ihmis ahdistus ja pelko tiloja

On lähes kokoajan aaltoiden tulevia ahdistus ja pelko tiloja. lähinnä xanorin 3mg → 0.5 mg päivä vähennetty vuoden sisällä. Ja voimakkaita ihmisten välttämis ongelmii. Lyricaa menee 300 mg eikä helpota oloo pahemmin, masennuslääkettä mirtzapiinii 75 mg . alkoo nyt tekee mieli lähinnä koska tietää et silloin on helpompi lähestyy ihmisii, mut vituttaa ottaa kosk tuntuu et se vaan pahentaa muuten oloo ja eikä oikeestaan haluis ottaa ees alkoo… Lähinnä ongelma on se ettei pysty hoitaa päivittäisii juttui, koska välttelee kohtaamisii ihmisten kaa niin paljon et tuuntuu et enää ei yksinkertaisesti pysty ees keskustelee perusjuttui. välil tuntuu et muut ympärillä on huomannu sen koska jotkut on sanonu et hoitais asiat näin sähkösesti mut jossai vaihees aina kummiski joutuu käyttää suuta eli jättää mailaamatta…

ja tohon ongelmaan kai olis joku lääke paroksetiini tai vastaava eli muu kui ‘alko tai xanor’ et ku o käyny ny n. vuoden ajan säännöllisesti psykololilla ja ne keskustelut on aika yksipuolisia et vastaa vain niiden kysymyksiin. niin että vaan ihmettelee miksi sellasta vaihtoehtoo kuten esim. paroksetiini tai efexor ei ole tullut esiin vai onks se sit ihan normaalii et keskustelu hoidos ei toinen keskustele siis minä en eli hijanen 1/2 tuntii. Aikoinaan kun hoito alko MTT:llä 14 v. sitten oli aika sama ongelma et pahimmallaan se meni siihen et alko peruu keskustelu hoito kertoja. kun ei pystyny puhuu tai enää ei ees muista et miks niit hoitokertoi alko peruu. istu ja yritti puhuu mut mitää ei tapahtunu. ei sillään niiden ois pitäny tietää ongelmat ilman et niit kertoo mut et niinä harvoina kertoina ku jotain kerto ni oli ottan sen 2mg xanorii. Oikeestaan nyt ku xanorii yli 14v käyttäneen ja nyt miltei sen lopettaneena miettiny siis lähinnä se et oisko jostain muust ku alkost apuu ihmisten lähestimis ongelmaan. Miettii vaa et onks se aina ollu näin sairaan vaikeet lähestyy joitain ihmisii vai vältteleeks vain mahdollisii konfliktei?? Et et… alkoo vai lääkkeit ?? mieluiten lääkeit ongelmaan ja Alkoo vain ihan rentoutumiseen ei lääkkeeks ongelmiin mut mut … tuntuu et ois ihan hajalla ja yksin… toisaalt taas tuntuu et jotkut yrittää lähestyy mut ite pinkoo karkuu… ja välil et ne käyttäs lähestymis ongelmaa omaks edukseen… ei oikee tiedä mitä ku ei pysty kysyy… eikä vihti ottaa alkoo että pelkästään että pystys kysyy. ei tiiä kyl et oks ottanu ja kysyn… plääh… mut. sillee… mitähän ??

Xanorii sulle lisää…

mulla on toisinpäin, ylisosiaalinen…

No ei tohon oikeesti pidemmän päälle oo olemas hoitoo. Itekin lopetin aikanaan xantut ja nykyään välttelen ihmisiä aina kun vähääkään voi. Sosiaalisten tilanteitten kammo on siis kova ja normi asiat ei meniaa millään hoitua, ku ei uskalla tarttua ees puhelimeen. Vaikeeta on, mut silti aion pärjätä ilman lääkkeitä ja alko mulle ei koskaan oo kunnol maistunu, joten siihenkään en sorru.

siis ku on olemassa lääkkeit joil voi hoitaa tota esim. efexor tai paroxtiini nii miksei niil sitä sitte vois yrittää kokeilla jos ne toimis. toisaalt ei oo niit pystyny viel pyytää ku ei oo saanu suutaan auki et et. pitäsko niit kysyy vai yrittää ite hoitaa tota alkolla tai muulla . :frowning:

Tähän asti on tullu enne sosiaalisii tilanteita tai julkisille paikoille menoo vedettyy se 2 millii xanttuu, koska ei muute pysty toimii ja olee, ellei sit oo ottanu tarpeeks alkoo. mut nyt sitä xanttuu on lopettamassa.ja noi olot on pahentunu sikana ettei tiedä mitä vittuu oikee tekis et. alkaa käpertyy kokoon eikä meinaa päästä ulos + koko ajan ääni huutaa päässä et alkoo tai jotain. et et.

Sitte ku saa jolleki sanotuks et on sairaan kovii vaikeuksii kommunikoida ilman päihteit nii. on muutamii kertoi tullu vastaukses et voitaisko jutella asiasta. nii tuntuu vittumaiselt ristiriitaselta toi pyyntö .et ku ei pysty puhuu ja siihe hoidoks keskustelu hoitoo et pitäskö alkaa vetää sitte aina lärvit alkoo enne ku menee keskustelee et saa suun avatuks.

Eiks näihin pelottaviin tilanteisiin mitenkään pysty “valmentautumaan”…?? Itellä kun just päin vastoin, koulussakin aikanaan kun piti luokan eteen mennä esitelmää pitämään, niin sehän oli vaan hauskaa… ylisosiaalinen kai tai ns. linssilude… :laughing:

Ylisosiaalisuus voi olla kirous, ilman massia, uudessa oudossa maassa (Suomi) ja 20 celsiusta pakkasta…

Kokeile vaihtaa tuo 05sen xanori, vaikkapa 3*10mg diapam.

Siinä on paljon “pehmeempi” tuo koukku, eikä reflat tuu niin äkkiä ja on huomattavasti pienemmät.

Ja sillon ku oot himassa, ni voit napata vaikka puolikkaan sinisen pamin jos on bentsorefloja tulossa.

Vastaavasti,kun käyt asioimassa voit ottaa sen 20mg.

Tuossa on niin pitkä puoliintumisaika, että voit pitää bentsoista välipäiviä helposti. Ja tosiaan sitten tarpeen tullen vain ottaa.

Jos vain ssri/snri yms. lääkkeellä saat tuohon helpotusta, niin kannattaa toki niitä pyytää.

Mut nykytiedon valossa ne ei olekaan niin yleispäteviä, ku 2000-luvun alussa hehkutettiin.

Pillereiden jakeluthan on menneet suurinpirtein tämmösissä jaksoissa:

1990-2000 Bentsot on niit jakelulääkkeitä.
2000-2007 Ssri:t on niitä jakelulääkkeitä.
2005-2010 Jokaiselle Seroquelia/ketipinoria.

Nyt on taas alettu ymmärtää, että jokaisella lääkkeellä on omat haittansa, eikä haitat oikein käytettynä ole bentsoissa kovin suuret (lähinnä addiktoitumisriski, jos bentsoja käyttää oikein ei toleranssi nouse kovin nopeasti taivaisiin ja välipäivät niitä toleja vastaavasti tiputtaa). Lisäksi Diapamilla saa bendojen käytön suht helposti hallintaan, xanorhan on pahin, itsekin sitä käytän vielä kuukauden, tällöin on tullut n.3kk xanor-jakso, siitä sit pameihin, ehkä rivojen kautta, mut toi on OT). Ssri:t voi pistää vuodeksi-pariksi koko elämän ihan sekaisin.

Ja minusta skitsofrenialääkkeiden tuputtaminen jokaiselle, jolla on uniongelmia/masennusta/torikammoa/paniikkihäiriöitä, on jokseenkin omituista.

Noh kukin tavallaan.

Onneksi oon itte oppinu käyttämään bentsoja “oikein”. :sunglasses:

Avainsana: “bentsojen käyttö oikein”

Kyllä se on se Number One, ehdottomasti.

Itte oon oppinu sen ns. kantapään kautta ja nykysellään ei oo bentsot loppunu kesken kuukauden.
Ittellä semmonen tilanne täl hetkel, että pidän kehossani jonkun verran alpratsolaamia koko ajan, niin vähän aikaa vasta ollu ilman hitaita(marraskuusta asti vasta, ni pidän tosiaan xanoria veressä. (se kun sattuu olemaan bentsoista anksiolyyttisin ja ainoa jolla on antidepressiivisiä vaikutuksia, en kuitenkaan tosiaankaan joka päivä sitä 4mg:tä). Mut kuukauden päästä kun se vaihdetaan pois, luultavasti diapamiin tai rivatriliin. Diapam näillä näkyvin järkevämpi. Ni sitten siirryn taas siihen tarvittaessa -tyyliin.

Eli himassa mä en niitä tarvi (toleranssi laskee, tulee välipäiviä).

Asioilla, haastattelut, käräjät, sun muut tommoset, joissa tarviin, niin otan myös.

Tolleen niitä mun mielestä käytetään oikein!

No se ihan pahin vaihehan loppuu sit siihen, kun oot päässy xantuista kokonaan eroon ja ollu 2-6kk ilman. Eli ihan vielä ei kannata vajota epätoivoon. Mä en pystyny hetkeen lopetuksen jälkeen käymään kaupassa enkä ulkona, mut nykyään se onnistuu sentään edes niin, et pelko on, mut selviän ilman paniikkikohtausta niistä tilanteista. Eli periaatteessa pystyn elämään suht normaalisti, kun olen kotiäitinä, mut sit ku pitää duuniin mennä ni ongelmia voipi olla edessä. Suosittelen siis koittaan sitä lääkkeetöntä ja alkotonta edes kuukauden jaksoo sit ku oot saanu ajettua xantut alas ja katteleen miltä sit alkaa tuntuun. Kyllä mä ainakin oon ihan tyytyväinen tähän lääkkeettömään elämään verrattuna siihen xantun käyttöaikaan. :slight_smile: Elämä on joo joskus hankalaa pelkojen kans, mut kyllä niiden kans ajanmittaan oppii elämään.

Itse olin juuri päässyt bentso helvetistä irti, nyt menee taas Xanor 2mg aamusin, kiitos ssri:n lopetuksen kuin seinään (oli pakko rako, 2x200mg tramal päivässä ->seretoniinisyndrooman pelko). “kokemattomana” tuli noita bentsoja syötyä jopa päällekkäin vain eri tarkoituksiin yms kolmisen vuotta ja thats it, riippuvus oli jo ollut pitkään. Mutta erittäin hyviä lääkkeitä varsinkin nopeina, ja vain esim pami kaks maxim viikossa on ihan hyvä ja pysyy lapasessa.
Toi seroquellin / ketipinorin käyttö ihmetyttää kans itseä, viime vuonna pari kertaa käytyäni pieniä “jaksoja” mielisairaalassa niin eiköhän aina vittu ketipinoria siihen ketipinoria tähän, pitävät sitä jonain helvetin yleislääkkeenä?? Pari kertaa kirjottaneet respan niistäkin itselle -_- yks kerta tais olla unettomuuteen ja toinen umm olisko ollut jopa johonkin kipulääkkeiden buustaamiseen? ja olisko ollut jopa kolmas kerta kun kirjoittivat rauhoittavaksi :laughing:
Sääliksi käy vaan niitä ensikertalaisia (jep, itse olen myös ollut, ja alussa ihan tuuliajolla) kun menee hakemaan johonkin oireeseen lääkäriltä apua ja saa lääkettä vain vuoden “trendin” mukaan. Ja taas saadaan uus potilas millä aloitetaan lääkerespa rumba ja kokeilut et miks se nyt ei toiminutkaan. :unamused:
Nimim: 3vuotta sitten? hakenut apua unettomuuten tenox → siitä päivästä tähän päivään bentsoja käyttänyt.
Ja aika pitkälti samaan aikaan tai kuukauden pari tenoxien alotuksen jälkeen tuli masennus (ei kylläkään bentsoista, elämä muuttui nopeasti. sisko kuoli, kavereita tipahteli, minusta oli tullut silloin esikoisen isä juuri, kämpän osto, työpaikan vaihtoa etc etc) → Hupsista vuoden käyttänyt estäjää masennukseen → suicidi yritys (ei käynyt kaukana, onneksi vaimo löysi tarpeeksi aikaisin kotoa) → sen jälkeen toteamus et olis pitänytkin alkaa käyttämään Seretoniinin ja noradrenaliinin lisääjää ja poistumisen hidastajaa. :neutral_face:
MUTTA hei, täähän on vaan vaan elämää ei sen enempää vai miten se irwin sen sano :smiling_imp:

Valtaosa tuon tyyppisistä mielialaongelmista johtuu kofeiiniriippuvuuden yhteydessä esiintyvästä myrkytyksestä, kofeinismista. Jos käytät, lopeta kokonaan, niin olet muutamassa kuukaudessa kunnossa. SSRI-kemiat voivat olla hengenvaarallisia, sekä itselle, että muille (kouluammuskelut), ja ne pitäisi kieltää kokonaan.

Kofeinistin ei pidä käyttää Xanoria, koska alpratsolaami ja kofeiini vahvistavat toistensa solukuolemaa aiheuttavaa vaikutusta, joka syventää oireita. Tämä on ehkä painavin syy sille, miksi alpoille tulee tolet nopeasti ja lopettaminen on pirun hankalaa. Ehdottomasti paras bentso kofeiinin aiheuttamiin oireisiin ja kofeiinivieroitukseen on Diapam, ilman sitä, homma voi olla hengenvaarallinen. Terveydenhuollosta on turha hakea apua niin kauan, kuin suhtautuminen kofeiinin on poliittinen, lääketieteellisen sijasta, joudut pahimmassa tapauksessa lataamoon psykoosilääkityksessä, josta ei ole tämän asian suhteen muuta kuin haittaa.

ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1949 … dinalpos=6

Mä sain pitkän kiistelyn jälkeen diapameja ja unilääkkeitä kofeiinivieroitukseen. Meni sadan kappaleen purkki cofitabseja viikossa, että pystyin käymään töissä. Sen jälkeen en ole kofeiiniin koskenut, ainoastaan piristeistä ovat kelvanneet metamfetamiini (ei enää) ja kokaiini, jota vielä haikailen.

No mä en kyl alkoholia suosittelis. Oli tuol musta ihan järkevä neuvo vaihtamisesta diatsepaamiin. Ja olihan sul omia ideoita. Pystyks kirjottaan asioita paperil, ja lykkään sitä lekuril…? Mä jännitin ihan helvetisti nuorena, joka paikas. Nykysin pälätän, mut ei mun elinpiiri mikään hirmu laaja ole. Mut mun elämähän tää on. [O.T. Joo ketipinor ei kyl auttanu vierotuksiin ym.ahdistuksiin mitään. Ja kun mä sanoin, et mul on alhanen verenpaine, nii kysymysvastaus oli muistaakseni jotai sitä tasoo, et haluatko sitten olla benzozombi l o p p u elämäsi. Mä olen tosi zombi juu. Ketipinoreil ei pysyny pystys ja kun olen huono ja paha ihminen, tietysti otin jotai ektstraaki, ja se oli melkosta kaatuilua se. Pieni annos on mulle ihan jees unilääkkeeks. Mut ei tää zombi ny oikke ymmärrä, et kui zombi voi tarvita mittää “miälentasaust”.] Sit nois jännittämis-,ihmispelkoasiois on keino, mut se o n kamala. Itsensä altistaminen tilanteille, joit pelkää. Mä luulen, et mul oli aikoinaan siin melkonen vyyhti, johon en saanu nuorena mitään apua, joten join pahimmis, eli esitelmätilanteita ennen… Ajattelin, et ihmiset haluu mul aina jotai pahaa. Ei ollu mitään luottamusta. En koskaan nähny ihmisten kasvoil mitään hyvää. Vaik kavereita oli. Ja sanat satutti niin helvetisti aina. Mut nykysin, no ehkä mun ikäkin vaikuttaa, pälätän joskus liikaaki. Voimia sul, älä menetä uskoa tai toivoa, et asiat voi muuttua. Eihän sun eri ihmiseks tarvi tulla. Vaan et sul ittel ois helpompi. Äh, sori jos meni kyökkipsykologisoimiseksi. Mut mul on kokemusta samasta/samankaltasesta asiasta, etkä sä todellakaan ole pelossas yksin. Mä joskus hiffasin, kun mä olin jossain ravintolas ja jännitin, et takuuvarmasti tääl on joku toinenki, joka tuntee ihan samal taval. No, nää oli mun ajatuksia…

Mä en tiedä noist ketipinoreist ja muist. Itse syön masennuslääkkeitä jotain seitsemättä vuotta ja Risolideja kans ja olisin säästyn alko-ongelmalta jos lääkkeitä olisin osannu hakee aiemmin. PSYYKEN LÄÄKE AINA LUULTAVASTI PAREMPI KUIN ALKOHOLI. :frowning: