Inhorealistista terapiaa

Harrastin itseni kanssa vähän reaaliterapiaa ja muistuttelin taas, miksi ei ole hyvä idea ostaa viiniä pääsiäiseksi. Näinhän tämä menee ja tämä on vielä sensuroitu versio.

Juoppo-minä lähtee matkalle.Ensimmäiset kuohuviinit lentokentällä. Sitten vähän viiniä. Nousuhumalassa shoppailemaan vähän kosmetiikkaa. Onpa mulla ihana perhe, antakaa äitille pusuja! Totta kai kulta äiti ostaa sulle tuon täysin-tarpeettoman-saatanan-kalliin hilavitkuttimen, jolla leikit puoli sekuntia. Mahtavaa! Lomalle!

Inhorealistinen minä puuttuu asiaan:No niin, päätin sitten höpöttää täysin tuntemattomille omista suunnitelmistamme. Ai, soitin vanhemmillenikin. Oho, nousuhumalassa meni kosmetiikkaliikkeeseen 300 euroa. Mä oikeasti ostin tuon 75 euroa maksavan skeidan lapselleni? Miksi mies näyttää niin helvetin kiukkuiselta? Ai, kävinkö mä vonkaamaan sitä lentokentällä?

Juoppo-minä edustaa töissä:Hauskaa kun pääsitte tulemaan. Maistuisiko hieman viiniä? Kyllä, nämä yhteistyönäkymät ovat kyllä erittäin mielenkiintoiset. Ehkä toinen lasi viiniä? Kiitos käynnistä ja jatketaan yhteistyötä! Oli hauska ideoita! (tässä vaiheessa asiakkaat ovat lähteneet pois ja ollaan oman työporukan kanssa) Jatkoille, anyone? Hei, tilataan kokonainen pullo! Mahtavia juoruja teillä!

Inhorealistinen minä puuttuu asiaan:Aamuherätys alastomana hotellihuoneesta, täysi paniikki päällä, mitä on tapahtunut. Kuka tuo mies on? Ei vittu, se on mun kollega. Vilkaisu kännykkään. Oma mies on soittanut 16 kertaa ja lähettänyt todella vihaisia ja huolestuneita tekstareita. Pikainen soitto kotiin, että olen tulossa. Mies ei edes halua tietää, missä olen ollut. Kotona jäätävä tunnelma. Morkkis sellainen, että voisin tappaa itseni. Hätäiset tekstiviestit kollegan kanssa, että oho, tuli mokattua, ei enää KOSKAAN.

Päivän teksti…
pelko
Huhtikuun 21.

” Olemme havainneet, ettei meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin joko muuttaa täydellisesti vanhat ajatustapamme tai palata käyttäjiksi.”

.

Siinäpä sitä tuli monta hyvää syytä olla pääsiäinen juomatta. Minä koetan pysähtyä (halt) ja toimia siten etten olisi nälkäinen, vihainen, yksinäinen ja väsynyt pääsiäisenä:

Hungry
Angry
Lonely
Tired

Kuulostaapa tutulta! Puuttumaan jäi oikeastaan se itseinho ja tyhjyyden tunne, joka juomakertojen välillä jäytää sisintä. “Jos nuo muut tietäisivät millainen olen oikeasti. Mikään ei tunnu miltään. Tässäkö tää elämä nyt on? Mä olen niin feikki enkä edes tiedä, kuka ja millainen olen. Aidosti elossakin tunnen olevani vain nousuhumalassa. Nolottaa ja hävettä, ja mokien jälkeen nöyristelen perheen edessä tai koetan teeskennellä, ettei tunnu miltään eikä mitään ole tapahtunut.”

Ne syyt miksi join ovat vaikeita selittää. Join, että kokisin olevani joku edes hetken verran. Join, koska arjessa tuntui että elämä on suorittamista. Join, koska olin tehnyt pääni sisään itselleni häkin jossa piti käyttäytyä ja elää tietyllä tavalla ja se häkki oli liian pieni. Join, koska olin epävarma, halusin huomiota, halusin kokea olevani pidetty ja hauska ja ihailtu. Join, että nousuhumalassa voisin antaa itselleni luvan hemmotella itseäni vaatteilla ja sen sellaisella, mikä muuten olisi tuntunut tuhlaamiselta.

Nyt raittiina olen opetellut tekemään asioita itselleni, vain itselleni. Tervettä huolenpitoa, ei itsekkyyttä. Otan omaa aikaa ja menen kaupungille. Sanon perheelle etten nyt jaksa vaan haluan lukea kirjaa. Sanon kollegoille, että ei, en ehdi tehdä tuota juttua. Opettelen sanojeni takana seisomista ja omien tunteideni kunnioittamista. Ja vähitellen myös se oma minä on alkanut löytyä: tuntuu, että tiedän pikku hiljaa kuka olen ja mitä haluan. En enää epätoivoisesti hae hyväksyntää, vaan hyväksyn itse itseni ja myös sen, etteivät kaikki voi pitää minusta.

Bussipysäkeillä on pienten viinipullojen mainoksia. Tapasin ostaa niitä silloin kun vielä join: ne oli helppo piilottaa käsilaukkuun. Nyt kun katson pulloja, olisi helppo kevätauringossa alkaa miettiä miten ihanaa olisi juoda pikkupullo valkkaria. Sen sijaan muistutan itseäni siitä, miten ihanaa on olla shoppailemassa, hakea sellainen pieni viinipullo, juoda se Stockan naistenvessassa, mennä ostamaan vaatteita ja tietää että myyjä haistaa, juoda toinen viinipullo, selittää ventovieraalle omia asioitaan, juoda baarissa vielä lisää, mennä kotiin ja valehdella, että olen juonut yhden, ja sitten sammua vihaisen miehen viereen. Mä en taida tarvita sitä valkkaria. Menen mieluummin selvin päin kaupungille, sovitan mekkoja, käyn syömässä suklaakakkua ja soitan sitten miehelle, että kävelkää koiran kanssa mua vastaan, mennään yhdessä kävelylle. Se on aitoa elämää ja rakkautta mua itseäni kohtaan.

Reaaliterapiaa = totuusterapiaa? Olisiko mahdollista lopettaa kokonaan, kun on noita muitakin pyhiä, juhlia,… ja ongelmia joista ei oikein vielä ole edes perillä, jos kerran se juominen aiheuttaa vielä mm nakuilua porukoissa, joissa sitä ei niin kovasti haluaisi tehdä ja siitä kun ei kärsi pelkästään oma itsetunto, vaan myös ne läheisetkin kärsii.

Huiskis huiskaisi aikamoisen tekstin kenttään. Kummasti alkoi tuntua tutulta. Hitto kun sanoit hienosti, kyllä sitä ihminen on sitten taitava huijaamaan itseään. Puhun nyt ihan itsestäni.