Illat pitenee

Onhan sitä tullut yritettyä, mutta oli tuossa syksyllä tosi pitkä pätkä etten välittänyt ollenkaan.
Tuli niin kamalasti kaikenlaisia vastoinkäymisiä, että annoin vaan olla.

Nyt on nuo asiat, jos ei selätety, niin ainakin selvitetty, joten yritetään lähteä kohti raitista elämää jälleen.

Olen toisinaan lueskellut teidän tarinoita ja tämä on kyllä paras etätuki raitistumisen tiellä.
Ajattelin ensin, että en kirjoita mitään, ennenkuin alkaa tämä henkinen puoli helpottaa, mutta kirjoitinpas kuitenkin.

Moro Pauno ja tervetuloa remmiin takas!

Kuten tuolla toisessa ketjussa sanoit…niin uudestaan vaan täytyy koittaa yrittää vaikka välillä tulis takapakkia…sitkeyttä ja sisua…siitä on tämä touhu tehty!

Tsemppiä taas :wink: ! Kiva kun sulta sitkeyttä löytyy!

Moi ja kiitos kommentistasi jälleen.

Lueskelin tuon sinun ketjusi kokonaan uudelleen tässä parin päivän aikana.

Nuo alkuajan tuntemukset ovat niitä, joista ainakin minä saan voimaa.
Siinä huomaa, että lähes kaikilla se kuitenkin muuttuu yllättävän nopeasti paremmaksi.

Kuukausi tolkulla noin 10-15 olutta päivässä. Muutama yksittäinen selvä päivä siellä täällä.

14.1.2018 alkaen tuntemuksia ilman alkoholia.

Päivä 1.
Aamusta todella huono olo. Päässä heittää. Ankeus jatkuu koko päivän.
Kellon viisarit liikkuvat toisinaan piruuttaan taaksepäin.
Ei pysty syömään tai juomaan mitään koko päivänä.
Iltapäivällä autoilemassa ja aikaa kuluttamassa. Mieleen tulee väkisin, että kun ei tässä tänään ole mitään velvollisuuksia, niin jos kuitenkin hommaisin olutta. Menisihän ilta mukavammin ja kyllä ihan varmasti sitten huomenna olisi jo ihan hyvä olo.
En kuitenkaan hommannut, vaan sinnittelin sinne iltaan ja se totisesti kannatti, vaikka sen vaikutuksen huomasi vasta seuraavana päivänä.
Mikä siinä on, että vaikka sen tietää, niin ei tahdo olla miestä kestää sitä ekaa päivää loppuun.
Illalla söin väkisin palan pizzaa. Siinä oli päivän ruokailut.

Päivä 2.
Ihme kyllä nukuin jonkinverran, vaikka hikoilutti vietävästi.
Aamulla olin kiitollinen siitä, että en edellisenä päivänä ottanut alkoholia.
Edelliseen päivään verrattuna huomattavasti parempi olo, vaikka ei mikään hyvä. Hammasharjaa ei kannata työntää liian agressiivisesti suuhun, ettei ala oksettamaan.
Päivällä yritän tehdä jotain siinä onnistumatta. Ahdistaa, masentaa, pitkästyttää jne. Vatsassa edelleen huono olo. Ihosta tulee kamala löyhkä, vaikka kävin suihkussa. Varmaan näin oli eilenkin, vaikka en itse sitä huomannut.
Huokaisen helpotuksesta, kun kello vihdoin näyttää 18:45. Tuossa vaiheessa ei yleensä ole enää isompaa riskiä, vaan alan odottelemaan yötä.
Jotenkin olen onnistunut ohjelmoimaan aivot niin, että aloitan ottamisen noin klo 12-14, kun alkaa pitkästyttämään. Töitä voin tietokoneella tehdä siitä huolimatta. Sitten, kun pääsee sinne klo 19 paikkelle, niin alkaa helpottaa.
Illalla puoliväkisin pieni ateria ennen nukkumaanmenoa.

Päivä 3.
Nukuin yli 6 tuntia. Ihme. Yleensä unet katoavat lähes kokonaan muutamaksi yöksi raitistelun alussa.
Yöllä hikoilutti ja aamulla oli vain vähän etova olo.
Aamupäivä menee suhteellisen kivuttomasti. Lueskelen paljon Plinkkiä, kuten edellisenäkin päivänä.
Iltapäivällä pitää ajella hoitamaan yksi asia. Jotenkin sillä reissulla pukkaa ahdistusta pintaan melko voimakkaasti.
Lähden ajamaan kotiinpäin ja mieleen tulee, että jos ostaisin olutta ihan vain 8-päkin. Sehän ei olisi paljon.
Ajan jääräpäisesti viimeisenkin kaupan ohi.
Siinä ajaessa mietin monelta kantilta, haluaisinko juoda, vai mistä tuo ajatus voi oikeasti tulla.
Ei, en todellakaan halua ja vaikka kuinka mietin, en kaivannut pätkääkään minkäänlaisia alkoholin vaikutuksia.
Olisiko se jotain, että “ainahan se päivä näin menee”, muuten ei aika kulu. Tunnustelin lisää ja tuli sellainen ennenkuulumaton tunne, jonka aavistelin näläksi. Söin pari näkkileipää ja se helpotti vähäsen.
Nyt turvallisesti illassa, kun kello on jo 19.
Parin tunnin päästä syön jotain ja menen sänkyyn. Jos en saa unta, niin luen tai kuuntelen äänikirjaa.
Unettomuus ei pelota eikä ahdista. Siihen olen tottunut. Yhden yön voi aina valvoa, kunhan sitä ei tee humalassa, eikä krapulassa.

Hyvä kun kirjaat tuntojasi yms oloasi etenkin alussa jälleen rehellisesti ylös… rohkaisee ja toisaalta hälyyttelee kelloja aivan mielettömästi kun palaa noihin tuntoihin ajan kuluessa…

ja kiva jos omasta toipumispäiväkirjastani on jotain apua sinullekin…itseäni on auttanut tosi paljon myös muiden toipumispäiväkirjojen lukeminen yms…rohkaisee tuollaiset.

Itse otin alussa myös kuvan naamastani päivittäin ja myöhemmin viikoittain ja nykyään kuukausittain… on aivan järkyttävää ja kivaakin huomata myös ihan nuo fyysisetkin muutokset… alun videon, jonka vaimo minusta kuvasi kun tein kuolemaa viimeistä krapulaa potissani… katsoin viimeisen n. Puolen vuoden raittiuden kohdalla… kun meinasi tulla ylitsepääsemätön juomahimo… oli niin kauheaa katsoa itseään siinä videon mukaisessa kunnossa, että aloin itkeä… enkä ole enään sen jälkeen pystynyt sitä videota katsomaan… oli niin järkyttävää nähdä mihin kuntoon oli itsensä alkoholilla saanut…suosittelen sinullekin, että teet jotain samantapaisia konkreettisia järkytys tai psyykkaustoimenpiteitä itseäsi ja tulevaisuuden rankkoja paikkoja varten nyt heti alussa kun on ryyppääminen vielä vakaassa lähimuistissa…

Olin hieman harmissani kun kesällä en enään sinusta kuullut…niin hyvällä alulla olit,… mutta kiva kun olet nöyrästi ottanut taas itseäsi niskasta kiinni… onnistumiseen vaaditaan päättäväistä ja nöyrää asennetta… ja niitä sulta tuntuu löytyvän…

Kiva juttu Pauno kun olet täällä taas!

P.s. lainaa alkuasi tsemppaamaan Kalle lähteen kirjat happotesti ja loppuluisu… tuon viimeisen kirjan luin eileni
llalla ja jos saisin olla lainsäätäjä ja päättäjä niin asettaisin lain, että jokainen alkoholiongelmainen joutuisi lukemaan tuon kirjan… väitän, että osa lopettaisi juomisen kun lukisi tuon… jotenkin niin osuvaa ja raadollista kuvausta alkoholistin mielenliikkeistä ja touhuista nuo kirjat…huumoria unohtamatta :smiley:

Kyllä tässä jonkinlaista nöyryyttäkin on ilmassa.

Harmittihan se, kun kesällä tännä kirjoitin. Tuli mieleen, että olin pettänyt teidät kaikki, jotka haluatte kovasti auttaa.
Mutta eihän se niin oikeasti ole. Kaikki täällä tietää, miten vaikeaa se alku voi olla. Ei sitä tarvitse ammattilaisille selitellä. Se onkin ihan parasta.
Niile, jotka eivät tätä ole kokeneet, on ihan turha yrittää edes selittää.

Mietin kyllä tuossa aamuyön tunteina, että pitäisi kehitellä jonkinlainen raitistumissimulaattori, jos joku “normaali” ihminen haluaisi tietää, miltä tämä voisi tuntua. Kirjoittelinkin jo ylös muutamia ideoita. Ehkä laitan sen jossain kohtaa tännekin, kunhan saan sen kasattua.

Sen ekan Kallen kirjan olenkin lukenut. Pitänee lukea se toinenkin, kunhan sumuverho silmistä poistuu niin, että pysyy rivit kohdallaan. Jännä, miten katsetta ei saa kohdistettua oikein mihinkään.

Viime yönä ei oikein nukuttanut. Heräsin siinä kolmen aikaan. Nousin ylös 7 jälkeen ja aamukahvit juotua oli todella etova olo pari tuntia. Nyt alkaa rapulafiilis helpottaa. Eilinen aamu oli helpompi.

Hei Pauno, jos tällainen etätuki ei riitä raittiutesi tueksi, ota harkintaan henkilökohtainen lähituki. A-klinikalta voit varata ajan tai käyttää hyväksesi AA-ryhmiä.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

AA optio on kyllä myös mielessä.
Minulla on yksi kaveri, joka on sitäkautta saanut raittiuden.

Nyt kauppaan.
Eikä tartte tälläkertaa pyytää itsepalvelukassalla henkilökuntaa kuittaamaan ikää…

Juu ei tarvii selitellä…kyllä tän homman lainalaisuudet on kaikkien alkoholistien tiedossa… toki sitä aina harmittaa jos joku tippuu remmistä…kun tietää minkälaisen henkisen taiston aina joutuu sitten uudestaan käymään kun ja jos yrittää uudestaan raitistua…totuushan kun kuitenkin on ettei kukaan voi raitistaa kuin itsensä.

Nyt vaan taas sisua ja ryhtiä ja keskittyminen ja fokus selvänä pysymiseen…elämää kuitenkin on vielä elettävänä kun vaan alkaa sitä elämään.

Pidä ihmeessä kiinni sellaisesta kaveristasi, ja nimenomaan soitto hänelle ennen ekaa ryyppyä!

Tänään et ole yksin

Raitistumissimulaattori, projektin runkoa.
2500€ hintaan pääset kokemaan alkoholistin raitistumisen ensiaskeleita.
Elämysmatkailuhan on kai jotenkin in, niin miksei tämäkin myisi.

-3-5 pv yksin huoneessa, jossa yöllä on 30 ja päivällä 15 astetta lämmintä.
-Huoneessa on seurana ainoastaan seinäkello.
-Jos lämpöön ei heräile, niin sitten herätellään toistuvasti ja muutenkin rajoitetaan nukkumista.
-Päivällä ei saa nukkua, vaan suoritetaan annettuja tehtäviä. Samoja tehtäviä voi antaa useamman kerran.
-Ei yhteyksiä ulkomaailmaan tai ainakin rajoitetut yhteydet.
-Vaatteiksi valmiiksi hikiset ja niitä ei saa vaihtaa ainakaan pariin ensimmäiseen päivään.
-Peseytymismahdollisuutta ei ole.
-Vatsanväänteitä aiheuttavaa ruokaa.
-Ennalta-arvaamattomia ääniä, joita ei ymmärrä ja jotka säikyttävät 24h.
-Jollain pitäisi saada hermostuneisuus ja ärtyneisyys aikaan, jos se ei tule itsestään.
-Taustalla olisi omia asioita, joita samaan aikaan pitäisi hoitaa, mutta siihen ei pysty.
-Lääkitään serotoniinitasoa madaltavilla lääkkeillä mielellään jo 2 päivää ennen aloitusta. Onkohan noita edes olemassa? Ehkä tässä kannattaisi vaan juottaa viinaa pari päivää alle, niin tulisi aidompi tunnelma.

Kaikkea sitä mieleen tuleekin, kun aamuyötään selvinpäin valvoo…

:laughing: :laughing: :laughing:
Jotain laksatiivia tuohon vielä voisi laittaa, että tulisi oikein kiire vessaan. Mielellään kesken unien.

Onneksi minulla ei ole ikänä vielä ollut ihan koko tuota repertuaaria vastassa ryyppäämisen jälkeen. Tai ehkä olisi pitänyt olla niin olisi voinut loppua siihen :slight_smile:

Hyvä, tuo laksatiivi ehdottomasti ruokaan ensimmäisinä päivinä.

Ei minullakaan noita ääniä ole ollut, mutta tänään säpsähdin kontaktorin napsahdusta sähkökeskuksessa, niin siitä tuli mieleen.

Koettelemuksethan ovat kovin yksilöllisiä, mutta jos niitä jollekin esittelee, niin laitetaan samaan hintaan koko setti.

Mulla kamalin asia krapulassa on ollut se fiilis, että aivan varmasti jotain kamalaa tapahtuu. En osaa sitä selittää, mutta jotenkin olen aivan vakuuttunut jostain katastrofista. Esim jos joutuisin siinä olotilassa lentokoneeseen saisin varmaan paniikkikohtauksen koska olisin ihan vakuuttunut että kone putoaa. Mutta tuota fiilista voisi olla vaikea saada simulaattoriin ellei kokeilijoille saa antaa jotain hallusinogeenin kaltaista kamaa.

Lista voisi kyllä olla loputon jos tämä porukka pääsisi vauhtiin :wink:

En tiedä, liittyykö tämä samaan asiaan, mutta mulla on alkupäivinä sellainen olo, ettei missään ihmisten seassa ole hyvä olla. Vaikka en ihmisiä pelkää, niin esimerkiksi tänään kaupassa yritin edetä rauhallisesti ja miettien, kun ei ollut kiirettä.
Silti pukkasi sellaisen tunteen, että haluan äkkiä pois täältä.

Siis eräänlaista rauhattomuutta, joka on kyllä jo vähän helpottanut.

:smiley: :laughing: simulaattorin lisäksi vielä kovakankaiset ja mahdollisimman kutiavat vaatteet ylle… sekä koira jalkojen päälle makaamaan niin ettei asentoa voi vaihtaa… :question:

Päivä 4.
Lisättäköön vielä, että pinna on ollut kireällä, mutta nyt huomaan, että se oli todella kireällä kahtena ensimmäisenä päivänä. Jotain pienen pientä edistystä siinä havaittavissa. Ja levottomuus vaivaa.
Eilen illalla suihkuun mennessä huomasin, että ihosta lähtee edelleen sitä etovaa löyhää, mutta vähemmän.
Suihkun jälkeen tuntui pitkästä aikaa raikkaalta ja tänään en enää huomaa em. hajua.
Johtuisiko siitä, että yöllä en hikoillut enää niin paljoa, eli alkavat nuo elimistön perustoiminnot hakemaan paikkaansa.
Lakanoissa on sitä tuskanhikeä, mutta päätin vaihtaa ne vasta, kun hikoilu on kokonaan loppunut.

Yöunet noin 5 tuntia.
Aamulla todella oksettava olo kahvin jälkeen. Kesti pari tuntia ja sitten hävisi.
Tyhjyys ja elämän merkityksettömyyden tunne alkaa vähän helpottamaan, vaikka tissuttelun tilalle ei ole tullut mitään tekemistä. Vielä on liian aikaista sille.
Juuri niinä tyhjinä hetkinä tämä foorumi tulee tarpeeseen.
Aika kuluu jostain syystä pikkusen nopeammin, vaikka ei tekisikään mitään.
Keskittymiskykyä ei edelleenkään ole.

Silmät näyttää jo nyt vähän kirkkaammilta, ainakin omasta mielestä. Muiden mielipidettä en luonnollisesti ole kysynyt.
Katsetta tosin ei saa helposti kohdistettua mihinkään tarkkaan juttuun.
Pikkuasiat ei suututa läheskään niin paljon, kun vaikkapa toissapäivänä. Ärsyttää tosin edelleen.
Ei huvita edelleenkään tehdä juuri mitään.

Tuli päivällä jo ihan oikeasti mieleen, että menee se viikko näinkin.
Ei tee yhtään mieli juoda. Iltapäivällä oli tilanne noin klo 15-17, että taas tuli tuo aikakone nimeltään alkoholi mieleen, mutta viittasin kinthaalla sille.
Kaupassa ihmettelin, että vaikka ostaa yli kassillisen ruokaa, niin lasku on noin puolet “normaalista”.
Säikähdin, kun kontaktori veti sähkökeskuksessa. Pitäisiköhän laittaa jotain taustamusiikkia… Ei, vielä ei ole sen aika, hiljaisuus on hyvä.
Eilenillalla katselin piiiitkästä aikaa telkkaria tunnin verran, enkä vaan jumittanut koneen ääressä tms.
Luin, tai siis selasin päivän lehteä. Näkökyky ei vielä riittänyt kunnolla niin pieneen tekstiin.
Ulkona yritin olla, mutta edelleen olen päivällä senverran viluinen, ettei toppavaatteet riittäneet tuolla viimassa.

Teksti voi vaikuttaa osin sekavalta, mutta niin se on pääkin.
Näitä tuntoja tulee päivitettya viiveellä, koska tajuan monet jutut vasta sitten, kun jotain vähän muuttuu.
Eli tänään osaan kertoa jotain eilisen tai aikaisempien päivien perusteella.
Joissain asioissa tiedän vasta tänään sen, miltä eilen on tuntunut. Jotain pitää muuttua edes vähäsen, että tajuaa sen, missä oli. Tämä on varmasti monelle yksi ongelmakohta.

Mielenkiinnolla odotan taas sitä tilannetta, kun huomaa jonkin asian olevan hienosti siinä hetkessä. Yleensä se on tapahtunut suunilleen 5. päivän kohdalla.
Mikähän siinä on, että tuo noin 5 päivää on jonkinlainen vakio aika monella, vaikka juomataustat olisivat hyvinkin erilaiset? Voisiko se liittyä siihen samaan aivokemiatoimintaan, johon delirium oireetkin perustuvat. Tiedä häntä.

Kahden viikon rajapyykin tunnetiloista en enää muista mitään, kun siitä on vuosia aikaa. Toivottavasti nyt pääsen sen kokemaan.
Tällähetkellä ainakin on sen suhteen hyvä fiilis. Huomenna olen päivän toisaalla, joten sekään ei huoleta.
Kohta saunaan ja rauhottumaan iltaan.

Huomenta,

Yö oli kovasti erilainen. Vaikka heräilin, niin herätessä olin edelleen väsynyt ja saatoin nukahtaa uudelleen.
Eikä tarvinnut enää siirtää peittoa sivuun kuivattaakseen selkää. Sai olla peitto korvilla koko yön. Kivaa.

Tuota yön kokonaisvaltaista tunnetta on vaikea kuvailla. Se oli niin erilainen aikaisempaan verrattuna.
Vaikka olen aikaiseminakin öinä ollut unessa melkein yhtäpaljon, niin viimeyö tuntui nukkumiselta.
Jännä huomata, että se tulee niin yllättäin. Illalla ei tuntunut juuri edellistä iltaa kummemmalta. Nukkumaanmennessä tuntui siltä, että uni ei tule ollenkaan.
Kehitystä voi siis tapahtua myös isoissa harppauksissa. Se yö jotenkin tuo sitä muutosta.

Ja unet oli omituisia.

Ajettiin motocrossia.
Kioskista sinappia ostaessa tarjottiin sellainen pippurimyllyn näköinen purkki, jossa oli rakeita ja ne sekoitettiin tahnaksi juuri ennen käyttöä.
Pienkoneella joka oli vesitaso, mentiin kaverin kanssa huoltamaan eiffeltornia.
Pariisihan on siis merenrantakaupunki, jossa meri ulottuu lonkeroina keskustaan asti.
Kaveri oli huolissaan, kun oli niin vähän lentänyt ja joutui laskeutumaan kovassa myötätuulessa. Mietti sitä, että ei osaa hallita kaasua, ettei laskeutuessa pomppaa eteenpäin. Ne ponttoonit oli siis vetäviä??
Hyvin se onnistui ja kone köydellä tornin jalkaan kiinni ja töihin…

Nyt lähden sitten autolla tuonne lumisateeseen.

^ :laughing: aivokemiat ja serotoniinit hakee paikkaansa ihan todenteolla…

Toi sun “mottolause” on muuten hyvä ja kuvaava…
Asemalta asemalle, halki pienoismaailman.
Olen matkustellut öisin, näkemättä päivän nousevan.

Omaa Juovaa aikaani tuon muokkaisin näin ; Asemalla pienoismaailmassani olen istunut öisin, näkemättä päivän nousevan.

Tsemppiä Pauno sinulle päivän haasteisiin!

Kiitosta vaan, olihan rapsakka päivä.

Tuo teksti, josta mainitsit on ihan suora lainaus Hectorin Illat Pitenee kappaleen alusta.
Olen aina siitä asti, kun se on julkaistu tykännyt siitä paljon.
Edelleen sen miehen parhaita kipaleita. Suosittelen, jos sen tyyppinen musiikki kiinnostaa.

Nuo sanat vaan sattuivat kuvaamaan niin osuvasti sitä vallitsevaa olotilaa ja se soi päässä, kun tänne rekisteröidyin.
En viitsinyt hyvää tekstiä alkaa väärentämään.

Tänään huomasin, että miten yhtäkkiä olin kiinnostunut muiden tarinoista ja jatkoin niitä innostuneesti omilla jutuilla.
Välillä meinasi suu käydä liikaakin. Ja automatkalla tuli poistettua pölyt bassokartioista. Se on aina hyvä merkki. Pitkään olen tässä ajellutkin täydessä hiljaisuudessa.