Illat pitenee

Moi,

Päätinpä minäkin kirjautua tänne kokeilemaan, mitä tällainen ryhmähenki tuo tullessaan.
Olen aina toisinaan lueskellut joitain tarinoita jo reippaasti yli vuoden ajan, mutta nyt vasta rekisteröidyin mukaan.

Olen alle 45 vuotias mies.
Alkoholin käyttöä takana jo vuosia. Useimmiten se on jokapäiväistä 8-10 annoksen luokkaa ollut. Toisinaan voi mennä enemmänkin, jos pääsee aloittamaan jo puolenpäivän aikaan.
Ei yleensä koskaan kovaa känniä tai pitkään valvomista, vaan tuota turruttavaa kaljan ja joskus viinin lipittämistä.

Viimeisen parin vuoden aikana pisin alkoholiton jakso on ollut noin viikon verran. Näitä (tai vajaita viikkokja) on siinä ajassa ollut alle 5kpl.

Työ ja asunto ym. on tallella, eikä se perhettäkään vienyt, vaikka ei sillä varmaan mitään myönteisiäkään vaikutuksia ollut.
Ero tuli hyvässä yhteisymmärryksessä pari vuotta sitten vähän muihin syihin pohjautuen.

Nyt on vaan tullut mitta täyteen tätä ahdistavaa oloa ja eipä tule missään käytyäkään, kun on tuo kemikaalin aiheuttama masennustila jatkuvasti päällä.
Lähden siis tavoittelemaan sitä, että taas on intoa ja energiaa tavata ihmisiä ja tehdä niitä asioita, joita tykkää.

Ja toivon, että voisin jättää alkoholin kokonaan taakseni. Halukin siihen on, mikäli itseäni oikein ymmärrän.

Nyt 3. selvä päivä ja olo on kohtalainen, vähän hikoiluttaa turhaan ja näkökyky ei ole terävä.
Tässä noin 4. päivän kohdalla se paha paikka on ollut, kun on olevinaan jo niin hyvä olo, että palkintoahan se jo huutaa. Katsotaan, miten käy tällä kertaa.

Tässä mietteitä näin alkuun.

Hei Pauno ja tervetuloa porukkaan!

Kirjoitit;…Nyt on vaan tullut mitta täyteen tätä ahdistavaa oloa ja eipä tule missään käytyäkään, kun on tuo kemikaalin aiheuttama masennustila jatkuvasti päällä.
Lähden siis tavoittelemaan sitä, että taas on intoa ja energiaa tavata ihmisiä ja tehdä niitä asioita, joita tykkää…

…Aivan samoissa aatoksissa olin muutama kuukausi sitten, liityin tänne ja aloin jakamaan oloa yms muiden kanssa…sain ja saan siitä puhtia ja tukea raitistumisessa… ja jos omaa tahtoa on, niin tästä on hyvä lähteä etenemään…Sillä juuri se on olennaisinta koko hommassa.

Ei muutakin tsemppiä ja voimia rankalle, mutta palkitsevalle elämänmuutokselle!

Terves Metsien Mies.

Kiitos viestistä.
Oli aika jäätävää lähteä kirjoittamaan asiaa ihan, kuten se on, vaikkakin yritin kirjoittaa melko korrektisti sellaisen yleiskuvan tilanteesta.
Ja vielä kylmäävämpää oli kotiin tultua huomata, että joku oli siihen jotain kommentoinut. Melko mielenkiintoisia aivopyörteitä tuo aiheuttaa.

Kävin siinä juuri ihan omalla terapiakierroksella, eli lenkillä. Ajelin siis autolla noin 50km sinne sun tänne maisemia ja muuta katselemassa. Tuollaista on tullut nyt näinä kolmena päivänä harrastettua. Ihan hyvä vähän käydä jossain, vaikka kotikin on kiva paikka. Se on kuitenkin se, jossa sitä kaljaa on otettu milloin tylsyyteen ja milloin mihinkin. No tiedätte kyllä, että syitä riittää.

Tiedän tavallaan mitä hyvää on odotettavissa, koska olin yhdessä vaiheessa reilun vuoden juomatta. Siitä on nyt noin 3 vuotta aikaa. En muista, että siinä reilussa vuodessa, johon sisältyi vaikeitakin hetkiä, olisi ollut mitään erityisen negatiivista. Aina jaksoi nostaa nenän takaisin vaakatasoon ja teki mieli jutella paljon asioista eri ihmisten kanssa.
Sitä oli kamalan sosiaalinen ihminen.

Tässä vaiheessa ei oikein tiedä, mitä tänne kirjoittaisi, mutta olen ymmärtänyt, että se kirjoittaminen on tärkeintä, kun siltä tuntuu.

Tässä päihdelinkissä olen ainakin omalla kohdalla huomannut hyvänä juuri sen, että kun tänne rehellisesti kirjoittaa alusta alkaen ajatuksia ja tilanteita mitä on kokenut yms…niin niitä käsittelee ja jäsentelee samalla… ja kun näistä aika arkaluonteisista asioista ei ole koskaan aiemmin oikein kenellekään puhunut, niin tuleepa ainakin täällä purettua ulos.
…ja ainakin omaa mieltäni se keventää…ja kiva aina välillä saada kommenttia ja neuvontaa tmv…muilta samojen asioiden kanssa eläneiltä.

ja kun raitistumisprosessin aikana palailee lukemaan menneitä kirjoituksia ihan alusta alkaen, niin on kiva kelata omaa henkistä yms…etenemistä…ja kasvua ihmisenä tai alkoholistina…näin olen itse tän kokenut ja tästä hyötynyt…

…on muute loistohomma ja tosi tärkeää,että on ennestään hankittuja työkaluja toimia vaikeiden hetkien yli…kuten juuri esim tuo autolla ajelu ympäriinsä tms… .myös tosiaan asioiden käsittely vaikka tänne kirjoittelemalla, auttaa suuresti aivoja (kin) työstämään ja käsittelemään tätä hommaa.

Olit yli vuoden juomatta?..sori jos utelen… .mutta mikä sai ratkeamaan uudestaan juomaan?

Huomenta vaan.

Kohtuullisesti nukuttu yö, eikä hikoiluttanut enää niin paljon.
Jotenkin on kuitenkin epätodellinen olo. Ihan kuin jotain puuttuisi. Tuntuu tyhjältä ehkä siksi, että ei tunnu miltään. Ei yskitä, okseta, ei ole päänsärkyä jne. sitä normaalia. Ottaa varmaan aikaa tottua tähän.

Niin se vuoden jakso…
Se oli varmaankin se määräaika, jonka tulin päättäneeksi. Halusin selvittää, mitä tapahtuu, kun sen jättää kokonaan pois.
Eikä se sen jälkeen heti ampunut samoille urille. Siinä vaan oli sitä vastoinkäymistä arkielämässä ja yritin ilmeisesti paeta sitä, niin sittenhän sitä loppujenlopuksi oltiin vanhoissa kuvioissa.

Se selväily otti vähän parisuhteenkin päälle, joka ei enää silloin ollut kovin hyvässä mallissa. Yhtäkkiä olinkin kiinnostutun asioista, kyselin, kommentoin ja osallistuin. Halusin myös keskustella ja kehittää parisuhdetta. Noh jotenkin ilmeisesti astuin liikaa toisen tontille ja sieltäpäin ei pystytty sitten mihinkään keskusteluun, vaikka kuinka asian yritin esittää. En ollut enää samanlainen, kuin ennen. Tosin sain kyllä kiitostakin siitä, miten rauhallinen ym. olin. Ja toisaalta taas kommentteja, että etkö nyt voisi ottaa jotain. Siinä sitten tuli huomattua, ettei tässä taida olla, kuin yksi suunta. Sitten tuli kokeiltua alkoholin kanssa ja siinä palattiin entiseen ja rauha oli mukamas maassa. mutta eroonhan se sitten päättyi.

Tarkoitus oli lopettaa jo silloin, mutta se ei ollut ainut iso mutos tai harmi elämässä. Tässä matkalla kyllä olen miettinyt, että miksi sitä enää otan, kun ei ole syytä paeta mitään, vaan voi elää.

Tämä on sekava tarina, kun en sitä nyt ensin ajallisesti avannut kovin tarkkaan omassa päässäkään.

Muistan, että se reilu vuoden pätkä oli hienoa aikaa, vaikkakin tässä ajanmittaa on käynyt niin, että ei pysty enää suoraaan saamaan sitä tunnetilaa, mikä silloin oli. Mutta muistan, että sen jälkeen olin monesti ehdottomasti sitä mieltä, että se on sitä elämää.

Sitä olen muutaman kerran miettinyt, että miten hienoa sitten olisi ollut, jos myös kotiasiat olisivat olleet kunnossa…

Kertomasi Kuulostaa aika tutulta omassakin parisuhteessa…nuoruus…tai pikemminkin lapsuusvuosista asti oltu vaimon kanssa yhdessä ja aina ollut enemmän tai vähemmän kosteaa elämää yhdessä… yllättäen kun ihmistä muuttava kemiallinen myrkky onkin poissa ja ihminen muuttunut erilaiseksi kuin mihin on viimeisen parikymmentä vuotta tottunut…tämä tuo kyllä molemmille hieman uutta opeteltavaa… no kehittymistähän tää elämä kai on…jos on halua kehittyä…sen tiedän, että jos entiseen palaan, niin kehitys siirtyy osaltani varmaan melko pikaiseen koiranputkien kehittämiseen maan alta… alko elimistön oireet olemaan hieman sen suuntaiset viimeisten ryyppyvuosien aikana ?

Kiitos sinulle viestistäsi!!!näin tämä vertaistuki toimii…!!!

Kiitos kommenteista.

Se on vaan jännä, miten iso se muutos voi olla. Silloin, kun join, niin sanoinkin useasti, että en minä oikeasti ole syrjäänvetäytyvä ihminen, niin ainakin luulen, kun kuuntelen sisintäni.
En vaan tajunnut silloin, kuinka alkoholi tekee minusta väkisin sellaisen, vaikka kuinka haluaisin olla “normaali”. Enkä tietysti ollut varma siitä, mikä minun normaali on.

Nyt toivon matkaavani tuohon tilaan takaisin ja pysyvästi.

Pää käy hitaalla.
Puristin appelsiineista mehua, niin eka puolikas meni pöydälle, kun en huomannut laittaa lasia siihen nokan alle…

Sitten vielä harmitti sekin, että kun se on niin hinnakasta tehdä tällaista mehua pari kertaa päivässä…
Joo-o.

Otetaas normaali kauppareissu:

Ostetaan ruokatarpeet suunnilleen sille päivälle, koska seuraavanakin päivänä pitää kuitenkin mennä kauppaan.
Otetaan mukaan 4 puolen litran olutta. Ei näytä alkoholistiselta varsinkin, kun ottaa erikoisoluita.
Sitten ajetaan johonkin kioskille ja kaapataan sieltä 8-päkki ja ehkä jotain muutakin “rekvisiittaa”, ettei nyt vaan pelkkää kaljaa olla hakemassa.
Ja näin päivittäinen alkoholisetti maksaakin jo yli 20 egee.

Mutta kun. Juovana aikana sitä osaa elää niin hetkessä:
“No eihän se nyt isoa lovea tee, jos tänään käyn tuollaisen setin hakemassa”.
Ei huolta huomisesta, vai miten se menee.

Ja sitten se vastapuristettu appelsiinimehu on niin kallista…

…heh juuri näin…

Näin minulla viime viikolla…;

…avokadot on niin hyviä …niitä on tehny niin paljon mieli jo monta päivää , tänään ostan kun käyn kaupassa…ei perhana… kilohinta yli 7 euroa… ei kyllä voi laittaa noin paljon rahaa tollaseen…

…viime vuosina on lähes päivittäin tullu ostettua kaljaa vähintään 18-Päkki/20e+pari siideriä tai lonkeroa… Että silleen…kaljat menny illassa naamaan ja avokadopussi riittäisi melkein viikoksi…

…tässä alkoholistin ajatusmaailmassa on jotain todella Outoa!!!

Moro Pauno ja tervetuloa messiin!

Alkoholi on kemiallisesti ottaen depresantti ja monen juomarin matkakaveriksi jatkuva masis liittyykin ennemmin tai myöhemmin, usein jo ennemmin. Se tavallaan kuuluu asiaan ja ottaa aikansa ennen kuinse antaa periksi: huolella asentoonsa tinattu aivokemia ja keskushermosto eivät palaudu ihan tuosta vaan, mutta ajallaan sekin. Isompi työ on psykologisen solmun availemisessa ja sitä moni nimittääkin koko elämän mittaiseksi projektiksi. Se vaan kuulostaa ensalkuun kauheammalta kuin onkaan, sillä uutena elämäntapana ja itsetuntemuksen tienä kokoelämäisyys antaa enemmän kuin loputon etanolin käryinen “psykoosi”, joka kietoo ympärilleen kaiken elämänvoiman ja -ilon.

Hyvä homma, että lähdit tänne mukaan! Edellä mainittu rehellisyys ja sitkeä asioiden käsitteleminen täällä vievät jo pitkälle. Vihoviimeisen tipan tuntemisen hetken olet sinäkin jo ylittänyt. Useammin tälle tielle lähdetään sen kautta kulkemalla kuin hetken mielijohteesta.

Kävin tänään vähän pitemmällä matkalla asioilla.

Siinä ajellessa alkoi radiosta tuleva musiikki jo lähes laulattamaan.
Siitä tajusin, että vaikka mitää onnellisuuden tunteita en kokenut, niin kuitenkin jotain positiivista pulpahti ulos.
Musiikki on aina ollut tärkeässä osassa, mutta sekin ilo on peittynyt täysin sen sumun alle, joka on ollut jo liian pitkään.

Vähän tuon jälkeen poikkesin yhdessä apteekissa.
Siinä, kun jonottelin ja taakseni tuli vanhempi rouva. Sillä oli käytössä joku hyvän tuoksuinen hajuvesi.
Aukaisin jo suuni ja meinasin sanoa, että teillähän on mukavan tuoksuista hajustetta.
Sain kuitenkin laitettua suuni kiinni, ennenkuin ääni tuli ulos.

Se oikea hyväntuulisuus ja kohteliaisuus saattaa näköjään alkaa jo näinkin aikaisin paukahtelemaan kokkareina kuoresta ulos.
Vaikka vielä tällä kertaa jätin sanomatta, niin jo siitä ajatuksesta tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa.
Oikeilla jäljillä siis ollaan.

Pitääpä muistaa sitten, kun tulee taas vähän huonompi päivä.

Kiitos Antiloopin paluu.

Tuo teksti on täyttä asiaa ja sen olen opiskellutkin kokemalla ja lukemalla aiheesta.
Ja juu, ei ole hetken mielijohteesta kyse minullakaan. Se elämä vain ottaa, eikä pelkästään minulta.

Mukavaa, että olet tullut tänne keskustelemaan, Pauno.
Fiksua ja oivaltavaa pohdintaa sinulla.
Mielelläni seuraan millaisia ajatelmia selvänä elämiseen sinulla liittyy.
Tervetuloa minunkin puolestani!

Kiitos sinne mestän reunaan.

Sinun ajatelmia ja kommentteja onkin tullut lueskeltua.
On tällä systeemillä kuitenkin joku ihmeellinen voima, jota en olisi osannut aavistaa.

Vaikka tänään tulin väsyksissä kotiin ja siinähän olisi ollut heti muutaman tölkin paikka.
Oikein naurahdin niille ajatuksille ja kaivoin niitä enemmänkin esiin. Vaan eipä lyönyt läpi sitten lähellekään tällä kertaa.

Juomattomia on kyllä tässä kotona, mutta eivät ne kiusaa yhtään. Itseasiassa on ihan sama, onko niitä vai ei, jos oikein juotattaa, niin äkkiä niitä tuohon tulee, vaikka omat varastot olisivat kuinka tyhjänä.

Täällä on hyvä käydä vaikka vain lukemassakin, jos ei ole kirjoittelutuulella: minulle ainakin on tosi tärkeää, että asia pysyy jollakin tasolla aktiivisessa käsittelyssä tai vähintään mielessä. Siitä on karvaita kokemuksia, kun se on päässyt “unohtumaan” ja sitä kautta tullut käsittelyyn ajan mittaan vähän toisenlaisten kiihokkeiden valossa.

Yksi sellainen pääsi tänään yllättämään minut ihan puskista. Tein koneella yksiä hommia monta tuntia ja valmiiksi tullessani varsinainen aikaansaannokseni hävisi johonkin bittiavaruuteen! Reagoin tietysti kiukulla ja turhautumisella ja pääsin sanomaan, että “en tiiä mitä vedän, viinaa vai tupakkia, mutta jotakin on saatava, saatana!!” Vitsiäkin oli jonkin verran siinä mukana mutta enimmäkseen todella turhautunutta vihaa, johon ihan oikeasti reagoin myös mielihaluilla! Ei sitä kauaa kestänyt ja vaikka ilta olikin pilalla, niin mieliteot menivät äkkiäkin ohi. Jäin sitä tähän ihmettelemään, että jossakin selkärangassa minulla on riippuvuus yhä myös sellaisena “strategiana”, jolla kohtaan vastoinkäymiset - siitä huolimatta, etten ole ainakaan tietoisesti juonut vuosiin kuin iloisissa ja kevyissä tunnelmissa. Ehkä niiden taustalla olenkin tuntenut jotain muuta, ehkä siitä kaikesta onkin noussut levottomuuteni ja hermostuneisuuteni.

Eipä näitäkään tunnistaisi ja tulisi käsiteltyä, ellei olisi tätä vertaishommaa tässä koko ajan mukana.

Moi kaikille,

En ole ollut koneen äärellä oikeastaan ollenkaan pyhien aikaan.

Juhannus alkoi hienosti, eikä ollut mitään tuskaa selvänäolemisessa.
Perjantaina tuli sitten tilanne, johon en ollut yhtään varautunut ja tuli lipsu.
Myöskään eilinen ei ollut täysin puhdas suoritus, joten nollaan laskurin ja laitan tarkemman raportin, kunhan henkiset voimat palautuvat.

Nollaus on rehellinen teko. Siitä on hyvä lähteä raittiuden polulle, sitähän päivä kerrallaan eläminen on muun muassa.
Aikoinaan yritin vuosikausia olla kohtuujuoja onnistumatta siinä. Raittiuteni alkoi sinä päivänä, kun olin valmis ottamaan ensimmäisen kerran kiinni AA-palaveripaikan ovenkahvasta ja astuin sisälle. Siellä oli naisia ja miehiä, alkoholisteja, jotka auttoivat minut raittiuden alkuun kertomalla oman tarinansa. Kertomusten juoni lyhykäisyydessään on, millaista oli, mitä tapahtui ja millaista on nyt.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Ei muuta kun, eteenpäin sano hyttynen hyönteismyrkkypilvessä…tsemppiä!

J

Päivää ja antoisaa tätä vuotta kaikille.

Siinä kesällä juhannuksen kohdalla se sattui.
Siihen asti meni kivasti ja juhannuksena olin luvannut kuskata kaveria autolla.
Meninkin sovitusti paikalle, mutta se totesi, että homma on hoidossa, eikä tarvitse lähteä.
Saunaan siinä sitten pyysi illalla. Tuumasin, että no voihan sitä saunoa.
Sitä saamarin saunaa se on sitten ollut tämän puolivuotta, ainakin hikoilusta päätellen.

Välissä sain kaksi kertaa 5 päivää täyteen, mutta muuten päivittäistä lipittämistä alkaen jo iltapäivällä ja joskus, mutta harvoin aamulla.

Tässä sitä jälleen vietetään päivää 3. Toiveissa se monille muillekin tuttu maaginen 2 viikon raja, jonka jälkeen alkavat asiat luistella helpommin.