Ilmoittaudun myös mukaan lopettajiin

Huomasin yllättäen, että olutta ja nimenomaan olutta ja mietoja alkoholeja kului päivittäin. Perheeltä tuli huomautuksia ja itse aloin miettimään onko päivittäisessä juomisessa mitään mieltä.
Ei tietenkään ole ja kun suvussa on alkoholiriippuvuutta todella paljon niin päätin lopettaa “läträämiseni” kerralla.
Tai ei se kerralla ole loppunut, olen korvannut oluen alkoholittomilla olueilla, no menettelee ja pari viikkoa on mennyt ilman alkoholipitoisia juomia. Alussa oli todella helppoa, nyt tuntuu, että “kaljahammasta” kolottaa, mutta periksi en aio antaa!

Kannustukia otetaan vastaan :smiley:

Tervetuloa mukaan! Itse liityin eilen eli täälläkin on kaikki aivan alussa.

Hyvään alkuun olet päässyt noilla alkoholittomilla. Minäkin olin puolitoista vuosi sitten muutaman kuukauden ajan alkoholittomien voimalla raittiina, mutta sitten ratkesi, kun tuli elämässä muita kriisejä.

Sekin kuulostaa tutulta, että vaikka alkoliriippuvainen onkin, niin voi hyvin olla että enimmäkseen kuluu juuri olutta, ei siis väkeviä.

Voimia.

Pikaisesti (työpaikalla salaa koneella…) tervetuloa kummallekin raitistelijalle!
Täällä on paljon viisautta ja kokemusta, itse olen alkutaipaleella. Tsemppiä vaan kummallekin!


Viikonloppuna tulisi uusi juomattomuuspäiväennätys 6 vuoteen…

Se onkin kummallista, miten monet hyvät asiat pitää tehdä salaa. Positiiviset kommentoinnit toisille. Ja luin täällä jonkun viestiketjua ja siellä oli yksi ihan keskeinen ongelma, että millä selittää juomattomuuttaan toisille. Pitää valehdella olevansa lääkekuurilla tms. Ainakin alkuun voi monella näin olla, etenkin ihmisten kanssa jotka eivät tiedä, että saattaa olla alkkismenneisyys. Mäkin joskus toimin noin, kun yritin alkoholittomilla raitistua ja kävin silti baareissa: en aina kertonut vetäväni alkoholitonta.

Jeshhh :smiley:
Mukava lukea uuden alun kynnyksellä olevien kerrontaa.
Puhuminen on hyväksi ja samalla helpotatte myös minun raittiutta.

Onnea ja Menestystä paremman elämäntavan tavoitteluun kaikille :slight_smile:

Toivottaa Kanthoona !

Yes, tervetuloa tänne vertaisten pariin. Täällä kannattaa todella pohtia, punnita asioita, miettiä vaihtoehtoja ja selviytymiskeinoja, avata ongelmaansa sekä itselle ja muille (siis vatuloida esimerkiksi kysymyksillä kohtuujuomisesta ja alkoholismista yleensä). Asiat ikään kuin näkee kirjoitettuna selkeämmin. Voit olla varma, että löydät tarinoita, jotka ovat kuin omasta elämästäsi ja tukea löytyy :slight_smile: Viisas ei asetu uhmakkaasti ongelmiensa yläpuolelle eikä varsinkaan toisten yläpuolelle. Onnea tiellesi raittiina! Kuukauden rajapyykki taittuu itsellä ihan näinä päivinä :smiley:

Moi,

Mukavaa että muutkin ovat nyt alkutaipaleella kun itsellä ei ole vielä edes 3 viikkoa täynnä.
Olen kuitenkin löytänyt paljon positiivisia asioita raittiudesta ettei edes kaljahammasta pakota (vielä)

Mulla on tavallaan ollut helppo selitellä juomattomuutta sillä alkoholisoitumiseni näkyi kyllä naamasta.
A-klinikalla sanottiin että porukat kun on oppinut tuntemaan mut kaljaa kiskovana hemmona niin ne kyllä
äkkiä oppii siihen etten juo. Lähipiirille olen reilusti kertonut juomisongelmastani ja että olin
sairaalassa katkolla.

Minä en aijo välittää mitä ihmiset juomattomuudestani sanovat tai ajattelevat. Sanokoon mitä lystäävät mutta minähän en kaljapulloa avaa. Täytyy aina muistaa että tämä on iso elämäntavan muutos ja uuden oppimista.
Myöskin täytyy muistaa ettei mikään ongelma ratkea sillä että ottaa kaljaa.

Tämmöisiä ajatuksia mulla jotta onnea ja tervetuloa joukkoon…

Omaa kokemusta; menneiden yhtäjaksoisten raittiiden vuosieni aikana ei kukaan, yksikään ihminen ole tullut vittuilemaan siitä, että en ota viinaa… :smiley:

Täällä myös kohta kolme viikkoa täynnä ilman alkoholia ja olo on todella hyvä! Olen myös tullut siihen tulokseen, että täällä kannattaa käydä lueskelemassa vaikka ihan vähän niin usein kun pystyy. Saa kummasti lisätsemppiä ja vahvistusta omalle päätökselleen lopettaa. Tulossa viikonloppu yhdessä ihanan ihmisen kanssa - selvin päin (monet kerrat on yhdessä juotukin enemmän tai vähemmän, mutta nyt ollaan molemmat vissylinjalla).

En aio mitenkään selitellä ihmisille sitä, etten juo. En muutenkaan kauheasti liiku porukoissa, joissa juodaan. Ja baareissa tms. en käy juuri koskaan. Työmatkoilla olen siirtynyt alkottomalle linjalle. Juomattomuuteni ei mielestäni kuulu muille. Riittää, kun sanon, etten välitä juoda. Eikä se itse asiassa muita niin kauheasti kiinnosta. Ne, jotka eivät muutenkaan juo, eivät noteeraa asiaa millään tavalla (no eivät tietty edes kysy mitään) ja ne,jotka juovat, ovat lähinnä kiinnostuneita siitä, että itsellä on lasi täynnä :wink:

Kiitos kannustuksesta, päivä kerrallaan mennään ilman alkoholia. Tapojeni orja olen kuitenkin , alkoholitonta olutta kuluu, entisten alkoholia sisältäneiden sijaan. Toivottavasti joku valaistuminen tapahtuu, että pääsen tästäkin eroon.
Hyvin alkoholitonkin olut toimii, parin oluen jälkeen on onnellinen/helpottunut olotila, juomisen tarve tulee tyydytettyä eikä väsymystä ja turtunutta olotilaa ole. :wink:

Oletteko muuten pohtineet onko alkoholin himonne fyysistä vai pysyykkistä? Olen nimittäin lueskellut kirjaa “Seitsemässä viikossa raittiiksi” ja siinä esitetään, että alkoholiriippuvuus on fyysistä ja voidaan parantaa vitamiini- ja ruokavaliolla. Olen aivan kirjan alussa, joten en siitä voi vielä enempää kommentoida, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Juo vain kaikessa rauhassa sitä alkoholitonta olutta. Pääasia on, ettei ainakaan janon takia joudu alkoholia juomaan. Vitamiineista ja hyvästä ruasta ei ole isoa vahinkoa. Alkoholismi on kuitenkin tunne-elämän sairaus. Ne vieroitusoireet kyllä tuntuvat kovin fyysisiltä. Niiden takana on ainakin minun kohdalla aina ollut käsittelemättömien tunteiden sotkuja. Pitkälle toista vuotta tuota sotkua on tullut siivotttua ja vieläkin riittää tekemistä. Onneksi on jo sen verran asiasta oppinut, ettei ne sotkut juomaan aja. :smiley:

Olen samaa mieltä, että yleensä alkoholismi ainakin alkaa tunne-elämän/mielen ongelmista. Toki se fyysinen riippuvuus sitten kehittyy usein niin, ettei enää tiedä, mikä johtuu mistä. En ole ihan varma, onko tää ihan samoin joidenkin huumeiden kanssa, kun en ole käyttänyt. Niissä taitaa tulla se fyysinen riippuvuus aika nopeasti? Mulla ainakin alkoholin kanssa kesti ainakin monta vuotta ennen kuin alkoi tulla niitä tunteita, että “keho huutaa viinaa” tilanteesta riippumatta. Tais olla varmaan samat ajat, kun sitä alkoi juoda jo yksinäänkin, jos ei seuraa ollut.

Kerron oman kokemukseni.
Viides juomaton vuosi on hyvällä alulla. On ollut aikaa tasoittua siitä kun juomisen lopetin. Yksin elän minäkin, vaikka ystävätärkin on. Suhteemme toimii molempien mielestä hyvin tällä tavalla.
Raittiiksi olen itseni tuntenut vähemmän aikaa kuin juomattomuus alkoi. Oli kovat kierrokset alussa psyyken puolella ja monenmoista teoriaa pyöri mielessä. Se oli itseni etsimisen aikaa. Aikaa jolloin kävin läpi menneisyyteni niintarkoin kuin se suinkin oli mahdollista. En syytellen itseäni tai muita, vaan selvitellen mitä ja miten tunsin asioita tunnetasolla lapsuudessa ja myöhemminkin. Siis miltä tuo tai se tapahtuma oli tuntunut. Ei ollut helppo homma ja välistä nousi pintaan viha, katkeruus, kauna ja voimakas itsesääli. Pakko oli kuitenkin nuo tuntemukset käydä läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Niin monesti, etteivät ne enää aiheuttaneet tunnekuohua.
Näin vapauduin menneisyyden peloista, arkuudesta, vihasta itseeni tai muihin, jopa tilanteisiin liittyen. Toisin sanoen käsittelin asiani niin perinpohjin ja rehellisesti kuin kykenin.
Luulenpa että kysymys oli psykoterapian kaltaisesta prosessista. Se onnistui AA:n ohjelman avulla minun kohdallani. Kaikille tuo ei sovi. Joidenkin mielestä se on hurmoshenkistä, toisen mielestä hölynpölyä ja kolmannelle se vain ei ole “minun juttuni.”
Mutta siihen, oliko alkoholismi ensin, vai jokin syy mikä laukaisi alkoholismin. Vuosien jälkeen on ajattelutapani muuttunut ymmärryksen ja muistin korjaantumisen myötä. Nyt tiedän, että alunperin, ensimmäisestä ryypystä alkaen, join alkoholistisesti. En koskaan ole kyennyt kontrolloituun juomiseen. Ajan myötä juominen muuttui pakonomaiseksi kun aivokemia vaati viinaa. Nousuhumala oli hetken euforia, jota niin mieli kuin keho kaipasivat. Lopulta “jokainen solu huusi viinaa.” Olin alkoholisti ilmeisesti jo syntyessäni. Vain kovan itsekurin avulla kykenin opiskelemaan, tekemään lujasti työtä, elättämään itseni ja perheeni.
Koko ajan, kuten nyt ymmärrän ja muistan, olin tyytymätön. En viihtynyt paikoillani, olin rauhaton, touhusin valtavasti. Tavoittelin ja sainkin menestystä niin taloudellisessa kuin muissakin elämän asioissa. Oli perhe, hyvä vaimo, talous kunnossa etc. Silti sydämeni, mieleni oli levoton. Tunsin riittämöttömyyden tunnetta, epävarmuutta, jopa pelkoa. Ujouteni peitin ulkoisella rehvakkuudellani ja nousuhumalassa olin itsevarmuutta täynnä. Oli hyvä olla.

Olen muuttunut. Rauhoittunut. Hyväksyn tekemäni virheet ja en niitä enää pahalla muistele, koska olen käsitellyt menneen ja tulevan suhteen yritän olla jalat maassa.

Tärkeintä on, että minun ei enää tarvitse juoda mihinkään tunnetilaan tai sellaisen saavuttamiseksi.

Olen uusi täällä ja a saanut jo apua, mutta voinko kertoa retkahduksista? Kuten tänään 1 viiniplo, kolme kevytlonkeroa, kalsi siideriä. Ahdista nämä kuin pitiolla ilman

Ilmoittelen itsestäni, juomatta edelleen, alkoholitonta olutta olen juonut. Välillä päässä pyörii että enkö voisi ostaa pari “tavallista olutta” vielä ainakaan en ole sortunut, morkkis olisi varmaan aikamoinen. Itseäni tarkkaillen menen eteen päin. Pitänee itselleen tunnustaa, että olen alkoholiriippuvainen. Matka tulossa ja mieteinkin miten pärjätä lomamatkalla ilman alkoholia, pitää psyykata itseään etukäteen.

Tämä palasta on mainio apu. Täältä tekstejä lukemalla olen saanut intoa ja voimia alkottomaan elämään.

Kumma juttu, mulle nimittäin on.
Sanottiin hyvin epämiellyttävästi “ai, et meinaa ottaa vai?” ja jätettiin saapumatta illanviettoon joka oli jo sovittu aikoja sitten.
Loukkasi aika sikana kun kyseessä oli rakkaimpia läheisiäni.
En silti aloita juomistani uudelleen sen vuoksi ja olen yrittänyt jopa ymmärtää että heillä ei puhunut se henkilö itse vaan se alkoholi siellä taustalla, olen viime vuosina huomannut et heillä viikonlopunvieton seuran valinta riippuu paljolti siitä mitä juomaa on tarjolla, perin ikävää et 40 vuotta hauskuutta menee poikki ton paska-alkoholin takia.

Kun minulle sattui moista pysähdyin pohtimaan, josko todella haluaisin juoda yhden oluen. Huomasin, ettei yhdestä oluesta tulisi, kuin paha mieli. Sitten kysyin itseltäni, montako olutta tuntuisi hyvältä? Huomasin, että monta. Kun kerran yhtä en halua ja monta on liika, niin jätinpä väliin.

Kun vielä “vähentelin”, päätin usein hakea kaupasta vain muutaman. Tiesin ihan hyvin, että kun ne muutamat olen juonut, menen hakemaan lisää. Järkeilin jotenkin, että jos tekee hiprakassa lisää mieli, en ole enää ns. vastuussa itsestäni, vaan viina puhuu. JÄRKIminä halusi juoda vain muutaman, mutta Shit happens! :mrgreen: Hiukkasen noloa näin jälkeenpäin ajatellen hoippua pienessä hiprakassa kivijalkakauppaan, missä on käynyt reilu tuntia aiemmin hakemassa muutaman… No seuraavan satsin jälkeen matka jatkui aina kuppilaan. Jos kuulostaa tutulta, kannattaa jättää ne muutamat väliin :smiley:

Mitä se alkoholiriippuvainen sinulle merkitsee?

Silloin kun itse vielä join, en IKINÄ juonut kuin kaksi olutta.
Niiden kahden jälkeen olinkin jo ihan toinen ihminen ja se toinen joikin sitten ne loput kymmenen tai viisitoista… :laughing: