Ihan viimeinen kerta

Hei

Tänään pysähdyin päihdelinkin palstalle, kun tuntuu että se on nyt
“ihan viimeinen kerta” ikinä,kun juon.
Vielä on viiniä lasissa,mutta sitten se on loppu.
Olen keski-ikäinen nainen, joka on menettänyt työn, asunnon, kaiken
oman juomisen takia. Pakko myöntää se itselle nyt, ei tässä voi muita syyttää.

Minulla ei ole yhtään ystävää, sukulaisille ei voi kertoa, miesystävä kieltäytyy näkemästä
huoliani.

Rahat on mennyt, loppuviikolla tunaroin niin, että suljin vahingossa pankkikortinkin, joten
en pääse kauppaankaan ostamaan ruokaa.
Jääkaapissa valot, asunto pitäisi tyhjentää ensi viikolla.
Ei jaksa edes pakata. Odotan, että joku ihme tippuisi taivaasta, mutta sellaista ei taida olla.

Istun vain tässä ja mietin kannattaako jatkaa mitään?
Olisinko selvinpäin tarmokkaampi ja yrittäisin järjestää
asioitani ja toisaalta miksi? Elämä nyt meni tähän pisteeseen.En tiedä miten tästä eteenpäin.

Ompas aika ikävän kuuloinen tilanne sulla :frowning:

Alkoholi on todellakin pahapahapaha aine ja vienyt monen hyvän ihmisen elämän katuojaan. Mä olen nelikympin ylittänyt ykisnäinen nainen jonka paras seura oli alkoholi yli 20en vuoden ajan. Nyt olen ollut vähän yli 2kk täysin raittiina ja voin kyllä kertoa että lopettaminen kannattaa.

Helppoa se ei ole, mutta selvä elämä on kaiken rääkin ja tuskan arvoista. Kyllä ne asiat tulee hoidettua paljon paremmin kun ei käytä kaikkea aikaansa ja rahojansa itsenä turruttamiseen ja hitaaseen tappamiseen.

Jos tarviit apua lopettamiseen, ota yhteytta lähimpän AA:han tai päihdeklinikkaan. Sieltä saat heti konkreettista apua vaikka suurin työ onkin tehtävä aivan itse.

Voimia sulle!

Kiitos!
En tiedä mitä (tulevaisuudessa) tapahtuu, mutta tuntuu uskomattomalta, että joku tuntematon
jaksaa vastata surkean elämäni tilitykseen ja vielä kannustaa. Avasi tukkeutuneet
kyynelkanavat.

Hei!

Minäkin tunaroin työpaikan juomisen takia. Sellaisen vielä, että sen takia en voi työllistyä tietylle alueelle enää ollenkaan. Työpaikan menettämisen jälkeen jatkoin vielä juomista - kaikkea järkeä vastaan - ja sain asiat kotonakin aivan solmuun. Nyt on lopettamispäätös tehty ja kuudes päivä ilman alkoholia on menossa. Välillä on vaikeaa, mutta luotan siihen, että päivä päivältä saan asioita järjestettyä. Aivan hirvittäviä ahdistuskohtauksia tulee välillä, kun mieleen nousee kaikki se, minkä olen juomiseni takia menettänyt. Sitä en kuitenkaan voi muuttaa, vain tulevaan voin vaikuttaa. Tämän neuvon sain täällä päihdelinkissä, ja siitä muistutan itseäni aina välillä.

Minä varasin heti ajan A-klinikalle ja kävinkin siellä muutama päivä sitten. Se oli hyvä veto, sillä siellä sain paitsi keskustella alkoholin käytöstäni, myös mahdollisuuden pyytää Antabus-lääkitystä. Kuten joku täällä kirjoittikin, se on vain kainalosauva pahimman yli, mikään lääke ei paranna alkoholismia, mutta minä ainakin koen, etten voi luottaa itseeni, vaan tarvitsen jotain, joka konkreettisesti estää minua ottamasta sitä ensimmäistä ryyppyä.

Älä jää sinäkään yksin vellomaan tässä, vaan ota yhteyttä johonkin. Joillekin AA on ollut aivan ehdoton apu tiellä raittiuteen. Itsekin taidan palata sinne pitkän tauon jälkeen.

Eipä ole, ei - minäkin sitä monta vuotta odottelin. Vaatimattomat kuusi juomatonta päivääni ovat kuitenkin olleet ihmeitä täynnä. Tunteita on käyty läpi laidasta laitaan. Aika vaikeitakin asioita on täytynyt kohdata, mutta kumma kyllä niihin ei selvin päin jääkään jumittamaan päivätolkulla vaan vähitellen niistä alkaa muodostua onnistumisen kokemuksia.

Tsemppiä, hali ja voimia sinulle! Palaa tänne takaisin, minä ainakin olen saanut täältä paaaaaaaaaljon apua ja rohkaisua!

Kiitos sinullekin “eksynyt” tuesta.
Heräsin aamuyöllä (yli viikon todella rankka putki takana) ja tietysti niin ahdistuneena kuin
olla ja voi, hiki virtaa, sydän hakkaa ja vatsaan koskee, kun ruokailut on tainnut jäädä
väliin. Nukkumaan mennessä (sammuin) olin varma, että kuolen ja toivoinkin sitä,kun
kaikki näytti niin pimeältä ja toivottomalta.
No, kai sitä elämänhalua on vielä sen verran, että koska olen edelleen hengissä, olen päättänyt
yrittää selvittää asioitani. Jos ei onnistu, se on sitten sen ajan murhe.

Selvää on kuitenkin se, että kun olen miettinyt omaa juomistani, niin se on joko/tai. En osaa
-en varmaan ole koskaan osannut juoda hillitysti ja nyt tämä on siis karannut täysin käsistä.
Tavallaan kuitenkin uskon, että mun on täysin itse ratkaistava tämä ongelma, toki voi olla
että olisi hyvä ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaankin. Pelkään vain, että ne tiedot menee
sitten jonnekin ja vaikeuttaa entisestään mun työnsaantia.

Pelottaa aivan mielettömästi, mutta onneksi on edes tämä linkki, koska minulla ei ole mtään muuta.
Täytyy levätä tämä päivä ja miettiä. Parempaa sunnuntaita kaikille palstalla olijoille!

Uusi päivä, uusi mahdollisuus. Tästä ei ole suuntaa muutakuin ylöspäin.

Koitahan jaksella ja pysy selvänä :sunglasses:

Minä ajattelen nyt niin, että paljon enemmän työpaikan saantia vaikeuttaa juomisen jatkaminen kuin mikään merkintä siitä, että olen sentään tajunnut hakea apua. Ensi viikolla minulla on taas tapaaminen A-klinikalla ja jotenkin jo tieto siitä muistuttaa minua koko ajan siitä, että nyt olen ihan tosissani tämän lopettamisen kanssa. Kyllä joiltakin raitistuminen luonnistuu ihan omin voiminkin, mutta minä en ollut yksi heistä. Kokeilin kyllä monen monta kertaa…

Toivottavasti ahdistus helpottaa ja olo paranee muutenkin!

Titta, lämpimiä ajatuksia täältäkin.

Toivottomuus hiipii helposti ihmisen mieleen erityisesti silloin, kun tuntuu että kaikki on mennyt. Silloin ei huomaa, että ehkä kuitenkaan se “kaikkI” ei ole oikeasti kaikki.

Sinä olet vielä jäljellä. Se sinä, johon sinun kannattaisi tutustua, se sinä jolle on oma paikkansa tässä yhteiskunnassa, kunhan keräät voimia sen paikan löytämiseen ja täyttämiseen. Palkkatyön lisäksi maailmassa on paljon muutakin tekemistä.

Luulen, että sinun kannattaisi tässä tilanteessa hakea apua. Ei a-klinikalta tai muualtakaan tiedot potentiaalisille työnantajille mene, ja joka tapauksessa ensimmäinen ja kaikkein tärkein tehtäväsi on pysytellä kuluva päivä raittiina. Huomisen raittiuden aika on huomenna. A-klinikan ammattiauttajien kautta voi löytyä apua sitten elämän muihinkin solmukohtiin, tai ainakin vihje mistä sitä apua kannattaa hakea. Kuntoutus tai katko voivat olla hyvinkin varteenotettavia vaihtoehtoja, että saat arjen syrjästä kiinni. Jos on rankasti juonut, voi lopettaminen oikeastikin vaatia seurantaa, ettei henki mene.

Raitistujan matkalla on monenlaisia mutkia ja kuoppia, ajoittain sitä polkua on jopa helppo kävellä, joskus reittiä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Takapakkiakin saattaa tulla: silloin(kin) kannattaa pitää kirkkaana mielessä minne on menossa, ja sinnikkäästi sitten jatkaa matkaa.

Toivottamanakin voi pikkuisen miettiä sitä, mitä tulevalta haluaa, tai edes mitä ei halua (harva oikeasti haluaa olla se, jonka ajatukset ja tunteet alkoholi turruttaa, ja jonka elämän kulkua säätelee seuraavan juomisen suunnittelu).

Nyt alussa, kun vieroitusoireet jylläävät täysilä ja tunteissa päällimmäisenä on ahdistus ja suru, kannattaa muistaa että ne menevät ohi. Parin viikon päästä on jo helpompaa, ja kuukauden kuluttua vielä helpompaa - siis oma fyysinen olo, henkisesti voi olla vielä aika väsynyt ja uupunut.

Älä välitä siitä mitä muut ongelmasta tai ongelmattomuudesta sanovat. Kyllä sinä sen itse parhaiten tiedät!

Olet varmasti saavuttanut oman pohjasi, ainakin toivottavasti. Tarkoitan siinä mielessä, että juomisen lopettaminen on tässä tilanteessa helpompaa, koska kouriintuntuvasti näkee alkoholin aiheuttamat ongelmat. Tuskin olisit tässä tilanteessa ilman alkoholismiasi.

Jos alkoholi viekin elämänhalun ja rahat, juomisen lopettaminen saattaa vaikuttaa päinvastaisesti yllättävän nopeasti. Olin kaksi vuotta sitten ihmisraunio, mutta juomisen lopetettuani asiat ovat loksahtaneet paikoilleen. Kaikki ei tapahdu kerralla, mutta pienetkin positiiviset asiat tuntuvat aluksi mukavilta. Jossain vaiheessa sitten huomaa olevansa taas melko normaali ihminen iloineen ja suruineen. Eli elää.

Ainoa asia mikä vaaditaan asioiden lutviutumiseksi on juomisen lopettaminen. Itseäni on auttanut asioiden pohtiminen; ei pidä unohtaa ongelmaa ja alkoholia, vaan mietiskellä suhdettaan siihen päivittäin. Alkoholistilla on tapana ajan kuluessa alitajuisesti unohtaa koko ongelman olemassaolo, kun viimeinen krapula on lusittu. Sen takia suosittelen esim. AA-ryhmää tai jotain vertaistukihoitoa, jossa asioita käydään läpi säännöllisesti. A-klinikkaa en voi valitettavasti itse suositella, jos siellä ei sattumalta löydy ihmistä joka ymmärtää ettet voi (saa) juoda lainkaan. Ehkä heitäkin jo nykyisin on.

Tsemppiä raittiuden alkuun, se ei ole niin kuivaa touhua kuin luulisi :smiley:

On totta, että A-klinikalla täytyy itse sanoa vahvasti, että haluan lopettaa juomisen kokonaan. Minä tein näin ja sanoin vielä perään, että olen kokeillut sitä kohtuujuomista jo ihan riittävän pitkään. Työntekijä siellä otti asian positiivisesti vastaan ja alkoi saman tien tukemaan päätöstäni. Ehkä minulle vain sattui sopiva ihminen yhteyshenkilöksi, mutta minun ehdoillani siinä tilanteessa edettiin. Tosin, olen käynyt siellä vasta yhden kerran, eli yllätyksiä voi olla luvassa. Ensi kerralla saan kuitenkin Antabus-reseptin, jos maksa-arvot vain ovat kunnossa, joten ei siitä kohtuujuomisesta tarvitse sitten ainakaan puhua.

Paljon tsemppiä tiita58:lle, olemme hengessä mukana!

Heips! Tervetuloa palstalle! Mullekin tämä oli se oljenkorsi, jonka avulla tosi kurjassa jamassa, täynnä itsesyytöksia, ahdistusta ja tuskaa sain rohkeuden olla juomatta. Jokainen täällä tietää tasan tarkkaan mistä on kysymys, et todellakaan ole yksin. Itse käyn päihdepsykiatrisella terapeutilla, sitä ehdotettiin,koska otin viinaa ja lääkkeitä ja jouduin vatsahuuhteluun. En tiedä, onko siitä hyötyä, mutta ei kai haittaakaan. AA:ssa en ole käynyt, mutta avoimena on sekin mahdollisuus. Antabusta otan tiukassa tilanteessa, alkuun useamman viikon ajan ja nyt ( raitis päivä nro 69 muistaakseni) tiukan paikan tullen, kuten viikonlopun laivareissulla. Olen myös keski-ikäinen ja juonut ihan tarpeeksi kaksin käsin, työpaikka ja perhe on kyllä sailynyt, kuulun sarjaan “kulissit kunnossa, juon ainoastaan salaa”… Muista, että niin huonosti asiat eivät ole, ettei niitä viinalla voisi pahentaa, kuten täällä joku on hauskasti todennut. Niin totta!!
Parin kuukauden raittiuden jälkeen maailma näyttää paremmin hallittavalta,kaaoksen tunne on kadonnut, ihmiset ja asiat pysyvät paikoillaan eivätkä singahtele edestakaisin. Vaikkakin ihanaa nousuhumalaa kaipaa, krapulaa ja hikisiä, tuskaisia, unettomia aamuöitä ei.
Muista, että päivä kerrallaan raittiina riittää…