Ihastuin juoppoon

Mulle sitten taas kävin niin,että rakastuin alkoholistimieheen.Ensin olin useita kuukausia kaukosuhteessa erään miehen kanssa ja mulle sitten selvisi,ettei hän rakastakaan minua,kyllästyin ja lopulta jätin hänet. Eräänä päivänä eksyin naapuriini yhden miehen luo kahville,jonka olen tuntenu jollain tavalla monta vuotta. Hän on eronnut pitkästä suhteesta kuukausi sitten,olin kyllä joskus aiemminkin ihastunut häneen,mutta hän oli silloin varattu,joten en viitsiny sekaantua. Istuttiin iltaa, kaljoteltiin ,oli tosi mukava ilta,tuntui,että mies veti mua puoleensa kuin magneetti!
ja meillä synkkasi tosi hyvin,alettiin sitten seurustella ja tuntui,et sain tältä mieheltä kaikkea sitä mitä en saanut ex mieskaverilta. Siitä on nyt 2 viikkoa ja on nähty joka päivä,alussa itsekin otin alkoholia hänen kanssaan, koska siitä tuli niin hyvä olo,mutta selvittyäni mulle iski kauhee ahdistus ja nyt olen päättänyt itse olla juomatta pitemmän aikaa. Mies lupasi olla juomatta jonkun aikaa,mutta ei pystynyt…yritti ensin valehdella ja salailla asiaa.Selvinpäin ei juurikaan saa häneltä hellyyttä,mutta väittää rakastavansa mua.
Järki sanoo,että kannattaisi lopettaa suhde,mutta tuntuu vaikeelta päästää irti,on hän ollut niin ihanakin välillä.
Al anoniin en ole halukas menemään paniikkihäiriön takia, joten kirjoitin sitten tänne. Apua,neuvoja… :question: :exclamation:

Minä olen muutama vuosi sitten raitistunut alkoholistimies.
Pyysit neuvoa. Annan sinulle kokemukseen perustuvan neuvon:
Kysy itseltäsi yksi kysymys. Vain yksi. Se on tämä: Haluatko sinä pilata elämäsi alkoholistin rinnalla?

Kun vastaat tuohon kysymykseen ilman mahdollisen rakkauden sekoittamaa ajatusta, toimi sitten sen vastauksen mukaan, minkä saat itseltäsi.

Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Kyllä ja ei. (“Ehkä” ei ole mikään vaihtoehto.) Kyselepä näiltä almoilta niiden vaihtoehtojen mukanaan tuomista elämyksistä.

Komppaan paarmaa 100 %!!!

Olen alkoholistin tytär ja kokemuksia alkoholistien kanssa seurusteluista.
Sinulla Mimmiliini on oikeus päättää, millaista elämää haluat tulevaisuudeltasi!
Kehoitan ajatuksella pohtimaan, mitä SINÄ HALUAT!!!
Alkoholistin kanssa seurustelu on henkisesti rankkaa. Se nakertaa sinua syvältä sisältä päin ja olet kuin kaaoksessa.
Tiedän kokemuksesta, että alkoholistit osaavat olla ihania rakastajia niin halutessaan, mutta se on vain lumetta ja koukuttamista.
Sinä Mimmiliini et voi raitistaa millään lailla alkoholisti-miesystävääsi. Se pohja pitää tulla alkoholistilta itseltään, jos tulee. Alkoholistin ykkösrakas on se viinapullo yms. muuta alkon tuotteet, seuraavana tulee alkoholisti itse, eli se itsekeskeisyys on hyvin tyypillinen kuvio alkoholisteilla.
Näiden kahden rakkauden jälkeen tulee vasta kaikki muu.

[b]paarma kirjoittaa:

Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Kyllä ja ei. (“Ehkä” ei ole mikään vaihtoehto.)
[/b]

Sinä päätät!

Hei Mimmiliini,
Tunnen monia, joiden paniikkihäiriö on helpottanut Al-Anonin myötä. Mitä oikein haluat elämältä?

Juuri näin,ikävä kyllä.
Jos olet valmis olemaan se “kolmas pyörä” joka on tärkeä silloin kun alkoholistilla on huolia, masennusta tai läheisyyden kaipuuta, jatka suhdettasi.
Ihmisen ja alkoholin väliin ei mahdu kukaan eikä mikään mutta heistä välittävät ihmiset ovat mukava ja piristävä lisä itsetunnon pönkittämiseen, kunhan nämä ihmiset muistavat olla iloisia, välttäviä ja asettavat alkoholistin kaiken edelle piittaamatta omasta elämästään ja tarpeistaan.
Jaksatko lähteä siihen mukaan, oletko valmis unohtamaan itsesi ja keskittyä vain rakkaasi hyvinvointiin?
Onnea valitsemallesi tielle, oli se mikä tahansa :smiley:

Kiitos teille vastanneille viisaista sanoista…en halua pilata elämääni juopon kanssa. Huomasin tossa,että olen viimeiset 2 viikkoa suurimman osan ajasta viettänyt juopon kanssa ja omat harrastuksetkin jääneet vähemmälle.Aiemmin voin henkisesti paremmin kun esim.kävin joka päivä lenkillä ja aloitin jumpassakin käynnin. Välillä on olo,etten tiedä oikein mitä haluan,huoh. Tää mies tuntuu olevan myös aika mustis,ei hyväksy oikein jos mulla on miespuolisia kavereita.
Ennen kuin tutustuin juoppoon etsiskelin Sitä oikeaa pitemmän aikaa netistä,esim. yksikin mies,jonka tapasin livenä oli kunnollinen,mukava,kiinnostava,mutta en saanutkaan häneltä vastakaikua,petyin pahasti… Mulla oli niin kova tarve tulla rakastetuksi,tuntea pitkästä aikaa se ihana fiilis kun rakastuu ja saa vastarakkautta :unamused: Olen työkyvyttömyyseläkkeellä toistuvan masiksen takia,senkin takia vaikeempaa löytää seuraa… Niin,eilen keskustelin juopon kanssa ja kerroin hänelle,että olen pettynyt hänen suhteen ja juominen haittaa minua ja suhdettamme aika tavalla…teki mieli ärähtää oikein,mut sain hillittyä itteni. Mies melkein itki ja sanoi:Olen ollut typerä paska, En halua menettää sinua tän alkoholin takia,että voin kyllä lopettaakin juomisen. Sanoin,että elä enää lupaile mulle sellasta mitä et pysty pitämään yms. :angry: melkein kävi sääliksi miestä, mutta en usko,että pystyisi lopettamaan juomista,hänkin on työtön,että sellasta…Saa kommentoida…

[b]Mimmiliini kirjoittaa:

Mies melkein itki ja sanoi:Olen ollut typerä paska, En halua menettää sinua tän alkoholin takia,että voin kyllä lopettaakin juomisen.
[/b]

Tuohon sanoisin, että miesystäväsi sanat ovat vain sanan helinää ja koukuttamista, että sinä pysyisit hänen matkassaan. En sitä epäile etteikö mies sillä hetkellä sanoessaan tarkoittaisi sitä mitä sanoo. Se on sitten eri asia, että muistaako enää sanomistaan huomispäivänä,tai sillä hetkellä, kun pullon korkki napsahtaa auki ja pullon henki kurkistelee pullon kaulasta. Alkoholistit etsivät mahdollistajia jotka takaavat sen juomisen. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Heillä pitää olla syy juoda ja aina niitä löytyy syitä.
Viimeisin miesystäväni ExEx, josta kerron omassa ketjussani “Miesystävä olikin juoppo” (ketjussa 3 alkoholistimiesystävää) sanoi minulle kesällä, että “Jos mä nyt mokaan tän jutun, niin mä sitten alan ajattelemaan sua, vain sua”. :unamused: Niin just, täyttä sanan helinää,johon en uskonut pätkääkään. Jäin kuitenkin vielä siihen suhteeseen roikkumaan hetkeksi.
Ja Mimmiliini, kun olet masentunut ihminen, niin sitä enemmän kehoitan sinua ajattelemaan vain omaa hyvinvointiasi ja pääsemistä selvemmille vesille itsesi kanssa. Älä jätä harrastuksiasi ja omia ystäviäsi alkoholistin takia!!! Tee itsellesi kivoja juttuja, ja anna itsellesi aikaa!
Alkoholistin rinnalla masennuksesi ei ainakaan tule parantumaan, vaan voi viedä syvemmille vesille.

niin se on tuskallista ja hirveää että on pullo ja pilvisätkä siinä rakkauden edellä. Mutta neljän vuodenkaan jälkeen en osaa jättää ihmistä, en osaa enkä halua. hän käyttäytyy kuten on kerrottu, kaipaa yhtenä päivänä ja toisena päivänä et ole mitään. Voit rakastaa, siitä saa jotain, kuitenkin. Mutta älä laita kaikkia munia tähän koriin, tähän rikkinäiseen, pidä osa asioista, rahoistasi jne itselläsi. sitten sen rakkauden kanssa jotenkin pärjää.

Niih! Ja jos haluat sellaista elämää, jossa on koko ajan epävarmuus läsnä, jos haluat extremeä, niin ota helskutissa juoppo ja/tai narkkari elämänkumppaniksi. Ei tule olemaan yksitoikkoista! Mulla ei menny kuin melekeen viistoista vuotta ennen kuin tulin siihen tulokseen että nyt riitti. Ikäväkyllä en saa koskaan menetettyjä vuosia takaisin.
Eiku retkun följään vain siskot!! :imp: :mrgreen: Entäs se rakkaus? V—t, se on vain riippuvuutta.

sitten sen rakkauden kanssa jotenkin pärjää.

toi oli lainaus. niin mikä siinä kohtaa on rakkautta.sori tylytys.

eikö sen alkoholismin takana ole kuitenkin ihminen? eikö suurin osa alkoholisteista/sekakäyttäjistä ole kuitenkin suhteessa jonkun kanssa? ja ne ovat kaikki väärässä. ne raittiit puolisot?

Niin se jatkuva epävarmuus on kyllä rasittavaa,sen olen oppinut,etten voi toista ihmistä muuttaa vaikka haluaisinkin. Olen ottanut jo etäisyyttä juoppoon,pitäis varmaa tehdä lista ikävistä asioista juoppoon ja suhteeseemme liittyen ja aina kun alkaa vanha suola janottamaan, niin lukea sitten sitä listaa.
Kun tarkemmin mietin,alussa meillä oli niin ihanaa yhdessä,kun olin itsekin pienessä sievässä,mutta se oli vain hetken huumaa ja kaikki pisimmät seurustelusuhteet mulla on olleet alkoholistien kanssa :frowning: Onkohan kohtaloni elää loppuelämäni yksin, uskooko muuten kukaan teistä kohtaloon?
Voisiko joku tarkemmin selittää mitä tarkoittaa se,että olisin hänelle juomisen mahdollistaja? :blush:

#Voisiko joku tarkemmin selittää mitä tarkoittaa se,että olisin hänelle juomisen mahdollistaja?#

Se tarkoittaa sitä, että jatkat suhdetta juopon kanssa. Jos jatkat, mahdollistat hänen juomisensa tuossa parisuhteessa. Jos lähdet ja aloitat uuden elämän, et ole mahdollistanut tuon juopon juomista juuri tuossa parisuhteessa.

Eikö tää ole selvää pässin lihaa? Mitä siitä vatvomaan edes takaisin kun kerta tajuat, että et voi toista raitistaa.
Vai tajuatko? Onko vielä taustalla toiveajattelua?

[b]Vieras kirjoittaa:

niin ota helskutissa juoppo ja/tai narkkari elämänkumppaniksi. Ei tule olemaan yksitoikkoista! [/b]

Tähän lisään vielä narsistin. Ex-aviomies on narsisti ja elämä tosiaan oli kuin vuoristoradalla ja hatustaan sai pitää lujaa kiinni, että jotenkuten pysyi kyydissä mukana. Narsisti on kuin tuuliviiri, ja ikinä ei tiedä mistä päin tuulee ja ne tuulen suunnat muuttaa yhtäkkiä suuntaa.

Suosittelen luettavaksi seuraavia kirjoja:

  • Mari Huuskon kirja läheisriippuvaisuudesta
  • Raimo O. Kojo " Eroon viinasta"
  • Harville Hendrix " Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu"

Sitten seurusteluun alkoholistin kanssa…
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus, joten olisi muistettava pitää suuri varaus alkkarin rakkaudentunnustuksiin.
Ei voi tietää millainen ihminen alkkari oikeasti on! Selvinpäin hän ei ole se, mikä olisi raittiina. Kosketus alkkarin syvimpään puuttuu ja siitä ei saa otetta. Selvät kaudet on hyvittelyä,koukuttamista ja seuraavan ryyppäämisen petaamista.

Kiitos kirjavinkeistä - tulen lukemaan ne!!
Tiedän, että olen vaikeuksissa ja narsisimi on varmaan meidänkin tapauksessa kysymyksessä, tosin onko mahdollista että molemmat osapuolet ovat narsisteja, tarkoitan omaavat tällaisia piirteitä.
Meillä tai minulla rakkauteni kanssa on viides vuosi menossa, eikä ehkä ole enää mahdollista ehjänä irrottaa hänestä. Itsensäkin voi koukuttaa niin, että menee alkkarista toiseen, voi käyttää samaa puolta itsestään seuraavassa suhteessa. Se mietityttää ja siksi olen täällä.

[quote=“Mimmiliini”]
Onkohan kohtaloni elää loppuelämäni yksin, uskooko muuten kukaan teistä kohtaloon?

Tämä on hyvä kysymys, minä uskon. Uskon, että jotkut asiat on tarkoitettu tapahtuviksi minulle.
Uskokookohan täällä joku siihen, että jossain muualla on pelkkää hyvää - ihmisillä on niin paljon muitakin heikkoja kohtia kuin päihteidenkäyttö. Ja mitä vanhemmísta ihmisestä on kysymys, sitä enemmän säröjä.
En voi muuttaa ihmistä, kukaan toinenkaan ei sitten voi, ettehän te tunne minua ja vastaatte niin. Eikö se ole sitten sen päihteidenkäyttäjän kohtalo?
Sen ymmärrän että jos ei itseään arvosta niin elämästä ei tule mitään.

:bulb:

Minä uskon kohtaloon!
Uskon siihen, että kaikki mitä elämässämme tapahtuu, on kohtaloa ja johdatusta.
Voit olla hamaan hautaan asti päihderiippuvainen, se on kohtalo. Voit myös olla päihderiippuvainen ja siitä toipua joka on elämän mittainen tehtävä, sekin on kohtalo.
Al-Anonissa ja AA:ssa puhutaan Korkeammasta Voimasta ja jokainen saa sen mieltää miksi haluaa. Korkeampi Voima voi olla Jumala, toiset Al-Anon tai AA-ryhmäläiset, metsä, järvi, meri… Mitä nyt kenelläkin on.
Minä uskon siihen, että elämämme on syntymän hetkellä kirjoitettu niinkuin sen pitääkin mennä.
Ja tuosta Mimmiliinin kysymyksestä, että “onkohan loppuelämäni elää yksin…”, niin siihen sanoisin, että ensiksi kannattaa tutustua siihen omaan minään ja viettää itsensä kanssa aikaa, tutkiskella itseään.
Sitä minäkin tässä opettelen ja olen ottanut sen päämääräkseni.
Ensiksi pitää osata olla yksin ja arvostaa itseään, ennenkuin voi löytää ei-päihderiippuvaisia seurustelukumppaniksi.
Yksin voi olla mutta ei yksinäinen.

Voihan sitä kohtaloksi romanttisesti nimittää. Todellisuus on toinen. Kaikki mitä teemme, on valintoja, ei “kohtaloa.”

Itse en oikeastaan usko kohtaloon,no uskokoot ken tahtoo :slight_smile: Eilen ilmoitin miehelle,etten voi jatkaa seurustelua hänen kanssaan,yritti vielä selitellä,että hän tosissaan yrittää nyt olla juomatta jonkun aikaa,tuntui kuitenkin ymmärtävän hyvin minun kantani asiassa. Sovittiin,että ollaan kavereita kuitenkin. Sen jälkeen oli helpottunut , tyhjä,tunteeton olo :unamused:
Aiemmin hän onnistui loukkaamaan minua,kun petti yhdessä asiassa lupauksensa,tunsin itteni hölmöksi,olen sen verran herkkä ihminen. Se oli mulle katkera pala nieltäväksi,mutta yritän antaa anteeksi hänelle…
No aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa :angry: