Irti alkoholismista

Kun aika on päätös tehdään.
Alkoholismi ei sittenkään ollut minun juttuni. Enää.
Olkoon sitten niin että siitä pois.

Mikä muuttuu ja miltä se tuntuu? Onko aina vaikeaa lopettaa? Miten kauan yleisesti kestää ennenkuin se on ohi?
Mitään ei tarvitse vanhaa mukanani kantaa, vapaa olen. Siltä pohjalta.

En mä usko et kaikilla niin vaikeeta on. Kun on oma voimakas motivaatio hommaan, niin eiköhän se siit raitis ura urkene helpommin. Mut vaikee sitä on etukäteen kenellekkään ennustaa miltä se tuntuu, eikös se olis parempi et kokeilet ensin itse ja kerrot sit täällä palstalla muille miltä se tuntuu. Tsemppejä sulle, ja hyvältä musta ainaskin tuntuu.

Hyvä päätös, monella tavalla.
Miltä se tuintuu? ei aina sen kummemmalta, mutta onpahan yksi murhe vähemmän, eli se alkoholismi. Ja se voi olla aika suuri murhe, joillakin jopa koko elämää murehduttava.

Jotain muuta tulee tilalle, ja se voi jo tuntua. Usein ain akin paremmalta.

Vaikeaa… ei sen välttämättä tarvitse olla, uskon että paljon riippuu siitäkin miten vaikeaksi sen etukäteen kuvittelee. Mieli tottelee ennakko-odotuksia. No, minulle se ei alkuun ihan helppoa ollut, kyllä siinä jotain pientä mutinaa itsekseni pidin. Ja menin ihan hetki ja tunti kerrallaan, keräsin etäisyyttä.

Aika? kuulemani mukaan - ja monen suusta ole oman irrottautumisesta kuullut- ei tasan samanlaisia aikatauluja taida kahta löytyä. Toivotaan lyhintä mahdollista ja varaudutaan siihen että voi siinä kauemmankin mennä. Mutta, joka päivä tai viikko kuitenkin poistuu vähän sitä rasitetta, jonain päivänä sen vaan huomaa että jaa juu, eihän minulla tuommoisesta olekaan murhetta ollut enää aikoihin. Ja silloin tuntuu mukavalta.

Aikoinaan tavallinen alkoholinkäyttöni muuttui alkoholistiseksi juomiseksi. Se vaivasi ja yritinkin rajoittaa juomistani siinä kuitenkaan onnistumatta. En onnistunut, koska olin juonut jonkinlaisen näkymättömän hallitsemisrajan yli. Lopulta tuli sellainen hätä itsestäni, että en enää halunnut juoda. Olin jo tajunnut olevani alkoholisti, ja että itse en lopettamaan pysty, joten päätin hakea apua. Apua hain AA:sta ja olen saanut olla juomatta ensimmäisestä palaveri-illasta lähtien. Oli suuri helpotus avata ovi ja sanoa toisille ihmisille ääneen ratkaisevat sanat: olen alkoholisti.

Juominen jäi, satunnaisesti joskus jokin juttu on tuonut oluen maun suuhun, mutta juomisen pakkomielle tai edes mieliteko ei ole vallannut ajatuksiani. Raittiudesta huolimatta tiedän olevani edelleen alkoholisti, ja sellaisena pysyn viimeiseen hengenvetooni asti. Alkoholismin näkyvin oire on juominen, mutta sairautena se on paljon muutakin.

Hyvä kun kirjoitit, täältä saat tukea ja samalla tuet jokaista tekstiäsi lukevaa.

Tänään et ole yksin