Itsestäänselvyyksiäkö?

Me Lopettajat
1

Yhden toisen kirjoituksen takia, minulle tuli raittiudesta mieleen asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselviä. Minulle ne eivät kuitenkaan selvästikään olleet. Minun piti ne miettiä läpi. Ehkä nämä tuntuvat teistä triviaaleilta ja ehkä näistä ei saa keskustelua aikaan. Kirjoitanpa ne kuitenkin tähän ihan itseäni vahvistaakseni. Saa kommentoida ja olla eri mieltä:

  1. Raittius ei ole epänormaali olotila

Raittius on ihmiselle täysin normaali olotila. Sitä ei tarvitse ihmetellä eikä taivastella. Eikö ole kummallista, että täysin raittiita on niin vähän? Ei ole ihan tavallista olla täysin raitis ja raittius vaatii monesti jonkun erityisen syyn. Raitis on joko uskovainen tai entinen juoppo. Aika harva on raitis ihan vaan sen takia, että raittius on normaali ja terve olotila.

Onko joku eri mieltä? Tekeekö se humalassa olemisesta ihmiselle normaalimpaa, että niin moni juo?

  1. Raittius ei ole häpeällistä

Kaikille meille pitäisi olla täysin selvää, että raittiina olemisessa ei ole mitään häpeämistä. Moni meistä kuitenkin ujostelee, kun pitää ensimmäisiä kertoja sanoa eri seuroissa, että en ota. Miksi? Mitä me siinä häpeämme? Eikö kännissä ole monesti tullut tehtyä paljon hävettävämpiä asioita?

Minä pidin aikaisemmin täysin raittiita vähän outoina. Ehdottomuus missä asiassa tahansa tuntuu aina epäilyttävältä. Mitä mieltä te olette?

  1. Raittius ei vaadi valtavasti panostusta

Minulla oli pitkään sellainen kuvitelma, että raittius vaatii paljon. Eihän se nyt vaadi juuri mitään. Jättää vaan ne viinat juomatta. Ei siinä hirveä hiki tule. Paljon enemmän hyvässä kunnossa itsensä pitäminen vaatii. Täytyy lähteä lenkille sateessa ja salille väsyneenä.

Tunnustan: On se henkisesti juopolle vaativaa olla juomatta. Mutta hei, ei nyt liioitella asioita. Moni asia on henkisesti vaativaa ja itsekuria vaatii aika moni asia elämässä. Retkahtamisen pelko tekee raittiudesta vaativaa. Mutta laitammeko me sen viinapirun itse vaanimaan joka nurkan takana? Onko se meidän oma pelkomme, jonka voittaminen vaatii niin paljon? Vai mikä tässä on niin vaativaa?

  1. Raittius ei rajoita

Raittiin ei tarvitse jättää elämästään muuta pois, kuin viina. No hyvä on, jäähän siinä monet hölmöilyt mukana. Mutta raittius ei ole vamma. Se ei rajoita minun tekemisiäni mitenkään.

Kun mietin lopettamista, luulin, että elämästäni jää paljon pois, mikäli lopetan viinan juonin. Nyt kun mietin, mitä olen jättänyt pois, niin mieleeni tulee kaksi: viina ja krapulat. Minä tapaan aika tavalla samoja ihmisiä, kuin ennenkin. Käyn ravintoloissa ja syön samaa ruokaa, kuin ennenkin. Käyn myös toisinaan baareissa. Minä en vaan juo. Enkä ole krapulassa.

Rajoittaako raittius jotakuta jotenkin? Ajattelitteko te juodessanne, että joudutte luopumaan muustakin, kuin viinasta?

2

.

3

Kokolailla hyvää pohdiskelua kyllä.

Melkoisen paljon noista pohdinnassa olleista asioista kumpuaa meillä vallalla olevista käsityksistä alkoholiin liittyen. Eli on normaalia juoda. Häpeä olla raitis. Molemmista kokemusta omaavana, jälkikäteen toteaisin, että enemmän häpeällistä käytöstä aiheutti juominen, ei raittius.

Se mitä tuosta päihteiden luopumisesta olen kohdallani pohtinut, päihteet olivat elämäntapa pitkään ja kaikkeen liittyvä osakokonaisuus.
Raittius ei ole pelkästään kohdallani sitä, etten juo, vaan siitä on pitänyt kasvattaa samankaltainen kokonaisuus, kuin juomisesta, eli tapa elää, kaikkine erilaisine sisältöineen.

Tänään en häpeä raittiuttani, enkä menneisyytäni, vaan olen ylpeä molemmista. Ilman toista, ei olisi toista. Enkä olisi se, kuka tänään olen.

4

1&2

Raittius on ihmiselle normaali fysiologinen olotila, se on totta. Mutta tarkastellaanpa vaikka sita, kuinka normaalia on tavata taysin raitis ihminen vaikkapa suomalaisesssa ravintolassa pitamassa hauskaa kavereidensa kanssa? Ei tavatonta, mutta melkoisen harvinaista. Mikali seurueessa on raitis ihminen joku hanelle tullee tarjoamaan juomaa / kysymaan mikset nyt ota tjsp.

Niin ikaan (mielestani) tassa tulee esiin se kuinka ‘hyvaksyttavaa’ juominen on kyseisessa kulttuurissa. Alkoholin juominen on enemman tai vahemman normi suomalaisuudessa - tata kautta tarkasteltuna raitis ihminen poikkeaa ‘normista’ ja taman vuoksi raitista ihmista saatetaan ihmetella. Monelle tamakin lienee omiaan tuomaan omia paineita raitttiudelle kun joutuu selittamaan miksei “Jeppe enaa juokaan”.

Humalassa moni varmasti on tehnyt asioita joita sitten hapeilee jalkikateen, mutta tama lienee jollain tasolla hyvaksyttavaa koska niin moni sekoilee humalassa?

Kenties tata voisi pohtia myos siita nakokulmasta kuinka kauan ns. alkoholisoituminen kestaa? Monella alkoholin kaytto lisaantyy vuosien varrella ja tata kautta tarkasteltuna vuosikausia (kenties 10-15-20+vuottakin) kestaneen tavan poistaminen ei olekaan ihan niin helppoa. Mahdollisesti vuosien varrella on muodostunut fyysinen, henkinen seka sosiaalinen riippuvuus alkoholiin.

Luonnollisesti ajan myota kaveri/ystavapiiri on muodostunut tietyn kaltaiseksi ja tama taas aiheuttaa omat paineensa elaman sosiaaliselle puolelle: alkoholista voi paasta eroon, mutta jos pitaa jattaa osa/useat kavereista jotka on elemansa varrella kohdannut se voikin olla raskasta. Tama ongelma ei tietenkaan ole kaikilla, eli en yleista. Kunhan pohdin :slight_smile:

Tassa on siis muitakin elementteja kuin pelkka retkahtaminen joka luo paineita.

Eikohan se ole melko normaalia, etta alussa miettii mita kaikkea menettaa kun ei juo. Kenties tama tulee siita, etta raittiuden alussa ei halua altistaa itseaan tilanteille joissa normaalisti tulisi juotua ja sita kautta saattaa tuntua silta, etta raittiuden myota menettaa jotain - lahinna sosiaalisia elementteja tassa tulee mieleen, silla monet vanhat kaverit kuitenkin saattavat juoda. Kun raittiina on pysynyt pidemman aikaa ja on suurempi usko omaan raittiuteensa sosiaaliset elementit palaavat. Osa toki paattaa / joutuu vaihtamaan kaveripiirinsa raittiuden vuoksi.

5

Sanoit sen niin hyvin:

“Alkoholin juominen on enemman tai vahemman normi suomalaisuudessa - tata kautta tarkasteltuna raitis ihminen poikkeaa ‘normista’ ja taman vuoksi raitista ihmista saatetaan ihmetella.”

Tämä normi on niin vallitseva, että täysraittiudesta on tullut harvinaista. Epänormaalia. Aina välillä täytyy itselleen muistuttaa, että en pyri tekemään mitään kummallista ja outoa. Pyrin vain olemaan selvinpäin!

Kun pohdiskelin ryyppäämisen lopettamista, täysraittius tuntui minusta kummalliselta pyrkimykseltä. Ehkä juuri siksi olin aiemmin pyrkinyt “vähentämään” ja “pitänyt taukoja”. Tuntui oudolta ja pelottavalta ajatella, että kohta en juo lainkaan.

6

Rupesin tässä kauniina aamuna oikein funtsimaan tätä Suomen alkoholikulttuuria, ja tuli mieleen että jos alkoholismi on Suomessa yleinen vaiva, niin silloinhan myös raittiuden pitäisi olla suht koht yleistä ja ymmärrettävää. :bulb: Sehän on ainoa apukeino alkoholismiin.

Mutta jännä kyllä; alkoholin kulutus Suomessa ei ole ollut kansainvälistä huippuluokkaa vasta kuin viime vuosikymmeninä. Vielä sata vuotta sitten suomalaiset joivat alkoholia vähiten Euroopassa.
Kulutus on lähihistoriassa kasvanut, koska alkoholi on halpaa, helposti saatavaa ja sitä mainostetaan voimakkaasti.

Alkoholin saatavuuden ja anniskelusäädösten höltyminen (ns. “vapautuminen”), ja alkoholimainonnan vapauttaminen on lisännyt alkoholin kulutusta ja alkoholihaittoja räjähdysmäisesti.
Alkoholipolitiikan liberalisoitumisen ja alkoholin arkistumisen piti lisätä sivistynyttä alkoholin kohtuukäyttöä, opettaa meille “eurooppalaisia juomatapoja” (mitä v…ttua ne eurooppalaiset juomatavat sitten onkaan).
Mutta toisin kävi: mopo lähti lapasesta pahemman kerran, ja 2000 -luvulle tultaessa alkoholi on yleisin kuoleman aiheuttaja työikäisillä ihmisillä.

On mielenkiintoista ajatella erilaisia etnisiä eroja tai maiden eroja alkoholinkäytössä. On totta että Etelä-Euroopassa näyttäisi esiintyvät vähemmän alkoholismia kuin Pohjois-Euroopassa, mutta alkoholisairauksia sielläkin on runsaasti. Alkoholismi on yleistä Pohjoismaissa, Venäjällä, sekä eräiden maailman etnisten vähemmistöjen, kuten esim. Amerikan intiaanit ja Australian aboriginaalit parissa. Myös jossain osissa Aasiaa, esim. Intian Goalla, pämpätään aika rajusti.

7

Niin. Alkoholin kulutus on lisääntynyt Suomessa kolmenkymmenen viimeisen vuoden aikana paljon. Naiset ovat alkaneet juomaan, kun aikaisemmin he olivat absolutisteja. Lipitys on lisääntynyt. Viiniä tarjotaan nykyään vieraille siinä, kuin ennen vanhaan kaffetta.

Suomessa, ja ehkä vanhan itäblokin alueella myös, on sosiaalisesti hyväksyttävää esiintyä julkisesti kovassa humalassa. Lännessä näin ei ole. Et näe perheenisää pukupäällä kännissä. Sosiaalinen paine on erilainen.

Sellainen on tullut suomalaisesta juomatavasta mieleen, että onko tuossa humalahakuisessa juomisessa myös tarvetta todistaa, että juuri minä en olekaan alkoholisti? Ne muut ehkä ovat. Alkoholistihan ei voi juoda. Miksi se viina ja humalan hakeminen ovat niin syvällä tässä kulttuurissa, vaikka faktat ovat tiedossa?

Omaan juomiseeni viinan hinta, saatavuus tai mainostaminen tuskin ovat pahemmin vaikuttaneet. Tapa ja taipumukset kylläkin.