Olipa mukava saada taas yksi uusi kommentoija Tervetuloa, Kersa!
En ehdi pitkää sepustusta tänne nyt laittamaan, mutta otin tuon kohdan viestistäsi esille, sillä itse olen tänään myös miettinyt paljon mustasukkaisuutta. En ole ennen ollut aikaisemmista miehistä erityisemmin mustasukkainen, mutta tästä alkoholistista sitten senkin edestä. Meille syntyi siitä oikein kierre, kun minä katsoin hänen puhelimensa viestejä ja hän sen tajuttuaan rupesi niitä poistelemaan. Jotain murusia, kuten välitystietoja, jäi kuitenkin usein ja se lisäsi omaa mustasukkaisuuttani ja turvattomuuden tunnettani. Tästä saimme monesti ison riidan aikaiseksi.
Mehän aloitimme suhteemme kaveripohjalta, tosin niillä eduilla Siitä sitten vuosi sitten jotenkin päädyimme seurustelemaan (elämäntilanteemme kohtasivat). Nyt tunnen, etten kaiken tämän jälkeen voi palata enää siihen alkutilaan. Mutta miten pystyn ikinä näkemään häntä muiden naisten kanssa. Mutten toisaalta halua käyttää seksiä välineenä, että saisin vielä pidettyä miehen jossain otteessa (kontrollointia, kontrollointia).
Mies lähti onneksi toisella paikkakunnalla käymään eilen ja tulee vasta joskus loppuviikosta. Saan nyt sitä tarvitsemaani miettimisaikaa. Sekin on kai edistystä. Alkuvuonna epävarmuuden hetkinä takerruin mieheen, mutta nyt haluan vetäytyä omiin oloihini ja ajatella.
Minulle on valjennut (raitistuneen alkoholistin vaimo), että juominen itsessään tai se riippuvuus käytös, on pettämistä kerrakseen.
Jos on alkoholisti ja “pettää”, niin todennäköisesti se on sitä ihan samaa, tuskin pettäisi selvinpäin.
Itse lopetin mustasukkaisena olon, ajattelin ettei se naisten kanssa pettäminen ole minulta pois vaan häneltä, mikäli sellaiseen päätyy humalassa.
Teillä on paljon sanoja “pelätä” lauseissa tai niiden jatkona. Miksi pelätä? Jos ajattlen että pelkään että minua satutetaan tai että pelkään että mies tekee sitä, tätä, pelkään että …
Jos elää pelossa, niin siinä on jo se pelkääminen…aiheet vain vaihtelevat.
Pelot voivat lamaannuttaa ihmisen. Tai oikeastaan ei pelon tunteminen, vaan sen pakeneminen. Pelon kohtaaminen on rohkeutta, ja sen löytyminen on usein avain toipumiseen. Hellittää omista suunnitelmistaan, toiveistaan ja haluistaan, ja antaa korkeimpien voimien kuljettaa. Pysähtyä pelkojensa äärelle, antaa niiden olla ja katsoa niitä silmästä silmään.
Kun tämän tekee, ei tarvitse enää sitä alkoholistia projisoimaan omia kiellettyjä tunteita ja ominaisuuksiaan. Ei tarvitse enää tunteiden vuoristorataa, vaan löytää tyytyväisyyden ja tyyneyden. Ennen en edes ymmärtänyt, mitä sana mielerauha tarkoitti. Se kuullosti jotenkin vastenmieliseltä Niin kiinni sitä oli siinä pyörityksessä, niin addiktoitunut siihen omavoimaiseen, kontrolloivaan käytökseensä, ja ennakoimattomaan, turvattomaan elämään.
Voimia ja rohketta siskot, suunnatkaa sisään-, älkää ulospäin, niin vankilan ovi löytyy, ja se on jo auki!
Siinäpä onkin vaikea kysymys. Tällä hetkellä tunnen oloni todella ahdistuneeksi ja koen, että P-h, sinun ja Sitruunapippurin kommentit ovat avaruustiedettä minulle. En edes pysty painostamaan nyt itseäni miettimään noita asioita, kun tuntuu, että menen vaan enemmän lukkoon.
Toisaalta ymmärrän, että nämä ovat niitä asioita, mitä vaan tulee selvittää itsensä kanssa, jos haluaa katkaista kierteen. Osa minusta hokee, että kärsivällisyyttä, ei tässä nyt ole niin kiire. Koitan kuunnella sitä ajatusta ja rentouttaa itseni. Siinäkin olisi tälle päivälle saavutusta.
Oletko kokeillut joogaa tai meditointia? Niistä on ollut minulle paljon apua. Olet ihan oikeassa siinä, että kärsivällisyyttä… ja lempeyttä itseäsi kohtaan, armollisuutta. Ei kannata miettiä loppuelämää, vaan mennä päivä kerrallaan, joskus vain minuutti kerrallaan eteenpäin. Läheisriippuvuus on riippuvuus, kuten alkoholismikin. Se ei irrota otettaan heti kun sen on huomannut, vaan päinvastoin aloittaa kahta kovemman eloonjäämistaistelun. Se laittaa sinut pelkäämään, se heittää niskaan masennusta ja ahdistusta, ja tunteiden vuoristorataa, jotta alkaisit toimia samalla tavoin kuin ennenkin. Sama tapahtuu kun alkoholisti lopettaa juomisen - addiktio vimmastuu, ja yrittää hirvittävän juomahimon kautta saada kantajansa takaisin juomaan.
Taistelemalle ei tässä hommassa pärjää, vaan juurikin hellittämällä, luovuttamalla. Hyväksymällä, että näin on - hyväksymällä oman tilansa ja sen kaaoksen. Se katoaa, kun sitä katselee, ja on itselleen armollinen, eikä rankaise jokaisesta “väärästä” ajatuksesta. Meditointi antaa lepoa, ja rauhaa. Sen avulla oppii katsomaan itseään kauempaa, ja näkemään että omat ajatukset ja tunteet ovat vain ajatuksia ja tunteita, eivät mikään absoluuttinen totuus.
Tervetuloa, Kersa!
Siitä sitten vuosi sitten jotenkin päädyimme seurustelemaan (elämäntilanteemme kohtasivat). Nyt tunnen, etten kaiken tämän jälkeen voi palata enää siihen alkutilaan. Mutta miten pystyn ikinä näkemään häntä muiden naisten kanssa. Mutten toisaalta halua käyttää seksiä välineenä, että saisin vielä pidettyä miehen jossain otteessa (kontrollointia, kontrollointia).
Niin kiinni sitä oli siinä pyörityksessä, niin addiktoitunut siihen omavoimaiseen, kontrolloivaan käytökseensä, ja ennakoimattomaan, turvattomaan elämään.