Illustrator

Kaljami,

Juu ei tarvinnu juoda eilenkään.

Oli jotenkin toooosi levotonta, mutta selvisin! Ja jatkoin kyllä työnteolla pitkään aamuyöhön, mutta parempi kait sekin kun että olisi antanut levottomuuden lähteä väärille urille. Tuo levottomuus liittyy jotenkin siihen mitä mietiskelin aiemmin, eli siihen että päivä ei tunnu “täydeltä”, kun se ei saavuta jotain uskomattomia kliimakseja. Eli tylsyys. Tai, viinahöyryjen/nousujen kokoinen aukko elämässä. Kaikessa naurettavuudessaan, maailma tuntuu tällä hetkellä varsin lattealta paikalta. Parasta ettei juo enää, mutta olo on suurimman osan aikaa aika masentunut ja vetämätön. Tuo olotila liittyy toki myös stressiin ja kaikkiin niihin henkisiin asioihin, jotka odottelee tuolla selkärepussa.

Nyt väsyttää, toki, mutta eipä ole sitä krapulaakaan. Joku toisessa ketjussa kirjoitteli, että valivali kun väsyttää aamuisin ja ahdistaa ja niin poispäin. Mutta sitten muistaa että millainen olo olisi jos olisi kauhea krapula siihen päälle? Viinanhajun peittelyt, häpeä, jähmeä pää, pahoinvointia.

Arvelisin että mulla olisi 12 päivä menossa? En ole ihan varma, en ole laskenut. Kertokaa joku muu jos tiedätte. :smiley:

Kun ajattelen omaa oloa. Istun tässä ja kuuntelen. Aika kaukana on mieli ja ruumis jostain seesteisestä rauhasta, mutta silti olo on tyytyväinen. Toivon, uskon, tahdon. Että pystyn tähän tällä kertaa. Juomishimoja voi olla, mutta ne menee aika nopeasti ohi kun muistan mihin ne johtaa. Tiedän mitä on “tuolla puolen”, kun pääsen viinahöyryistä täysin eroon, potkin ne muistijäljet kropastani, alan kohdata oman itseni sellaisenaan ja olla tosi. Taas. Olinhan sellainen ennenkin, miksen nyt voisi. Tai tahtoisi. Tahdon. Tahdon. Tahdon.

Liikuntaa en ole vielä ehtinyt siinä määrin harrastaa kun tahtoisin, lapset ja työmäärä (vuorikaupalla) on vieneet kaiken ajan, mutta nyt kun lomat loppui niin toivon että pääsen entiseen, aktiiviliikkuja-minään kiinni myös. Ei siksi että pitäisi, vaan siksi että olen kaivannut sitä. Se tuo hyvää oloa, voimaa ja pistää kemiat päässä parempaan kuosiin. Luonnollista päihtymystä. Voi kun sitä onkin ikävä kun jumittaa muistelemaan!

Hyvää alkavaa arkea kaikille kanssataistelijoille, tai kuten monet täällä muistuttavat ja sanovat: luovuttajille. Luovutetaan. Annetaan sen olla. Paskanmarjat, phyi! Mihin minun rakas elimistö etanolia tarvisi. Miksi sitä niin pahasti enää satuttaisin?

Kävi sellainen kiva episodi tuossa kaupassa, että nostin viinipullon koriin. Otin kaksi askelta, käännyin takaisin ja laitoin pullon hyllyyn. Ostin loput tarvikkeet rauhassa ja pyöräilin kotiin. Mistä tuokin nyt tuli, miksi? Enkö ole vielä “luovuttanut”, antanut periksi? Luulin että olen. Olo on vaikea, mutta en halua juoda. Tiedän , mihin se johtaa. Miksi siis juomishsluja ja outoja episodeja sattuu?

On myös välillä tosi tunteellinen meininki, välillä olen täysin välinpitämätön. Liittyy kyllä dissosiointiin, mutta oli sillä mikä tahansa hieno nimi ja selitys, se on tunteettomuutta. Uupumus ollut tänään valtava ja onneksi sain otettua nuorimman kanssa päiväunet. Silti olo täysin vetämötön. Olen tehnyt paljon töitä ja keikoilla jaksaa tsempata, mutta heti kotiin tullessa iskee vetämätön olo. On kyllä ehkä kuume nyt nouasemassa, eli ehkä olen palaamassa flunssailemaan.
Nuo lihaskivut pahenee, kuten olen odottanutkin, mutta on ne silti vaikeavkestää. En nyt ihan vertaisi synnyttämiseen, mutta jotain kakkosvsiheen supistuksen luokkaa nämä kivuton. :wink:

Työrintamalta hyviä uutisia, mutta sekään ei jaksa hetkauttaa suuntaan eikä toiseen.

Ja valivali! :smiley: Tulikohan jo tarpeeksi tälle päivää. Anteeksi kirjoitusvirheet, en osaa/jaksa kirjoittaa näillä padeilla.

Päivää,

taas on yksi aamu takana. Olipas vallan mukava olo aamusella ettei eilen lähtenyt se viinipullo matkaan. Tuli myös alle melkein 8 tunnin unet, joten olo on vallan hyvä! :smiley: En edes muista nähneeni unia. 01 jälkeen simahdin padi sylissä ja heräsin aamulla. Eli tukkiunta sain nautiskella. Hieman pahin lihassärkykin myös unien myötä helpotti, ja parin tunnin päästä pääsen lenkille. Aamu töitä, sitten tauko ja taas jatketaan. (Freelancerin työ mahdollistaa sentään omien päivien vapaaseen suunnitteluun joskus.)

Ei ole tullut sitä huolipäiväkirjaa pidettyä kuitenkaan, mutta on tullut tänne omaan ketjuun kirjoiteltua joka päivä, eli ehkä tämä on sellainen “huolifoorumi”. En tiedä lukeeko näitä höpötyksiä edes kukaan, mutta ei sillä niin väliä! Niin kuin on monet kirjoitelleet, tärkeintä että kirjoittaa tunteet ulos, se jo selkeyttää. Ja jotenkin auttaa kun on vaikea olo, että johonkin sen purkaa. Heti pitää rynnätä Plinkkiin kun vituttaa tai on ollut “läheltä piti” tilanteita. :wink:

Lueskelin eilen varmaan pari tuntia plinkkiä ennen nukahtamista, eri ketjuja ja tarinoita. Pakko pitää mielessä kaikki riskit ja se, mihin elämä voi johtaa jos ottaa sen ensimmäisen huikan. On nyt tosi tärkeetä että saan raittiutta tarpeeksi taakseni, jonka jälkeen pääsen etsimään itselleni sopivaa terapiamuotoa. Tänä aamuna olo on vahva ja hyvä, mutta en toki anna sen hämätä. Yritän ajatella luovuttamista, sillä eilinen episodi säikäytti aika pahanpäiväisesti. Retkahtaminen on pelottanut päivästä 1, ja edelleen pelottaa. Luin niksejä-ketjua eilen, ja aion pitää HALT-asiat kunnossa. Eli söin aamiaisen, käyn keskellä päivää ystävän kanssa lenkillä, teen töitä, valmistan maittavan lounaan ja iltapäivästä touhuilen lasten kanssa jotain kivaa. Ei pitäisi olla nälkä, väsy, yksinäinen olo eikä kiukku. Tiedä tuosta jos ne tulee päivän mittaa, mutta yritän kiinnittää niihin erityistä huomiota.

Hyvää Torstaita kaikille!

Moikka. Toki juttujasi luetaan - ainakin minä mielenkiinnolla, koska niistä palautuu usein entisiä asioita mieleen. Hyvä esimerkki oli viinipullon refleximäinen nosto koriin. Jos löytäisin vielä omat räpellykseni, laittaisin sieltä pari vinkkiä. Tässä kuitenkin yksi: vältä aluksi vanhoja kauppoja- jos mahdollista. Tai tee kaupassa ostoskierros toisella tavalla kuin tähän asti. Tulet huomaamaan, että arjessasi on uskomaton määrä automaattisia rutiineja jotka kannattaa muuttaa. Auttaa sementöimään raitistumishaluasi.
Pidä “HALT” mukana kuvioissa! :smiley:

Tässäkin kirjafriikki ilmoittautuu. En kyllä ymmärrä tuota “kännissä ei tietysti voi lukea”, sillä itse tykkäsin lukea myös kännissä, esimerkiksi lomareissulla lämpimässä yössä terassilla istuen ja brandy- tai viskipulloa tyhjentäen. Tuollaisina iltoina juominen ei kuitenkaan riistäytynyt täysin käsistä, kuten joinakin (monina) muina iltoina. Olen myös harrastellut novellintapaisten kirjoittamista, ja nekin kyhäelmät tuli otettua esille sähköisestä pöytälaatikostani useimmiten jonkinlaisessa pienessä sievässä. Säälittävää. En halua palata siihen.

Ei ehkä pitäisi muistella, saati sitten kirjoittaa romantisoituja kuvauksia, tuollaisista mukavista hetkistä alkoholin parissa. Tai ehkä ne pitää muistella ja kirjoittaa läpi, ja sitä kautta päästä niistä eroon lopullisesti. Nuokin illat ja yöt kostautuivat aamulla, varsinkin jos seuraavana päivänä oli ohjelmassa urheiluaktiviteetteja.

Iltaa, “pageup”. Mulla ei ole mitään ongelmia muistella myös niitä hauskoja juomiseen liittyviä tapahtumia. Miksi olis? En minä niistä eroon haluakaan päästä- ovathan ainakin vahvistus siitä,että jotain positiivista dokaaminen joskus on tuonutkin. Ei kai kukaan muuten olisi juomaan ryhtynytkään. Pikku ongelma tuli viime vuonna eteen kun yli 10 vuoden jälkeen halusin tavata parasta entistä ystävääni vanhoilta ajoilta. Kipattiin yhdessä joskus liikaakin,mutta juomiseni oli vielä hanskassa. Näistä ajoista onkin vaivaiset 30 vuotta aikaa! :mrgreen: Nuoruuden muistoja.
Aika karu herätys nykyhetkeen tapahtui, kun jouduin kuulemaan, että mies oli pari vuotta sitten juonut itsensä kuoliaaksi. :frowning: :open_mouth: Toisin sanoen, meistä molemmista kehittyi alkoholisteja. Toinen maan alla, meikäläinen uskomattoman hyvällä tuurilla ja suurenmoisella ulkopuolisella tuella vielä hengissä. Monta tuttua tippunut vuosien varrella alkon takia kyydistä. Vetää joskus hiljaiseksi. Ja harmittaa, kun usein tuntuu niin turhalta.
Pöh- tulipas mollivoittoinen “tervetuloa plinkkiin takaisin” -toivotus! :confused:

Tänään tuli episodi:
Nostanpas vain yhden oluen kärryyn. Kävi samoin kuin eilen, kärräsin vähän matkaa ja sitten iskin oluen johonkin lastenlelu-koriin. No huh. Vaikuttaa jo joltain teatteri-esitykseltä. ?

No, hyvin kävi. Menossa JO nukkumaan. Luulen että uni tulee tänään aiemmin kuin muina iltoina, sillä oon ollut todella toimelias ja tehokas, enkä siis enää jaksa. Edes ajatella viinaa. Tai alkoholisteja, tai tunteita, elämää, mitään.

Päivä oli hieno ja aamulla herään selvinpäin. Taivas varjele, hieno homma!

Moi Illustrator!

Mulla ny viides päivä menossa retkahduksen jälkeen. Mulla kans noi kauppareissut on ollu jokseenkin huvittavia. Katse etsiytyy kaljarivistöön, ja sitte salamannopeasti käännän katseen pois :smiley: ihan kun ne itsekseen hyökkäis sieltä kärryyn!
Mitkäs fiilikset sulla on viikonloppua kohden? Ne (tietty) tuppaa aina olemaan ne käänteentekevät ajat. Ite oon siivonnu ihan hullun lailla. Joskus sekin riitti hakemaan pullon, et ku “ku kukaan toinen ei tääl tee yhtään mitään, ite joutuu kaikki tekemään”, sitte marttyyrina sohvalle kittaamaan kaljaa. No, se kyl pitää paikkans edelleen, et ite tääl kyl saa edelleen siivota, ja siihenkin tulee kyllä stoppi, ei ole yksin mun tehtävä :laughing:
Meinaan hakea kasan vanhoja leffoja yötä varten, ku edelleen unimatti liitelee pullon kyljessä, odottaen hakijaa. Ajattelin leffamaratonin mukana saada unen päästä kiinni. Ihan suosiolla petaan pedin sohvalle ja jättimäinen nannapussi ja cokista viereen. Noista kännäilyn positiivisista jutuista vielä. Siis tottakai niitäkin on ollu ja paljon. Sillon ku se vielä pysyi jotenkin hanskassa. Meillä kaveriporukassa muistellaan yhä teinivuosia ja niitä kommelluksia. Ja mun mies sano, et kaikki hauskat jutut mitä hänestä kerrotaan, ni tulee just niistä hänen kännisekoiluistaan teininä…et onhan niitä joskus ollu. Mut niistä on todellakin pitkä aika!!!Mies on ollu jo vuosia raitis…lähti hänelläkin lapasesta eikä se todellakaan ollu mitään kaunista katseltavaa…ja tästä kun tyhmä ei mitään opi ni tietty ite piti mennä samaa tietä.
Mut hei, oikeen hyvää viikonloppua, kyl me selvitään tästäkin :smiley:
-jose-

Hyvä Illu! Sinnikkäästi vain palauttelet ne kärryyn “hypänneet” pullot takaisin hyllyyn, kyllä se riippuvaisuus sinussa kohta bonjaa mistä on kysymys ja nostaa kädet pystyyn. Hyvää krapulatonta aamua, eikö olekin mukava herätä hyvissä voimissa. :slight_smile:

Perjantaita, Pageup, Josefiina ja Pumpkin!

Loistavaa Josefiina että oot taas raittiilla polulla, itekin täällä vielä porskutellaan. :wink:

Eilen oli jotenkin niin tiukka päivä, että sammuin eilen aika varhain (vrt. yleensä nukahdan 02-04)ja nukuin kellon herätykseen asti. Jotenkin uni ei silti tuonut lepoa vaan on ihan sumuinen olo. Ehkä se kunnon väsymys, kaiken sen ryypiskelyn jälkeen, alkaa vasta iskeä. Voi kun olisi freelancerilla viikonloputkin vapaina, mutta ei… Pitää mennä vähän hommiin viikonloppunakin. Eli Josefiina kysymykseesi vastaus: ei kuumota viikonloppu niin paljoa. Kun ei omassa rytmissä ole “arkea” ja “vapaita” samassa rytmissä kuin valtaväestöllä, niin niillä ei ole koskaan ollut merkitystä.

Toki, täällä alkaa olla aika lämmintä ja aurinkoista, ja tulee pihalla paljon vietettyä aikaa. On käynyt useammin kuin kerran mielessä, miten mukavaa olisi juoda kylmä olut muiden kanssa tuossa paistatellessa. Mutta ei se kuitenkaan tuntuisi niin mukavalta kun muistijälki kertoo. Se alkaisi vaan väsyttämään armottomasti, tekisi mieli lisää ja sitten jäisi kaikki hommat tehtyä taas. Tulisi vain pöhnäinen, väsynyt, vittuuntunut olo. Eli ei kiitos. :smiley:

Meillä on pienet grillijuhlat kohta tuossa pihalla. Ihmiset tuo omat juomat, minä ostin ison pullon cokista ja laitoin jäitä tulemaan pakkaseen. Näillä mennään! Ja kiva suunnitella kunnolla kerrankin mitä syö ja kappas, nauttiakin siitä grilliruoasta. Ennenkun oli pääpointtina se että oli sitä alkomahoolia tarpeeksi, sitä odotti kieli pitkällä ja unohtui kokonaan se syömispuoli.

Hyvää Perjantaita ja viikonloppua!

ps. Ihanaa kun saa aamulla nukkua pitkään. Ja ilman krapulaa! :wink:

Ainiin Pageup,

Multa ei ainakaan onnistunut kirjanluku kännätessä, sillä näin aina kaiken kahtena. :smiley:
Tai viitenä. Aika huono tuo viinapää muutenkin, pari isoa olutta niin olin jo aikamoisessa kunnossa.

Hyvää viikonloppua sinne kanssa!

En tiedä johtuuko tästä vaatimattomasta 50 päivän raittiudestani, mutta tänä keväänä olen pannut merkille pieniä yksityiskohtia luonnon heräämisestä talvihorroksesta, mitkä olisi aikaisemmin mennyt täysin ohi. Täällä jo sinivuokot kukkii ja puissa on pienet silmut. Lämpöäkin alkaa olemaan jo sen verran että voi juoda aamukahvit terassilla :slight_smile:

Kaljami,

samaa huomaan, vaikka on…15 päivää raittiutta vasta takana. :wink: (muistaakseni)

Ihan eri tavalla jo pysähtyy, näkee, tarkkailee ja rauhoittuu. Minulla nuo hetket tapahtuu kun olen väsyttänyt itseni työnteolla ja muulla ensin piippuun, ja saan mielenrauhan. Sitten, osaan olla läsnä. Vielä sen verran levottomuutta on olossa, ettei ihan zeniä vielä olla. :wink:

Nytkin tuumasin että tänään olen varmaan niin piipussa illalla kun lapset nukahtaa, etten jaksa mitään. Paskat! Aloin tekemään käsikirjoitusta ja synopsiksia seuraaviin ideoihin. Eli kummasti se luovuus lentää, vaikka on väsy ja vitutus ja säryt ja kaikki. Tuntuu, että kaikki ne vuoden aikana poisjuodut luovat asiat tulvii yli äyräitten. On kuin aivomyrsky olisi päällä koko ajan. Tavallaan hyvä, tavallaan huono. Kuulostaa maanisuudelta? Ei ole mulla mitään epäilyjä koskaan ollut kaksisuuntaisesta tai muuta. Luulen aidosti, että todelliset fiilikset ne sieltä vaan puskee, ja oma luovuus on se luonteva kanava niiden purkamiseen. En oikein osaa puhua. Artikuloida. Mieluummin TEEN sen tunteen jotenkin, konkretiaksi.

Näihin tunnelmiin, milkshakea tässä soffalla juoden, läppäri sylissä töitä pohdiskellen. Hyvät Perjantai-illat itse kullekkin!

Rukous :frowning:tai itsesuggessio, whatever)

Elät vain tämän kerran. Muista se kun kävelet huoneesta toiseen. Kun ärsyynnyt pienistä, typeristä asioista. Joku heittänyt taas likaiset sukat lattialle, joku puoliksi syödyn omenan, kissa roiskinut pissalaatikostaan hiekat ympäriinsä. So what. Tekee mieli viinaa. So what? Elät vain tämän kerran, se kerta kannattaakin varmaan kuluttaa harhoissa. Itseään paeten ja tuhoten. Kieltäen aidon rakkauden ja kontaktin itseensä ja läheisiinsä. Punnitse, kannattaako? Ei kannata.

Ajattele. Tunne. Miten painut sohvan selkänojaa vasten. Se paino mikä sinulla on. Se olet sinä, sinä olet vielä olemassa. Älä katoa.

Vielä Josefiinalle:

Tykkään ite kans ihan hulluna leffamaratoneista. Pahimmillaan voin katsoa 5 leffaa putkeen. Ihan tosta noin vaan. :smiley: Kaikessa äärimmäisyyksiin, eiksjeh.

Niin minäkin välillä, mutta toisen silmän sulkeminen auttoi :slight_smile:. Mutta en halua palata siihen, jatkossa luen mieluummin selvin päin.

Kiitos tervetulotoivotuksesta, andante! Tykkään mollivoittoisuudesta, ainakin musiikissa.

Minullakin on ollut lähipiirissä pari varoittavaa esimerkkiä siitä, kuinka alkoholi voi viedä hautaan asti.

Joo, silmän sulkeminen oli ainoa keino. Mutta siinä vaiheessa kun näin kaiken kahtena, oli humalatilaki niin kova ettei luettu teksti mennyt muistikeskukseen asti. :wink:

Mä menin joskus tenttiin valvottuani edellisen yön rommipullo seuranani, ja pääsin vielä läpi :open_mouth: En tosin kyllä lukenut sivuakaan sinä yönä. Monet esseet tuli myös kirjoitettua pienessä sievässä, hyviä arvosanoja tuli niistäkin. Lukeminen ei kyllä ikinä inspannut pienessäkään huppelissa. Jos oisin tajunnut lopettaa aikaisemmin olisin varmaan valmistunutkin jo vuosia sitten… Oh well. Onhan tässä aikaa :slight_smile:

Tulipa ahdistava olo kun ajattelin tuota, että olisi pienessä sievässä jossakin keskellä päivää. Tai edes nyt tässä. Inhottavat muistijäljet palaili mieleen. Huh, onneksi tänään selvinpäin.

Hieman uupunutta meininkiä, ei jaksa kirjoitella. Mutta palstaa on tullut luettua hieman.