Hei!
Olen tässä nyt kohta 5tuntia putkeen lukenut vanhoja viestejä ja itkenyt. Osa viesteistä tuntuu niin tutulta, omalta elämältä. Oma ongelmani on se, että tunnen olevani hukassa ja jotenkin liian heikko selviämään tästä kaikesta yksin, tekemään päätöksiä mihinkään suuntaan.
Eli: olen 23-vuotias ja seurustellut oman alkoholisti avomieheni kanssa reilut viisi vuotta. Olemme asuneet yhdessä useamman vuoden ja muutin vanhempieni luota suoraan miehen luokse asumaan. En siis ole koskaan elänyt kunnolla yksin omassa asunnossa. Lapsia meillä ei ole.
Miehen juominen on pahentunut seurustelumme aikana pikku hiljaa. Hän on nuoresta asti “lääkinnyt” ahdistustaan viinalla ja juominen on kuulunut aina vahvasti hänen elämäänsä. Koen kuitenkin, että viimeisen parin vuoden aikana se on alkanut kunnolla häiritä yhteistä elämäämme. Mies juo nykyään melkeinpä joka päivä. Joinakin viikkoina saattaa olla yksi tai miksei toinenkin arki-ilta ilman viinaa, mutta pääsääntöisesti juominen on päivittäistä. Kaljaa kuluu n. 5-15 annosta ja lisäksi terävämpiä (“hyvänä” iltana puoli pulloa). Viikonloppuna juo niin paljon kuin pystyy eli kunnes sammuu. Juon itsekin välillä viikonloppuisin ja saatamme käydä yhdessä baarissa. Illat kuitenkin päättyvät poikkeuksetta siihen, että mies juo liikaa, suuttuu minulle jostain mitä sanoin, tein tai en tehnyt, uhkaa erolla ja aamulla tulee kyselemään että mistäs me eilen tapeltiinkaan.
Hän ei ole koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta käyttäytyminen kännissä on välillä todella törkeää ja loukkaa minua. Hän saattaa mm. kouria kavereitani, ehdotella minulle että ottaisimme jonkun ystävistäni meille “kolmanneksi”, tai muuten vaan syyttää siitä, miten olen koko olemuksella pilannut hänen iltansa. Turha varmaan sanoakaan, että kovin monet ystäväni eivät voi sietää häntä kourimisesta ja ehdotteluista johtuen, vaikka olen kovasti yrittänyt paikkailla hänen käytöstään aina jälkikäteen.
Nyt juominen on mennyt jo siihen pisteeseen, että hänelle on suhteellisen lyhyen ajan sisällä tullut useampia poissaoloja töistä viinan takia. Useimmiten hän krapulasta huolimatta kyllä menee töihin mutta tekee sitten työnsä huonosti. Edellinen kerta oli tänään. Pelkään, että hän menettää kohta työpaikkansa.
Olen sanonut miehelleni useasti etten jaksa enää kauaa ja pyytänyt häntä hakemaan apua. Hän kyllä myöntää ongelmansa, mutta sanoo ettei halua kertoa ongelmastaan kenellekään (ts. ei halua leimaantua alkoholistiksi). Aina välillä hän lupaa olla juomatta tai vähentää, lupaukset kestävät hetken, mutta sitten päädymme taas samaan tilanteeseen.
Ongelma on siis se, että rakastan miestäni. Hän on ihana ihminen selvinpäin, mutta tällä hetkellä minun ei ole kovin hyvä olla suhteessamme. Pelkään kuitenkin todella paljon hänen menettämistään ja yksin asumista ja yksinäisyyttä. Olen miettinyt eroa jatkuvasti kohta vuoden päivät, mutta en silti osaa tehdä päätöstä. Mitä jos mieheni voisikin raitistua? Mitä jos suhteemme voisikin muuttua taas samanlaiseksi kuin ennen? Miten miehelleni käy jos eroamme? Luovutanko liian aikaisin?
Toivoisin täältä jotain neuvoja, ajatuksia tai mielipiteitä.