Minä vielä muutama vuosi sitten käytin alkoholia päivittäin monen monta vuotta. Arkena vähemmän, mutta viikonloppuisin paljon. Mutta siis joka päivä.
Nyt olen neljä vuotta ollut arkena täysin alkoholitta, mutta joka viikonloppu tulee kyllä ostettua juotavaa.
Tosin silloinkaan ei lähellekään niin paljon kuin ennen.
Joka viikonloppuinen alko on alkanut ärsyttää, ja siihenkin meinaan tehdä muutoksen. Kokonaan en varmaan lopeta, mutta vähennän edelleen. Tämä asia ei kuitenkaan tällä hetkellä ole se isoin ongelmani.
Tämän hetken isoin ongelmani on se, että en pääse eroon häpeästä.
Aiemmin väitin (silloin, kun join joka päivä) esim., että ei minulla koskaan ollut krapula töissä. Nyt tietenkin tajuan, että kyllä minulla oli krapula joka päivä, joskus vähemmän, joskus enemmän. Mutta aina se oli.
Poissaoloja ei ollut kuin pari kertaa, olin aika “moraalinen juomari”.
Ja jossain lähisukulaisen mökillä ollessani, valvoin ja join myöhään, vaikka minulla oli pienet lapset. Ja minä olin sitten krapulassa ja nukuin. Tiesin lähisukulaisen hoitavan lapseni.
Häpeän niin paljon kaikkea tuollaista, että välillä on vaikea kestää.
Vakuutan itselleni, että en voi menneisyydelle mitään, minun pitää olla tyytyväinen, että enää en ole tuollainen.
Aivot ovat aika itsenäiset kapineet, kun eivät ota huomioon vakuuttelujani, vaan minä vaan häpeän päivittäin.
Moikka.
Hyvä, että sait jaettua tunteesi. Ymmärrän hyvin, olen itse katunut lääkkeiden vaikutuksessa tekemiäni asioita. Häpeän niitä. En kellekään tehnyt pahaa, mutta pahimmillani olisin voinut aiheuttaa muillekin haittaa. Että samassa veneessä soudetaan, believe me.
Vähän tässä kerron mietteitäni, voivat olla vääriäkin, mutta jos joku sinua helpottaisi. Eli osa tuosta häpeästä voi olla sitä prosessia, joka kuuluu addiktiosta irrottautumiseen. Se häpeähän on aivan kohtuuton, tuntee itsensä maan matoseksi, täysin arvottomaksi. Asiat ja tekonsa pitää käsitellä, sitten niistä voi päästää irti, kuten ilmapallosta. Sinun oloasi helpottaisi ehkä se täysraitistuminen. Olet vielä noidankehässä, jossa saatat kokea uutta morkkista, vaikket olisi poistunut asunnostakaan. Lisäksi viinalla on ikävä taipumus saada ihminen masentumaan ja ahdistumaan, joten kierre on valmis.
Oletko käynyt juttelemassa ammattilaisen kanssa? Entä ryhmässä? Se, että näkee, kuinka ihmiset voivat kohdata menneisyytensä tyynesti, antaa voimaa. Olisi varmaan hyvä, jos kokonaisuudessaan saisit itsetuntosi kohoamaan? Et ilmeisesti ole myöskään tehnyt mitään peruuttamatonta vahinkoa aiheuttavaa? Pystyisitkö pikkuhiljaa oppia olemaan armollinen myös itsellesi?
