Iltatähden pakotiet käytetty

Kait se on tunnustettava,

niin itselle kuin muillekin, että oman itsen ajojahti on päättynyt nurkkaan, pakotiet käytetty, pään sisäiset viimeisetkin kulissit kaadettu ja piilopaikat vähissä. Hyvä niin. Ei olis enää jaksanut juosta karkuun. Voimat ihan loppu ja haavat mätii.

Ihan klassinen tarina,

iskä juo, äiskä juo. Yhdessä ja erikseen. Ja pikkunen Iltatähti jää näiden kahden sairaan kanssa leikkimään kotia kun vanhemmat sisarukset muuttaa maailmalle. Tulee lama. Tulee hankaluuksia. On perintötekijöitä. On sotatraumoja. On liikaa lainaa. On pettämistä. On väkivaltaa. On kulisseja. Salaisuuksia ja valheita. Kaikenlaista. Paljon soviteltavaa ja siivottavaa.

36 kolkuttaa ihan kohta ovelle,

aikamoisia vuosia takana, monella tapaa. Melkoinen matka, lähinnä kait pakomatka, niin kokemuksissa, kilometreissä kuin korvien välissäkin. Keho ja mieli sekaisin. Sokeaa kipua, heikkouksia ja niiden kompensointia. Hiukan jo liian vanha kolmekutoseksi. Silti ihan lapsi.

Isommat pallit ja lujempi tahto,

kuin kovemmilla kundeillakaan. Epäilee ja kontrolloi kaikkea ja kaikkia. Vahva, positiivinen ja huumorintajuinen. Auttaa ja kuuntelee. Kestää ihan mitä vaan ja on niin empaattinen, ymmärtäväinen ja ihana. Stressi ja DL piiskaa parhaisiin suorituksiin. Analysoi kaiken, varautuu kaikkeen, ennakoi epäselvät tilanteet ja ihmiset. Tarkistaa puhelimen akun, takaovet, lukot ja keittiön veitsitukin. Auttaa siipirikot alkoholistimiehet raiteilleen. Siivoaa viimeisenä jäljet ja sammuttaa valot. Jättää ennen kuin ehtii tulla jätetyksi. Vahva ja naisellinen nainen. Henkilökohtaisessa elämässä kaaosta kaikilla osa-alueilla. Kulissit kunnossa. Sillai ihanasti.

On niin vaikeaa hyväksyä tämä sairaus,

että keho kompensoi ja sairastaa, koska mielelle, sydämelle ja sielulle ei ole koskaan antanut mahdollisuutta, aikaa ja lupaa tuntea kipua. On niin paljon helpompaa meille kaikille hyväksyä fyysiset kivut ja niiden tehoton hoito, kuin tunnustaa rikkinäinen mieli, sydän ja sielu.

Kait se on vaan kaadettava kulissit,

purettava muurit, etsiä kaltaisensa ja rakennettava uudet perustukset paremmilla piirrustuksilla ja materiaaleilla. Nykyisen pohjan päälle ei voi mitään kestävää rakentaa. Vielä on aikaa opetella ja elää omaa elämää.

Mutta paskamaisen läksiäislahjan antoivat kotoa lähtiessä 14-vuotiaalle, pahimman viholliseni - oman itseni.

Vedenjakajaltaan ajatuksia sanoiksi kirjoittelee,
Viehe

Voi niin tuttua! Kun luin ajatuksesi niin kyynelet vieri poskille. Eikä se, että asian tunnustaa riitä mihinkään, se seuraavan askeleen ottaminen on niin pirun vaikeaa. Me pärjäävät, suorittajat, kontrolloijat, muiden hoitajat eivät osaa pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Toivon että joku päivä tulee se hetki, että saa ja ottaa apua vastaan. Aina ei tarvi pärjätä :slight_smile: