Illustrator

Hyvää Perjantaita forumin väelle.

Täällä jälleen yksi elämäänsä läpeensä kyllästynyt ihmisromupoloinen, joka tahtoo päästä
taas elämään kiinni, kuten pitäisi.

Kaapista on tultu ulos niin että rytisee. Kumppanille kerrottu kaikki karuimmatkin pullonpiilottelu-leikit ja takana kuukauden yritys olla juomatta-itsekseen. Ei auttanut. 8 päivää olin kuivilla, sitten “otin yhden”. Jep.

Yllätyksekseni siippani ei juossut kirkuen karkuun kun avasin ongelmani suuruuden, vaan tahtoo tukea. Ei kuitenkaan ymmärrä alkoholismin luonnetta kauhean hyvin ja luulee lopettamisen olevan vain päätös. Nyt siis pahinta morkkista aiheuttaa se, että loukkaan kumppaniani, kun retkahdan.

Nyt on juotu n. 3 kertaa viikossa. Juopottelupäivä, pari välipäivää ja juopottelupäivä. Työt kärsii, elämä kärsii, oma kroppa huutaa kivuissansa. Aloitan foorumilla rutisemisen, jotta saan mahdollista tukea lopettamiseen. Jos oma mieli, kumppanin tuki ja tämä foorumi ei ole tarpeeksi, haen antabukset. Yritän kuitenkin ensin näin.

Olen siis Alkoholisti isolla A:lla. Ota yksi huikka mitä vaan alkoholipitoista, niin jo tietää lopputuloksen. Ja sen asian edessä ollaan aika avuttomia. Ainoa tapa on siis lopettaa kokonaan.

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että joku viimeinen potku persauksille näissä lopettamisyrityksissä on uupunut. En mielessäni jotenkin ole “lopettanut” vaikka tiedän se on olevan ainoa vaihtoehto, tai kuolen.

Olen nainen, joten kroppa ei kestä tätä tahtia kauan, tiedostan sen hyvin. Ehkä alkoholi vaikuttaa päähän jo sen verran, että ajatuksetkin on hieman vinksallaan. Jonkuntasoinen, kuin välinpitämättömyys itseä kohtaan on kasvanut vuosien varrella. Mottona voisi olla:" perseelleen menee kuitenkin"-tai jotain muuta, yhtä kehityskelpoista.

Kuitenkin jo kuivan viikon jälkeen, olo on aika mainio. Se motivoi. Eli sitä kohti!

Sydämellisesti tervetuloa! Olet oikeassa paikassa ja olet avannut hienosti ongelmasi tulemalla tänne ja kertomalla puolisolle. Eikö olekin vapauttava tunne? Minäkin tein niin…lisäsi minulla on antabukset ja olen käynyt muutaman kerran AAssa. Minulla on vasta 3 kuukausi menossa, mutta olen siitä äärimmäisen ylpeä.

Täältä saat todella vertaistukea, täällä minäkin olen saanut vahvistukseni raittiuden tielläni.

Mukavaa, että tulit!

Meri :slight_smile:

Hei Illustrator!

MeriKen kertoikin jo pari tapaa selvitä. Vuosia sitten uskaltauduin ensimmäistä kertaa AA-palaveriin, ja siitä lähtien olen ollut pysyvästi raittiina.
Yksinkertaista, mutta tehokasta.

Kiitti Meriken ja Lomamuisto!

Olo on hatara sillä tavalla, että pelkään retkahdusta kuin ruttoa. Eli, olen tosiaankin harkinnu vakavissani tuota antabusta. Ainoa mikä siinä voi tökkiä, on oma taipumus huonovointisuuteen ja ei takuulla tuo maksakaan ole enää mikään puhdas ja sähäkkä. Mutta kohta ei ole koko maksaa ja ihmistä olemassa, ellei se alkoholin vetäminen lopu. Eli siinä asiat vaakalaudalla.

Kertominen oli helpottavaa, mutta suurin työ on selkeästikin vielä edessä.
Oli hieno lukea positiivisuusketjua, ja tuli ihan tippa linssiin kun sain niin hienon muistutuksen siitä, mitä se raitis elämäni silloin ennenmuinoin olikaan. Olen jopa alkanut rukoilla, en kyllä tiedä mitä tai ketä, ehkä itseäni sitten, että saan voimia vastustaa kiusauksia. Ylpeitä on hetket, kun kaupassa katson intensiivisesti sitä viiniä jonka yleensä nappaisin mukaan, nyt päätän ohittaa sen ja viettää ihanan illan perheen kanssa. Jo se hetki, kun ohittaa sen viinipullon, tuo kuplivaa iloa. “En aio juoda tänään”, ei humalatilansa piilottelua, pullojen piilottelua, huonoja fiiliksiä, tekemättömiä asioista ja krapulaa aamulla. Ja siitä seuraavaa ahdistusta, väsymystä jne. you name it.

Joten, rukoilen (vaikka itseäni sitten):

Anna voimaa kävellä viinipullojen ohitse, löytää itsestäni joku tuo entisen minäni varjo, joka rakastaa elämää raakana ja sen pikkuruisiakin, hömelöitä yksityiskohtia. Anna oman minäni nousta tuolta jostain syvyyksistä jonne se on käpertynyt ja ottaa tämä rääkätty ruumis haltuunsa jälleen. Anna sen itserakkauden valloittaa ensin tämä kuori ja sitten levittää hyvää oloa kaikille läheisille ja ei-niin-läheisille. Jokaiselle elolliselle ja elottomalle olennolle tässä maailmassa. Koska mielenrauhan saanut ihminen on kuin magneetti, jonka seurassa lepää ja saa hyvää oloa ilman odotusta vastapalveluksesta. Sellainen minä tahdon olla ja sellainen minä tahdon olla muille. Sellaisen elämän minä tahdon. Amen.

Moi.Siitä se lähtee.Hmm…retkahduksen pelko on täysin tavallista.Mutta miksi pelätä sitä silloin kun asiat ovat ok.Vertauskuva:Olet lähdössä aamulla töihin, juot aamukahvia.Ajattelet jo päivän tulevia haasteita,vaikka sillä hetkellä asiat ovat hyvin.Hyväntuoksuinen kahvimuki höyryää edessäsi,luet samalla netistä päivän uutiset tai paperiversiona, mitä aamurutiineihisi kuuluukaan.Sinulla ei ole mitään hätää siinä hetkessä.

Itselläni tuo ajattelutapa on onnistunut joskus, carpe diem.

Ota se antabus heti maanantaina.Ainakin sitten voit olla varma ettet retkahda!Hae resepti omaltalääkäriltä tai yksityiseltä,mistä tahansa.Tiedät varmaankin ettei se yksin auta,mutta antaa jatkoaikaa selvittää päätä ja miettiä tulevaa.Ilman alkoholia.Maksalle se ei ole mitään verrattuna alkoholiin,ellei ole jotain aikaisempia maksasairauksia.Verikokeilla sekin selviää.Tsemp.

Vieläpä lisäys:sinulla on rakastava puoliso joka tukee tuollalailla.Kaikki avaimet käsissäsi,käytä ne oikein!

Illustrator, Kenia tuossa ehdottikin maanantaiksi antabusta.Minulla ei siitä ole omakohtaista kokemusta. Kokemukseni vertaistukiryhmistä on sillä tavalla hyvä, että niissä olen tavannut suuren joukon raitistuneita ihmisiä. Niitä kokoontuu joka päivä, ei tarvitse odottaa virka-aikaa. Voi mennä ilmoittamatta ja olla nimettömänä.
Googlessa on tietoa ryhmistä.
www.aa.fi/

Olet oikeassa paikassa Illustrator!

Antabus on erinomainen keino ( joskin vähän raffia tavaraa sisuskaluille, tarkemmin maksalle ) raittiuden alkutaipaleen helpottamiseen. Isommilta pahoinvoinneilta voi välttyä sillä, ettei ota sitä isoa alkuannosta, vaan annostelee sen normin mukaan alusta saakka. Ja sitten toisaalta, eikö juominen vasta pahoinvointia aiheutakin, monella tasolla?

Kankkusista ja vieroitusoireista eroon pääseminen on se helppo osa raitistumista, vaikkei siltä alkuun tunnukaan. Todelliset vaikeudet piilevät ainakin minulla raittiuden jatkumisessa. Olen nyt alkanut käymään AA:ssa ( siihen nöyrtyminen vei todellakin aikansa ) ja koen sen loistavaksi avuksi tuohon vaivaan. Tänne plinkkiin kirjoittaminen, vertaistuen saaminen ja jakaminen on loistavan hyvä työkalu myös.

Itselläni ainakin on käynyt niin, että suhde ajan kulumiseen muuttuu. Tämä päivä on nykyään perusyksikkö, ei eilinen tai huominen. Toki mieli noissakin askartelee mutta olennaisin löytyy juuri tästä hetkestä.

Loistakoon tähtesi kirkkaana, hyvä tästä tulee!!!

Ihanaa, että puolisosi haluaa tukea sinua! Auttaisikohan se hänen ymmärrystään asiasta, jos hän lukisi tätä lopettajien keskustelupalstaa? Minunkaan puolisoni ei ymmärrä, että alkoholismia on erilaisia muotoja, joten hän kuvittelee vähän samanlailla; lopettaminen on vain päätös ja that’s it. Noh, me, joille alkoholi oli suoranainen himo ja pakenemiskeino elämän kurjuuksista yms, ei se asia sitten välttämättä olekaan ihan niin yksinkertainen…

Mutta menepä lukemaan tuo ketju, jossa jaamme yksinkertaisia niksejä juopottelun lopettamiseen! Minusta siellä on paljon ammennettavaa ja oma vinkkini on tuo lukeminen aivan ehdottomasti. Kun valitsee itselleen kiinnostavien ihmisten elämänkertoja (mieluiten sellaisten, jotka ovat olleet huume- tai alkoholikoukussa ja selvinneet siitä kuiville) ja ahmii niitä, se antaa paljon voimaa ja ajatuksia. Ainakin auttaa tosi paljon siihen häpeään ja morkkikseen, mikä voi iskeä melko pitkäaikaisenakin sitten, kun juopottelun lopettaa. Itseäni auttoi tosi paljon ajatus siitä, että idolinikin on sössinyt ja selvinnyt. Että sattuu sitä paremmissakin piireissä niin sanotusti :wink:

Paljon tsemppiä ja pysyttele linjoilla!

Silent mainitsee kiinnostavina luettevina elämäkerrat. Niitä minäkin olen lukenut ja saanut niistä vahvistusta raittiina pysymisen haluuni. Kesken on parhaillaan Päivi Istalan Ristivetoa. Muita samaan aiheeseen kuuluvia ovat esimerkiksi Virpi Miettisen Satakielet pähkinäpuussa, Kalle Holmbergin Vasen suora, Eino Grönin Enemmän kuin tango, Risto Kuisman Tilinpäätös, Raimo O. Kojon Eroon viinasta, Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita. Lyhyitä selviämiskokemuksia on tietenkin myös kirjassa Nimettömät alkoholistit.

Kiitos lomamuisto kirjavinkeistä!

Illustrator ; komppaan hra R-R:a antabuksen suhteen. Olen itsestäni satavarma perustuen aikaisempiin kokemuksiini yrittäen lopettaa, että ilman antabusta olisin toiminut niinkuin toimin lukuisat kerran vuosina 2011-12, kun olin vakaasti päättänyt lopettaa. Kahden kolmen viikon jälkeen kävelin kuin zombie alkoon ginipulloni luo, kassalle ja kotiin juomaan. Monesti en ehtinyt edes kotiini sisälle asti, kun ensimmäiset huikat piti pullosta saada. Minua on ainakin 5-6 kertaa pelastanut suoraan sanottuna antabus. Ja mikä erävoittotunne tulikaan sen jälkeen.
AA on taas auttanut erillä tavalla, se antoi valtavan rauhan sisimpääni ja poisti juomishaluani, kun pelkästään ajattelen sitä kokemusta mistä olen sieltä saanut. En osaa kertoa tarkemmin, koska uskon että jokainen kokee sen omalla tavallaan. Aluksi en millään ajatellut AAta, mutta niin monen positiivisen kertoman mukaan , ajattelin , miksen minäkin…jos sieltä ovat miljoonat ihmiset saaneet apua, miksi en siis minäkin.

Positiivista ja upeaa päivää Sinulle ja kaikille!

Meri :slight_smile:

Kiitos lukuisista vastauksista jengi!
Mukavaa huomata, että täällä on näin aktiivista porukkaa. Tuli hyvä olo heti.

Kiitos kirjavinkeistä, kirjoja löytyykin jo läjäpäin, lukutoukka. Ja varsinkin Biografiat ja tosikertomukset on juuri niitä, joita luen muutenki. (kännissä ei tietysti voi lukea, joten en lue niin paljon kun oli tapana)
Joten nyt kun ei mene illat kännäilyyn, ahmin taas hyviä kirjoja. Eilenkin meni 04 asti kirjaa lukiessa: mitä siitä, parempi seki kun krapulassa herääminen aamulla.

Eli väsynyttä emäntää ollaan tänään, mutta krapulaton. Ja kait olisin väsynyttä emäntää muutenkin, kun on ensimmäiset raittiit päivät. Kokemuksen mukaan ensimmäinen viikko on tosi väsynyttä ja hieman alakuloista, toisella viikolla alkaa lihassäryt ja muut kipuilut. (Jotka siis menee ohi, kun alkaa taas urheilla säännöllisesti ja pitää itsestään huolta.)

Mulla on aina kummallista “epätoden”-tuntua omassa kokemusmaailmassa, jos juo edes kerran/vko. Nyt odottelen vain että päivät kuluu ja pääsen taas siihen skarppiin ja energiseen kokemusmaailmaan, jolloin nuo kemiat päässä alkaa normalisoitua ja voi alkaa kokea olla oma itsensä.

Olo on tänään siis kovin väsynyt, mutta toivoa täynnä - hyvä fiilis! Ei jaksa huolettaa ne maksamattomat laskutkaan(hukkasin pari vkoa sitten kännissä pari isoa seteliä, joita olin säästänyt loppukuun ruokarahoiksi), sillä tiedän jo miten oma työmotivaatio nousee ja hommat tulee tehtyä. Oon friikku, niin palkat maksetaan kun tehty työ toimitetaan tilaajalle. Niitä on nyt roikkumassa läjäpäin, mutta onpas jo parin päivän aikana saatu tehtyä hyvin rästejä kasaan. Ja kun oma energia nousee, hyviä työtarjouksia tulee. Karma toimii, eikä siinä ole mitään mystistä.

Oli hieno tunne herätä näille jaloille, jotka on minun. Minun jalat. En olekaan ihan turhake! Osaan asioita, olen hyvä! Oma työ alkoi taas innostaa, oli hienoa heittää peitto nurkkaan ja nousta keittämään aamukahvit. Olenko kuitenkin ihan hyvä siinä mitä teen- en muistanutkaan sitä, hemmetti!

Puolisoin varmaan mieluusti lukisi tätä palstaa, mutta ei osaa suomea. Mutta eiköhän se ymmärrys alkoholismista kasva, kun tulee näkemään tätä taisteluani.

Tämän päivän rukous: (sille jollekkin, tai omalle itselleni)

Anna voimaa seisoa omilla jaloillani ja rakastaa sitä, että ne on juuri minun omat jalat. Anna uskoa siihen, että minä pystyn tähän, seisomaan jalkojeni päällä ja ottamaan vastaan itseni. Sellaisenaan.

Voit yhtyä myös AA-laisten käyttämään erinomaiseen rukoukseen:

God grant me the serenity to accept the things I cannot change;
courage to change the things I can; and wisdom to know the difference.


Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Tervetuloa tänne, jospa tämä miljoonastuhannes 1. kerta nyt sinua auttaisi. Itsekin yritin monta kertaa ja mokasin, mutta nyt olen ollut vajaa puoli vuotta raittiina. Täällä on jo sinulle tullut hyviä neuvoja; minua auttoi se, kun päätin, etten ota ensimmäistä, ja tein kaikkea muuta juomisen tilalla. Ja jos paha juomahimo iski, söin ja paljon. Yllättävää kyllä, elämä ilman alkoholia laihduttaa, painoa on pudonnut noin 5kg. Ja tänne kannattaa kirjoitella, se auttaa.

Lämpimästi tervetuloa mukaan. Tänään et ole yksin. Parasta tässä raittiissa elämäntavassa on se, kun ajan myötä oppii tuntemaan itsensä, alkaen hyväksyä menneisyytensä osaksi omaa taivaltaan, tullen sinuiksi sen kanssa.

Yksi oman raittiuteni suurin asia kuitenkin on se, kun vuosi kymmeniä kestänyt eristäytyneisyys päättyi ja aloin kokea kuuluvani joukkoon omana itsenäni, tullen hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Tuon kokemuksen jälkeen on helppoa ojentaa käsi toiselle ihmiselle todeten, tartu siihen, olen kokenut saman yksinäisyyden joten kuljetaan yhdessä tästä eteenpäin tasavertaisina yksilöinä.

Päivä kerrallaan mennään, muistaen se, mistä olemme tälle tielle lähteneet. Sen muistaen jatkamme matkaa eteenpäin, palaamatta entiseen.

Illustrator,
kirjoitit taistelustasi alkoholia vastaan. Päivä kerrallaan -nimisessä AA:n kirjassa on eilisen päivän otsikkona ENÄÄ EMME TAISTELE ja alaotsikkona Olemme lakanneet taistelemasta ketään tai mitään vastaan- edes alkoholia.

Minulle ja monen monelle muulle alkoholi on tullut tarpeettomaksi ja juomisen pakkomille on kadonnut silloin, kun lakkasimme taistelemasta alkoholia vastaan.

Tossa on iso pointti. Monika Fagerholm ( ? ) kertoi Selviämistarinoita -kirjassa, että mitä enemmän hän yritti olla juomatta, sitä enemmän hän joi. Luovuttamisen ajatus on tullut mullekin tärkeäksi.

Monet joilla ei itsellään ole päihdeongelmaa, ajattelevat helposti, että kysymys on kauheasta skarppaamisesta ja yrittämisestä. Olen yrittänyt selittää, että kysymys on pikemminkin luovuttamisesta, oman voimattomuutensa myöntämisestä ja nöyrtymisestä.

Paremmin tuu ja sano!
Kolahtaa kovin!

Sunnuntaita!

Hyviä neuvoja taas. Luovuttamisen ajatus.

Kuitenki tuntuu että nyt alkumetreillä pitää kuitenkin skarpata ja tsempata, jotta pääsee siitä kierteestä irti ensin. Että voi kävellä viinipullojen ohi. Mutta luovuttaminen teemana tuntuu luonnolliselta jatkumolta. Samoin moni tällä palstalla on kirjoitellut että on suuri helpotus, kun ei tarvitse enää juoda. Juuri siltä alkaa nyt tuntua. Mahtavaa, kun EI TARVITSE. Siinä on siemen luovuttamiselle.

Viime yönä meni taas pitkälle aamutunneille tuon lukemisen kans, en tiedä miten niin valvotuttaa. Mutta en ota siitä stressiä vaikka väsymys painaa. Kyllä ne työt tulee tehtyä väsyneenä, jos on tulleet krapuloissakin.