Itsetuhoisuus

Korkinkadottaja: Mäkin olin jo lopettanut moisen touhun ainakin vuodeksi, typerä hetken mielijohde ajoi tohon. Käytännössä mäkään en niitä arpia niinkään häpeä, niinkun tatuoinnit ne kertoo eletystä elämästä. Vituttaa vaan kun olin jo niin kauan pärjännyt ilman typerää viiltelyä, niin piti siihen lähteä. Sanoin kyllä miehelle, että olkoon nyt viimeinen tahallinen veren vuodatus, vähän niin kuin kissan kunniaksi. Että sillä linjalla koitetaan pysyä. Se ei kuitenkaan helpota oloa kun sen pienen hetken.

Nnaana: Jokainen elämä on tärkeä, muista se. Se on niin bebasta, että jos kunnallisella haluais toisen lääkärin, niin yleensä leimataan vaan hankalaksi ihmiseksi. Näin mulle sanoi ihan HUSissa toimiva psykologi joka valitteli tilannetta.

Totuushan on ettei kaikkien ihmisten kanssa synkkaa ja jos on sellanen hoitosuhde, ettei enää tai lainkaan oikein luota psykiatriin niin ei siitä koko hommasta ole oikein apua.

Voithan sä yrittää pärjäillä kotosalla vielä ja jos olo menee niin mahdottomaksi että haluat tappaa itsesi, niin hae apua. Olis hienoa jos saisit jonkun toisen lääkärin katsomaan ton lääkityksesi, joku uudelleenarvio tms.

Voimia sulle oikeasti paljon tilanteeseesi, ja tule kirjoittamaan tänne jos se yhtään helpottaa. <3

Voin kertoa omana ongelmanani, että mulla on juurikin vähän samanlainen tilanne tuolla kunnallisella, että haluaisivat viedä kaikki lääkkeet pois. Sen vitun tsolpideeminkin lopettivat, joka on mulle tosi tärkeä. En tiedä vielä mitä tän ongelman kanssa teen. Täytyy nyt olla ilman sitä jonkun aikaa.

Mulla ole tarkoitus muutenkaan tuolla kunnallisella kauaa roikkua kun se hoito on niin perseestä. Mut pitäs ensin saada masennus jonkunlaiseen hallintaan, ennen kun vois haistattaa vitut niiden systeemille. Mut lääkäri on ONNEKSI vaihtumassa kun siirryn jossain vaiheessa päiväsairaalaan.

Nnaana: Hoito osastolla voi olla hyvä ajatus tai sitten se voi olla paska juttu. Riippuu niin paljon, millaista kohtelua ja miten hyvää hoitoa siellä saa. Itselleni osastohoidot ovat joskus olleet henkeni pelastus ja joskus taas olen palannut siviiliin niin vittuuntuneena koko hommaan, että siitä vasta kunnon itsetuhoinen meno repesikin. No, tiedät varmasti itsekin tämän. Jos olet sitä mieltä, että tahdot osastolle, niin suosittelen kyllä menemään sinne vapaaehtoisesti, sillä pakkolähetteellä hoidossa ollessa se meno on yleensä hieman nihkeämpää. Toki valitettavan usein se pakkolähete on ainut keino päästä koko helvetin sairaalaan, mikäli ei tahdo odotella vuosikausia hoitoa :unamused: :imp: . Sun tilanteessasi osastohoito voisi olla tuota kipulääkitystä ajatellen ihan hyvä idea, josko ne siellä huomaisivat paremmin, että olet todella kivuissasi ja tarvitset lääkityksen niihin. Ei se tietty välttämättä niin mene; kyllä moni narkkileiman saanut ihminen saa luvan kituutella Buranalla, vaikka kärsisi oikeasti pahoistakin kivuista :angry: .

Itsemurhauhkailut jne. eivät sitten välttämättä ole parhaita keinoja saada PKV-lääkityksiä itselleen :wink: . Saattavat ne toki joskus tepsiä, riippuu ja roikkuu tämäkin asia taas niin pitkälti hoitotahosta, mutta suosittelisin ottamaan hieman toisenlaisen linjan :wink: .

Itselläni ei, kumma kyllä, ole ollut koskaan mitään suurempia ongelmia saada noita kipulääkkeitä(Panacod ja Tramal) ihan julkiselta puolelta, vaikka ne mun väärinkäyttötaustoistani tietävätkin :confused: . Benzojen saamisen kanssa, joita siis tarvitsen huomattavasti enemmän, kuin kipulääkkeitä(en ole mikään oikea kipupotilas) mulla meinasi tulla joskus vähän vaikeuksia, mutta kyllä mä sellaiset pienet esteet näppäränä tyttönä ylitin :mrgreen: .

Vielä tuosta syömishäiriöstä, kun sanoit, ettei sulla ole sellaista, koska et laihduta minkään esteettisten syiden vuoksi. Öööh… mulla on paha syömishäiriö, ollut oikeastaan koko ikäni ja mä en todellakaan laihduttele tässä minkään esteettisten syiden vuoksi :imp: . Kyllä ne syyt siihen itsensä nälkiinnyttämiseen ovat jossakin paljon, paljon syvemmällä, kuin kauneuskäsityksissä, enkä mä edes kuvittelekaan näyttäväni mitenkään kauniilta luurankokunnossa :unamused: . Tuohon mun syömishäiriööni liittyy siis paljon muutakin, kuin vain syömättä jättäminen tai liian vähän syöminen, eli ajoittain erittäin pahojakin pakkokeloja ja -toimintoja ym. tyystin sekopäistä säätöä liittyen ruokaan ja syömiseen. En väitä, että sulla olisi syömishäiriö, sillä monelle masentuneelle ruoka ei vain yksikertaiseti maita, kun on niin kurja olo, tai sitten saattaa niissä paskoissa oloissaan vain unohtaa, että sellainenkin juttu, kuin syöminen on keksitty, kun ei meinaa jaksaa mitään muutakaan. Ihan tyypillistä monelle masentuneelle, eikä kieli välttämättä lainkaan mistään varsinaisesta syömishäiriöstä. Joo, sori nyt vain, mutta hieman loukkaannuin tuosta syömishäiriökommentistasi. No, se on minun ongelmani ja menee kyllä ohitse. Ei tuo mitään uutta ole, että ihmisillä on noita ns. maallikkokäsityksiä syömishäiriöistä.

Niin juu, terapia voisi olla sulle hyväksi, mikäli onnistut löytämään hyvän ja itsellesi sopivan terapeutin. Mä olen ainakin itse hyötynyt terapiasta suuresti, kun vihdoin kolmekymppisenä sain itselleni terapeutin, jonka kanssa meillä synkkaa hyvin :slight_smile: . Tuosta on ollut mulle paljon enemmän apua, kuin yhdestäkään osastohoidosta tai lääkityskokeilusta. Tietty se hyvän terapeutin löytäminen ja myös rahoittaminen saattaa vaatia oman vaivansa, mutta kannattaa yrittää, jos jaksamista moiseen suinkin löytyy.

Tsemppiä, että saisit ainakin sen lääkitysasiasi kuntoon ja toki muutenkin itsesi paremalle mielelle :slight_smile: .

Melkoiset on jonot ihan tavis osastolle, odotan pääsyä antibioottitippaa jolla saatais mahasta helikkobakteeri tapettua. Kolme hirveetä antibioottisatsia syönyt eikä tehoa, siinähän on kolmea antibioottia hevosannos ja mahansuojalääke. Ei des se mahansuojalääke toimi vaan pakki ihan sekaisin. Kait mä joskus 2017 pääsen parhaaseen kesälomakauteen sitten sisään, kiireellinen hammasleikkaus kesti 8kk.

Winston, pahoittelut jos loukkannuit syömishäiriökommentista. Se ei nimittäin ollut tarkoitus. Sanotaanko vaikka niin ennemmin, ettei minulle ole diagnosoitu syömishäiriötä. En oikein ymmärrä koko sairautta, anteeksi. Siis se, millaisen kuvan olen itse saanut tapaamiltani syömishäiriöisiltä on ollut aina se, että he haluavat olla laihoja, koska se on heidän mielestään kaunista. Siksi olen ajatellut, että syömishäiriöiset laihduttavat, koska heidän kehonkuvansa on vääristynyt ja näkevät itsensä lihavana.

Mutta… Kun tarkemmin ajattelee, ei se munkaan toiminta ainakaan tervettä ole, että käytän syömättömyyttä itseni vahingoittamiseen. Toisaalta, onhan se niinkin, että masentuneena ei vaan yksinkertaisesti maistu, mulle ainakaan. Toisinaan kyllä teen sitä puhtaassa itsetuhomielessä, että jätän aterioita välistä.

En siis osannut ajatella omien kokemuksieni perusteella, että syömishäiriö voisi olla jotain muutakin kuin sitä, että haluaa vaa’an näyttävän mahdollisimman vähän.

Mutta hassua, mulla on juuri toisin päin, saan kyllä pameja ja Tenoxeja miten lystää, mutta Tramalin kohdalla näkevät punaista. Vaikka mulla on niin päin, että mielummin ne Tramalit kuin pamit. Toki kärsin uniongelmistakin, mutta mitä sen niin väliä, kun sairaseläkkeellä tässä ollaan, vaikka eihän nukkumattomuus kivaa ole ja pitemmän päälle sattuu jo fyysisestikin.

Niin, siis, ei mun itsetuhoisuus ollut motiivi sille, että sen jälkeen alkaisi kaikkia maailman nappeja tippumaan mielinmäärin, vaan… Kyllästyminen, kipu, turhautuminen, yksinäisyys… Monia syitä varmasti. Vaikea määrittää yksittäistä tekijää. Osittain varmaan siihen itsetuhosuuteen on jäänyt koukkuunkin? :confused: Mä olen harrastanut tota lääkkeidenvetorallia niin kauan kun jaksan muistaa. Jo ennen kuin edes sain minkään sortin pkv-lääkkeitä. Teininä sitä kuvitelli että saisi itsensä pahaan jamaan jollain Heinixillä ja Mirtazapinilla. :unamused:

Ja joo, valitettavastihan pakkohoito on usein ainoa keino päästä sairaalaan, mutta siis, kyllä mä pääsisin sinne ilmankin, kun tuntevat minut ja tietävät, etten siellä huvikseni pompi nappaamassa nappia naamaan ja käy siellä lomailemassa, kun tällaisiaKIN tapauksia tiedän. Mulla on siis pitkä hoitosuhde kotikaupunkini psykiatrialle. Tuo uusi lääkäri mua vaan pännii, se niistä Tramaleista alkoi mussuttaa. Toki olen pakkohoidossakin ollut, mutta varmaan ihan aiheesta. Ei mulle oltu kyllä kurjia siellä. Onneksi. En vastustanut siis hoitoa, vaan olin lääkärien mielestä liian vaarallinen itselleni ja kilttinä tyttönä suostuin suljetulle, tosin tiedostin kyllä itsekin että olen vaaraksi itselleni.

Lucrezia: Miksi yrittävät sulta lääkitystä pois? Tuo on mun mielestä kyllä ihan laaduttoman hoidon huippu, että uniongelmaisesta tehdään entistä toimintakyvyttömämpi ottamalla unilääkkeet pois… Vai tyrkyttävätkö tilalle Ketipinoria tms?

Päiväsairaalasta on ollut mulle itselleni ainakin hyötyä, mutta silloin, kun olen ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa, sillä siellähän olisi tarkoitus jaksaa osallistua toimintaan. Toivottavasti sinäkin löydät siitä avun!

Lääkäreillä on nykyään jokin ihme vimma ottaa vanhatkin lääkkeet pois, mullä kipupolin lähetteellä aika psykiatrille joka määräs pamit ja toisella kertaa teemut. Vanha mies ja soitti mulle kotiin ettei jätä mua pulaan eli saan terkkarista lääkkeet. Kipupoli sanoi et saan hoitaa itse itseni kun heilta ei tramalia kovempaa tule, just apteekissa pami ja capapentin menny vanhaksi niin pyysin uusimaan ja tuli tekstari että on uusittu. Terkkarissa kestää viikon, niin sain neurotoleja kymmenen pussiin etten jää ilman.

Mulle on sanottu ihan lääkärin suusta et olen kävelevä apteekki ja ny pitäis saada lisää, no ei ikinä. Tulihan niitä ja maksaa apteekissa 3 euroa, meenny sinne jonoon anelemaan.

Itsetuhoisuutta tässä on että otan alkoa päälle mutta ilman en pärjää.

No ne nimenomaan haluaa halvata mut jollain perkeleen neurolepteillä, joka on nyt muotia, kun noita nukahtamislääkkeitä pidetään niin pahoina. Mirtatsapiinia, ketipinoria tyrkyttivät → olen kokeillut olivat aivan perseestä. Sit määräsivät jonkun paskan vanhan masennuslääkkeen tilalle, joka taas väsyttää tietysti aivan vitusti ja lihottaa. En ole edes kokeillut sitä vielä. Kokeilen joku päivä.

Mutta jos se ei toimi, tai toimii niinkun ne yleensä eli väsyttää niin paljon, että pitäis nukkua vuorokaudet läpeensä niin en aio sitä syödä. Sitten valvotaan.

Toivotaan joo, että olis riittävästi voimia siihen päiväsairaalaan. Ei sitä multa juurikaan kysytty. Se nyt oli ainoa apu minkä voivat tarjota ja jos ei toimi niin jää sitten kesken. Itse sen joudun maksamaan. Mä olen vähän katkera koko systeemille, mutta se siitä. Toivotaan että siitä päiväsairaalasta olis mulle apua.

Tasan eivät mene lääkkeet meillä riippuvaisilla :laughing: . Juuri niiden lääkkeiden kanssa, joita eniten tarvitsisi, tulee herkemmin saatavuusongelmia. No, ehkä just siksi :confused: . Mulla on onneksi tuo benzoasia nykyisin erittäin hyvin mallillaan ja täysin laillisesti, joten ei tässä ole hätäpäivää sen suhteen. Ostelen mä kyllä kadultakin välillä, kun onhan se kiva hankkia esim. Xanorilla tai Temestalla vaihtelua tähän iänikuiseen Riva- ja Pami-arkeensa :mrgreen: :unamused: . Toivottavasti säkin nyt saisit pian sen Tramal-lääkityksesi järjestettyä ja mieluiten ihan laillisesti.

Äläkä, Nnaana, suotta noin pahoittele sitä syömishäiriöjuttua :slight_smile: . En mä nyt kuvitellutkaan, että sun tarkoituksesi olisi ollut jotenkin erityisesti loukata mua. Mä itse vain olen tuon(kin) asian suhteen niin pirun herkkämielinen loukkaantuja, kun olen kurkkuani myöden täynnä ihmisten(en tarkoita tässä nyt todellakaan ensisijaisesti sua) typeriä luuloja ja hyvää tarkoittavia, mutta huonoja neuvoja koskien syömishäiriöitä, vaikka tokikaan mä en voi olettaa, että ihmiset, jotka eivät asioista tiedä, varsinkaan omakohtaisesti, voisivat ymmärtää syömishäiriöitä ja etenkin juuri mun syömishäiriötäni. Niin kummallista ja täysin perätöntä informaatiota siitäkin asiasta tuputetaan joka puolella, ettei se ihmekään ole, jos ihmiset kuvittelevat ihan höpöjä :unamused: .

Njoo, itsetuhosuutta on mun mielestä sekä aktiivinen itsetuhoisuus (itsensä viiltely jne) sekä tollanen passiivisempi, ei niin suoraan tiedostettu käyttäytyminen (juominen, suurien riskien ottaminen puolitietoisesti sekä kaikki tietty minkä tietää olevan haitallista mutta tekee silti).

Itsellä on ja on ollut paljon samoja kuin edeltävillä, mitä en suoraan tietoisesti itse aina muista tai halua muistaa, tai ajattelen että ne asiat ei tapahtunut mulle enkä itse tehnyt sitä itselleni, vaikka tiedän ihan hyvin että minä se olin. Tällanen kieltäminen pitäisi mun purkaa, ehkä näiden listaaminen tänne auttaa oikeaan suuntaan;

Olen villellyt itseäni epäsäännöllisesti yli 10 vuoden ajan, pitkän aikaa saattanu mennä että luulen päässeeni siitä yli, ja sitten stressin kasautuminen saattaa laukaista sen. Käsivarsi, ranne, alavatsa ja sääret ovat joutuneet koetukselle. Viimeisin häpeäni, alle viikko sitten. Olen enemmän harrastanut sellaista, että “ennemmin överit kun vajarit” myös viiltelyssä, ei sellasta pieniä nättejä viiltoja vaan kerran kunnolla iho auki 10-30 sentin matkalta. Se on aika raakaa hommaa ja tulee paha olo jos kuulee jonkun edes kuvailevan (niinkun joku tuolla aiemmin kuvaili) samanlaista toimintaa. Huh.
Miedompana muotona itsensä hakkaaminen kasvoihin, tms., seinien ja ovien jne lyöminen. Ei sekään kivaa, ihan sekopäistä touhua.

Lisäksi itsensä polttaminen kynttilällä, tullut kokeiltua. Ei sekään kivaa.
Mitäs muuta… Sellainen ei niin tietoinen itsetuhoisuus, niin se, että ahdistuneena sitä repii kaikki maailman ruvet jne auki, ja ne haavat ei koskaan parane. Se on tosi rasittavaa.

Passiivisena itsetuhoisuutena pidän typerää juomista ja sekakäyttöä (pidän sitä omalla kohdallani todella halveksuttavana käytöksenä, että miten mä voin tehdä sellaista minkä tiedän olevan vaarallista ja haitallista.) Tää on paha siksi, että se impulssikontrolli saattaa pahemman kerran pettää ja tulee sitten itsetuhoiseksi noilla aiemminmainituilla tavoilla. Lisäksi syömishäiriöjutut kanssa on jotenkin itsetuhoisia, vaikka en niillä haekaan mitään haittaa itselleni, mutta kyllähän sen tietää, että se ei ole terveellistä.

Tossa ainakin mitä nyt tuli mieleen. Ihan typerää touhua.