I want to break free!

Hei,
olen Stella keski-ikäinen alkoholisti. Vuosi vuodelta alkoholi on ottanut yhä suuremman osan elämässäni. Tällä hetkellä tuntuu, että en enää tiedä kuka olen. Tai kuka olisin ilman alkoholia. Mieli on useinmiten apaattinen, olen aikaansaamaton ja viimeisen vuoden ajan en ole juurikaan pitänyt huolta itsestäni. Pintapuolisesti kyllä, mutta itseinhoni juomisen takia on noussut sellaisiin sfääreihin, että olen menettänyt suuren osan elämänilostani ja itsekunnioitukseni lähes kokonaan. Tunnen vanhentuneeni vuodessa 10 vuotta. Sekä henkisesti, että fyysisesti. Pelkään, että jos en nyt tee jotain tälle tuhoisalle riippuvuudelle kohta olen oikeasti rajan toisella puolella. Korona vuosi on pahentanut juomistani. Olen ollut enimmäkseen etätöissä eli se mahdollistaa lipittämisen aloittamisen välillä jo lounasaikaan. Illalla voi jatkaa lipittämistä yömyöhään, koska ei tarvitse huolehtia töihin lähtemisestä. Tämän vuoden aikana olen jatkanut viinin lipittämistä vielä sänkyyn mennessä. Ja jos lasiin on jäänyt viiniä, yöllä tai aamuyöllä herättyni jatkan juomista vaikka ei edes tekisi mieli. Olen juonut lähes päivittäin ainakin 10 vuotta. Määrä on kasvanut parista lasista viiniä keskimäärin pulloon, viikonloppuisin menee usein 2 pulloa päivässä. Suurin ongelmani on yksin juominen. Juon salaa mieheltäni, joka myös juo, mutta kohtuullisesti. Vaikkakin nyt kun mietin asiaa huomaan, että hänkin kyllä haluaa edes yhden oluen päivässä. Mikä tietty omaan riippuvuuteeni verrattaessa on pikku juttu.

En olisi ikinä uskonut löytäväni itseäni tästä tilanteesta. Kärsin koko lapsuuteni suunnattomasti toisen vanhempani alkoholismista. Ja nyt olen itse “sivistyneempi” versio hänestä. Siinä mielessä, että en örvellä, sammu, kaatuile tms. Kontrolli pysyy suht’ hyvin juodessakin. Mutta alkoholisti mikä alkoholisti.

Olen nyt joitain kuukausia lukenut säänöllisen epäsäännöllisesti muiden kirjoituksia täällä. Innostavia onnistumisia ja tsemppaavaa vertaistukea. Luulen, että olisi viisaampaa pyrkiä lopettamaan juominen kokonaan, mutta en vaan toistaiseksi pysty kuvittelemaan itseäni absolutistiksi. Olen niin monta kertaa päättänyt pitää tipattomia viikkoja tai kuukausia epäonnistuen siinä kerran toisensa jälkeen, että en uskalla tällä hetkellä edes asettaa itselleni selvää tavoitetta. Päivä kerrallaan ja jokainen tipaton päivä on askel parempaan päin. Häpeän juomistani niin paljon, että edes terapiassa käydessäni joitain vuosia sitten en siitä puhunut. Kertaakaan. Mikä on tietysti aika järkyttävää ja kertoo miten isosta asiasta on kyse. Kärsin aikaisemmin ahmimisesta ja kun syömiseni normalisoitui alkoholi otti isomman roolin elämässäni. Eli taidan olla addiktoituva persoona?

Luettuani muiden tarinoita täällä olen ensimmäistä kertaa vakavasti alkanut kysyä itseltäni miksi juon (kuulostaa uskomattomalta koska olen ollut asiasta huolissani n. 10 vuotta!!!). Syitä on varmaan monia…paetakseni epämiellyttäviä tunteita, rentoutuakseni, palkitakseni itseäni (mistä?), koska siitä on tullut järkyttävä TAPA, joka nykyään liittyy melkein mihin tahansa puuhaan. Välillä mietin juonko apatiaan, mutta luettuani muiden tarinoita täällä, ehkä se onkin alkoholi, joka tekee mielen apaattiseksi? Niinä muutamina tipattomina päivinä, joita olen onnistunut pitämään mieliala on ollut toiveikkaampi ja positiivisempi. Korona vuosi on ollut varmaan melkein kaikille rankka ja sekin tietysti omalla tavallaan on vaikuttanut mielialaani. Lähiakoina minulle on tulossa töissä muutoksia. En viela tiedä ovatko ne positiivisiä vai negatiivisiä, mutta jo itse muutos pelottaa. Eli sekin olisi taas yksi hyvä tekosyy jatkaa juomista nykyiseen malliin. Jälleen yksi askel syvemmälle rotkoon. Mutta se pieni osa positiivista minää, joka on jossain kaiken itseinhon ja alkoholiin hukutetun sielun alla, haluaa vielä elää. Usko ja luottamus itseeni vaan on alle nollan tällä hetkellä. Toivon tämän “julkisen” avautumisen ja tämän sivuston positiivisen vertaistuki energian auttavan minuakin löytämään tien ulos tästä kirotusta riippuvuudesta.

Kiitos kun jaksoit lukea.

Otsikon keksiminen oli vaikeinta tässä purkautumisessa :stuck_out_tongue: Masentava aihe tarvitsi jotain positiivistä…!

Hei Stella, hienoa, että avasit oman ketjun. Se on hieno keino hahmottaa omaa ongelmaansa ja siitä saa sitten tulevaisuudessa perspektiiviä siihen miten homma edistyy. Sillä edistyy se varmasti sinullakin.

Kirjoitit

Ymmärrän tosi hyvin, että kerralla lopettaminen voi tuntua ihan liian isolta ja pelottavalta asialta. Ihan samoin itse ajattelin kun tänne tulin. Mutta tuosta tavoitteiden asettamisesta sanoisin, että ehkä kuitenkin kannattaisi jokin tavoite itsellesi asettaa. Sillä tavalla asia konkretisoituisi eikä sinun joka päivä tarvitse miettiä miten pysyt ilman alkoholia. Tee tavoitteesta alussa sen verran pieni, että se on saavutettavissa. Onnistuminen sitten rohkaisee kasvattamaan tavoitetta.
Esim jos nyt juot joka päivä ja aloitat lounas aikaan useasti niin tee vaikka tavoite, että ensi viikolla et kertaakaan korkkaa ennen kuin työpäivä on päättynyt. Sitten parin viikon päästä päätät, että et juo mitään tiistai - torstai, tai jotain vastaavaa.

Paremmin asioista perillä olevien asiantuntijoiden mukaan olisi parasta ottaa pidempi tipaton jakso alkuun, mutta jos se ei tunnu mahdolliselta niin lähde pienin askelin liikkeelle. Mutta tee se kuitenkin tavoitteellisesti. Ainakin minua se auttoi.

Päätit toimia miten tahansa niin toivotan sinulle siihen tsemppiä!

Moikka! Komppaan Vilmaa, ja omasta kokemuksestani haluan kertoa, että ekaksi kannattaa yrittää olla juomatta vartti kerrallaan (vartin päästä juomishimo on todennäköisesti laantunut, jos sille ei ole antautunut), sitten seuraavaan aamuun (aamulla on aina ihan voittajafiilis, jos ei ole juonut), ja vähitellen sitä juomatonta aikaa sitten kenties rupeaa kertymään.

Minulle on ollut tärkeää resetoida aivokemiani alkoholivapaaksi, ja sillä tiellä olen edelleen.

Tsemppiä ja voimaa, vartti kerrallaan!

(EDIT: Tämä vartin taktiikka on toiminut minulle, ja sitä kannattaa ainakin kokeilla: itselleni joku “ole viikko ilman viinaa” tuntui ja tuntuu edelleenkin kohtuuttoman pitkältä tavoitteelta.)

Moi Stella. Niin tuttua tekstiä. Hassua, vaikka tietää tasan tarkkaan mitä tää riippuvuus on, niin silti on jotenki vaikea antaa neuvoja toisille. Ihan kuin ei enää muistaisi miten ite joskus pääsi kiusauksista yli. Yhden neuvon ainakin osaan sanoa: Jokainen kerta kun on juomatta, niin se helpottaa aina seuraavaa kertaa. Käytännössä näitä oppii parhaiten ja ensin on tosiaan oltava juomatta, vaikka se vartti kerrallaan. Tsemppiä ja kirjottele lisää! :slight_smile:

Stella, tämä kosketti mua kovin ja haluan nostaa sen erikseen valokeilaan. Minusta on tosi tärkeää, että tunnistat itsessäsi tämän: olet positiivinen, sulla on elämänhalua ja tahtoa muuttaa elämäsi suuntaa. Alkoholin aiheuttama henkinen lama voi olla lähes kaiken nielevää, mutta ei se sinua ole vielä nitistänyt!

Sait hyviä konkreettisia neuvoja edellä, ja minä annan yhden myös. Katso itseinhoasi ihan suoraan silmiin, hyväksy mitä nyt on ja sitten koeta päästää itseinhosta irti edes suurimmaksi osaksi, ettei se nouse koko ajan mieleen. Jos lähtee itseinhon kanssa kulkemaan eteenpäin, se tahtoo syödä uskoa muutokseen ja katkoo siivet pystymisen tunteelta. Sinä kuitenkin voit valita olla juomatta tänään, et ole täysin voimaton. Sinä voit olla ensi viikolla raittiimpi kuin viime viikolla.

Kun tuota kirjoitit, olit jo valinnut ja hyvin valitsitkin. Näitä hetkiä lähdet nyt keräilemään, tilanteita, että juuri tällä hetkellä olen selvinpäin ja puhut vähentämisestä. Lisäksi sinä aloitit ketjun, tulit esiin ja sanoit ääneen täällä että en halua kuolla tähän juomiseen. Siinä on jo pystymistä kerrakseen - olet ottamassa elämääsi uudelleen haltuun :slight_smile:

Kirjoittaminen ja itsepohdiskelua on hyvästä, kirjoita tänne vaikka joka päivä!

Moi Stella. Se että olet huolissasi on jo ensimmäinen askel. Oma alkoholinkäytön vähentämiseni on ollut kompuroimista täynnä, ja hyvin vastaava käyttöhistoria kuin itselläsikin.

En tiedä olenko vieläkään voiton puolella, mutta ainakin jotain hidasta edistymistä on tapahtunut. Joten tsemppiä vain ja vaikka pienten onnistumisten kautta vähitellen järkevämpää käyttöä kohti.

Kiitos viestistä, tsempistä ja ajatuksistasi Vilma. Luin viestisi nopeasti töissä ja olen koko päivän miettinyt sanojasi. Olet oikeassa, että jonkunlainen tavoite on hyvä asettaa. Kuukauden tipaton tuntuu liian isolta tavoitteelta tällä hetkellä, joten toistaiseksi menen pienin tavoittein kerrallaan. Uskon, että pienetkin onnistumiset ovat tässä vaiheessa kullan arvoisia. Loppuviikon tavoite tipattomuus perjantai ja sunnuntai. Lauantaina meillä on viinistä pitävien tyttöjen ilta ja silloin haluan juoda hyvässä seurassa.

Pääsin aikoinani ahmimishäiriöstä eroon kun lopetin järjettömän “täydellisen diettiruokavalion” tavoittelun ja otin tavoitteeksi normaalin (=ei laihdutus/ei ahmimis) syömisen. Sama ei tietty ihan sellaisena päde alkoholiin, mutta uskon, että minulle toimii paremmin “epätäydellinen” parantaminen. Nyt luojan kiitos tulen olemaan enemmän toimistolla, joten kiusaus korkata lounasaikaan häviää itsestään. Ne ovat olleet kyllä hukkaan heitettyjä päiviä :frowning:

Moi Sumuton ja kiitos vinkeistä! Niistä oli paljon apua!
Olin päättänyt, että tänään en juo. Sanoin sen miehelle ja pyysin, että ei käy ostamassa viiniä. Mutta kuinkas ollakkaan hän oli saanut pullon viiniä kiitokseksi jostain. Olin varma, että en pysty olla juomatta jos hän avaa pullon. Kaikki tahdonvoima oli poissa. Töistä tullessa menin kävelylle “meditoimaan”. Sen tunnin aikana sain itseni vakuutetuksi, että EN juo. Ja ihmeellistä ja uskomatonta: mies joi 2 lasia, yritti houkutella minua seuraksi, mutta en juonut, vaikka hetken taas meinasin pyörtää päätökseni. Nyt on vähän epäuskoinen, mutta todella onnellinen ja tyytyväinen olo! Ehkä mulla onkin vähän toivoa?
Tämä vertaistuki on mahtavaa!

Moi Venkku!
Joo, olet oikeassa, jokainen juomaton kerta helpottaa seuraavaa. Vaikka ei mulla ole kovin montaa kokemusta vielä olekkaan kun päivittäinen juominen kestänyt jo vuosia :frowning: Mutta ne juomattomat päivät mitä on parina viime kuukautena ollut on kyllä osoittaneet, että ei se selvänä oleminen nyt niiiiin ahdistavaa olekkaan, päinvastoin :slight_smile:!
Sulle myös tsemppiä!

Kiitos ihanasta viestistäsi Mauditorios. En ole varmaan vieläkään täysin tajunnut miten kaiken nielevää (loistavasti sanottu) alkoholin aiheuttama henkinen lama voi olla. Kuten taisin kirjoittaa, olen ajatellut olevani lievästi masentunut ja apaattinen ja juonut unohtaakseni tai saadakseni sen nousuhumalan pienen hyvänolon tunteen, mutta luultavasti se onkin toisinpäin eli olen elänyt alkoholin lamaannuttamana. Ja ilman sitä mielialani olisi varsin erilainen.

Olen vakuuttunut, että se mitä sanoit itseinhon suoraan silmiin katsomisesta ja sen hyväksymisestä NYT on ainoa tie ulos siitä. Juuri tuo asenne paransi minut aikoinaan ahmimishäiriöstä. En vaan jotenkin tajunnut tai tullut ajatelleeksi, että sama periaate pätee tähän alkoholikiroukseen. Kiitos kun muistutit.

Moi KarvanVerran, se mikä täällä on tosi tsemppaavaa ja kannustavaa, että niin moni on mennyt kompuroinnista huolimatta NIIN paljon eteenpäin.
Sun 31 päivän raittius on ihan mahtava saavutus! Toivon pystyväni samaan jonain päivänä.

Olet saanut käypiä neuvoja enkä omia nyt lisää mutta onko sinulla mitään omaa suunnitelmaa miten aiot edetä ?

Sen rohkenen sanoa, että mielestäni tilanteesi on vakava ja minulla on pitkä kokemus juomisen aiheittamista ongelmista kuten masennus. Alkoholi todellakin rankasti sitä pahentaa.

Hienoa, toi vaatii jo paljon, avautuminen. Minä olen mukana kannustamassa ja lukemassa tätä ketjua, samalla kun yritän myös itse koko ajan taistella samaa sairautta vastaan. Tsemppiä, päivä kerrallaan !

Sydän melkein pysähtyi hetkeksi luettuani “tilanteesi on vakava” :open_mouth: . Vaikka olen jo vuosia ollut huolissani alkoholinkäytöstäni, ja tiennyt sen olevan järjetöntä, olen silti varmasti elänyt pahassa itsepetoksessa ja vähätellyt ongelmaa sillä, että kukaan ulkopuolinen ei varmasti voisi ikinä kuvitellakaan miten syvällä olen = ongelma ei ole NIIN vakava. Jos tilanteeni olisi oikeasti vakava kyllähän se näkyisi ulospäin. Niin olen siis itseäni huijannut. Kiitos siis “kovista” sanoistasi. Tarpeellista herätystä.
Ei minulla toistaiseksi ole mitään isoa suunnitelmaa. Niin monta “uuden elämän aloittamisen” epäonnistumista takana, en halua lisää epäonnistumisia mieltä masentamaan. Otan päivän tai viikon maksimissaan kerrallaan. Tämän päivän päätös oli olla juomatta ja se piti. Tällä hetkellä suurin motivaationi on ehkä pelko. Pelko siitä mitä tuhoa alkoholi on kenties jo saattanut tehdä terveydelleni. Olen lukenut viime aikoina niin paljon alkoholin vaaroista terveydelle (maksa, syöpä, alzheimer/dementia jne.), että olen aika kauhuissani.

Moi Ipe, kiitos!
Olen jo vuosia kirjoittanut muistiin ajatuksiani, mutta jotenkin tämä julkinen “päiväkirja” tuntuu paljon tehokkaamalta. Toisten tarinat, kannustus, vinkit, yhteisen ongelman jakaminen ovat ainakin minulle antaneet toivoa.
Todellakin: päivä kerrallaan :exclamation:
Tsemppiä!

Houkutuksista huolimatta tipaton päivä. Töiden jälkeen ruokakauppaan. Vieressä Alko. Mietin ostaisinko huomiseen tyttöjen viini-iltaan pullon jo valmiiksi niin ei tarvitsisi huomenna tulla uudestaan. Tajusin, että tän iltainen sortumisvaara olisi liian iso, parempi jättää ostamatta. Suht’ kiireinen työviikko takana. Olisi tehnyt mieli heittäytyä sohvalle viinilasin kanssa. Pakotin itseni kävelylle. Ensimmäiset 20 minuuttia haaveilin vaan viinistä. Sitten pari työpuhelua sai ajatukset työhön ja melkein tunnin käveltyä en enää ajatellut töitä enkä viiniä. Kunnes tulin kotiin ja aloin tehdä ruokaa. Perjantai ja tylsää kokkaamista. Musiikin ja viinin avulla se sujuisi paljon hauskemmin… Tyydyin musiikkiin, mutta viini pyöri mielessä. Mietin, että voisipa jo mennä nukkumaan, että pääsisin kiusauksesta eroon. Syödessä mies juo lasin tai pari eilen korkkaamaansa viiniä ja ihmettelee miksi en ota. Siinä vaiheessa ei ollut enää vaikeaa kieltäytyä. Mahtava fiilis, että selviydyin kiusauksista. Ehkä osittain sen takia, että olin päättänyt, että huomenna saan juoda. Järki sanoo, että olisi syytä olla ilman. Vähentävä alkoholisti ajattelee, että tyttöjen illassa ei voi olla juomatta hyvässä seurassa ja iloisissa merkeissä. Sunnuntai taas tipaton. Luulen tietäväni miten käy, mutta jo se, että edes mietin juomattomuutta illanvietossa on täysin uusi ajatus minulle. Kiitollinen tän päivän onnistumisesta.
Meneekö teidän kohtalotoverien kiusauskamppailut suunnilleen samalla tavalla? Motivoivaa on se, että moni sanoo sen käyvän ajan kanssa helpommaksi.

Jo vain, tuttua tekstiä. Ja lukemattomat kerrat olen päätöksistä huolimatta jonkun mukamas hyvän tekosyyn vuoksi sitten ottanut että “no tänään nyt vielä”. Mutta musta tuntuu että nuokin kompuroinnit on osa sitä opettelua ja oppimista.

Sulla meni hienosti kiusauksista selviäminen. Mutta ole armollinen itsellesi vaikka joskus ei onnistuisikaan. Siitäkin oppii.

Kompuroitu on. Lauantain tyttöjen ilta oli iloinen ja paljon energiaa antava. Viiniä nautittiin, mutta ei liikaa. Minulla ei melkein koskaan ole krapulaa, mutta sunnuntaina olo oli aivan hirveä. Suht’ maltillisesta juomisesta huolimatta. Melkein koko päivä meni hukkaan. Varmaan kohtalon merkki, että on todellakin aika laittaa korkki kiinni pidemmäksi aikaa. Mutta silti sitä seurasi 2 päivän viinin lipittäminen. Tänään on onneksi ollut tipaton päivä. En tiedä johtuiko se henkisestä morkkiksesta vai tuosta epämiellyttävästä krapulasta, mutta tänään ei edes ole tehnyt mieli juoda. Ja sellaisia päiviä en muista viime vuosilta montaa! Kävin pitkällä kävelyllä ja silloin ajatukset usein kirkastuvat. Tajuan nyt, että kyllä tähän on tultava ainakin kuukauden tipaton. Ei tämä vähentäminen oikeasti muuten lähde sujumaan. Epäilen myös suuresti voiko minusta enää tulla kohtuukäyttäjää, mutta kuten sanottua lopettaminen tuntuu tällä hetkellä niin utopistiselta ajatukselta etten sitä edes mieti. Hyvä kun uskallan, ääneen sanoa, että kuukauden tipaton on nyt tavoitteeni.

Täälläkin meni muutama, mutta taas uusi pätkä selvää elämää taistellen edessä. Joka ikisestä selvästä päivästä aamulla onnesta soikeana. Toivottavasti myös sinä, sen päivän, ne päivät kerrallaan saat noista “sanoista selvää” . Jatketaan…

Taistellen on oikea sana Ipe!
Ei sinänsä pahempia mielitekoja tänään, ja huoli terveydestä painaa, MUTTA jos kotona olisi ollut viiniä olisin saattanut sortua. Päätöksestä huolimatta. Onneksi ei ollut viiniä. Onnellinen tästä tipattomasta päivästä.
Olen niin tottunut miettimään heti herättyäni “apua, paljonko tuli taas eilen juotua?”, että samaan ahdistukseen heräsin tänäänkin. Mikä helpotus kun tajusin, että eilen en juonut mitään. Luulen, että tosta aamuahdistuksesta eroon pääsemiseen menee jonkin aikaa. Mutta kuten sanoit…JATKETAAN!