Hei kaikille,
olen nyt pari viikkoa, jos jo aikaisemminkin pitänyt tätä päihdelinkkiä tukena ja turvana vaikean hetken koittaessa. Nyt uskaltauduin rekisteröitymään linjoille. Olen 50 nainen, joka on ryypännyt elämästään ihan liian monta hetkeä pilalle, jotta tämän voisi enää sallia jatkuvan. Ensimäinen vakava ajatus lopettaa tykkänään iski 2011, kun viinakiemuroihin sekottui myös rauhoittavat lääkkeet. Olin tuolloin niin kurjassa kunnossa, että olin päättää päiväni. Vierotin itseni yksin Temestasta. Asia, jolle moni asiantuntija on pyöritellyt päätään ja todennut, että minun olisi pitänyt olla hoidossa tuolloin. No en ollut ja siitäkin selvittiin. Tarpeeksi voimakas pelotus tuo kuitenkaan ei ollut, koska viina on kummitellut sieltä tänne asti enemmän tai vähemmän. Viime vuosina aina vain enemmän. Olen käyttänyt viinaa paniikkien rauhottajana kunnes viina taisi lopulta nuo paniikit aiheuttaa. Syy lienee liian suuressa taakassa tukahdettuja tunteita ja ajatuksia sekä kykenemättömyyttä piirtää itselleen tarpeeksi voimakkaat rajat. Yhtä kaikki lopettamispäätös ja ajatus siitä, että näin ei voi enää jatkua kovinkaan pitkään ilman, että todellakin jotakin vakavaa tapahtuu on kytenyt jo pari vuotta. Olen pystynyt olemaan ilman korkeintaan viikon ja sitten sitä on taas antanut itselleen luvan juoda: “koska minähän pystyn olemaan viinasta erossa…ihan helposti pystyn” 
.
Nämä kaksi viikkoa, jotka nyt olen ollut juomatta ovat menneet todella vaihtelevasti. Se kai on oletettavaa. Kummallisia oireita: huimausta, yhtenä yönä ripuli, julmettu väsymys, nyt puskee kenties flunssa päälle (hyvä syy olisi mennä ostamaan rommia…mutta en mene), siis kaikenlaisia tekosyitä mielelle hakea lohtua ja lääkettä pullosta. Päivät eivät ole ongelma. Himo iskee kotiin päästyä. Koska silloin on ollut aina tapana ottaa drinkki tai pari - rentoutuakseen, koska vittumainen päivä tai milloin mitäkin. Monen monta syytä on lopettaa: terveys oirehtii, kiloja on puskenut päälle ihan mukavasti, oma jälkikasvu, huonontunut rahatilanne… näitä alkon tuomia huonoja puolia kyllä riittää.
Olen alkanut kirjoittaa päivittäin ja varsinkin silloin, kun himo iskee. Toinen pelastuskeino on tulla tänne lukemaan tositarinoita elävästä elämästä. Monta kertaa olen noussut ylös itkemään, koska en ole kestänyt enää. Niin moni teidän kirjoituksistanne on osunut ja lujaa. Olen tunnistanut niistä itseni ja tunteeni. Kiitos siis kaikille tuntemattomille siellä ruudun takana. Olette olleet suureksi avuksi tällä alkutaipaleella. Minun keinoni on olla ostamatta alkoa kotiin koska baareihin minua ei saa. En ole koskaan juonut pahemmin seurassa vaan olen kaappijuoppouden mestari. Ihanaa tässä juomattomuudessa on se, että ei tarvitse salata, piilotella eikä hävetä salaamistaan. Ei pelätä mistä kaapista joku sen pullon löytää. Ei tarvitse herätä aamuyöstä siihen surkeuden tunteeseen, että taas minä sorruin. Vahvana siis uutta kohti.
Pari viimeistä päivää on kyllä ollut hankalaa. Milloin mistäkin oireesta ja tuntemuksesta etsii itselleen syytä käydä alkossa. Eilen tosiaan tuo flunssainen olo…joka tänään on tipotiessään. Mahtaakokan oma kroppa keksiä ihan piruuttaan näitä “oloja” ja yrittää saada minut taas koukkuun?
Olen aikalailla vetänyt aina noita väkeviä: kossua, konjakkia, rommia. Viiniä olen ostanut lähinnä silmänlumeeksi. Olen siis mennyt alkoon se kossu mielessä, mutta koska nainenhan ei kirkkaita juo 
niin sitten sivistyneesti olen himmaillut siellä viinihyllyllä ja ostanut jotakin viiniä, jota on muka niin hienoa juoda just jonkun tietyn hienon ruokalaijin kanssa, mutta koko ajan aivoissa on väikynyt se kossu…Sitten muka “ai niin - ihan unohdin” ja kassalta vielä hakemaan se pääasia. Mitä teatteria ja itsepetosta. Ihan naurettavaa, kun sitä tänne kirjoittaa -ja kuitenkin niin totta ja aika surullista 
.
No - jotakin positiivista jos tästä yrittää repiä niin se on se, että kaupassa ei ainakaan tuota vaikeuksia kävellä tuon siideri ja oluthyllyn ohi, kun ne eivät koskaan ole millään lailla kiehtoneet. Olen elämäni aikana varmaan juonut kaksi pulloa siideriä ja ehkä sixpäckin olutta. Tässä kohtaa se vissiin on siunaus.
Tunteet kyllä puskevat pintaan ja kaikenlaiset ajatukset, joita on yrittänyt peittää juomisella. 
Nyt sitä täytyy opetella sietämään tylsää oloa, vitutusta, ärsytystä, pelkoja ja alkaa tosissaan työstää niitä oloja.
Nyt on taas edessä viikonloppu. Mitään suurempaa koetinkiveä tästä ei tule, koska viimeaikoina viinaa on mennyt tasaisesti viikollakin. Olen varannut ajan jumppaan la-aamuksi. Siinäpä syy pysyä raittiina tänä iltana.
Yhtenä palkitsevana asiana on kyllä tuon eturepun pieneneminen jo kahden juomattoman viikon aikana. On tosi mukavaa taas kumartua ilman, että tarvitsee ähkiä ja puhista. Yöyskäkin on miltei kokonaan kadonnut. ja yöunet selvästi pidentyneet. Ennen heräilin ekan kerran yhdeltä, sitten kolmelta ja kuudelta kunnes olikin pakko herätä jo töihin. Nyt saattaa eka herätys tulla vasta neljän jälkeen.
Näitä kaikkia positiivisia kun jaksaa ajatella niin on helpompaa pysyä juomattomana. Näin siis sanon nyt, mutta illalla voi olla taas ahdistuksen iskiessä toinen olo. Mitenkään siis itseeni en vielä luota. Lähialko on tänään auki kahdeksaan…siinä on monta tuntia aikaa kamppailla itsensä kanssa. 
Huomenta kaikille. Lähialko oli auki kahdeksaan, mutta ilman minua. Ei tullut edes mieleen. Päivällä kävin alkossa, mutta en ostanut mitään itselle. Äidille pyynnöstä hankin karpaloliköriä. Tuolla se roikkuu eteisessä kassissa ja odottaa viemistä. Niin paha tilanne ei sentään ole, että sen avaisin. Jos se sensijaan olisi ollut konjakkia…mene ja tiedä 
. Juuei.
Koska olen jo vuoden verran kirjoittanut omia tuntemuksiani tämän kamppailun edetessä on terveellistä lukea niitä omia vuodatuksiaan. Terveellistä ja todella raadollista. Ihan hirveää tekstiä ja niitä oloja mitä viina on aiheuttanut. Pysyypähän kirkkaasti muistissa miksi en halua enää juoda. Vahvaa päivää kaikille. Minä lähden jumppaan.
Huomenet aurinkoleijonalle!
Oikein hyvä konsti palauttaa itselleen muistiin ne ahdistavat tunnelmat, JOS viinaa alkaa tehdä mieli. Muuten kantsii vain elää elämää eteenpäin, minusta. Turha niissä vanhoissa asioissa on liiaksi piehtaroida. Uusia, raittiita tuulia ja uusia kiinnostavampia asioita.
Muutoin erittäin hyvä homma! 
Eikun etiäpäin! Minä en lähde jumppaan, minä lähden lenkille.
Viikonlopun jatkoja!
Kiva, kun sain elonmerkin täältä! Tuo taitaa muuten olla hyvä neuvo. Turha niissä vanhoissa on liikaa piehtaroida. Minulla taitaa olla hieman tuota vikaa, että ruoskin itseäni ajattelemalla mitä kaikkea kurjaa olen tehnyt ja aiheuttanut toisille surua. Tästäkin olen joskus saanut aiheen juomiseen: Eikunmitävälii…paska ja kurja ja säälittävä olen kuitenkin. Tämä hyvä tiedostaa ja päivä kerrallaan kohti parempia valintoja.
Olen tullut siihen tulokseen, että minulla ei ole muita vaihtoehtoja kun lopettaa. Jos tuudittaudun siihen olotilaan, että voin juoda silleen nätisti pari lasillista niin valehtelen itselleni. Jos korkki aukeaa niin se sitten aukeaa. Tähän on nyt tultu. Oma pohja on koettu ja alemmas en halua mennä.
Pitää vain muistaa olla itselleen armollinen. Olen miettinyt retkahtamistakin. Miten siitä sitten pääsisi vain eteenpäin ajatellen, että noh sattuuhan näitä. Elämä on.
Joku jossakin ketjussa sanoi, että ei tänne paljon tarvitse kirjoitella: lukee vaan toisten tarinoita niin voi täällä puolen nyökytellä ja todeta, että noin se on…tuokin on koettu - tai sitten miettiä: tuokin voi olla edessä. Aikalailla samanlaista draamankaarta tämä tauti noudattaa. Tosin tietysti jokaisella on se oma tarinansa ja oma taakkansa kannettavana.
Parempaa päivää kaikille.
Hei,
Luin viestisi jo eilen, mutta nyt vasta ehtii kirjoitella ajatuksella vastausta.
Tarinasi kuulosti tutulta, kaikki ne hukatut hetket ym.
Itselläni oli alkuun aikamoisia henkisiä taistoja. Niitä viinaan hukutettuja pahan olontunteita oli selvitettävänä erityisesti ensimmäisen kuukauden ajan. Välillä tuli oivalluksiakin, eritoten kun luki täällä ihmisten kokemuksia ja muiden näkökulmia. Tuli sellaisia ahaa-elämyksiä ja ne on olleet itselle varsin arvokkaita. Pikkuhiljaa alkoi helpottaa!
Välillä on heikkoja hetkiä, syystä tai toisesta ikäviä asioita palautuu mieleen. Olen jonkun viisaamman vinkistä opetellut (ja opettelen vieläkin) rentoutumaan silloin ja keskittymään tähän hetkeen. Pikkuhiljaa aika on auttanut.
Äskenkin ulkona pysähdyin hetkeksi, ja totesin mielessäni, että nyt juuri tässä minun on hyvä olla. Olen terve ja raitis, elän. Meillä on vain tämä hetki. niin kliseistä kuin se onkin. Alkoholille en enää tätä ainoaa elämääni hukkaa, se on vienyt jo liikaa.
Hei.
Minä olen tuolla vähentäjien puolella kirjoitellut. Pari vuotta silloin tällöin käynyt juttuja lueskelemassa, just silloin kun on ahistanut ja ollut ryyppäämisestä morkkis. En koskaan silloin kun asiat on ollut hyvin.
Niin hyvin ja hyvin…kyllä mun viinankäyttö on jo parikyt vuotta ollut pielessä. Aikoinaan meni nuoruuden piikkiin vaan ei se onnistu enää viiskymppisenä.
Ja kun viimein aloin kirjottaa ajatuksiani tänne ylös niin sitten musta tuntui, että nyt oon tosissani enkä vain ajattele. Minä oon tässä parin viikon aikana jo monta kertaa lukenut omia kirjoituksiani etten vaan unohtas niitä! ne ahistukset kun kummasti unohtuu kun sitä viinihammasta alkaa kolottaan.
Niin moni kirjoitus täällä on kolahtanut myös mulla. Ja viime vuosina on pulpahellut pintaan häpeällisisä muistoja kännisekoiluista. Vaikka semmoset on jo mennyttä niin ei mun viinankäyttö ole kohillaan kuitenkaa koska suunnittelen nykyään aikataulujani ryyppäämisen perustella. EI puhettakaan, että vapaana lauantaina oisin auton rattiin pystynyt ennen aamu ysiä niin kuin tänään! olin niin ilonen saavutuksestani, että kiersin ylimääräsen 10km lenkin autolla kun ei tarvinut pelätä onko ajokunnossa vai ei
Minä olen luonteeltani positiivinen ihiminen ja uskon ettei niin pahaa etteikö hyvääkin. Tottakai on olemassa asioita joita ei voi todellakaan ymmärtää, mutta sitten pitää vain luovia jotenkin eteenpäin.
Nautitaan tästä hetkestä ja ollaan armollisia itsellemme. jos kompastuu niin sitten nousee ylös jatkamaan matkaa.
Mutta yrittää pittää kuitenkin eikä ehti antaa periksi.
Kiitos, tää ketju tuli tarpeeseen 
tuossa hetki sitten nimittäin oli epäluulo tätä mun vähentämistä kohtaan . Mä en oikein tiiä oonko lopettamassa kokonaan vai mitä. Tällä hetkellä tipattomalla. En nyt ees uskalla urheilla, että maistasin lasillisen kun en luota itseeni.
Palaan kyllä asiaan
Tsemppiä ja päivänjatkoa!
Iltaa…
näihän tuo on. Pitää oppia nauttimaan hyvistä hetkistä - niitäkin on. Ja olihan niitä alkonkin kanssa monia, kunnes se juominen alkoi olla sitä salaa juomista tai juomista ilman enää mitään siitä seuraavaa hyvää tunnetta. Pelkkää pakkojuomista juomisen vuoksi. Huh.
Kävin viemässä tosiaan äidille sen karpaloliköripullon. Enää sekään siis ei kummittele täällä. Ja äitikin saa nauttia siitä hallitusti, kun asuu hoitokodissa . No - eipä tuo alko ole hänelle koskaan mikään ongelma ollut kuten ei isällenikään. Viinaan voi siis sortua vaikka kotona ei näkisi siihen mallia…hah, hah.
Tässä tuli yhtenä päivänä mieleen, kun joskus todella nuorena menin ekoja kertoja alkoon. Kerran ovella tuli vastaan mies, joka oli vuosien saatossa tehnyt enemmänkin tuttavuutta pullon kanssa. Mies otti minua käsivarresta kiinni, katsoi silmiin ja sanoi; “älä Sinä kaunis tyttö mene tuonne, siitä ei hyvä seuraa…”. En muista mitä hänelle vastasin, taisin naurahtaa jotakin…mutta nuo sanat ovat pysyneet muistoissa - tai ehkä sen miehen katse - tiesi mistä puhui .
Tänään kaupungilla harhaillessani kävin ostamassa itselleni sushia ja jotakin parempaa kivennäisvettä. Siinä maksaessani tiedostin, että tuossa ihan muutaman metrin päässä olisi alko…sieltä on tapana ollut hakea viiniä tämänkin kaltaisen aterian seuraksi…ja sitten sitä väkevämpää. Kävelin ohi. Menin autoon - ajoin kotiin ja kotimatkalla puhuin itsekseni MIKSI minä EN mene tänäänkään alkoon vaikkakin siinä kotikulmilla se yksi on vielä auki tunnin. En mennyt koska muistin miksi en mene. Kaipaan kyllä kovasti sellaista aikaa, jolloin se ei tulisi joka päivä mieleen. Tähän mennessä sellaista päivää ei ole vielä ollut. No tosin tätä raittiuttakaan ei ole vielä jatkunut kuin vähän toista viikkoa, joten taidan odotella ihan liikoja.
Jalkoja särkee jumpan jälkeen - se on ainakin tervettä kipua. Taidan keittää teetä ja mennä peiton alle katsomaan jotakin romanttista hömppää
Huomenta. Heräsin jo kuudelta. Tyypillistä kun saisi nukkua ei nukuta. Odotetaan vaan huomisaamuun…Olen kehittänyt itselleni jonkun ihme aftan kitalakeen. On kipeä kuin mikä ja hieman jotakin särkyä on kurkussakin. Eikös huolestunut minä herännyt heti kuiskimaan: olet varmaan saanut ryyppäämisestäsi suusyövän. No - järjellä ajatellen ei tuo ehkä sellainen ole, mutta on osoitus taas noista peloista mitä sisälläni elää. Kaikesta pitää ajatella heti sitä pahinta. Jos joku läheisistä ei vastaa puhelimeen niin syy siihen on varmaankin se, että tuo ihminen on kuollut.
On näissä tunteissa kyllä työstettävää vielä pitkäksi aikaa. Aamu näyttää aurinkoiselta. Aamiainen on syöty. Nyt pitää miettiä mihin suuntaa - joko ulos kävelemään tai salille kutittelemaan rautaa ja lisäämään lihaskipua . Ei huonoja vaihtoehtoja kumpikaan.
Raitista päivää meille kaikille!
Huomenta.
Minä kans olen semmonen pahimman pelkääjä. Olen monta kertaa miettinyt, että pitääkö nyt lähteä sairaalaan kun on ollut joku kumma kipu tms. Yleensä ne vaan on ollut kuitenkin jotakin krapulajuttuja eli tavallaan oisinkin apua halunnut tilanteeseeni…Viime vuosina on suru-uutisia tullut vähän väliä niin olen kanssa alkanut pelkäämään eri tavalla. Pitäs kuitenkin muistaa, että jos mä olen 50v niin se on jo luonnollista, että vanhempia sukulaisia kuolee ja muutenkin niitä kuolemia tulee enemmän kuin syntymiä lähipiirissä. Toisaalta tottakai syntyy niitä lapsenlapsia mutta sama täällä, pelkoja sisällä riittää kyllä.
Meillä kotona on monen monta pulloa viinaa. Lahjaksi saatuja. Mutta ne ei mua haittaa. Jos ois punkkupullo niin sen kanssa olis taistelua, avatakko vai ei?!siideriäkin taitaa olla jääkaapissa vaan niitäkään en ole “sillä silmällä” tuijottanut ja hiljaa ovat tuolla kaapissa olleet. Mutta tiettyä ruokakauppaa olen pari viikkoa vältellyt kun siinä samassa talossa on Alko. Mutta kun en vaan voi sitä aina vältellä niin oon rohjennut pari kertaa käymään siinä ruokakaupassa. Silmät kyllä vilkuili sinne Alkoon tutulle viinihyllylle.
Onhan tässä opettelua ettei se juominen olis sitä pakkojuomista. Jospa jonain päivänä se viinaton vapaapäivä ois ihan normaali olotila eikä asia jonka kanssa taistelee. Tai siis taistelee omien halujensa kanssa. Ja tapojensa kanssa. Jonain päivänä voi ottaa oikeasti sen yhen lasillisen. SIllai ettei jää pakkomielle LISÄÄ LISÄÄ 
viime vuosina olen kyllä onnistunut kieltäytymään siitä yhestäkin kun en ole luottanut itseeni tuon asian suhteen.
Ehkä se mies tosiaan tiesi mistä puhui. Ei siitä myymälästä kaikille löydy hyvää seuraa 
mun isä on alkoholisti, mutta pullo on nyt pysynyt hällää kii yli 20 vuotta. Äitikin tissutteli avioeron aikaan, lohdutti itseään, mutta nykyään on absolutisti hänkin. Kyllä munkin pitäs tietää.
Mutta jatketaanpa taas tätä opin tietä Sunnuntain jatkoa!
Vahvaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikille!
Kirjoitin tuonne toisaalle jo, että tänään on perinteinen päivä jolloin viimeistään ne askeleet ovat menneet hieman häpeillen sinne viinakauppaan. Töissä on maratonipalaveri, jossa yleensä sanan säilä lentää ja paskaa myös tulee niskaan. Meillä on jo monta vuotta kestänyt mahdoton tilanne töissä ja siihen on tullut otettua parikin lasillista, jotta tuota on voinut jotekin kestää. Olen nyt ottanut kuitenkin opeteltavakseni ihan toiset tavat selviytyä tuosta lastista. Suoraan kotiin - ei mitään kauppapoikkeamia - teen myös ruokaostokset jo ennakkoon, että ei tule houkutuksia kauppamatkalla mennä sinne kilinäpuotiin. Ruokaa, pieni lepo ja sitten jumppaan. Kun tulen jumpasta on lähialko jo kiinni.
Kotiin päästyään ei tule mielleen mukavuudenhaluisena ihmisenä enää lähteä minnekään ja taas on yksi päivä pelastettu. Eipä tässä nyt ole viikonlopun aikana ollut mitään suurempia himoja lähteä ostoksille. Koko ajan kuitenkin tuo asia on mielessä. Odotan edelleen päivää, jolloin sitä ei tarvitsisi miettiä. Mutta toisaalta se hetki pelottaa…tuleeko siinä sitten se ensimmäinen iso vaaranpaikka retkahtaa? Tässähän on kaikki ihan jees…hyvin voin ottaa lasillisen…
Ehkä en murehdi sitä nyt.
Raitista viikkoa kanssakulkijat! Hei - sanoin viikkoa . En siis päivää…no mutta, tiedätte mitä tarkoitan.
No niin - tänään tulee kolme viikkoa raittiutta täyteen. Tosi jännä fiilis. Tämä viikko on ollut edeltäjäänsä huomattavasti helpompi - todellakin huomattavasti! Eilen erästä ruokaohjelmaa katsoessa Välimereltä tuli mieleen miten hienoa olisi syödä joku ihana kala-ateria tuolla meren rannalla ja nauttia sen kanssa lasi kylmää valkoviiniä. Tästä ajatuksesta ei tullut mikään ahdistus vaan ihan rento toteamus. En sitten tiedä mitä se tarkoittaa joskus tulevaisuudessa. Täällä niin moni on kuitenkin todennut, että ei tuollaiseen “normaaliin” lasiin pariin ole voinut koskaan palata vaan siitä on seurannut yhtä sun toista ikävää. . Jokatapauksessa. En ole Välimerellä - eikä se edes suuremmin harmita, joten näillä mennään. Tässä ja nyt on ihan hyvä. Juomatta tämäkin päivä. Mukavaa torstaita kaikille meille kamppaileville ja uutta elämää opetteleville.
Muuttuu sitten, kun yp:n asettaman lukumäärän raja ylittyy.
Hiljaa hyvä tulee
valkkaria välimeren rannalla… Hmm… Taidan kuvitella lasiini Spritea ja lohduttautua sillä että pääsen kirkkain mielin kuvitelmassani takaisin hotellille ja aamulla on hyvä olo Tottapuhuen alkoi tänään mietityttää tulevana kesänä olevat kaverin (taatusti viinanhuuruiset) häät. Miten olla juomatta ilman että herätän sillä huomiota. Mutta jospa mielikuvaharjoittelulla ja juhliin autolla saapumisella pääsisin asian yläpuolelle ennen juhlia. Ja oikeasti eihän ketään mun juomattomuus kiinnosta mutta omassa päässään tekee siitä ison asian… Tilanteet vaan täytyy kohdata ekaa kertaa selvinpäin ja häät ei tosiaan ole kuulunut tipattomiin juhliin.
Tärkeää tosiaan keskittyä tähän hetkeen, olla juomatta tänään.
Tuo kuulostaa niin minun elämältä! Olen myös 50 v nainen. Kulisseissa kaikki hyvin. Mutta mutta pohjia on koluttu rattijuopomusten lastensuojeluilmoituksen ym kautta. Olen tosi taitava piilottelemaan pulloja ja valehtelemaan jos on vaarassa jäädä kiinni. Nyt pitää lopettaa se ITSELLE valehtelu!!!
Tuo sinun lopputeksti on niin hyvä. Jos mikään ei muutu niin mikään ei muutu. Näinhän se on ja sen minkä pitää muuttua olen minä itse! Ei sitä viinaa kukaan muu ole minun kurkkuun kaatanu. Kyllä se olen ollut ihan minä itse. Ja minä olen se jonka se pitää lopettaa!
Raitista päivää kaikille ja kiitos kun saan jakaa tuntojani teidän kanssa.
Kyllä se vaan auttaa jaksamaan, kun tietää että täällä on samankaltaisia kohtaloita kun itsellä, ja vielä on pystytty pahemmastakin suosta nousta ja raitistua.
Päivä kerrallaan!
Aurinkoista päivää kaikille. Eilen alkoi tuo Välimeren viiniajattelu tunkea todella syvälle sisuksiin. Kävin ostamassa hyvää kalaa itselleni ja siinä samalla leikittelin ajatuksella, että hakisin sen viinipullon ja ihan harkiten sallisin itseni juoda lasin kaksi…mietin jopa niin pitkälle, että eihän se ole retkahdus, jos antaa itselleen luvan juoda!! AHAHAHAHAHAHAH!!!
Mitä p…kaa…Hyvin sitä alkaa alustaa itselleen juomista. Ovela on tuo viinakoukku.
Tuon mieliteon sijaan aloin miettiä mitä sitten kun alkoon on menty, pullo ostettu ja avattu ja ne pari lasillista juotu. Jos en juo enempää on tuo pullo kanssani huomennakin ja vielä ylihuomenna ja jokaisenako päivänä ottaisin ne pari lasillista? Sitten olisikin jo helpompaa käydä ostamassa se tiukempi pullo. Joten. Pullo sai jäädä ostamatta, korkki avaamatta ja alko olla ilman minua. Hip hei .
Mitä tuohon valitsemaani lauseeseen tulee: Jos mikään ei muutu - mikään ei muutu - sen voi kääntää niinkin, että jos mikään ei muutu niin kaikki muuttuu…eikä suinkaan parempaan suuntaan. Se ehkä on auttanut tässä taistossa eniten. Siitä pisteestä missä olin olisi niin hyvin voinut valua mäkeä alemmas ja alemmas ja vieläkin alemmas. Mutta tässä ollaan. Valitsin toisen reitin enkä kadu!
Tämä saitti on ihan huippua. Täältä olen saanut voimaa silloin kun oma ajattelu ei jaksa selvittää kaikkia kiemuroita. Ja täällä tarinani on kaikille tuttu. Sitä ei tarvitse selittää miksi tuntuu juuri siltä kuin tuntuu.
Raitista päivää ja viikonloppua! 22 päivää takana ja ylpeä siitä
Alkoholismi on kyllä niin kiero sairaus. Sitä saattaa yhtäkkiä olla vaikka kauppakassia purkamassa keittiössä, hyvällä fiiliksellä vapaata viettämässä (oikein mukavuusalueella ja kuplassa) ja pohtia yhtäkkiä että mitäs tässä, taidanpa napata lasillisen! Se on katala tunne! Onneksi se on suurinpiirtein ajatuksen häivähdys, eikä ole tullut otettua sitä askelta.
Niitä häivähdyksiä on kokoajan vähemmän, mutta tarkkana saa olla.
