Oon tässä jonkin aikaa selvinneenä kelannu näitä alkojuttuja. Sillo nuorempana ku itellä kävi se romahdus kännissä autolla pari puuta poikki ja auto palasiks. Siinä sitte identiteetin muutos masentuneesta nuoresta miehestä tuomituksi rikolliseksi. Tätä edelsi elämäntapahtumia jotka selittää jotain itselleni. Mut eipä siinä mitään selittelyä, omaa tyhmyyttä.
Aiheeseen, koin tuttavapiirissä, ihmisissä sääliä, vihaa. Mutta se oman paremmuuden tunne joidenkin ihmisten kohdalla suorastaan loisti ulospäin. Myös se että tätä tarinaa pääsi jakamaan uusille ihmisille tuotti silminnähtävää tyydytystä.
Nyt melkein 20 vuotta myöhemmin samaa tapahtunu minimuodossa aina kännisten ylilyöntien jälkeen.
En osaa vieläkään olla normaali kännissä. En aio enää heille antaa sitä iloa.
Vähä sekavaa mut kiva jos joku sai kiinni 
Kiitos
Noinhan se on.
Ihmisen itsetuntoa nostaa kummasti kun löytää vertailtavakseen jonkun vielä huonomman, köyhemmän, rumemman, mutakuonomman, juopomman jne.
Katuva syntinen on kovin suosittu, siinähän saa koko seurakunta röyhistää rintaansa ja osoittaa hurskasta ymmärrystä ja anteeksiantoa, ylemmyyttäkin.
Siksi ne surkeutensa muiden eteen levittävät nöyrtyneet elämänsä katumustarinaksi muokkaajat ovat tervetulleita ymmärrettäviksi.
Ei sille mitään voi.
Tuo taitaa olla niitä asioita joissa helpointa on muuttaa ihan vaan itseään. Opetella huomaamaan milloin itselle tulee mieleen suhtautua siihen langenneeseen syntiseen tuolla tavalla- ja milloin taas tuntuu tylsältä seurata omille jaloilleen noussutta joka ei näytä kaipaavan minkäänlaista armahdusta tuttavapiiriltään.
niin ja koettaa muistaa se armollisuus itseä kohtaan. tai suopeus
jos tuo sopii paremmin sanaiseen arkkuun
- tai tulihan tuo jo tuossa edellä, mutta itselleni muistutan…
Tämä on hyvä teema.
Jotenkin on kyrsinyt aina se ajatus, että raitistuneet ovat jotenkin automaattisesti “mukavia” (= tässä: tahdottomia, manipuloitavissa olevia) tai henkisesti kuohittuja piruparkoja ja iäksi heikkouteen tuomittuja. Ja vain siksi, että ovat ymmärtäneet tehdä johtopäätöksen siitä, että eivät muodostuneen riippuvuuden vuoksi enää voi käyttää alkoholia.
Eipä täsmää ainakaan suurimpaan osaan niitä veijareita, jotka tunnen. Ajattelen nyt lähinnä ammatillisesti kovan uran tehneitä henkilöitä. Pikemmin se persoonan lujuus ja tietty kovaotteisuuskin pääsee käyttöön, kun päässä ei pyöri kaikenlaista päihteiden käyttöön liittyvää kuraa.
Ja vaikka nostin esille työelämän, sama pätee varmaan kaikkeen muuhunkin inhimilliseen toimintaan. Oma kokemusmaailma vaan on aika työpainotteinen.
Koen itse myös sen, että ilman viinaa olen vapaa suhtautumaan asioihin ja ihmisiin kuten parhaaksi katson. Jotenkin sitä on vältellyt tarpeellistenkin rajojen asettamista, kun on tiennyt että toisella on tarvittaessa myös se “juoppo”-kortti hihassaan. Ja osa on sitä etenkin työelämässä myös vilautellut. On luotu sellainen peitellyt kiristyksen vaikutelma osana manipulointia.
Eli kyllä se vapaus on tässäkin mielessä parasta antia raittiudessa. Manipulointiin turvautuvat henkilöt kyllä todistetusti ymmärtävät jatkaa matkaansa ja etsiä uuden kohteen tai sitten palaavat paikalleen ravintoketjussa.
^