Isän maksakirroosi vie isän ja minulta voimat

Olen pian 20v täyttävä tyttö, isäni on 55-vuotias alkoholisti. Isä on juonut niin kauan kun vain muistan - koko ikäni siis. Isä on ollut usein hieman huonommassa kunnossa,mutta nyt tilanne on kääntynyt ilmeisesti tosi vakavaksi.
Isä vietti viime viikon sairaalassa, pääsi pois perjantaina. Eilen joutui sitten uudestaan, oli niin huonossa kunnossa. Diagnoosi on maksakirroosi. Oksentaa ja ulostaa verta, on keltainen, turvonnut, mustelmilla… Kävin eilen isää katsomassa, ja hän puhui sekavia: luuli esim että on perjantai ja väitti keskustelleensa kanssani asioista, joista en ollut kuullutkaan.
Pelottaa ihan kamalasti. En tiedä enää mitä tehdä. Oon aika yksin asian kanssa, veljeni ja äitini eivät pidä isään mitään yhteyttä, lähin sukulainen on isän veli joka asuu ulkomailla. Olen lukenut sairaudesta netistä, ja pelko vain kasvaa… Oon yrittänyt jutella isää hoitavan lääkärin kanssa, mutta se nuori mieslääkäri (“erikoistuva lääkäri” sillä lukee nimikyltissä) vaan puhuu ja kohtelee mua tylysti. Esimerkiksi jos kysyn jotain niin vastaa “no etkä sä muka tiedä, v***n tyhmä”-asenteella, ei kerro mitään jos en kysymällä kysy… Tosi moukka ihminen, monta kertaa on käynyt mielessä läimäyttää sitä miestä ihan vain sen epäkohteliaan asenteen takia. Tuntuu, ettei lääkäriä kiinnosta isän tila, koska se on alkoholin aiheuttama…

Mitä tässä voi tehdä? Ei kai mitään, mutta mistä mä saisin tukea? Miten kohdata tämä asia? Voiko näissä tapauksissa ennustaa elinaikaa (lääkäri sanoi,ettei voi??) edes suuntaa-antavasti?
Oon itsekin nuori, vasta muutama vuosi sitten isäni kanssa lähentynyt… Tuntuu,etten jaksa tätä jatkuvaa pelkoa…

On vain joskus enää se Yksi ja Ainoa…Joka kykeni herättämään kuolleista ja nousi myös itse kuolleista

Hei Marjo. Soita A-klinikalle. Siellä on asiantunteva henkilökunta joka osaa vastata varmasti kysymyksiisi. Heidän tehtävä on auttaa myös alkoholistin läheisiä. Tää kriisiapuna. Al anon ryhmiin kannttaa mennä jos tarvit pidempiaikaista tukea tilanteeseesi.

Kiitos voimaotus, tuota en ollutkaan miettinyt! Kävin mielessä läpi erilaisia kriisipuhelimia, mutta tuntuu hölmöltä soittaa sinne jutellakseen. Soittelen tuonne A-klinikalle kyllä, tuntuu etten jaksa tätä yksin.
Oman kaverit ei tunnu edes kuuntelevan… Esim. eilen tein 11 tunnin työpäivän jonka jälkeen lähdin vielä sairaalaan katsomaan isää. Väsytti, soitin parhaalle kaverille kertoakseni miten paha olo on ja miten väsynyt olen, mutta kaveri keskittyi murehtimaan avopuolisonsa alkavaa armeijaa. Tajuan tottakai etteivät kaikki ehkä ymmärrä kun eivät ole itse samassa tilanteessa olleet, mutta luulisi edes jonkun ymmärtävän kysyä, miten mulla menee. Mutta ei.
Mietin, minkälaisiin lääkäreihin olette törmänneet? Kerroinkin aloitusviestissä tuosta isän lääkäristä hieman. Eilen kävimme hienon keskustelun puhelimitse:
Lääkäri: Niin me yritetään tähystyksellä etsiä vuotopaikka ja katsoa, voiko sen paikata.
Minä: No entä jos se ei löydy tai ei saada paikattua?
Lääkäri: No sit sun isä kuolee.
Mahtava empatia häneltäkin parikymppiselle omaiselle, joka itkee puhelimen toisessa päässä.

Koska ei pysty editoimaan, kommentoin nyt vielä etten tarkoita sitä, että kaipaisin lääkäriltä sääliä ja pään silittelyjä, vaan asiallista käytöstä jota kaipaisin. Ettei tule väärinkäsityksiä :slight_smile:

Hei mmarjo,
Mitäpä jos menisit jo tänään Al-Anon-ryhmään, jos paikkakunnallasi sattuu selllainen olemaan. Sieltä saat asiantuntevaa tukea ja lohdutusta itsellesi.

Vaikuttaa kyllä todella myötätunnottomalta lekurilta :open_mouth:

Löysin tälläisen linkin ja tuli mieleen että kannattaa selvittää että onko sairaalassa jossa isääsi hoidetaan tälläisiä tukipalveluja.

vaasankeskussairaala.fi/Suom … ipalveluja

Toivottavasti löydät tukea tilanteeseesi.

Hei mmarjo!
Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu, kun toinen ei ymmärrä sitä miltä sinusta tuntuu ja mitä käyt läpi. Näitä asioita ei voi kukaan muu ymmärtää kuin sellainen, joka on itse ne kokenut. Toivon todella, että saat tukea asian kanssa.

Itse avauduin tänään ensimmäistä kertaa tuonne “isän alkoholismi”-ketjuun… ensimmäinen avautuminen jonnekkin, josta voisi saada jonkinlaista vertaistukea ja ymmärrystä.

Hei.Tulin ensimmäistä kertaa hakemaan vertaistukea internetistä.Olen samassa tilanteessa kanssasi.en tiedä mitä tehdä oloni on voimaton. Mutta toivon voimis sinulle*! :slight_smile: