Illustrator

Moi!

Täällä toinen tuore “ensimmäisen vuosikurssin” raittiin elämäntavan opiskelija. Mulle tuo luovuttamisen oivallus liittyy siihen, että tajusin vuosien turhan yrittämisen jälkeen ettei musta koskaan tule kohtuukäyttäjää, joka handlaisi sivistyneet juomatavat. Tässä taloudessa viinarenki vei ja isäntä senkun vikisi.

Nyt kun luovutin kamppailun addiktioni hallitsemiseksi, niin raittiudesta tuli ikään kuin kevyempää, hyväksyn nyt että viina ei mulle sovi. Piste. Jos sitä ei kahdessakymmenessä vuodessa opi juomaan, niin ei sitä opi koskaan. Tämän oivallus toimii mulla perustana, jolle rakennan uutta raitista ajattelu- ja elämäntapaa.

Tunnistin kirjoituksissasi paljon itseäni ja tunnetilojani pari vuotta sitten kun lopetin juomisen. Pidän niistä muistoistani kiinni, koska luulen että niiden muistaminen on auttanut minua olemaan juomatta lasillistakaan - en mistään hinnasta halua sitä pelkoa enää takaisin.

Käväise lukemassa vaikka näitä (vähän eritasoisisa, mutta ainakin minulle ihan avartavia):
sosiaalisairaala.fi/koulutus … aisy_1.pdf
sosiaalisairaala.fi/koulutus … aisy_2.pdf
sosiaalisairaala.fi/koulutus … aisy_3.pdf
sosiaalisairaala.fi/koulutus … aisy_4.pdf

Juuri noin! Jonakin aamuna katsot peiliin ja huomaat, että joku hymyilee peilikuvasta takaisin.

Minulla väsymys ja uupumus kesti viikkoja juomisen lopettamisen jälkeen. Suhtaudu itseesi siis pitkämielisesti, jätä aikaa ja tilaa toipumiselle ihan kuin antaisit missä tahansa muussakin fyysisestä sairaudesta toipumisessa. Mutta parasta kaikessa, kuten itsekin totesit: “onneksi ei tarvitse juoda”.

Hyvää alkavaa viikkoa,
parempaa ja toiveikkaampaa.

Kiitos Metsätähti, Kaljami, Kaaleppinen,puppu, KM47, gardi. Apua, muistanko kaikkia. Tuntuu mukavalta kirjoittaa kun niin moni on reagoinut. Kumma että jaksatte “uutta” avittaa, kun olette monet itse jo niiin pitkällä.

Sain siis eilenkin tehtyä töitä joskaan en niin paljon kun toivoin, ja tänään on pientä ahdistusta valtavan työmäärän edessä. Päätinpäs kuitennii että kirjoitan rauhassa tänne ensin, juon aamukaffet ja mietiskelen, sitten vasta käyn purkamaan sitä työsumaa, jonka olen itselleni kerännyt. (Ajalta kun juominen meni kaiken edelle, hallitsemattomasti, ensisijaisesti ja sitten saattoi vaan näyttää keskaria kaikelle muulle. Järkevää. Oon tosi ylpeä itsestäni) Ei ole varsinaisesti aikaa ottaa lomaa raitistumiseen, vaan edessä on aika hurjia työpäiviä. Lauantaina myös jouduin työasioissa “palaveriin” tai katselmukseen, jossa näytin raakaleikkauksen, jossa muut siis veti kaljaa.(Yllättäen muusikoita) Sain cokiksen ja ohitin kiperän tilanteen keskittymällä ajatukseen, “mitä tapahtuu jos otat sen ensimmäisen?”. Tuntuu kuitenki että olen heikoilla jäillä asian suhteen ja parempi ettei joudu vastaaviin tilanteisiin vähään aikaan.

Fyysinen olotila on hieman hatara myös. Ei mitään suurta, lihassäryt alkaa kuten aavistelinkin, hieman lössähtänyt olo. Tuumasin tänään, että pitänee aloittaa vanha tapa, eli aamulenkki ja rauhaisa aamupala aamurutiineihin, niin alkaa lihaskunto parantua entiselle tasolle. Ehkä ei tänään, mutta ehkä jo huomenna.

Aiemmin juomattomuuden kausina on myös alkanut jossain vaiheessa pahoinvointikohtaukset (kirjottelin aiemmin että on muutenkin taipumusta pahoinvointiin.), joita tässä riemulla odottelen. Nekin kun tavallaan vaan kielii siitä, että kroppa alkaa tervehtyä. Kaikki olo tänne vaan, PRKLE, olen valmis!

Rukous tänään:

Anna voimaa kohdata kaikki ne asiat, jotka jätin taakseni jonkin hallitsemattoman, vielä epäselvän syyn vuoksi. Oliko ensin oire ja sitten juoma, vai ensin juoma ja sitten oire? Oli niin tai näin, selitys ei selviä ellei pakeneminen lopu nyt ja tähän. Huomaa jo miten katse liikkuu skarpimmin, kasvojen piirteetkin on selkeämmät. Ota vastaan ruumiin kipu ja huuto siitä, miten säälimättömästi olet sitä kohdellut. Anna voimaa tuudittautua kivussa, kuunnella sen viestit ja ilman suurta tuomitsemista, pala palalta, selvittää vyyhdit. Koska ne selviää, niin ne on ennenkin tehneet. Amen.

Täällä toisiamme tukien :slight_smile:

Fyysisen olotilan helpottamiseksi, oletko lisännyt mitään lisäravinteita ruokavalioon sen jälkeen kun laitoit korkin kiinni? Mä syön aamupalan yhteydessä tällä hetkellä B-ja C-vitamiinejä, reilusti yli suositellun päiväannoksen, lisäksi magnesiumia, omega-3sta ja glutamiiniä. Auttavat mulla sekä lihassärkyihin sekä yleiseen virkeystilaan.

Kroppahan on yleensä pitkän viinankäytön jäljiltä usein aliravitussa tilassa, joten vitamiinit saattavat jeesata hyvinkin, liikunnan lisäksi.

Työn iloa! :smiley:

Kaljami,

ah kiitos. Tietysti, tyhmä pää. Pitäis ottaa jotain lisäravinteita. Magnesiumia ja D-vitamiinia otan joka päivä, pitäis varmaan ottaa myös vitamiinilisiä ja Omegaa. Syön muutenkin aika huonosti ja epäsäännöllisesti, varsinkin jos on stressiä. (Elän melkeenpä kahvilla).

Nyt yritän tsempata siinäkin asiassa. Tahtoo syömisen jälkeen mennä vireystila niin alas, että jätän usein syömättä. :open_mouth: Järkevää, jälleen kerran.

Mulla kuitenkin oli useita välipäiviä juomisien välissa, jolloin tuli syötyä enemmänkin kun tarpeeksi. Mutta, joskus oli vaan yksi välipäivä jne. Siinä varmasti tullu mukavasti kropalle kuormitusta, nestehukkaa ja ties mitä hukkaa, en edes tiedä mitä kaikkea…

Istahdettu on vasta sorvin äärestä sängylle syömään ja juomaan kuppi teetä.
Paikkoja kivistää ja on pieni vidutus päällä.
Ei sille ärtyneisyydelle varmaan mitään järkevää syytä ole, kunhan vieroitusoireissa märehdin. Ollut myös pitkä
päivä, ja kroppaa särkee. Päätä särkee ja väsyttää. Muuten joo! Ehkä tänään nukahtaakin ennen 04.00? :wink:

Viunaa on ajateltu useamminkin kuin kerran tänään, mutta kuri pysyy. Pidän ajatukset työasiossa jotka pitää hoitaa, tunteissa joiden tahdon parantaa, väsymyksessä jonka tahdon väistyvän, rakkaissani joille tahdon olla taas läsnä, kivuissa jotka saa luvan kadota.

En usko häpeäväni kertoa omasta alkoholismista kenelle vaan jos kysytään. Toisilla palstoilla keskustellaan paljon siitä, mitä sanoa jos tarjotaan alkoa ja on pakko kieltäytyä. Ajattelin kyllä vaan tokaista, että en oikein voi juoda viinaa. Asian voi ilmaista monin tavoin, kauniisti tai suoraan töksäyttäen, riippuen kysyjästä. Tuttuudesta ja niin poispäin. Lähimmäisille asia ei liene mikään suuri yllätys, kuten ei joillekin ystävillekään. Ehkä he eivät tiedä ongelman vakavuudesta, mutta voidaan sanoa ettei humalainen minä ole ikinä käyttäytynyt normaalisti.

Taidan syödä tätä pastaa niin paljon että napa ratkeaa, sitten aika kirjalle. Tekee hyvää antaa sanat näille ajatuksille mitä on käynyt hiljaa päässään läpi pitkin päivää. Kun ne on tuolla päässä, hiljaisuudessa huutamassa, tuntuu että räjähtää.

Rukous tälle yölle:

Anna vatsaan valuvan pastan rauhoittaa.Tee ruumis niin raskaaksi, että ajatus ei lennä levottomille teille. Anna kivistysten kadota unen tullessa. Kestä painajaiset ja sydämentykytykset, ja älä lannistu aamuisesta pahoinvoinnista. Jaksa hymyillä ja olla pitkämielinen lasten aamukiukutteluille, sillä sinulla ei ole kiire minnekään. Ei pois heistä, töistä ja olemisesta. Sillä sinä et tarvitse viinaa. Ei ole kiire sitä hakemaan, ei ole kiire ajankulumisesta. Sillä Et tarvitse viinaa. Et halua, että aika kuluu nopeammin. Sillä tahdot elää jokaisen sekunnin, täysin. Hengittää, tuntea, haistaa. Anna ilon tulla siitä, että näet ja siitä miten käsiesi iho on herkkä. Pienten varpaiden kutitus. Hiusten harjaaminen pitkin vedoin ja lämpimä peitto. Kylmä vesilasi. Päihdelinkki. Vertaistuki. Olemassaolo. Sinä jaksat kyllä. Amen.

Piti tänäänkin aloittaa aamu tänne kirjoittamalla,ja juu.

Oli semmoinen aamunpiristys kun kunnon riita puolison kanssa. Siinä meni reippahat pari tuntia sitten huutaessa ja töiden aloittelukin venähti mukavasti.

Tein riidellessä teon, jota en ole ikinä ennen puolisolleni tehnyt: tönäisin. Tai, hieman kädellä työnsin tieltä pikemminkin. Mutta viha leimahti, isosti ja tunteet roiskahti. En tiedä, tuntuu jotenkin itselle “paremmalta” että niitä tunteita tulee ulos sillon kun on sen aika. Vaikkakin ärsyyntyminen ja hermojen menetys on näinä raitistelun ensimmäisinä päivinä enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja tönimiset voisi jättää jatkossa tekemättä, toiseen ei tarvitse koskea. Varsinkaan agressiivisesti. Se teko hieman järkytti.

Muutoin päivä oli ihan tehokas ja sain paljon paljon aikaiseksi. Kaikilla tasoilla. Myös ideat ja luovuus kukkii jo eri tavalla kuin ennen, tai kuin pitkään aikaan. Oma energia alkaa myös nousta taas esiin, ja sen huomaa ihmisten tapaamisissa. Juttelin tänään vanhimman pojan ystävän äidin kanssa ekaa kertaa pitkään, jumitettiin ensin käytävälle tunniksi, sitten jatkettiin kahvitellen pari tuntia lisää. Keskustelua elämästä. Hieno kohtaaminen, uudella tasolla. Ja luulen että paljon on kyse omasta vireystilan muutoksesta, pään selviämisestä ja jopa jo oman persoonallisuuden esiintulosta. Ja, häpeän poissaolosta. Siitä, mikä juomisesta tulee. Pojan äiti tulee huomenna brunssille, jotta voimme jatkaa turisemista. Mieletön muutos suhteessamme! Ja mitä, minulla 6. alkoholiton päivä?

Lisäksi huomasin tänään muutenkin oman positiivisen energian ja mielen vaikutusta kaikissa kohtaamisissa. Jaksoin olla läsnä ihmisille, katsoa taas syvään silmiin, olla oma itseni. Toki oli koko päivän myös sen kaiken alla mieletöntä uupumusta, lihassärkyjä ja sitä kiukuntunnetta. Selkää särkee nyt siten, että ei jaksa enää seistä. Mutta, sain henkisesti mieletöntä tsemppiä päivän tapahtumista. Vaikka mitään niin ihmeellistä ei maailmankirjoihin laitetakaan, minulle oli kyse pienistä ihmeistä. Ja mikä mahtavinta, voin riemumiellä jo suunnitella huomenna kukonlaulun aikaan leivän leipomista ja valmistautumista sydäntälämmittävään brunssiin. Koska, en aio olla elämäni krapulassa, enkä perua brunssia “oksutaudin” vuoksi.

Herään aamulla, pistän kahvit tulemaan ja aloitan taikinan teon. Katson aamukaffilla takarappusilla miten luonto ja kaupunki heräilee aamuun, hipsuttelen itsekseni sukkasillani ympäriinsä ja valvon perheeni unta. Silitän jokaisen poskea ja kiitän, että minulla on heidät.

Tämän päivän rukous:

Muista nämä pienet asiat jotka jo tapahtuvat. TAPAHTUVAT. Ne ovat konkreettisia tekoja ja sanoja, jotka saat itse aikaan. Siksi, koska ET JUO. Eikä sinun tarvitse juoda. Amen.

Rauhaisa Lauantai-aamu, pitkä brunssi ja paljon kahvia.
Flunssanlainen iskenyt joten on aika veto poissa, mutta ihan hyvä. (Pysyy juomishimot taaemmalla, heh)

Pari kertaa ollut aika tiukkaa paikkaa, mutta tuntuu kyllä siltä että tällä kertaa tässä raitistumisessa/yrityksessä, on erilaista vakavuutta. Siis verrattuna edellisiin räpellyksiin, jotka on olleet lopulta vain aikamoista itsekusetusta. Ei sillä,edelleen repsahdus pelottaa maan perkeleesti, mutta ehkä se on hyvä. Pysyy ainakin mielessä.

Iltaisin jos ei väsytä, niin iskee levottomuus. Ajatus-seuralaisina mm: mitäs nyt? Tässäkö tämä päivä oli? Eikö enää tapahdu mitään, mitä odottaa? Mikä pettymys. Missä on päivän kliimaksi? Päähän sattuu, vatsaan sattuu. Vituttaa. Huomenna on taas yksi uusi päivä? Samaa rataa?

ja niin edelleen. En tajua, miks nuo masentuneet ja negatiiviset asiat pyörii päässä iltaisin, kun toisaalta on energiaa ja mieli pulppuaa ideoita. Mutta koko ihminen on niin levoton, ettei pysty vaikka istahtamaan alas ja keskittymään johonkin luovaan tekemiseen. Pitäis varmaan illalla mennä vielä lenkille tai jotain? Jolla pääsee pahimmasta kärjestä eroon ja saisi kropan väsymään. Neuvoja otetaan vastaan. :wink: Pitääpäs tuumia asioita vielä rauhallisemmassa maastossa, nyt liikaa hulinaa ja ajatus katkeilee.

Hyvää, selvänä jatkuvaa Pääsiäistä kanssatovereille!

Olen tässä reilut pari tuntia pyöritellyt kuukauden viimeisen päivän hommiini kuuluvia numeroita, ja ruoan päälle poikkesin tänne. Olen tavattoman kiitollinen, että täällä pk-seudulla on joka päivä palavereja, joihin raittiina alkoholistina olen aina tervetullut. Illaksi olen jo ohjelmoinut itseni sellaiseen tapaamiseen. Tapaan tuttuja, näen uusia kasvoja ja saan olla pari tuntia turvallisessa seurassa. Jatkopalaverikin on todennäköistä jossain kahvin tai pizzan merkeissä. Juhlapyhinä saattaa osallistujia olla ihan mistä päin Suomea vain, tai jopa ulkomailta lomailevia.
Hyvää ja raitista Pääsiäistä Sinulle Illustrator ja kaikille plinkkiläisille!

P.S. Tänään et ole yksin.

Samoin Lomamuisto!

Tuo onkin hyvä idea itseasiassa, että sopii treffejä ja menoja tuonne illoille. Sen jälkeen kun lapset nukkuu, tulee yleensä se peukaloidenpyöritysvaihe, jolloin tarttui pulloon. Nyt kun raittiutta on 10 päivää takana, alkaa kuitenkin vielä ahdistaa ja iskee levottomuus. Kirjoitin aiemmin että sain hienon kontaktin yhden lapsemme kaverin äitiin. Hän on siis entinen narkomaani, eikä käytä mitään päihteitä. Ajattelinkin heti, että pitänee sopia treffit hänen kanssaan, sillä silloin olen hyvässä ja “turvallisessa” seurassa. Harmi vain, melkein kaikki muut ystävät haluavat yleensä viettää illat viinilasillisten(tai pullojen) seurassa.

Yleensä en jaksa sosialisoida enää iltaisin,(ellei ole työkeikkoja, usein on) mutta ehkä tuo olisi parasta keino. Ainakin tähän elämänvaiheeseen.

Jaksamisia meille kaikille!

Mulla on vähän sama ongelma, tosin liittyen lähinnä nukahtamiseen; tulee pyörittyä sängyssä ja usein olen puolen tunnin ajatuspyörteilyn jälkeen luovuttanut ja ottanut nukahtamislääkkeen kun töissä pitää kumminkin käydä. Fyysinen rasitus on jeesannut, kunhan muistaa ajoittaa sen siten että on pari-kolme tuntia aikaa palautua, ite en ainakaan saa heti kuntoilun jälkeen unta. Toi levottomuus on myös pikkuhiljaa alkanut lieventyä ajan kanssa, samoin sekä positiiviset että negatiiviset tunnekuohut. Niistä juttelinkin viimeksi A-klinikalla. On ihan luonnollista, että kun on pitkään lamannut elimistöään hermomyrkyllä usein ja hartaasti, se menee aluksi ns. hälytystilaan kun kemiallista lamautusta ei enää tapahdukaan… Liittyy erityisesti aivojen GABA-välittäjäaineiden toimintaan, jotka siis vaikuttavat mm. stressihormonien tuotantoon.

Ei kannata vaatia itseltään liikoja raittiuden alkutaipaleilla, ja vaikka olot tuntuisivatkin ajoittain sietämättömiltä, ne menevät kuitenkin loppujen lopuksi aika nopeasti ohi :slight_smile: Ite en ainakaan jaksa sosialisoida iltaisin, vaikka mieli tekisikin, oon hiljalleen koittanut opetella pois suorituskeskeisyydestä ja koittanut hyväksyä sen, että välillä ahdistaa ja on tylsää, joskus onnistuen ja joskus taas en. Iltalenkki on varmasti kokeilemisen arvoinen idea!

Minulla auttaa niinkin simppeli niksi kuin huolipäiväkirjan pitäminen. Se tarkoittaa sitä, että tunti-pari ennen nukkumaan menoa kirjoittaa ylös vaikkapa päiväkirjaansa huoliaan. Niitä ei tarvitse ratkaista, kunhan vain hieman käsittelee niitä siinä paperin avustuksella. Siinä voi tulla sellainen olo, että huolet kasvavat tuon aktiivisen käsittelyn seurauksena, mutta itse asiassa siinä käy päin vastoin, minulla ainakin. Kirjoittaminen on tärkeä osa tuota. Se on ihan eri asia käsitellä asiaa päässään kuin paperilla. Paperi tuo ikäänkuin huolelle käsittelyalueen, jossa asian kanssa pääsee ihan eri tavalla eteenäpäin kuin päässään.

Juu, oon mä päiväkirjaakin kirjoittanut, joskaan en joka päivä. Toi oma ketjuni on tavallaan kyllä kans aika päiväkirjamaista tajunnanvirtaa, mutta tuotakin voisi koittaa.

Nyt on niin mukava väsymys, että pahin levottomuus on tiessään. Päiväkirjaa kirjoitin 7 vuotiaasta aina siihen asti, kunnes juominen esti itsensä reflektointi, rehellisyyden, eli kirjoittamisen. Tuo olikin hyvä idea, aloittaa taas. Itseasiassa välillä olen yrittänyt aloittaa, muttei niitä kännikirjoituksia lue Erkkikään jälkeenpäin. Ei sillä, en ole kyennyt lukemaan teiniaikojen päiväkirjojakaan vielä. :smiley:

Olo on siis ihan hyvä. Hieman ahdistaa, en osaa rentoutua. Makoilen sohvalla viltin alla ja surffailen. Luen Plinkkiä, artikkeleita ja milloin mitäkin. Vois mennä jo nukkumaan, mutta en jaksa antaa päivälle periksi. Mitä lie sekin tarkoittaa… Jos päivä ei kiipeä johonkin kauheeseen hypeen, se ei edes ollut arvokas?Aika alkoholista ajattelua, vai mitä.

Tämän päivän rukous: (tai mietelause, tai itsesuggessio, mikä vaan )

Jaksa vaan antaa päivälle periksi. Näet sen arvon myöhemmin, et ehkä nyt, mutta jo huomenna. Aamulla. Kun heräät. Ilman krapulaa. Täydessä valmiudessa tehdä mitä vaan, silmät kirkkaina, kädet vakaina ja ruumis rauhallisena, levänneenä. Pysy yhteydessä itseesi, älä kadota. Silitä vain lempeästi ja Anna anteeksi.

Hyvää huomenta ja kesäaikaa!

Teini-iän päiväkirjat innostuin aikoinaan polttamaan. Aikuisena en sellaisia ole pitänyt, mutta kalenterit ovat tallella, niistä näkee joitain tapahtumia. Niitä tarkastellessa huomaan, että muisti on monesti pettänyt.
Pitkät pyhät ovat siitä mukavia, että on aikaa ihmissuhteiden hoitamiseen. Olen tavannut kaukana asuvia sukulaisia ja ystäviä, eilen aa-tovereita palaverissa, nyt olen lähdössä puolison kanssa perheystävää tapaamaan. Voi huoleti hypätä rattiin, kun raittiina ei tarvitse pelätä puhalluttajia.

Niiiin Lomamuisto. Ei tarvitse täristä krapulassa, pelätä puhalluttamista, kiroilla sukuloimista , tai mitään.
Ei kertakaikkiaan kaduta yhtään olla raitis juuri nyt, kun puolison isovanhemmat odottaa. Ja aurinkoinen ilma odottaa meitä kävelylle, brunssi syöpöttelylle ja lapset vanhempiaan yhteiselolle.

Voisin nukkua koko päivän sillä kyllä uuvuttaa, mutta onneksi on vielä pyhiä jäljellä ja laiskottelua.

Hyvää Sunnuntaita toverit, raittiina! :smiley:

Tänään oli taas omituinen riita, jonka päätteeksi heitin kukkamaljakon säpäleiksi. :open_mouth:

En muista, milloin olisin viimeksi HEITTÄNYT jonkun tavaran. Hyvin dissosioidaan taas. Olin vain kivikasvona puolison hermostuessa ja yhtä ilmeettömästi otin ja paiskasinkin maljakon. Jotain tosiaan tapahtuu, sillä viha leimahti kuin salama taivaalta. Ja tunne kuoli sekunnissa. Jälkeenpäin hiljaa mietin, että voi herrajumala sentään.

Hetki tuon tapauksen jälkeen alkoi tehdä mieli viinaa. Jouduin tosiaan tsemppaamaan, etten kaupassa ostanut alkoholia. Ajattelin koko ketjun läpi: ostat viinaa, joudut peittelemään humalaa, et osaa lopettaa, humallut lisää, et saa mitään aikaiseksi, tulet känniin, sammut, heräät yöllä kännissä morkkiksessa, aamulla järkyssä darrassa ahdistuneena, naama pöhöttyneenä, voimattomana, ärsyyntyneenä, itseesi pettyneenä.

En ostanut viinaa ja näillä mennään.
Nyt on massu täynnä ruokaa ja edessä ehkä tylsä ilta, mutta so what?

Tämä on vain yksi ilta, mutta ehkä tärkeä ja käänteentekevä loppuelämäni kannalta. Raitis päivä pian takana ja krapulaton uusi päivä edessä.

Vieläkin unettomana, mutta nyt uupumus valtaa ruumiin.

Ollut lopulta aika hankala päivä, on särkyä, riitoja, itkua, masennusta, vitutusta ja taas vitutusta.
Pienikin stressinaihe ahdistaa. Pinna aika kireällä. Toisaalta, olen lukenut koko pitkän illan linkkiä ja pohtinut asioita. Sekin vie voimia. On tullut saatua hienoja vinkkejä ja oivalluksia muilta palstoilta ja ne kannustaa jatkamaan. Aika hampaat irvessä touhua tämä on tänään ollut, mutta nyt mieli jo rauhoittunut. Ja aamulla taas hyvä olo, kun ei ole sitä krapulaakaan taas.

Olihan yö, aikamoiset unet!

Uusi päivä on lämmin, pientä ahdistusta ilmassa. Johtunee väsymyksestä ja alkavan arjen paineesta.
Uupumus ei tunnu väistyvän, syvenee vaan jotenkin. Tekee mieli jumittaa sohvalle kirjan kanssa, mutta lapset toki vaatii muuta. Ei edes jaksa kirjoittaa, ajatella.

Krapulatta silti, mikä antaa perspektiiviä tähän valitukseen. :slight_smile:
Hyvää aprillia kaikille kanssaraitistujille!

Oho! Multa mennyt kokonaan ohi, että tänään on aprillipäivä, poisson d’avril, kuten sitä natiivit tällä kutsuu. Mieluummin sitä juo kuitenkin kuravettä kuin alkomaholia, mistä menee itse kuralle :smiley: