Ikäero

VASTATKAA! Kysymys palstan miehille:

Oletko itse tai tiedätkö ketään kaveriasi, joka olisi pistänyt hynttyyt yhteen itseään noin puolet nuoremman naisen kanssa (tietysti täysi-ikäinen)? Onko suhde toiminut? En nyt tarkoita seksiä, vaan noin muuten saman katon alla asuminen ja elämästä nauttiminen. Seksi on ihmisistä ja tunteista kiinni ja siihen ei välttämättä ikäero vaikuta (ehkä jopa positiivisesti).

Itseensä nähden nuoren, huippukauniin ja urheilullisen naisen kanssa elämä elämänsä loppuun asti kuulosta varmasti upealta jokaisen miehen mielestä!!! Elää vielä kerran oma teenage tytön rinnalla ja muut elämänsä parhaat vuodet sekä hankkia lapsia sekä rakastaa perhettään (Carpe diem!!!). Ja vielä kun kumpaakin kiinnostavat sattumalta samat substanssit :mrgreen: …

Koitko/kokiko mahdollisesti mustasukkaisuutta helpommin, jos nainen oli itsensä ikäistensä poikien kanssa? Jaksaako tuota nuoruuden riehaa vielä lähes keski-ikäisenä?

Tietysti mitään iän myötä tullut kokemusta nuorikolla ei ole ja mitään samanikäisten syvämietteistä filosofiaa nuoren vaimon kanssa ei voi harrastaa. Jos tähän kokee tarvetta, niin ainahan sitä voi lukea vaikka filosofi Pekka Himasen jonkun kirjan ja miettiä sitten sitä itsekseen :laughing: :laughing: :laughing: .

Miltä teistä tuntuu? Voiko tällainen jokaisen miehen unelmien suhde päättyä vasta silloin, kun kuolema heidät erottaa? Vai jättääkö tuo nuorikko sitten, kun on hyötynyt tarpeeksi ja saanut elämänsä valmiiksi?

Tiedän vastaavia tapauksia, ja siinä nuorikon vanhemmat ovat olleet ongelma ja särkeneet totaalisesti miehen sydämen :frowning:

Terveisin
Jokeri, joka pohtii elämääkin suurempia kysymyksiä romanttisissa tunnelmissa :unamused:

Tuohon mäkin haluaisin tietää vastauksen… MIEHILTÄ! :smiley: :laughing:

Kliseisesti, ei kai se rakkaus ikää katso. Itse voisin ainakin olla itseäni 20 vuotta vanhemman kanssa, mikäli hän olisi kiinnostava, inspiroiva ja noh, edes jotenkin säilynyt. En usko, että nykysuomessa katsotaan kieroon paria, joiden ikäero on parikymmentä vuotta. Ehkä silti olen huono sanomaan, kun kaikki tyttöystäväni ja panoni ovat olleet ±3 vuotta omasta iästäni.

Ei kuulosta mitenkään erityisen hyvältä lähtökohdalta :unamused:

Omalta kohdaltani voisin sanoa, että itse en jaksaisi tuollaista. Haluan, että puolisoni tienaa omat rahansa, on löytänyt oman paikkansa maailmassa ja tietää mitä haluaa, sillä erilaista haahuilua olen katsellut lähelläni jo aivan tarpeeksi ja oppinut kantapään kautta, että se ei auta että tykkää tai rakastaa jos toisen elämä on vielä aivan alkutekijöissään. Ajatus toisesta nuoruudesta voi olla kiehtova, mutta kun sitä pääsee katselemaan vierestä, voi vain miettiä, että tuollainenko sitä itsekin on ollut…

Mielellään panisin vanhempaa kaunista naista. Mm-m

Nyt kysyttiinkin yhteiseloa jne, ei pelkkää panoa…

Ja itse olen sitä mieltä, että moni 25 vuotias, tai jopa 20 vuotias on saattanut kulkea jo sen kivikkoisen polun, löytänyt paikkansa maailmassa, sekoillunsa sekoillut ja voi hyvinkin olla vakituisessa työpaikassa (oma vaimoni sai lapsen jo 18 vuotiaana, noh, pariviikkoa sen jälkeen täytti 19, mutta kuitenkin itse olin vakiduunissa, ja vain 9kk vanhempi tuolloin kun esikoisemme saimme ja hyvin tässä on porskutettu menemään, esim hommattu oma koti, velaton auto ja blaablaablaa maallista mammonaa)

Eli summasummarum, jotkut 20vuotiaat ovat “enemmän” elämää nähneet kun nuo ketä vielä 30vuotianakin samaa pillurallia ajaa kaupungilla karvanopat heiluen ja baareissa viikonloput notkuen, tietämättä mitään muusta kuin vuokranmaksusta, satunnaisista panoista (ja tietysti niistä kerskuen :unamused: ) ja ollut “elämää” vielä yhtään näkemättä. Eli ei se ikä katso kuinka paljon sitä elämänkoulua on käyty, tosin yleisesti ottaen, näin usein on, kuitenkin esim. omassa tuttavapiirissä kaikki ovat saaneet esim ensimmäiset lapset ~18-20 vuotiaana ja ollut jo pohjalla molemmilla puolilla vakityöpaikat jne.
Vielä samaa jankaten, ei se ikä, vaan se miten elämä on koulinut.

Itse tunnen yhden pariskunnan. Nainen on 28.v (kuului kaveriporukkaan teininä) ja hänen miehensä on 46.v Heillä on lapsia ja elämä näyttää kukoistavan. Se että tällä naisella on paljon vanhempi mies juontaa juurensa hänen lapsuudestaan… Pitemmittä puheitta teininä tuntui suurelta ikäerolta jos itse oli 18 ja toinen vaikka 15. Ja vielä suurempi jos on “täysikäinen” ja toinen on alaikäinen.

Pienenä tuntui että aikuiset tyyliin 40-50.v ovat tosi vanhoja. Mutta nykyään työelämässä moni työkaveri on juuri tuossa ikähaarukassa ja hyvin menee. Yksikin on ihan kun parikymppinen kolli. Samanlaiset jutut ja muutenkin tosi nuorekas eikä naamasta näy mitään ikääntymisen merkkejä.

Mä seurustelin kymmenen vuotta sitten vajaa 50v naisen kanssa, itse olin silloin n. 30v, ihan hyvin meillä meni.
Paitsi tämäKIN tyttö lemppasi mut sitte huumeiden takia… :mrgreen:

Ai niin, juu mulla oli toisinpäin, eli itse miehenä seurustelin vanhemman naisen kanssa.
Tämä tapaus oli “hyvin säilynyt” niin kropaltaan ja ennen kaikkea mieleltään.
Kyllä se sisäinen kauneus on naisessa tärkeintä.

Onpas kivaa huomata et nykypäivän mies ei enää vaikuta pelkäävän aikuista naista! Deittisivustoilla oon ollu huomaavinani tämän suuntaista tendenssiä, ja nää kommentit täällä kyllä vaan vahvistaa mun käsitystä siitä et nuoren ja kokemattoman nätin tytön hommaaminen kainaloon itsetunnon pönkitykseksi on jo ikivanha juttu. Tämän päivän miehellä vaikuttais siis olevan jo itsetuntoa sen verran, et ei enää pelota se jos nainen ois vaikka vähän älykkäämpi tai lukeneempikin. :wink: Silloin joskus parikymppisenä tyttönä baarissa tuli usein vanhat kaljuuntuvat ja kaljamahaiset, mahdollisesti jopa varatut ukot iskemään, ja nyt päälle kolmekybäsenä saa deittisivustoilla treffipyyntöjä fiksuilta, hyväkroppaisilta, itseään nuoremmilta miehiltä. Et eipä tässä vanhenemisessa kaikki niin kovin huonoa ole! :smiley:

Mitä mustasukaisuuteen tulee niin se tuskin on naisen iästä kii…? :unamused: Vaan miehen itsetunnosta, tämäkin.

“Syvämietteisiin filosofisiin pohdintoihin” jos kokee tarvetta, niin kannattanee lukea niitä kirjoja vähän enemmänkin jotta itseltäkin löytyisi resursseja.

Kuten täällä onkin jo todettu, eihän se rakkaus ikää katso. Jos kemiat kohtaa, samoja intressejä löytyy ja on kaikinpuolin hyvä olla toisen kanssa niin nehän ne tärkeimpiä asioita ovat. Eli ei muuta kun onnea romantiikan puremalle Jokerille! Fyysinen ikä ja henkinen ikä ovat kuitenkin ihan eri asioita, joten Jokeri nuorikkoineen saattavat olla oikea match made in heaven!

Ihan lähipiirissä jopa sukuakin kaksi parkymppistä naista joiden mies kymmenen vuotta vanhempia, ihan hyvä koska ovat abaut samalla henkisellä tasolla. Poijaat kypsyy hitaammin ku niistä pitää kasvaa herrasmiehiä.

Ehkä murrosiässä, tosin jotkut pysyvät “ikinuorina” kolleina… tästä hyvä esimerkki esim vaimoni biologinen isä ketä tulee välillä kerskailemaan kuinka hyvä pano oli tai ollut pidempään juttua, paljon nuoremman kuin tyttärensä on, kiva siinä sitten vaimon kuunnella niitä juttuja, varsinkin kun jotkut ovat jopa olleet tuttuja.
Mutta kyllä niitä naisiakin on kun ei tahdo kypsyä ja elää pintaliitoelämää vielä kolmekymppisinäkin vanhempiensa siipienalla (rahoilla)…
Eli ei se ikään aina ole katsominen. Voisin väittää, että itse olen nähnyt “elämää” kuin esim monet työnantajanikin, vaikka ikää olisi 15++ vuotta enemmän, samat kujeet on, ei perhettä, viikonloput dokaillaan ja isketään baareista muijia, asutaan vuokralla ja ainoa mikä vaihtuu on kulkupelit ja muijat.
Perhettä ei perusteta, omaa asuntoa ei hommata ja tämä vain koko ajan lisääntyvää.
Monella pareillakin vaikka on omistusasunto/omakotitalo odottavat, että kämppä on velaton, maalliset asiat hommattu, edetään vain uralla (No tästä työnantajat tykkäävät jos ei ole perhettä…) ja hupsista, pian ollaan 30-40 vuoden paremmalla puolella kun edes aletaan harkitsemaan lastentekoa ja voisin väittää sen olevan hankalempaa kun lapsi muuttaa kotoansa vasta kun ikää on 60vuotta, joskus jopa enemmän.
Nuorena jaksaa paremmin yleisesti ottaen olla lasten kanssa ja kasvattaa heitä, vaikka ei olisikaan velattomat talot, mökit jne.

Adiide, ei mene näin. Kummallakin oma talo ja kohta saamme lapsen hoitoon, ehkä kaksi. Kummatkin on ollu pottaiästä lähtien yökylässä, tuskin nyt tulee muutoksia. Liivit joita on päälle niin lähdetään lentämään Busterilla, mökillä liivit päällä jos ovat meidän vastuulla. Paappa odottaa ja nuorentuu.

Kyllähen se mekin viedään lapsia hoitoon mummuloihin.

Tietenki mutta lento Busterilla jossa Honda murisee panee jammumiehet hiljaiseksi.

Eipä se ikäero varmaankaan oo este.Riippuu tietysti muutenkin ihan ihmisestä,toiset on henkisesti kypsempiä ikäisikseen kuin toiset.Muutamalla kaverilla joskus aikoinaan n.18-vuotiaana ollut parisuhteessa jonkun 16-17 vuotiaan kanssa,niin se ei kyllä oikein näyttänyt toimivan,ainakin kun sivusta katsoi sitä meininkiä välillä.Eihän aikuisiällä toi vuosi tai pari ole mitään.

Oletko sä, Addie, tosissasi sitä mieltä, että elämänkokemusta on vain se, että perustaa perheen, hankkii vakituisen työpaikan ja omakotitalon? Kyllä monet sellaiset, jotka ovat tehneet nuorena nuo asiat, ovat hyvin ns. pumpulissa kasvaneita, eivätkä tiedä muusta elämästä mitään. En tarkoita, että näin olisi sinun kohdallasi, mutta sitä elämänkokemusta voi olla niin monenlaista. Joku perheetön ihminen on saattanut esim. reissata reppumatkailijana ympäri maapallon ja käydä mitä ihmeellisemmissä paikoissa(ei missään helvetin turistirysissä) ja tutustua mitä erilaisimpiin ihmisiin. Kyllä siinä kaikenlaisia kokemuksia luulisi karttuneen ja maailmankuvan avartuneen.

Itse olen yli kolmekymppinen, mulla ei ole lapsia, asun vuokralla jne.(Naimisiin sentään olen päässyt :smiley: ), mutta voisin väittää omaavani paljonkin elämänkokemusta, vaikka sitä onkin kertynyt pitkälti päihdemaailmasta sekä tuon mielen kanssa sairastelemisesta. Paljon paskaa mulle on tapahtunut ja samaan seinään olen päätäni hakannut useasti, mutta kyllä sekin polku, juuri kaikessa kivikkoisuudessaan, on mulle paljon opettanut ja jotakin hyvääkin olen onnistunut niistä kokemuksistani ammentamaan. En todellakaan tarkoita, että “elämänkokemusta” pitäisi ehdoin tahdoin lähteä hankkimaan käyttämällä päihteitä, päinvastoin, mutta elämää sekin on ja eri ihmisillä on niin kovin erilaisia elämäntarinoita, ettei suoraan voi sanoa, kenellä on elämänkokemusta ja kenellä ei, pelkästään sen perusteella, miten ulkopuolelta katsoo jonkun eläneen elämänsä. Kyllä se mahdollinen elämänkokemuksen karttuminen, olipa se sitten millaista elämänkokemusta tahansa, tulee ilmi ihmisten puheista ja suhtautumisesta ympäröivään maailmaan.

Olen kyllä samaa mieltä siinä asiassa, että lapset kannattaa laittaa maailmaan nuorella iällä(ei nyt ihan teininä kuitenkaan), mieluummin, kuin joskus nelikymppisenä, jos se vain suinkin mahdollista on ja lapsia yleensä haluaa hankkia.

Oho, meni offiks, kun en ole mies, eikä ole kokemusta suuresta ikäerosta parisuhteessa :smiley: .

Terve!

Homma on vähän niin, kun hommaat itsellesi hauvan ja otat tuollaisen kaltoinkohdellun katukoiran. Kunhan olet tuollaiselle koiralle hyvä, niin saat itsellesi todella uskollisen ja hyvän ystävän. Koirasi osaa arvostaa huolenpitoasi.

Jos taas hankit itsellesi koko elämänsä ajan pilalle hemmotellun puudelin, niin se kuitenkin puree sinua nilkkaan, vaikka kuinka kantaisit sille parasta Cesaria lähikaupasta :frowning: !

Jokeri

Ite pidän kympsempien naisten seurasta. Tarkotan edellisellä sitä että omilla aivoilla ajattelevat ovat paljon viehättävämpiä verrattuna glitter pissiksiin. Itse pidän naisista jotka ovat käyneet koulun läpi. Ikäero ei merkkaa mulle mitään jos ollaan tosissaan. Toivoisin saavani itselle kumppanin, mutta kun ei ole edes koskenut naaraspuolista ihmistä yli kahteen vuoteen, pelkkä katsekontakti alkaa ahdistaan. Ihmisiä vain kaikki ollaan. Koko elämänsä yksin olleenaoppii arvostamaan läheisyyttä, vaikka ei tiedäkkään mitä se voisi olla…

Winston, en missään nimessä tarkoittanut sitä, että lasten teko, omakotitalo blaablaablaa on sitä elämänkokemusta, vaan koitin tarkoittaa sitä, että monet ovat aivan samassa pienessä piirissään jumissa samassa kaupungissa reilusti yli kolmekymppisiksi ja samat jutut toistuneet jo esim viimeiset 15vuotta.
En väheksy kenenkään asumismuotoja, onko suhteessa vai ei, onko sitä maallista mammonaa vai ei,
pääasia on, että hyväksyy asiansa ja itsensä sellaisenaan (missä esim itse olen huono, ja moneen eri tiiliseinään on täälläkin hakattu päätä).
Itselläkin on noita ystäviä paljon, ketä reppureissaa ympärimaailmaa ja viettävät about puolet vuodesta jos jonkin näköisissä höskissä ja maissa (nimenomaan ei missään turistirysissä 5tähden hotelleissa.)

Itse olen kade välillä näille “vapaille” sieluille kun näkevät maailmaa ja ei välillä haittaa vaikka siellä X maassa nyt vaikka yön aikana välillä yksi 100kpl “bedbugsia” onkin päässeet puremaan, itselleni polku on johdattanut vähän joka suuntaan ja välillä ollaankin oltu hukassa missä mennään, kuitenkin tiet ovat tällä hetkellä itselleni johtaneet pitkäaikaiseen suhteeseen ja kahteen yhteiseen lapseen.

Paljon on satanut paskaa niskaan ja lisää tulee kokoajan, kiitollisena olen kuitenkin siitä, että voin ottaa lapseni ja vaimoni kainaloon ja rutistaa hellästi, kaikki muu minulta voidaan viedä pois, kunhan ei heitä. Se olisi tod. näk. oman elämäni viimeisin naula arkunkanteen. Muuten muulla ei minulle ole niin väliä.

Jokaisen elämänkokemus on erilainen ja ei verrattavissa muihin.
Jokainen on varmasti oppinut omista valinnoistaan edes jotain (on tietty se oma ryhmänsä kun toistaa samaa asiaa eikä pääse, halua tai edes tajua olevansa siinä samassa oravanpyörässä koko ajan).

En halunnut vähätellä kenenkään kokemuksia enkä mielipiteitä, anteeksi jos tekstistäni joku sellaisen kuvan
sai.

  • Addie

^ iski syvälle tuo teksti. arvosta sun kaltaisia ihmisiä Addie