Illat pitenee

Nyt tuntuu tosiaan siltä, että alkaa palautumaan. Ja mikä se tunne voikaan olla viikon päästä tällä menolla!

Kiitos teille kaikille.
Kyllä kannatti taas alkaa kirjoittamaan tänne. Kyllä se vaan auttaa. Ja varsinkin se, kun joku kommentoi jotain. Siinä tulee se vahva tunne, ettei ole yksin.

Pyrin jatkamaan tuota päiväkohtaista arviointia ainakin jonkinaikaa. Se on ainakin minulle sellainen rohkaiseva juttu, kun voi lukea toisten alkupäivien edistystä. Toivon, että nämä minun kokemukset auttaisivat jotain. Siitä sen huomaa, että vaikka aika kuluu hitaasti, niin ensimmäisellä viikolla tapahtuu PALJON.

Yleensä päivän on suunnilleen se olo, mitä on aamullakin ja kehitys tapahtuu aina yön aikana.
Näin ainakin minulla.

Päivä 5.
Unta reilu 7 tuntia.
Kuten mainitsin, yöunet tuntuivat nyt aidolta. Tai siis oudolta, mutta oletan sen olleen aitoa.
Olo on ollut tänään paljon parempi. Tosi iso hyppäys yhdessä yössä.
Päivällä mukavasti aktiviteettia talkootyyppisessä hommassa.
Kyllä siellä mainittiin talkoojuomien puutteesta. Minua se nauratti.
Parin tunnin ajomatka ei pitkästyttänyt.
Musiikki tuntui kropassa hyvältä.
Innostuin kommentoimaan ja tarinoimaan monenlaisista asioista. Aikaisempina päivinä olisin vain myötäillyt tms.
Vieläkin virtaa tuntuu riittävän.
Joku tulppa sumuisesta mielentilasta aukesi yön aikana. Jälleen 5. päivän kohdalla.
Syksyllä pääsin viimeksi tuohon samaan tilaan 5. päivänä. Silloin erehdyin palkitsemaan itseni olusilla. Nyt en.
Kaikenkaikkiaan hieno päivä. Jään mielenkiinnolla odottamaan huomista.

On kyllä uskomatonta lukea, miten samanlaisten vaikeuksien ja tuntemusten kanssa me kaikki lopettajat painimme ja tuskailemme ensimmäisinä päivinä ja viikkoina. Ja samalla myös, miten yllättäen olo alkaakin helpottamaan ja ajatukset selviämään päivä päivältä.
Parasta tässä palstassa on sen tuoma vertaistuki ja turva. Tänne voi aina tulla lukemaan kannustavia tarinoita, ja toisaalta niitä kamalia pohjakosketuksia, kun oma usko horjuu.
Tsemppiä loppuviikkoon, maali häämöttää jo!

On kyllä uskomatonta lukea, miten samanlaisten vaikeuksien ja tuntemusten kanssa me kaikki lopettajat painimme ja tuskailemme ensimmäisinä päivinä ja viikkoina. Ja samalla myös, miten yllättäen olo alkaakin helpottamaan ja ajatukset selviämään päivä päivältä.
Parasta tässä palstassa on sen tuoma vertaistuki ja turva. Tänne voi aina tulla lukemaan kannustavia tarinoita, ja toisaalta niitä kamalia pohjakosketuksia, kun oma usko horjuu.
Tsemppiä loppuviikkoon, maali häämöttää jo!

. miksiköhän tää mun viesti pomppas tänne kahdesti, poistan sen tästä toisesta

Mukavaa lukea oivalluksianne, kaali ja pauno!.. rohkaisevaa itse kullekin! :smiley:

Jatkakaa samaan malliin!

Moi Pauno ja muut
Luin ketjusi eilen illalla myohaan ja halusin vastata, mutta nukkumatti ehti ensin.
Krapula/vieroitusoirekuvauksesi on " spot on ". Olen tuonne omaan ketjuuni myos kirjoittanut tunnelmista viikon viiniputken jalkeen. Jos alkaa suuta napsua, niin suosittelen sen lukemista :open_mouth:
Tsemppia, Kannattaa lukea naita viestiketjuja ja kirjoituksia. Itse koitan lukea ainakin pari ketjua viikossa alusta loppuun.
Terv
SW10

Kiitosta vaan kommenteista.

Tänään ei ole ollut kynäilypäivä.

En yöllä nukkunut juuri ollenkaan. Hetkisen taisin torkahtaa joskus 5 aikaan.
Pari kertaa ennen sitä piti käydä haukkaamassa vähän leipäpalaa. Nousin ylös siinä klo 7.
Ihan hyvin olen muuten jaksanut tänään, mutta ei tee mieli kirjoittaa oikein mitään. Ehkä siksi, että siihen pitää keskittyä niin kovasti.

Tuo unen rajamailla notkuminen on muuten mukavaa.
Siinä, kun pää lähtee tekemään jotain maisemaa, niin sitä pystyy vähän ohjailemaan.
Olen sillä systeemillä elänyt menneitä, jopa lapsuuden asioita.
Se on hienoa, kun koko tunnemaailma on siinä silloin niin täysillä mukana, että sitä luulee oikeasti kokevansa sen uudelleen.
Tuntuu mahanpohjassa asti.
Joskus harvoin tosin on tullut unihalvaus. Se taas ei ole mikään miellyttävä kokemus.

Noita matkoja ei sumupäissään pysty tekemään.

Luulisin, että ensiyönä nukuttaa paremmin…

Miten paunon “kärvistely” etenee?

Viikonlopusta selvitty yhden illan juopottelulla.

Lauantaina tuli tilanne, etten ollut varma alkottomuudesta sinä päivänä.
Siihen iltapäivään ja iltaan sisältyi ennalta sovittu tapaaminen/ajanvietto. Ei ollut edes mahdollisuutta jäädä siitä pois.
Se oli jo silloin sovittaessa lokeroitu alkoholia sisältäväksi.

Siinä sitten tein ihan harkitun päätöksen, että no jos sitten tänään kuitenkin ottaisin vähän.
Join noin 10 annosta siinä illan aikana.

Jälkeenpäin ajateltuna, olisi se mennyt varmasti raittiinakin ihan yhtä mukavasti, mutta nyt näin.

Niinhän sitten eilisestä tulla paukahti jälleen päivä 1.

Lauantaista ei jäänyt mitään morkkista tai muuta isompaa henkistä kolhua.
Sen huomaan, että nämä pari päivää ovat jälleen kuluneet hitaasti ja päivällä meinaa palella. Olo tuntuu väsähtäneeltä. Eli suunnilleen samaan hitaaseen tahtiin, kun viikko sitten.

Olen kuitenkin iloinen viimeviikon saavutuksesta ja siitä, että sen hyödyn todella huomaa niin nopeasti.

Nyt ei muuta kun nenä kohti tulevaisuutta ja uutta ennätystä.
Eipä ole ainakaan mitään etukäteen sovittua juttua moneen viikkoon.

Tätä iltaa lähden viettämään ison karkkipussin ja vissyn kanssa telkkarin äärelle.

Tänään on jo ihmeen hyvä olo.
Varmasti vaikuttaa se, kun tuli vain yhden päivän hutikka.

Varoituksen sanana kuitenkin ainakin itselleni olkoon se, että ei kannata ajatella osaavansa kohtuukäyttöä.

Nimittäin tuonkin jälkeen se eka ja vielä toinenkin päivä kuluivat taas todella hitaasti.
Siinä sitten piilee ainakin minulle se kömmähdyksen paikka, jossa avitetaan päivän kulkua kaljottelemalla.

Mutta nyt mennään selvästi eteenpäin ihan toiset asiat mielessä.

Ei muutaku kaulukset pystyyn ja kohti uusia myrskytuulia… :exclamation: