Aloittaminen on helppoa, mutta lopettaminen ei. Vajaan ihmiselämän aikana oma evoluutioni on tehnyt minusta nesteessä elävän alkoholistin raikasta ilmaa hengittävän ihmisen sijaan. Tämän karun tosiasian olen nyt itseni kanssa joutunut toteamaan ja ymmärtänyt, että ilman ammattiapua en tule alkoholista eroon pääsemään. Eroon siis totaalisesti, sillä kohtuukäyttäjää minusta ei enää tule. Olen muutaman päivän tätä palstaa lukenut ja siitä rohkaistuneena päätin itsekin kirjoittaa tänne, sillä olen huomannut myös täältä löytyvän asiallista tukea ja hyviä kirjoituksia joista saa myös ajattelemisen aihetta omaankin tilanteeseen. Oma alko cv:ni on tylsää luettavaa ja on kestänyt jo yli 15 vuotta. Etenkin viimeiset viisi vuotta ovat olleet erityisen kovia lähes jokailtaisine dokaamisineen ja viikonloppuisin sitten vielä enemmän. Onneksi kai voi sanoa, että juomiseni on ollut keskiolutta ja viiniä, sillä olen jo nuorena oppinut, että kirkkaita en osaa juoda. Niiden avulla itsensä saa hyvin helposti aivan tiedottomaksi. Samaa alkoahan nuo kaikki toki ovat. Myönnetään. Paljon on mennyt, mutta onneksi jotain on sentään vielä jäljellä, mistä haen nyt sitä kovaa pohjaa mistä ponnistaa. Kaksi lasta, jotka ovat isästään huolissaan ja minut tähän tekoon kannustivat. Hyvä työ johtavassa asemassa josta saa toimeentulon, joka on tällaisen menon mahdollistanut ilman, että rahahuolet olisivat vaivanneet. Tuo toteamus ymmärryksestä on, että nyt on pakko saada tämä asia kuntoon tai sitten jollain aikavälillä menee loputkin noista tai ainakin terveys. Nyt on menossa viides selvä päivä ja aika ammattilaisen puheille on varattu ensi viikolle. Alku sinänsä on mennyt hyvin, vaikka ajatus juomisesta tänään hieman nosti päätään, mutta onneksi sen sain torjuttua. Yöunen laatu näinä selvinä öinä on ollut aika karmeaa unesta kiinni saamisen kanssa ja kolme päivää tuli aika pienistäkin ulkoiluista helposti hiki. Ajattelinkin hankkia sellaisen aktiivisuus rannekkeen, jolla saa myös tiedon minkä laatuista yöuni on ollut ja miten sen laatu kehittyy, kun kuulemma unen laatu kohtuullisella ajalla paranee. Tuo ranneke on vielä yksi keino itseään motivoida. I want to break free !
I want to break free too… Aktiivisuusranneke on käytössä ja se näyttää aina karun totuuden. Muutama vuosi sitten tänne kirjoittelin, mutta tuo homma hyytyi. Nyt on niin akuutti tilanne päällä, että päätin osallistua enkä vain seurata toisten kirjoituksia. Tsemppiä sinulle, muutama päivä on jo saavutus tästä taudista kärsiville!
Kiitos Terhikki, sillä sitä tässä tosiaan tarvitaan, vaikka motivaatio on kova. Jäi näemmä tuossa sanomatta, että olen 51v mies, jolla on siis aivan riittävä kokemus tästä aiheesta. Olen paljon tätä asiaa miettinyt ja koettanut tunnistaa niitä erityisiä vaaranpaikkoja, joista meille jokaiselle varmaan on tuttu se yllättävä halu kokea sitä mukamas hyvänolontunnetta. Voi, kun ihminen osaisi olla fiksumpi ja tajuta sen seuraavan aamun pettymyksen, että taas tein niin tai miksi ratkesin vaikka alku on ollut hyvä. Toinen minulle on ehdottomasti hyvä ruoka ja sen kanssa tietty punainen juoma. Tänään kokeilin vichyä, eikä se huonoa ollut.
Morjens KKM ja tervetuloa plinkkiin Lopettajiin!
Minulla oli myös unihäiriöitä juopottelun jälkeen ja ne kestivät usein pitkään. Lopetin juomisen 66 päivää sitten (laskurilla seurailen) ja ensimmäisen kuukauden aikana unirytmi saatiin jonkinlaiseen tolkulliseen aikatauluun. Nyt nukun vaihtelevasti, mutta ilman unilääkkeitä. Minulla on aktiivisuusranneke ja olen seuraillut sen avulla yöunen laatua kuukauden verran. Sanoisin, että yön aktiivisuuskäyristä voi päätellä suunilleen, onko nukkunut rauhattomasti vai ei. Sen kyllä usein aamuisin tietää ilman käppyröitäkin, mutta ei aina. Käyristä näkee myös, jos on ollut pitkiä jaksoja täysin liikkumatta, sekä mihin aikaan yöstä kävi vessassa 
Parhaassa käytössä tuo aktiivisuusranneke on liikkumisen seurannassa ja sinne voi asettaa tavoitteita. Itse seuraan myös painon pudotusta rannekkeella. Voin suositella ranneketta, ihan hintansa väärtti on ollut.
Tsemppiä ja voimia raitistumiseen!
Oma kokemukseni takavuosilta on, että juomisen lopettaminen oli helppoa, mutta raittiina pysyminen mahdotonta.
Jokaisella on onneksi oma pohjansa, se taso, mitä alemmaksi ei juomista jatkamalla halua mennä. Itse läksin siinä tappion tilassa hakemaan apua AA:sta, ja jo ensimmäisestä palaverista lähtien olen saanut olla raittiina.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Totta tuo on lomapuisto. Raittiina pysyminen on se ongelma. Muutoin ensimmäinen joulun jälkeinen työpäivä takana ja vastaan tuli ikäväkin asia, jonka aikana ennen tätä päätöstäni olisin ajatellut huurteista ja kävihän se kieltämättä mielessä. Vielä viikko sitten olisin tällä hetkellä klo 18 jälkeen jo ainakin kolme olutta juonut ja ruoka saisi vielä odottaa, sillä kuka hullu nyt ruoan päälle juo, kun ennen menee paremmin päähän. Ruoka-aika olikin sitten aina myöhemmin illasta ja usein se myös kovin nukutti jo iltauutisten aikaan josta seurasi hyvin aikaisia aamuheräämisiä jopa klo 4 tai 5 aikaan mikä oli aika raivostuttavaa. Tällä hetkellä tuo uni tuntuukin olevan se suurin ongelma ja varsinkin unenpäästä kiinni saaminen minkä vuoksi unet ovat tosi lyhyitä. Unen laatu sinänsä on ehkä parantunut ja väsymys muuttunut erilaiseksi. En myöskään ole nähnyt unia kuten humalaöinä lähes jatkuvasti ja niitä unia en kyllä kaipaa. Nyt on sellainen olo ja tunne, että selviän tämän illan koitoksesta. Huomisesta uudenvuoden aatosta tein päätöksen pysyä kotona tai mennä leffaan, sillä jonnekin ystävien luokse tai muualle meno voisi olla liian hankalaa. Olo on nyt hyvä ja ulkoilua tiedossa. JEE
Hyvää vuodenvaihdetta sinulle, missä sen viettänetkin! Itse lähden puolison kanssa muutaman pariskunnan luokse. Heistä osa on nähnyt minut juovana törttöilijänä, mutta ovat nähneet myös raitistumiseni.
Rohkeutta muuttua -kirjassa on tänään tekstinä: Elämässä on paljon kiittämisen arvoista. En tuhlaa enää hetkeäkään itseni säälimiseen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Uusi vuosi selvin päin. En edes muista, koska näin on viimeksi ollut. En tiedä onko turhan vaikeaa tehdä tätä ilman antabusta, unilääkkeitä tms. kun aika monella niitä tuntuu olevan apuna. Lähinnä tuota repsahtamisen riskiä ajattelen. Kotiin tullessani oli tulla heikko hetki, kun huoltoasemat yms. olivat vielä auki ja olisi vielä saanut ostettua olutta. Kotona kaapissa on erinäisiä viinaksia, mutta niistä kieltäytyminen ei ole ollut vaikeaa. Viikko tuli tänään täyteen ja alkuun olen tyytyväinen, mutta tiedostan hyvin, että maaliin on paljon matkaa. Ennätys on kai jotain 70 päivää ja se alkoi tipattomasta tammikuusta, mutta sen jälkeen, kun se tipaton on saavutettu, niin repsahtaminen on helppoa, kun tavoitehan on jo saavutettu. Muiden tammikuiden saldot eivät ole olleet yhtä hyviä.
Näinhän se menee. Mullakin kokemusta tipattomasta tammikuusta pariin otteeseen - toinen jäi tosin kahteen viikkoon. Tämän vuoden alussa oli myös tipaton 3kk, meni jopa muutamalla päivällä yli. Mutta joka kerta on paluu ollut märkä, ennemmin tai myöhemmin, kostea joka tapauksessa. Nyt tuntuu pääkopalle sopivimmalta muotoilulta toistaiseksi juomatta. Koskaan ei kannata sanoa “ei koskaan”, mutta eipä ole aikomusta aloittaa enää.
Kohta kolme kuukautta toistaiseksi juomatta 
Ihanaa aloittaa uudenvuodenpäivä ilman humalan tuomaa pöhnää ja suttuisuutta. Nämä aamuheräämiset ovat todellakin aivan erilaisia, kuin aiemmin. Hyvää oloa tuo myös iltainen nukkuumaan meno, kun sänkyyn mennessä voi iloita selättäneensä tämänkin päivän. Moni kirjoittaa täällä juomisen tuomasta häpeästä ja salailusta. Minä koin sitä salailun tunnetta (edelleenkin) töissä ja arkielämässä aprikoiden, että näkeekö minusta päällepäin, että minulla on tämä tauti. Silmät ovat välillä, kuin heinänuhaisella, painoa kertyy kasvoihin ja ihon väri ei ole terve. Itse väitän, että tämän taudin omaavat tunnistavat kanssasiskonsa ja –veljensä varsin hyvin. Tunnusmerkkejä on niin paljon. Tosin sitä ei voi nähdä onko minkä asteista ongelmaa, mutta tunnusmerkkejä on. Jo muutaman päivän tauolla tuo salailun tunne vähenee ja oma olokin tuntuu paremmalta, niin myös henkinen puoli kohenee nopeasti tuolla ulottuvuudella. Häpeä ainakin minulla on ollut tuota salailua paljon voimakkaampi tunne. Häpeään on liittynyt vaikeutta avunhakemiseen ja asian tunnustamiseen, joka sitten on ollut suunnitelmallista salaamista asian tunnustamisen jälkeen. Itse olen ongelmani itselleni tunnustanut jo vuosia sitten ja koettanut asiaa kotikonsteilla ratkaista, kuitenkaan siinä onnistumatta. Tuo ongelman kanssa itsekseen tapahtunut häpeässä eläminen oli kuitenkin mitätöntä verrattuna siihen, kun sitten menetin minulle läheisen ihmisen. En voinut tietää mitä hän puhuu vai haluaako olla minulle korrekti vai kenties kostaa kokemaansa. Tunteet olivat aivan kamalia ja ovat edelleenkin. Onneksi olen nyt sen tästä ammattiavusta ymmärtänyt, että sitä ei tarvitse hävetä, vain asiastahan tietävät vain ne joille itse haluan siitä kertoa. Odotankin maanantaista tapaamista ammattilaisen kanssa kovasti, jotta saan siitä lisätukea päästäkseni tästä taudista eroon. On rohkaisevaa lukea täältä näitä kirjoituksia ja saada verkonkin kautta vertaistukea sillä yksin minulta tämä ei onnistu. Aktiivisuusranneke on nyt raportoinut kahdesta yöstä ja on yllättänyt minut positiiviesti. Vaikka yöunet ovat lyhyitä, niin nukun 80 prosenttisesti rauhallista unta. Ensimmäisinä öinä lukema olisi varmaan ollut tosi karu. Kaikki motivointikeinot, jotka eivät ole päihteitä ovat nyt sallittuja. Yorulle vielä kiitokset kommentista ja minun kohdallani ajatus “toistaiseksi” on mahdoton toteuttaa, sillä tiedän mihin se johtaa…
Kala kuivalla maalla kirjoitti
Antti Heikkilä on tehnyt salailusta kirjan Riippuvuus - valheiden verkko.
Kirja Nimettömät alkoholisitit kertoo, miten sadat tuhannet alkoholistit ovat toveriseurassaan selviytyneet raittiiseen elämään.
Tommy Hellsten kirjassaan Virtahepo olohuoneessa on käsitellyt samoja aiheita.
Tästä on hyvä jatkaa päivä kerrallaan. Hyvää vuotta 2015!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Jostain syystä eilen oli mahdotonta myöhemmin illalla päästä tänne plinkkiin. Laitteet eivät suostuneet avaamaan yhteyttä. Lievätkö sitten tipatonta aloittaneet tukkineet linjat vai mikä oli, mutta tänään kuitenkin. Uudenvuodenpäivä meni siis loppuun asti suunnitelman mukaan, eli korkki pysyi kiinni ja suurempia vaikeuksia ei ollut. Olo on parantunut monella tavoin. Hikoilu on loppunut ja painokin on hieman pudonnut. Peiliin katsoessa oma naama myös näyttää paremmalta, kun poskiin on tullut pienen pienet kuopat ja itseään voi silmiinkin katsoa. Yöunet ovat edelleen lyhyitä, mutta vaikka väsyttää, niin taidan parempaa unta jo saada, kuin känniyönä. Yhdeksäs päivä menossa ja fiilis on hyvä. Noista tipattomista tuli aiemmin mainittua ja viiden vuoden saldo ei järjestyksessä on 71, 31, 29, 8 ja 2. Tuon 71 jälkeenkin meno palasi aika nopeasti ihan entisenlaiseksi. No, nyt ei ole tammikuusta kyse ja aloituskin on jo joulukuulla.
Tänään on ollut vaikea päivä. Tehnyt aivan vietävästä mieli olutta. Meinannut välillä konstit loppua miten tästä selviää. Onneksi kello on jo yli seitsemän, niin ei kauaa tarvitse enää. Toivottavasti huominen on parempi.
Tutulta kuulostaa!
Itsellein auttaa “houkutuksessa” sen ajatteleminen, mitä SITTEN tapahtuu jos aloitan juomisen? Eli yhdenkö vaan joisin. Joo, niinpä varmaan. Sitten joisi toisen ja juodessa jano lisääntyy. Sitten jo humaltuisi, uni olisi taas heikkoa, aamulla ne tutut pöhötys ja ahdistus palanneet.
Se ei vaan kannata. Ja mitä pidemmän välimatkan saat edelliseen juomakertaan, sitä helpommalta tuntuu sanoa ei.
Jaksa tämä ilta, vaikka minuutti kerrallaan. Aamulla kiität itseäsi. Tsemppiä meille! 
Terve, Kala kuivalla maalla!
Jaan tunteesi tämänpäiväisestä oluenhimosta. minullakin ollut vaikea päivä, tehnyt kunnolla mieli olutta. Minullakin toimii ainakin jotenkin tuo, mitä Illustrator kirjoitti, että yrittää ajatella, mitä siitä seuraa, jos nyt yhdenkin oluen menee ottamaan.
En osaa oikein muuta sanoa, kuin voimia ja tsemppiä. Tämän illan kun selvittää, niin ehkä huominen on jo parempi.
Kiitos molemmille. Pari tuntia menty eteenpäin ja nyt selviän. Kävin kävelyllä ja jätin rahatkin kotiin, jottei sorru houkutuksiin. Tuo v…en tunne mitä molemmat kuvasitte aamun olosta ja pettymyksestä, että taasko tämä tähän meni. Nämä huonot päivät pitää voittaa niin selviämme tästä! Hyviä päiviä on kuitenkin enemmän. Onneksi.
Juuri niin! Tämä päivähän on jo mukavasti pulkassa. 
Huomenna herää ehkä huonosti nukutun yön jälkeen, mutta taatusti huonompi se aamuolo olisi järkyttävässä krapulassa, tai vielä humalassa, tai huono-vointisena, morkkiksessa, ruumis taas etanolista tärisevänä ja kaltoinkohdeltuna. Pään aivokemiat epäbalanssissa, sisäelimet rasittuneina.
Aaamulla voimme herätä selvinpäin, juoda aamukahvit ja heittäytyä vaikka lenkille. Odotan siis aamua ja seuraavaa selvää päivää.
Hyvää huomenta siis!
Vuorokaudet ovat vastakohtia. Eilinen päivä oli ylivoimaisesti vaikein tähänastisista, mutta vastapainoksi sain parhaimmat yöunet mitä tällä jaksolla on menossa ja se tuntui aamulla aivan mahtavalta. Mikäli olisin ratkennut, niin olo olisi jotain aivan muuta. Tuo sosiaalinen verkosto jota minullakin onneksi on, mutta siellä ei tätä ongelmaani tunneta joten salailua se on, sillä he eivät tunne todellista suhdettani alkoon. Olemme viettäneet vuosien mittaan paljonkin erilaisissa yhteyksissä aikaa ja kumma kyllä ja onneksi olen onnistunut alkon läsnäolosta huolimatta olemaan möhlimättä noita tilanteita. Hiukan jännittää, kun tammikuun lopussa meillä on sovittua menoa ja siihen liittyy taas viiniä ja seurustelua. No, tuosta tilanteesta selviää vielä tipattomalla, mutta entä jatkosta, onko se 100 päivää vai joku muu. Minä, kun olen päätynyt siihen, että täysraittius on ainoa miten voin tästä selvitä. Muutoinkin ystäväpiiri on hyvästä, mutta kivaa olisi myös sellainen, jossa tämä tauti tunnettaisiin. Minä luulen kuitenkin, että ns. tavikset eivät tätä ymmärrä, mutta tätä palstaa, kun lukee niin kirjoittajilla tuntemukset ja keinot humalaan pääsemiseksi ovat hyvin samankaltaisia. Tunnistan itseni hyvin monesta niistä oli kirjoittaja sitten mies tai nainen.
Samoin ajattelen ja oli taas mukava tavata tuossa arkiviikolla tuttuja alkoholisteja ja pari ennestään tuntematontakin.
Pienellä aktiivisuudella ystäväpiiri muuttaa muotaan niin, että taudin tuntevien määrä ja osuus lisääntyvät. Hätäillä ei tarvitse, päivä kerrallaan elämä vakiintuu, mutta myös muuttuu ja raittius avaa uusia näköaloja.
Tänään et ole yksin.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
“Mitä ne muut ajattelevat”-tyyppisillä asioilla ei ole kyllä yhtään mitään painoarvoa verrattuna siihen, että itse ottaa elämän käsiinsä ja tervehtyy. En todentotta ymmärrä kauhean hyvin, miksi niin monella lopettajalla pyörii mielessä se, “mitä ne muut on mieltä”, tai “miten selitän etten juo”. En itse ole törmännyt siihen, että ketään kiinnostaa tippaakaan (hih) se, mitä kurkkuuni kaadan vai kaadanko laisin. Turha pistää fokusta siihen, MITÄ NE MUUT. Nyt pitäisiajatella, MITÄ MINÄ.
Itse sanon usein etten halua juoda, ei kiinnosta, ei huvita tai vaikka, että alkoholi ei enää sovi. Ei kenelläkään ole siihen ollut mitään erityistä. Ja ne ystävät, jotka ovat terveitä, eivät ole kiinnostuneita siitä, ovatko tapaamisemme kosteita vai muuta. Paljon aidompaa on ollut raittiuden myötä lähentyä niitä, jotka uskaltavat elää päihteetöntä elämää. Heidän kanssaan minäkin uskallan.