja juomisen takia pilalle mennyt viikonloppu. Viikko pitäisi jaksaa tällä levolla töissä hymyillä. Kyllä tiedän, mikset tee mitä haluat viikonloppuna ja anna juopon juoda…kun on tarpeeksi väsynyt ja invalidisoitunutkin ei saa itsestä irti. Ei vaan huvita.

Kotonaan pitäisi saada olla kotonaan. Ilman mitään suojauksia, ja jos tarpeen niin vaan piilotella peiton alla. Itse uskon vakaasti siihen, että halu tehdä asioita tulee, jos välillä saa olla tekemättä. Mutta kun kaikki jaksaminen menee siihen, että arpoo toisen mielialoja ja pohtii että miten sitä viihtyisi niin että ei loukkaa toista, koska siitä kuulee sitten kuitenkin kitinää tai että varmasti loukkaa toista, koska se on sen niin ansainnut…

Jep, elää jotenkin kieroutuneesti toisen kautta.

Kun aina pitää ottaa huomioon toisen reaktio. Jostain kumman syystä.

No joo, tää on kyllä niin totta, että nyt vasta sen itsekin tajuan. Kiitos tästä oivalluksesta. :smiley:

Niinhän se on ja silti huomaa käyttäytyvänsä niin ettei ärsytä tai anna aihetta juomiseen vaikka tietää ettei se niin mene. Kun juo, juo vaikka hymyilisi hangonkeksinä mustassa korsetissa korkokengät jalassa tukka tötteröllä. Joten miksi maksaa vaivaa? Collegehousut on mukavammat päällä ja naamaan saa naurunryppyjä liiasta ilosta :confused:

Niin totta. Aloin lihoa melkein heti kun mentiin yhteen. Parinkymmenen vuoden ajan olin reippaasti ylipainoinen. Mies vaan joi, eikä välittänyt, minä kai hain lohtua ruuasta. Kun silloin joskus kysyin, miksi hän tekee niinkuin tekee, hän sanoi jotain siihen suuntaan, ettei itsekään tykkää tilanteesta, mutta on tiettyjä asioita, mutta ei hän viitsi sanoa… Käsitin sen vihjailuksi ulkonäöstäni.
Pari vuotta sitten ajattelin alkaa elää itsenäistä elämää ja laihdutin itseni normaalipainoon, 30 kg pois. Tekee hyvää itsetunnolle, kun ulkopuolisetkin kehuvat muutosta. Mieskin kehuu silloin tällöin, mutta muuten ei tavat ole muuttuneet, paitsi juominen, se on lisääntynyt. Siis ei se juominen mun läskiperseestä johtunutkaan! :laughing:
(Niin se itsenäinen elämä, se on vasta korvien välissä…)

Kyllä on ollut harvinaisen raskasta. Tänään pyysin valitsemaan antabus kuurin tai sitten pakkaa kassinsa. Valitsi sitten juomisen. Ei voi mitään. En tiedä miten lasten kanssa selvitään, mutta eikös joku ole luvannut, että elämä kantaa? Ahditaa, oksettaa ja pelottaa. Mutta jos on vähempiarvoinen kuin kalja, ei voi mitään.

Tsemppiä sinulle, Laiffii!
Niin sitä saa surukseen huomata, että juopolla on elämässään ihan omanlaisensa tärkeysjärjestys. Se ei välttämättä ole tahallista toimintaa meitä läheisiä vastaan, siitä juomisesta vaan on tullut niin tärkeää, etteivät pysty ottamaan muita huomioon.
Niinpä meidän läheisten pitää huomioida itse itsemme, kantaa itse huolta omasta hyvinvoinnistamme.
Keskity siihen, mikä on parhaaksi sinulle ja lapsillesi!
Se ei välttämättä ole helppoa, mutta ihminen selviää, kun ei ole muuta vaihtoehtoa!
Sinäkin selviät, kun päätät niin!
Periksi ei anneta!
tv. Rinalda

Ei sun tarvi jaksaa kuin päivä. Tai tunti. Tai jos oikein pahalta tuntuu niin seuraavaan hengenvetoon.

Kyllä sä pärjäät. Me pärjätään. Jos hyvin käy, niin juomaan vapaana mies ehtii juomaan nopeammin itsensä hengiltä ja jättää isomman perinnön!

Ja sitten ihan tosissaan.
Puhu ihmisille.
Pyydä apua.
Sitä on tarjolla.

No huh huh. Arvatkaa mitä? Mikään ei ole muuttunu. Paitsi huonompaan. Söi muutaman päivän antabusta ja sit alko hiekkä pöllyämään. Ennennäkemätön alamäki. Uskomaton! Tällä hetkellä olen sitten sen elämän suurin virhe ja just siksi kaikki on persiillään. Onko kaikilla alkkiksilla jonkin sortin persoonallisuushäiriö? Syyttämällä toista ja hakemalla haetuilla syillä saadaan huomio pois omasta sikamaisuudesta? Sitäkö se on? Ei tajua ei.

Uskon, että hyvin harvalla ihmisellä on todella persoonallisuushäiriö, narsismi tms. Sairaus nimeltä alkoholismi muttaa ihmisen persoonallisuutta, alkoholistin on oltava itsekäs ja syytettävä muita mahdollistaakseen juomisen ja pyrkiäkseen peittämään oman pahan olonsa. Raitistuttuaan persoonallisuus toivottavasti palautuu vuosien saatossa “normaaliksi”.

En henkilökohtaisesti usko että muuttuu. Sen verran aivot ovat marinoituneet, ettei ole mahdollista. Koko elokuun käytännössä ollut kännissä. Pyysin jo aikaa sitten, että kerää kalsarinsa ja menee muualle juomaan, ja jos lopettaa joskus, niin 2 viikkoa sen jälkeen voi palata. Yleensä mieli on siinä ajassa vähän tasottunut. Lapset aloittivat koulun tänään, ei ollut iskä katsomassa, kun lapsi lähti lukion ekalle. Iskä oli väsynyt ja promilleissa. Äiti sensijaan oli pikkuisen liikuttunut, minun lapsi, iso jo, kohta maailmalle lähtee…
Aurinko paistaa, jospa elokuu korjaisi valossa sen minkä heinäkuu kadotti. Mukavaa päivää kaikille, näillä mennään.

Kyllä on ollut kaunis viikonloppu, lämmin ja kaikinpuolin mukava. Olen tarponut metsässä useampana päivänä, koira pyöri itsensä karhun sontaan, sitä suolammessa hankasin :laughing: Olo on rauhallinen, johtunee siitä että juoppo on juomalomalla ulkomailla. Mieli on rauhallinen kun tietää ettei se tule missään vaiheessa pilaamaan päivää. Se ei ole vielä koskaan juonut näin paljoa. Käytännössä kännissä koko elokuun ja vasta nyt alkoi loma. Miten kummassa jonkun elimistö voi kestää tommosta, itse olisin jo kuollut tai ainakin jossain kivassa pehmeässä huoneessa. Aurinkoista sunnuntaita teille kaikille, pakko lähteä saunaan liottelemaan kaikki hirvikärpäset irti. Yök.

Laitoin juuri tuonne ‘mistä apua’ -ketjuun samantyyppisen kirjoituksen.

Tunnen suht monta raitistunutta alkoholistia ja uskallan sanoa, että persoonallisuus voi raittiina ‘palautua’. Tai ehkä se on väärä sana - muuttua toiseen suuntaan on ehkä oikeampi? Mutta on niitäkin, joille muutokset saattavat olla peruuttamattomia. Ja joskus käy niin, että juovasta kusipäästä tulee vain raitis kusipää :slight_smile: Mutta jos hyvin käy ihminen haluaa raitistuessaan muuttaa itseään toisenlaiseksi kuin mitä juovana oli.

Kukaan ei voi antaa todennäköisyyksiä eikä aikatauluja tälle prosessille, mutta usein se kestää vuosia. Jos ei ole näkyvissä mitään merkkejä siitä, että juova osapuoli edes ajattelee raitistumista, on todennäköisyys juomisen jatkamiselle suurempi kuin sille, että raittiudesta voisi tulla varteenotettava vaihtoehto. Alkoholismi (jos siitä on kyse) on kuitenkin progressiivinen ja kuolemaan johtava sairaus. Sitäkään ei pidä unohtaa.

Voimia kaikille asian kanssa kamppaileville!

"Pitkäaikainen runsas käyttö aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia:
Henkinen suorituskyky heikkenee. Muutoksia esiintyy aluksi vain alkoholin käytön yhteydessä, mutta myöhemmin ne voivat jäädä pysyviksi. Usein todetaan heikentymistä muistissa, aloitteellisuudessa, päättelykyvyssä ja motoriikassa. Juomisen lopettaminen parantaa olennaisesti suorituskykyä. Mutta jos muutokset ovat isoja, täydellistä palautumista ei enää tapahdu. " Sanotaan tuolla alkoholi ja aivot osiossa ja kyllä valitettavasti se näkyy myös omassa työssäni. Vuosi vuodelta samat tyypit käy ja vuosi vuodelta ratas pyörii hitaammin.

Laiffii! Kahden jääkaappipakastimen loukussa. Meiltä hajosi jääkääppipakastin, vaihtoehtoina vanhalla koneella oli lämminpakastin tai pakastinpakastin. Nooh lähtipä juoppo hommaamaan uutta, sopi kuljetuspäivän ja kaikki. Tuli tuo ko.päivä olin tietysti töissä ja 3 puhelua tullut, soitin sitten viimeiseen joka oli firmasta josta laite piti tulla. Eivät päässeet sisälle, no ei niin kun juoppo oli sammunut. Siinä nökötti tuliterä laite pihalla kun tulin kotiin. Työntäenvetäenkiroten vanha pois ja soittamaan apua. Saatiin laite sisälle (juoppo oli jo juomassa). Eilen tyhjensin vahan sisällön uuteen ja nyt sitten keittiössä seisoo vanha ja uusi kone ja Laiffii! siinä välissä ihmettelemässä että mitäs nyt? Siis vanhan olisivat vieneet samalla pois kun toivat uuden mutta…Nappisuoritus kertakaikkiaan. Jouluna pistän vanhaan varmaan rusetin, ei se siitä mihinkään lähde, mutta ompa naamioitu. :open_mouth:

Hirvittävän raskas työsyksy-talvi takana. Välillä olen käynyt lukemassa mitä teille kuuluu, iloinnut onnistumisista ja hyvän olon hetkistänne, sekä kipuna kiivaana lukenut tuskasta mitä elämä alkkiksen kanssa aiheuttaa. Meillä sairaus on edennyt tasaisesti ja varmasti. Monenlaisia vaihtoehtoja on pyörinyt päässä, ihan laidasta laitaan. Haluaisin maksaa juopon ulos, mutta en tiedä miten selvitään. Ehkä vaan odotan että lapset muuttaa pois kotoa ja lähden sitten samalla ovenavauksella. Jossain juomisputkien välillä olen nähnyt myös selvän miehen joka on mukava ja jonka kanssa voi tehdä asioita-sinä päivänä, tulevaisuuden suunnitelmia ei. Haaveillut ihan tavallisesta elämästä. En soittele perään, juokoon, mitäpä se miulle kuuluu. Välillä tosin pistää vihaksi, ei siltä voi välttyä vaikka miten tsemppaisi itseään olemaan välittämättä. No omaan jalkaansa se ampuu- Tervetuloa kaikille uusille plinkkiläisille. Yritetään pitää ajatus kirkkaana. Pitää nousta ja lähteä viemään koira lirille ja kohtahan sitä voi jo käydä unille! Huomenna vapaa, josko hiihtimet ottaisi esille, lunta on.

Mie olen kiitollinen ettei miun tarvii juoda. Saa aamulla herätä normaaliin olotilaan. Se on hyvä.