Olen lukenut viestejä siitä että itsevarmuus on lisääntynyt korostuneesti juomisen loputtua. olen laittanut merkille että itsellä on jonkinlainen ylpeys siitä että olen pysynyt kaidalla tiellä.En tiedä sitten saisiko kyseisestä asiasta olla ylpeä vai paremminkin tuntea nöyryyttä. tällä hetkellä huolestuttaa enemmän miten saada rahat riittämään. Arjen hallinta on hukan teillä.Se että palkitsen itseäni syömisellä, enkä pysty hallitsemaan sitä. Siinä on sitten taas terveydelliset riskit sydänsairaudet, diabetes, tukielinvaivat. En ole saanut itseäni tien päälle mitenkään, vaikka tiedostan että liikkua pitäisi. Sama filmi pyörii illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi.Rahat ei riitä mitenkään. Taas anottava toimeentulotukea. Sitä se kai tulee olemaan jatkossakin kun pienellä eläkkeellä on.Ja alaikäinen lapsi huollettavana.Kun juominen on loppunut ja on huomattu että tosissani haluan selvitä apua on tullut. Se mitä on pystytty apua antamaan. Ja olen viimein uskaltautunut sitä pyytämään. Minulla on velkaa ja kaiken aikaa on todella veitsen terällä ettei luottotiedot mene.Autoni olen laittanut myyntiin heikosti on ollut kysyntää. Onko muilla samankaltaisia ongelmia ? Tietysti välillä pelottaa että pystynkö pysymään raittiina. Koska juominen oli minulle pakoilua ongelmista, sairaudestani. Bibolaarin lisäksi sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Yleistynyttä ahdistus häiriötä. 
Heip, osittain kuulostaa tutulta. Minulla on kans velkaa ja luottotiedot on jo menny ajat sitten. Siinä on se hyvä puoli, että sitten ei tuu ainakaan uutta velkaa. 
Mulla oli joskus kans kauhea stressi sen kanssa, että miten selviin veloista ja lainan lyhennyksistä… Vastaus oli aina tietty, että ottamalla lisää lainaa. Oli tavallaan tosi helpottavaa ja vapauttavaa, kun luottotiedot lopulta meni ja se peli on vihelletty poikki lopullisesti. Velkaa on nyt niskassa jotain 30 000 euroa, mutta se on maallista. Osa meni vinkkuun, suuri osa ihan törsäilyyn ja mukavaan elämään, ja suurin osa matkusteluun pitkin maailmaa.
Valtion ulosottomies sitten ulosmittailee tota minulta aina sillon tällön työpaikkani jäljittäessään; eli menee 1/3 palkasta. Mä käyn siis töissä. KK, jos sä oot eläkkeellä ja sulla on pieni eläke, niin siitähän ei kai voi ulosmitata mitään ollenkaan? Ihmiselle pitää jäädä lakisääteinen osa kuitenkin kuukaudessa elämiseen. Ja sitten toimeentulotukea on ihan oikein hakea, jos todella tarttee.
Ruokaa voi hakea vaikkapa jostain leipäjonosta jos tiukka paikka.
Sulla on siis diabetes ja ahmimishäiriön tapaista? Niihin saa kans vertaistukea mm. diabetes.fi sivujen keskustelufoorumilta ja sitten on erilaisia syömishäiriöihin ja painonhallintaan liittyviä foorumeita.
Itse keskustelen mm. karppaus.info -sivuilla. Nii ja sitten on kans tietty OA, tuo “syöppöjen AA”.
Sulla on paljon haasteita elämässä kun on tuo bipo ja sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta on tosi upeeta jos itsevarmuus on lisääntynyt selvinpäin ollessa. Mulla ollu kans samanlainen kehitys viime vuosina.
Mutta noihin raha-asiohin pitäisi löytää joku ratkasu, koska niiden vatvominen ja stressaaminen on todella kuluttavaa ja jäytävää. Velkaneuvonta vois jeesata, tai sitten ne ainakin kartottaa siellä kaikki vaihtoehdot mitä sulla on tästä eteenpäin. Oli ihanan helpottavaa kun kävin itte sielä ja se sosiaalitäti sanoi mulle että “nou hätä, et sä tämmösistä veloista kuitenkaan selviä millään taikatempulla. Ulosotto on ihan hyvä maksutapa”
Ok.Sosiaalista luototusta kyselin mutta eivät tue kun kyseessä on kulutusluotot. Mulla on velkaa 6000 kun saisin auton myytyä se pienenis puoleen. Toista puolikasta yritin hoitaa sillä kun olen säästänyt op eläkettä. Mutta sitä ei saanut ulos kun en ole lopullisella eläkkeellä. Aion kuintenkin soittaa sinne uudestaan kun vaativat perustelua. Aika hyvä perustelu minusta jos luottotiedot on menossa. Ei mulla vielä ole diabetestä mutta arvot on vähän koholla.Luulen että syön ahdistukseen. Mukava kuulla että sinullakin on tälläisiä asioita. Joskin en tietysti toivo velkoja kenellekkään.Aion ottaa yhteyden myös velkaneuvontaan. On yritettävä vaan jaksaa. Muutan kuun lopulla halvempaan asuntoon tytön kanssa maalle pienkerrostaloon.Kyllä tuo sairaus on edesauttanut rahavaikeuksiin joutumisessa.
Et sinä ole yksin. Kyllä vastaavaa on koettu. Pääasia vaan on tehdä asioita ja välttää lamaantumista. Tekeminen on parasta terapiaa. Hyvää ilmaista terapiaa mielestäni saa myös AA:sta. Oletko kokeillut?
Sait jo paljon hyviä neuvoja. Mainitsit tuolla eläminen raittiina ketjussa vielä ylipainosta.
Suosittelen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon siirtymistä. Monet ovat sitä kautta saaneet muutenkin enemmän driveä elämäänsä.
Samaa sanoi mun tyttö tuosta ruokavaliosta. Jotenkin en ole saanut motivoitua itseäni. On niin paljon asioita meneillään. Toinen jalka on jo oven raossa kun muutan toiseen asuntoon kuun lopulla. Sekin oli pakko ratkaisu koska asumis kustannukset ovat pienemmät uudessa asunnossa. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen asunto on isompi ja hyvällä paikalla. Olen käynyt AA-ryhmissä.Ei ollut mun juttu ahdistuin. Oli jotenkin vaivautunut olo ja tunne että kuka siitä välittää mikä mun tarina on. Sen sijaan A-terapia oli parempi. Nyt käyn psykiatrisessa terapiassa. Eihän se mitään takaa että pysyisin raittiina loppuelämän, vaikka olen ollut kohta vuoden juomatta. Mulla oli myös riippuvuus rauhoittaviin lääkkeisiin. Psykiatrisessa sairaalassa tehtiin sitten vieroitus temesta nimisestä kauheasta myrkystä.Olo oli aivan hirveä toista kuukautta. Mieletön tärinä, kauhea rauhattomuus. Mutta pääsin eroon vähitellen. Sen jälkeen oli vielä opamoxia. Ja unettomuuteen imovane. Pari kuukautta sitten aloitin kaksisuuntaisen lääkityksen aamulla sertralin ja illalla deprakine. Nyt nukun melko hyvin ja muita lääkkeitä en tarvii.Mulla on ollut toistakymmentä katkohoitoa alkon vuoksi. Olin tuurijuoppo.Ennen raitistumista kävin vielä kuukauden jakson päihdekuntoutus keskuksessa. Se ei kuitenkaan lopettanut juomista sen jälkeen oli vielä kaksi katkohoitoa. Minun kohdalla pysähdyksen teki viimein oma lapsi. Hänen poika ystävänsä laittoi mulle viestin, että sun tyttösi rakastaa ja tarvii sua. Ja että sillä on hirveä hätä äitistä ja itsestään.Tuli hirveä suuttumus itselle vihan tunteita. jostain sain hirmuisesti voimaa toimia. Muutettiin paikkakuntaa ja tyttö aloitti ammattikoulun. Pikkuhiljaa lapseni on alkanut luottaa minuun uudestaan samoin kuin vanhemmat lapseni. Vain aika voi tehdä tehtävänsä ja se että on opittava ottamaan vastuu tekemisistään. lapset ja lastenlapset on se voima. Sitä minä pelkään tuleeko jossain vaiheessa painajaisunia eletystä elämästä. Ja miten se sitten vaikuttaa psyykkeeseen. Tässä vaiheessa asiat on työntänyt pois mielestä mitä oli ennen. Tunsin silloin myös kuoleman pelkoa. Lääkkeet ja alkoholi tekivät hirveän olon.Tällä hetkellä olen kuitenkin aika tyytyväinen muuten. Uskon että asiat selviytyvät jotenkin ja pysyisin raittiina.
Todella hyvin sanottu!
Ole ylpeä ja nauti siitä, että olet pysynyt kaidalla tiellä, se kannattaa.
Samanlaisia pyörityksiä on itselläkin ollut ja joutunut alku ja väli vaiheessa hakemaan sossusta apua
ja käymään ruoka-avussa, jossa käyn vieläkin. Lainojani olen nyt hoidellut kolmen vuoden ajan ja
niiden hoito ei ainakaan juomalla parane päinvastoin pahenee. Nöyrtymään tässä on joutunut ja
apua pyytämään, pikku hiljaa asiat ovat kääntyneet parempaan ja hallittuun suuntaan. Se vie aikaa,
mutta asioilla on tapana järjestyä. Itse laitoin lainojen lyhennykset niin pieniksi kuin mahdollista,
ilman sitä en olisi pärjännyt näinkään, kituutustahan se on, mutta jotenkuten selviää. Arjen hallintakin
tulee vähitellen ja voi olla tyytyväinen pienistäkin asioista, onnistumisista ja tekemisistä.
Voimia vaan kuningatar, raittius on kuninkaallinen asia.
Turhasta leivänmutustelusta kannattaa tosiaankin luopua. Kun aamulla syö proteiinipitoisen ateria, eikä esim. puuroa ja leipää, jota aina niin auliisiti suositellaan, jaksaa huomattavasti paremmin koko alkupäivän. Energiaa riittää. Kasviksia ja juureksia ei kannata kuitenkaan unohtaa. Toiset välttävät esim riisiä kuin ruttoa, mutta itse jaksoin todella hyvin, kun jätin leivän kokonaan pois ja korvasin sen riisillä. Ja tietysti proteiinia siihen lisäksi. Paino tippui 5 kiloa ja kunto kohjeni. Aasialaisten hehkeän ja hoikan ulkonäön salaisuus: EI LEIPÄÄ -vain riisiä. Tasapaino ennen kaikkea! Itse en usko ruokavalioiden orjalliseen noudattamiseen.
Energiaa saa muuten myös aika kivasti vehnänorasjauheesta, jota voi sekoittaa mm. jogurttiin.
^ Juu u, äärimmäisyydet ei ole suositeltavia myöskään ruokavaliossa. Monia auttaa jo sokerin ja liikojen viljatuotteiden pois jättäminen.
Itse oon tosin nyt noudattanut aika tiukkaa ketogeenistä dieettiä, mutta tää on väliaikaista. Syön paljon rasvaa, kohtalaisesti protskua ja hiilareita en nyt juuri ollenkaan. Ketoosi on vinkeä olotila, mutta sitä ei kannata jatkaa ihan loputtomasti. Omasta mielestäni luonnolliset rasvat (voi, kalan rasva, mahd. luomu eläinrasva) on hyväksi ihmiselle, mutta tästä on käynnissä jatkuva sota ravitsemus-asiantuntijoidenkin parissa.
Kuudessa viikossa tippunut paino 7 kiloa ja vyötärönympärys kaventunut 7 senttiä.
Viinanhimo ei vaivaa, janottaa muuten vaan ihan pirusti koko ajan. (tämä ruokavalio poistaa myös nestettä kehosta aika tehokkasti.)
PS. Kasvikset ja juurekset on tietysti tosi jees ellei jopa välttämättömiä! Hedelmiä ja palkokasveja oon nyt kyllä välttänyt niiden fruktoosin takia.
Kiitokset kannanotoista ruokailu tottumuksiin.Itse tiedän kyllä että olen alkanut syödä aivan hirveästi. Miltei kaikki kelpaa. Ennen söin yöllä kun oli pelkkä masennuslääke. Nyt syön kaiken aikaa paitsi en yöllä koska bibo lääke nukuttaa niin hyvin ettei jaksa yöllä nousta. Nyt vähän pelottaa kun täytyy nostaa lääkkeen annostusta. Joten kai tästä on lähdettävä nukkumaan että pääsee aamulla jotenkin ylös.Jostain syystä joisin kahvia aivan hirveästi ja söisin imelää.
Niin nuo psyykelääkkeethän saattaa myös lihottaa, eli ne voi sekä lisätä ruokahalua tai makeanhimoa että turvottaa muutenkin. 
Tuosta kasvaneesta ruokahalusta, väsymyksestä ja lihomis-riskistä voisi jutella niitä lääkkeitä määränneen tohtorin kanssa.
Minulla oli riesana kans monien vuosien ajan makeanhimo ja roskaruuan himo ilman lääkkeitäkin. Joskus muinoin kuitenkin söin mm. mirtazapiinia, ja sekin vielä pahensi nälkää. Nyttemmin makeanhimo kadonnut kokonaan VHH:n myötä.
Makean/nopeiden hiilihydraattien syöminen on kauhea noidankehä. 
Ne nostavat aluksi verensokeria rajusti jolloin haima erittää kiihdytetysti insuliinia, joka puolestaan kääntää verensokerin jälleen jyrkkään laskuun. Lasku aiheuttaa uuden näläntunteen ja makeanhimon, vaikka elimistö onkin oikeasti yltäkylläisessä tilassa ja varastoimassa energiaa kudoksiin.
Tämä asia ei oikeestaan kuulu tämän foorumin aihepiiriin, ja olen pahoillani siis kun höyryän siitä… mutta itselleni pähkäily hiilarihelvetissä on ollut jopa pidempiaikainen ja yhtä masentava kuin päihdeongelmat. En ole koskaan ollut vakavasti ylipainoinen, mutta krooninen jojo-laihduttaminen on ollut sekä henkisesti että fyysisesti rankkaa.
Nyt uskon ja toivon löytäneeni elämäntavan jota on helppoa ja mukavaa noudattaa koko elämäni.
Olkoon päivänne pirteä. Aurinko paistaa jo niin että voi käyttää aurinkolaseja. → 
Moi ! Ei tämä aihe varmaan tähän kuulu. Minulla koko tietokoneen käyttö vähän opettelua. Välillä en meinaa löytää tekstiä mitä kaipasin.Mulla vaikeeta nyt toteuttaa ruokavaliota kun joutuu olemaan toimeentulotuella. Ja haen välillä ruokapankilta evästä. Köyhällä kaapissa sitten leipää, makaroonia ym. Mukavaa päivänjatkoa kaikille. Kaunis ilma mennään ulos. Itse lähden imuroimaan autoa.
Heips !
piti vielä mainita että otsikko itsevarmuus kyllä sikäli pitää paikkansa omalla kohdalla, että tyytymätön olo omaan kroppaansa pitää yllä jonkinlaista noidankehää. Luulisin itsevarmuuden lisääntyvän kun saisi kiloja pois.
Luin noita vastauksia minun pohdintoihin.Nyt kun itsetunto on kohonnut ei suostu enää vedätettäväksi. Sellainen miellyttäminen on katoamassa. Enää en pelkää riitoja niinkuin ennen. Uskallan sanoa mielipiteitäni. Silläkin uhalla että minua ei sitten hyväksytä. Mies ystäväni on tästä hieman ymmällään koska hän on ollut sitä mieltä aiemmin että mulla saa olla mielipiteitä mutta ne ei johda sen kummemmin mihinkään. Hän saa pitää päänsä. Siitä sitten käydään välillä kovaakin keskustelua koska hän on luonteeltaan laiska. ollaan aivan vastakohdat. Mitä mieltä toiset on mistä sitä itsevarmuutta saa ylensä ? Sehän ei kuitenkaan tarkoita että olen aina oikeassa. Oisko jotain sellaista että kokee onnistumisen tunteita ja sitä kautta… Minulle on ainakin ollut hirveän tärkeää nämä keskustelut olen aivan yllättynyt. Tuntuu tärkeälle kun sanotaan ettet ole yksin. Tai ole ylpeä raittiudestasi. Kuinka paljon on käynyt läpi samankaltaisia asioita. Niistä ei vaan voi puhua oikein kenellekään “terveelle” !
Onnistumisen tunteet nimenomaan! 
Itsevarmuutta saa minunki kokemuksen mukaan tavotteiden saavuttamisesta, ja siitä että onnistuu asioissa joita tekee. Ne tavoitteet voi olla mitä minkäkinlaisia meillä jokaisella, mutta ihmisellä on joka tapauksessa hyvä olla tavotteita elämässä.
Itsevarmuus ei tietenkään saa olla ylimielisyyttä tai nousee “pissa päähän”, niinku minulle on joskus elämässä käyny. Sillo ku oli nuori, kaunis ja tyhmä. [size=85]Nyt on enää kaunis ja tyhmä, hehee. [/size]
Oppia suvaitsemaan muidenkin mielipiteitä ja ymmärtämään ihmisten erilaisuutta on hyvä läksy.
Ymmärrän täysin, ja oon ollut samassa tilanteessa. Opiskeluaikoina tuli käytyä leipäjonoissa. Niin ja sitte hakemassa niitä EU-avustusruokia, missä on just makaroonia, näkkäriä, vehnäjauhoo…
Niitä kerty kaappeihin mulle niin, että lahjottelin puolväkisin just hiljattain viimesiä kavereille, kun eivät sovi enää omaan ruokavaliooni. 
Nyt lähden ostamaan uudet lenkkarit kun nuo tietkin alkaa sulamaan. Mukavaa päivää edelleen.